§:n nojalla. Pakkohuutokauppa toimitettiin täytäntöönpanokiellosta huolimatta kuulutettuna ajankohtana ja huutokaupan kohteena ollut omaisuus myytiin siinä korkeimman tarjouksen 220 000 markkaa tehneille D:lle ja E:lle. Uudenmaan lääninhallituksen päätös 28.8.1996 AC ja BC valittivat pakkohuutokaupasta lääninhallitukseen ja vaativat sen kumoamista sekä myydyn omaisuuden palauttamista heidän omistukseensa. Valituskirjelmässään AC ja BC esittivät muun muassa, että käräjäoikeus oli viran puolesta toimittanut täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöksen samassa rakennuksessa olevaan ulosottovirastoon 14.12.1995 aamuna ennen kello 10.00 eli ennen pakkohuutokaupan toimittamista. AC:n ja BC:n tuttava oli soittanut virastoon samana aamuna 14.12.1995 noin kello 9.30 ja kysynyt, oliko käräjäoikeudesta tullut myyntikieltoa, mihin oli vastattu kieltävästi. Viimeistään tuon puhelun perusteella pakkohuutokaupan toimittajan olisi tullut varmistaa ennen pakkohuutokauppaa, oliko kielto voimassa. Puhelun perusteella oli ollut aihetta epäillä kieltohakemuksen olevan ainakin vireillä. AC ja BC katsoivat, että virkamiehellä oli tällaisessa tapauksessa aktiivinen selonottovelvollisuus varsinkin, kun kielto oli saapunut virastoon ennen pakkohuutokaupan alkamista. Lääninhallitus, määrättyään 2.1.1996 täytäntöönpanon toistaiseksi keskeytettäväksi sekä hankittuaan vastineen Postipankki Oy:ltä, D:ltä ja E:ltä selityksen Vieruselta, lausui, että Vantaan käräjäoikeuden virastomestari oli kirjallisessa lausumassaan kertonut vieneensä keskeytyspäätöksen Vantaan nimismiespiirin toimitalon ensimmäiseen kerrokseen, missä sijaitsi poliisin kirjaamo. Täytäntöönpano-osastolle osoitettua postia ei kirjattu eikä avattu poliisin kirjaamossa, vaan se toimitettiin nimismiespiirin toimitalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan täytäntöönpano-osaston omaan kirjaamoon, missä asiakirjat kirjattiin saapuneiksi ja niihin merkittiin saapumisleima. Koska AC:n ja BC:n omaisuuden myyntiä koskeva keskeytyspäätös oli toimitettu poliisin kirjaamoon eikä täytäntöönpano-osastolle, ei se ollut ajoissa ennen pakkohuutokauppaa ehtinyt pakkohuutokaupan toimittajan tietoon. Milloin ulosmitatun kiinteän omaisuuden myymisestä oli kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista, voitiin omaisuus myydä ulosottolain mukaisessa järjestyksessä. Tuomioistuin voi kuitenkin velkajärjestelylain 17 §:n 3 momentin nojalla määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja huutokaupan peruuntuvaksi. Velkajärjestelylain 17 §:n 3 momentin nojalla tehdystä keskeytyspäätöksestä ei tuomioistuin kuitenkaan ollut velvollinen viran puolesta ilmoittamaan ulosottomiehelle, vaan velallisen asiana oli toimittaa tieto päätöksestä ulosottomiehelle, jos velallinen halusi vedota keskeytyspäätökseen. Viran puolesta oli tuomioistuimen ilmoitettava velkajärjestelyn alkamisesta velallisen kotipaikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikan ulosottoviranomaiselle. Tällaista ilmoitusvelvollisuutta tuomioistuimella ei ollut väliaikaisen täytäntöönpanon keskeytyspäätöksen osalta. Koska AC ja BC olisi itse tullut huolehtia täytäntöönpanon keskeytyspäätöksen saattamisesta ulosottomiehen tietoon, eivätkä he olleet sitä tehneet, ei ulosottomies, tietämättä keskeytyspäätöksestä, ollut menetellyt virheellisesti myydessään AC:n ja BC:n vuokraoikeuden rakennuksineen. Näillä perusteilla lääninoikeus hylkäsi valituksen ja määräsi täytäntöönpanon keskeytysmääräyksen raukeamaan sekä ulosottomiehen ryhtymään jatkamaan keskeytyneenä ollutta täytäntöönpanoa. Helsingin hovioikeuden päätös 22.11.1996 AC ja BC valittivat hovioikeuteen ja vaativat lääninhallituksen päätöksen kumoamista sekä pakkohuutokaupan katsomista Vantaan käräjäoikeuden 13.12.1995 määräämän ulosmitattua omaisuutta koskevan täytäntöönpanokiellon vastaisena pätemättömäksi tai ainakin pakkohuutokaupan määräämistä purettavaksi. Hovioikeus ei muuttanut lääninhallituksen päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA AC:lle ja BC:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja omaisuuden myynnin toteamista myyntikiellon vastaisena pätemättömäksi tai ainakin pakkohuutokaupan kumoamista. AC ja BC pyysivät lisäksi suullisen käsittelyn toimittamista todistajien kuulemiseksi. Välitoimenpiteet Korkein oikeus määräsi 20.12.1996, ettei pakkohuutokauppaan perustuvia täytäntöönpanotoimia ollut toistaiseksi jatkettava. Postipankki Oy, D ja E vastasivat yhteisesti muutoksenhakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1997 Perustelut Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylain) 54 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen tehtävänä on ilmoittaa velkajärjestelyn alkamisesta velallisen kotipaikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikkakunnan ulosottoviranomaisille. Velkajärjestelyn aloittamispäätöksessä tuomioistuin voi joko velallisen vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan määrätä velkajärjestelylain 17 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin velalliselta ulosmitattua omaisuutta koskevan täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja myynnin peruuttamisesta silloinkin, kun omaisuuden myynnistä on jo kuulutettu. Velkajärjestelylain 21 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi velallisen velkajärjestelyä koskevan hakemuksen tultua vireille velallisen vaatimuksesta määrätä muun muassa velkajärjestelylain 17 §:ssä tarkoitetun kiellon olemaan väliaikaisena voimassa jo ennen velkajärjestelyn alkamista, jos siihen harkitaan olevan tarvetta. Kielto annetaan, kuten 21 §:n 2 momentista käy ilmi, tuomioistuimen päätöksellä. Velkajärjestelylain 49 §:n 1 momentin mukaan siihen sovelletaan, mikäli sanotusta laista ei muuta johdu, mitä hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetussa laissa (307/86) säädetään. Viimeksi mainittu laki puolestaan edellyttää, että päätös annetaan hakijalle, tässä tapauksessa velalliselle. Samaa edellyttää myös velkajärjestelylain 21 §:n 2 momentin säännös muutoksenhausta. Velkajärjestelylakiin ei sisälly säännöksiä siitä, miten lain 21 §:n nojalla annettu väliaikainen kielto on toimitettava tiedoksi ulosottoviranomaisille. Tästä on pääteltävissä, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut asettaa vastuuta tiedon toimittamisesta tuomioistuimelle. Kun tällainen määräys - toisin kuin vastaava määräys velkajärjestelyn aloittamisen yhteydessä - voidaan väliaikaisesti antaa vain velallisen vaatimuksesta, tuomioistuimelle ei voida myöskään velkajärjestelylain 54 §:n 3 momenttia laventavasti tulkitsemalla asettaa vastuuta määräystä koskevan tiedon toimittamisesta ulosottoviranomaiselle. Näin ollen on velallisen asiana väliaikaista kieltoa koskevan päätöksen saatuaan toimittaa siitä tieto ulosottoviranomaiselle. AC ja BC ovat jättäneet velkajärjestelyhakemuksensa ja niihin liittyvän pyynnön täytäntöönpanon keskeyttämisestä käräjäoikeuteen vasta pakkohuutokauppaa edeltäneenä päivänä noin 1,5 tuntia ennen virastoajan päättymistä. AC ja BC ovat olleet tietoisia siitä, että pakkohuutokaupan estyminen edellytti täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöksen antamista ja sen toimittamista pakkohuutokaupan toimittajan tiedoksi kiireellisesti. AC ja BC olisivat voineet huolehtia vastuullaan olleesta päätöksen saattamisesta pakkohuutokaupan toimittajan tietoon pakkohuutokauppaan mennessä joko itse tai asiamiehenään käyttämänsä velkaneuvojan välityksellä esimerkiksi sopimalla käräjäoikeuden kanssa päätöksen noutamisesta käräjäoikeuden kansliasta ja huolehtimalla sen viemisestä pakkohuutokaupan toimittajalle. Mitään estettä tällaiselle menettelylle AC ja BC eivät varsinaisesti ole väittäneet olleen. AC ja BC olisivat viime kädessä voineet vielä pakkohuutokauppatilaisuudessa ilmoittaa keskeytyspäätöksestä. AC ja BC eivät kuitenkaan ole menetelleet sanotulla tavalla. AC:n ja BC:n mukaan tosin eräs heidän tuttavansa oli tiedustellut Vantaan nimismiespiirin täytäntöönpanoosastolta päätöksen saapumista, mutta oli saanut tiedusteluunsa kielteisen vastauksen. AC ja BC eivät ole edes väittäneet tuttavansa ilmoittaneen keskeytyspäätöksen antamisesta nimismiespiirin täytäntöönpano-osastolle. Pakkohuutokaupan toimittajalle ei myöskään ole ilmoitetun laatuisen tiedustelun johdosta syntynyt velvollisuutta oma-aloitteisesti selvittää, oliko tiedustelun kohteena ollut keskeytysmääräys mahdollisesti annettu. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Korkeimman oikeuden antama täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva määräys kumotaan. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Vanne, jonka mietintö käsittelyratkaisun osalta oli Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen, esitti, että Korkein oikeus pääasian osalta antaisi seuraavan ratkaisun: Perustelut Muutoksenhaun kohteena oleva AC:n ja BC:n vuokraoikeutta ja vuokra-alueella olevia rakennuksia koskeva pakkohuutokauppa on toimitettu sen jälkeen, kun Vantaan käräjäoikeus oli määrännyt velkajärjestelylain 17 §:
§:n nojalla kysymyksessä olevaa omaisuutta koskevan täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja myynnin peruutettavaksi. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko pakkohuutokauppa AC:n ja BC:n väittämällä tavalla alun perin pätemätön sen vuoksi, että se oli käräjäoikeuden määräämän myyntikiellon vastainen. Kiinteistön pakkohuutokauppa on ulosottolaissa varsin yksityiskohtaisesti säännelty määrämuotoinen menettely. Muutoksen saamiseksi pakkohuutokauppaan asianosaisten on ulosottolaissa säädetyssä järjestyksessä ja määräajassa haettava siihen muutosta. Ulosottolain järjestelmän toimivuus ja pakkohuutokaupan asianosaisten oikeusturva edellyttävät, että menettelyssä mahdollisesti tapahtuneeseen virheeseen on mahdollista vedota vain ulosottolain mukaisessa muutoksenhakumenettelyssä. Ulosottolain järjestelmän mukainen seuraamus vakavasta menettelyssä tapahtuneesta virheestä on pakkohuutokaupan kumoaminen. Pakkohuutokaupan toimittamisesta vastoin tuomioistuimen antamaa täytäntöönpanon keskeytysmääräystä ei siten ole seurauksena pakkohuutokaupan pätemättömyys. Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, rasittaako pakkohuutokauppaa sellainen virhe, jonka vuoksi se olisi kumottava. Velkajärjestelylaki ei sisällä säännöksiä siitä, kenen vastuulle kuuluu tiedon toimittaminen ulosottoviranomaiselle lain 21 §:n nojalla annetusta väliaikaista kieltoa koskevasta määräyksestä. Velkajärjestelylain 54 §:n 3 momentissa sitä vastoin on nimenomaisesti säädetty tuomioistuimen tehtäväksi ilmoittaa velallisen kotipaikan ja kiinteistön sijaintipaikan ulosottomiehelle velkajärjestelyn aloittamisesta. Tämä sääntely viittaa siihen, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut, ettei tuomioistuimella ole velvollisuutta huolehtia lain 21 §:n nojalla annetun määräyksen toimittamisesta ulosottoviranomaisten tietoon. Velkajärjestelylain 21 §:ssä on mahdollistettu velkajärjestelyn aloittamiseen liittyvien kieltojen, muun muassa lain 17 §:ssä tarkoitetun ulosmittauskiellon, määrääminen voimaan jo ennen velkajärjestelyn aloittamista. Jos ulosmitatun omaisuuden myynnistä on jo kuulutettu, tuomioistuin voi määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja myynnin peruutettavaksi sekä lain 21 §:n mukaisella ennen velkajärjestelyn aloittamista annettavalla väliaikaisella määräyksellä että velkajärjestelyn aloittamispäätöksen yhteydessä vain lain 17 §:n 3 momentissa säädetyin perustein. Täytäntöönpanoa ei sanotussa tilanteessa keskeytetä velkajärjestelyn aloittamispäätökseen liittyvän ulosmittauskiellon voimaantulon myötä, vaan tuomioistuimen on aloittamispäätöksen yhteydessä erikseen määrättävä sellaisen täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja myynnin peruuttamisesta. Keskeytysmääräyksen liittyessä velkajärjestelyn aloittamista koskevaan päätökseen vastuu sen toimittamisesta asianomaisen ulosottoviranomaisen tietoon kuuluu velkajärjestelylain 54 §:n 3 momentin nojalla velkajärjestelyasiaa käsittelevälle tuomioistuimelle. Perusteltuna ei voida pitää, että vastuu tiedon toimittamisesta ulosottoviranomaiselle puheena olevasta keskeytysmääräyksestä määräytyisi eri tavoin riippuen siitä tuomioistuimen harkinnassa olevasta ja sen vuoksi velkajärjestelyn hakijan kannalta jossakin määrin sattumanvaraisesta seikasta, antaako tuomioistuin tällaisen keskeytysmääräyksen jo ennen velkajärjestelyn aloittamista velallisen vaatimuksesta vai vasta velkajärjestelyn aloittamispäätöksen yhteydessä. Tiedoksiantovastuuta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, että useissa tapauksissa puheena olevan tyyppinen keskeytysmääräys saatetaan antaa niin vähän aikaa ennen myynnin toimittamisajankohtaa, että täytäntöönpano voidaan estää vain siten, että tuomioistuin viran puolesta huolehtii määräyksen toimittamisesta asianomaisen ulosottoviranomaisen tiedoksi. Kun tiedoksiantovastuu ei voi määräytyä eri tavoin siitä riippuen, kuinka hyvissä ajoin keskeytysmääräys annetaan, määräyksen hakijan, jonka mahdollisuudet vaikuttaa sen antoajankohtaan ja mahdollisuudet sen tiedoksiantamiseen ajoissa ovat säännönmukaisesti rajalliset, ei voida edellyttää huolehtivan sen tiedoksiannosta ulosottoviranomaisille. Tuomioistuinkäytännössä onkin vakiintuneesti menetelty niin, että määräyksen antanut tuomioistuin on kiireellisesti huolehtinut sanotun tiedon toimittamisesta. Samalla tavoin ovat muutoksenhakutuomioistuimet vakiintuneesti menetelleet niissä tapauksissa, joissa keskeytysmääräys on perustunut ulosottolain säännöksiin, vaikka ulosottolakiin ei ennen 1.12.1996 voimaan tullutta lainmuutosta (197/96) sisältynyt säännöksiä siitä, kenen tehtävänä oli ilmoittaa täytäntöönpanijalle keskeytysmääräyksestä. Edellä mainittu käytäntö on 1.12.1996 alkaen kirjattu ulosottolain 9 luvun 17 §:ään, jonka mukaan keskeytysmääräyksen antajan on heti ilmoitettava määräyksestä ja siinä tapahtuneista muutoksista asianomaiselle ulosottomiehelle. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että velkajärjestelyasiaa käsittelevän tuomioistuimen on ilmoitettava asianomaisille ulosottoviranomaisille, paitsi velkajärjestelyn aloittamispäätöksestä, myös velkajärjestelylain 21 §:n nojalla annettavista täytäntöönpanon keskeytysmääräyksistä. Vantaan käräjäoikeus onkin edellä todetun velvollisuutensa täyttääkseen toimittanut tiedon viran puolesta pakkohuutokaupan toimittajalle, mutta tieto on saapunut perille vasta pakkohuutokaupan toimittamisen jälkeen. Arvioitaessa, rasittaako kysymyksessä olevaa pakkohuutokauppaa menettelyvirhe, on keskeistä se, olisiko Vantaan käräjäoikeuden toimittaman tiedon tullut saapua pakkohuutokaupan toimittajalle ennen pakkohuutokaupan ajankohtaa. Käräjäoikeuden päätös oli annettu pakkohuutokauppaa edeltäneenä päivänä kello 15.45 eli puoli tuntia ennen virastoajan päättymistä. Käräjäoikeus olisi voinut vielä saman päivän aikana ilmoittaa päätöksestä samassa rakennuksessa sijainneelle Vantaan nimismiespiirin täytäntöönpano-osastolle joko puhelimitse, telekopiolaitteen välityksellä tai huolehtimalla päätöksen viemisestä perille. Käräjäoikeus oli toimittanut päätöksensä nimismiespiiriin muun sinne viedyn postin mukana pakkohuutokauppapäivän aamuna ainakin yli 1,5 tuntia ennen pakkohuutokaupan toimittamisajankohtaa eli niin ajoissa, että pakkohuutokaupan toimittajan olisi vielä tuossakin vaiheessa pitänyt saada päätös haltuunsa ennen pakkohuutokauppaa. Vaikka vastuu keskeytysmääräyksen ilmoittamisesta pakkohuutokaupan toimittajalle on kuulunut käräjäoikeudelle, ei merkitystä kuitenkaan ole sillä, onko tiedon saapuminen pakkohuutokaupan toimittajalle liian myöhään johtunut käräjäoikeuden vai nimismiespiirin henkilökunnan laiminlyönnistä, kun tiedon on käytettävissä olleessa ajassa täytynyt olla toimitettavissa perille ajoissa. Kun vastuu ilmoituksen toimittamisesta ei ole kuulunut AC:lle ja BC:lle, ei asiassa myöskään ole merkitystä sillä, etteivät AC ja BC ole pyrkineet aktiivisesti saattamaan määräystä pakkohuutokaupan toimittajan tietoon. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että pakkohuutokauppaa rasittaa sellainen menettelyvirhe, jonka vuoksi pakkohuutokauppa on kumottava. Päätöslauselma Hovioikeuden ja lääninhallituksen päätökset sekä niissä tarkoitettu 14.12.1995 toimitettu pakkohuutokauppa kumotaan. Oikeusneuvos Krogerus: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Palaja: Täytäntöönpanotoimet ovat pääsääntöisesti moitteenvaraisesti eivätkä itsestään vaikuttavasti pätemättömiä. Kysymyksessä olevan pakkohuutokaupan toimittaminen on sinänsä kuulunut ulosottoviranomaisen toimivaltaan. Pakkohuutokaupan pitäminen vastoin tuomioistuimen antamaa keskeytysmääräystä ei ole sellainen virhe, että pakkohuutokauppa olisi AC:n ja BC:n väittämällä tavalla pätemätön. Vantaan käräjäoikeus on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 17 §:
§:n nojalla määrännyt ulosmitattua omaisuutta koskevan täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja myynnin peruutettavaksi. Tuomioistuimen kieltopäätöksen antamisen jälkeen pakkohuutokaupan toimittamiselta on puuttunut laillinen edellytys. AC:n ja BC:n valittaessa pakkohuutokaupasta ei sillä, että ulosottoviranomaisella ei pakkohuutokauppaa pitäessään ole ollut tietoa käräjäoikeuden keskeytyspäätöksestä, ole merkitystä. Edellä sanotuilla perusteilla päädyn samaan päätöslauselmaan kuin oikeusneuvos Krogerus. Asian on ratkaissut oikeushallintopäällikkö Hukkanen. Esittelijä Tiina Veranen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Kuusimäki, Antila ja Sivenius. Esittelijä Outi Nokso-Koivisto. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Wirilander, Tulokas, Palaja (eri mieltä) ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Kimmo Vanne (mietintö).
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.