KKO/1997/210

1997 false KKO:1997:210 Lunastuskorvaus oli määrätty alueella ennakkohaltuunoton ajankohtana olleen arvon perusteella. Suorittamatta olevat kohteen-, haitan- ja vahingonkorvaukset oli sovitettava vastaamaan yleisen hintatason kohoamista, vaikka lunastetun maa-alueen arvo oli alentunut. LunastusL 30 § 3 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Valtioneuvosto oli 4.9.1986 myöntänyt rautatiehallitukselle lunastusluvan ja haltuunotto-oikeuden rataoikaisun vaatimiin alueisiin Halikon kunnan muun muassa Ahtialan, Kihisen, Montolan, Nikkilän, Saarimäen ja Talolan kylissä. Ennakkohaltuunotto oli päättynyt 19.1.

1. Lunastustoimitus lopetettiin 14.12.
2. Siinä lunastustoimikunta arvioi lunastuskorvaukset haltuunoton ajankohdan hintatasossa. Lopullisen korvauksen määrässä otettiin huomioon yleinen hintatason kohoaminen elinkustannusindeksin nousua vastaavalla määrällä. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 29.12.1994 Maaoikeus, jossa valtionrautatiet haki muutosta, lausui, että lunastuslain nojalla omaisuus arvioitiin haltuunottohetken mukaisena ja että pääsääntöisesti haltuunoton jälkeen tapahtunutta omaisuuden arvon muuttumista ei otettu huomioon. Suhtautumisesta hintatason kohoamiseen haltuunoton jälkeen oli laissa lausuttu erikseen. Toimitusasiakirjojen mukaan salaojitetun pellon hinta oli haltuunoton aikaan 43 000 markkaa hehtaarilta ja kauppahintatilaston mukaan loppukokouksen aikaan 30 000 markkaa hehtaarilta. Pellon ja metsämaan hintataso oli loppukokouksen aikaan ollut alempi kuin haltuunoton aikaan. Lain sanamuoto tai sen esityöt taikka kirjallisuus eivät edellyttäneet hintatason muutoksesta johtuvaa korvauksen korottamista. Tämän vuoksi maaoikeus katsoi, että lunastustoimikunnan päätöksessä maksamattomalle kohteenkorvaukselle käytetty indeksikerroin oli aiheeton. Lunastuskorvaus muodostui kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta. Kohteenkorvauksesta ja sen sovittamisesta oli säädetty erikseen, mutta haitan- ja vahingonkorvauksille ei sovittamista eikä indeksikorotusta ollut tarkoitettu. Haittojen ja vahinkojen luonteesta johtui, että ne ja niiden korvaukset selvitettiin loppukokoukseen mennessä, mutta korvaukselle määrättiin korko haitan syntyhetkestä, lähinnä haltuunotosta lukien. Näillä perusteilla maaoikeus poisti sekä kohteenkorvauksille että haitan- ja vahingonkorvauksille määrätyn indeksikorotuksen ja alensi muiden ohella A:lle ja B:lle Montolan tilan RN:o 1:6, C:lle ja D:lle Vähävälilän tilan RN:o 1:48, E:lle Ahtialan tilan RN:o 1:8 ja Isotalon eli Ylöstalon tilan RN:o 1:11, F:lle ja G:lle Suomisen tilan RN:o 1:7, H:lle ja J:n oikeudenomistajille Saarimäen tilan RN:o 1:58 ja Lehtimäen tilan RN:o 2:9 sekä K:lle Mikkolan tilan N:o 4 omistajina määrättyjä korvauksia. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja hänen asiakumppaneilleen on 10.8.1995 myönnetty valituslupa indeksikorotuksen osalta. Ratahallintokeskus on antanut muutoksenhakemuksen johdosta vastauksen. Maanmittauslaitoksen keskushallinto on antanut siltä pyydetyn lausunnon. A ja hänen asiakumppaninsa yhteisesti sekä ratahallintokeskus erikseen ovat antaneet lausunnon johdosta selityksen. Valituksessaan A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään lunastustoimikunnan ratkaisun varaan. Ratahallintokeskus on vastauksissaan pyytänyt valitusten hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.12.1997 Perustelut Indeksikorotusta koskeva ratkaisu Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain) 44 §:n 2 momentissa lausutun pääsäännön mukaisesti korvaus lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä lunastuspäätöksen julistamisen ajankohdan arvon perusteella. Kuten lainkohdasta ilmenee, sääntö ei ole poikkeukseton. Ottaen huomioon myös lunastuslain 30 §:n 3 momentin säännös on siinä tapauksessa, että lunastaja on saanut ennakkohaltuunotto-oikeuden, korvaus lunastettavasta omaisuudesta määrättävä haltuunottoajankohdan arvon perusteella. Haltuunoton jälkeen tapahtunutta omaisuuden arvon muuttumista ei lain 30 §:n 3 momentin mukaan tule ottaa huomioon. Säännös koskee sekä omaisuuden arvon kohoamista että sen alenemista. Jos sen sijaan yleinen hintataso on kohonnut, on sanotun momentin mukaan suorittamatta oleva korvaus sovitettava kohonnutta hintatasoa vastaavaksi. Yleisen hintatason kohoamisella, joka lunastuslakia koskevan lakiehdotuksen perustelujen (hallituksen esitys n:o 179/1975 II vp. s. 9 ja 20) mukaan voidaan selvittää elinkustannusindeksin avulla, ei säännöksessä tarkoiteta lunastettavan omaisuuden arvon muutosta, vaan yleistä rahanarvon alentumista. Se tulee siten maan arvon muuttumisesta riippumatta lukea suorittamatta olevaa korvausta määrättäessä luovuttajien hyväksi. Lunastuslain 30 § koskee tosin 1 momentin sanamuodon perusteella vain kohteenkorvausta, mutta lain 29 §:n mukaan omistajalla on oikeus saada lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä täysi korvaus (lunastuskorvaus), joka muodostuu kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta. Mainitut kolme korvauslajia kuuluvat siten kaikki lunastuslain korvausjärjestelmään. Lisäksi taloudelliset menetykset kaikissa muodoissaan liittyvät yleensä välittömästi haltuunottoon. Sen vuoksi on perusteltua, että ennakkohaltuunoton tapahduttua myös haitan- ja vahingonkorvausta määrättäessä sovelletaan lunastuslain 30 §:n 3 momentista ilmenevää sääntöä. Lunastuskorvaukset A:lle ja hänen asiakumppaneilleen on määrätty lunastetuilla alueilla ennakkohaltuunoton ajankohtana olleiden arvojen perusteella. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että suorittamatta olevat kohteen-, haitan- ja vahingonkorvaukset on lunastustoimituksessa todetuin tavoin sovitettava vastaamaan yleisen hintatason kohoamista. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin A:n ja B:n, C:n ja D:n, E:n, F:n ja G:n, H:n, J:n oikeudenomistajien sekä K:n indeksikorotukset heille maksettaviksi tuomituille lunastuskorvauksille on poistettu ja sen seurauksena loppukorvausten määrää muutettu. Lunastuskorvausten määrien ja niille laskettavien indeksikorotusten sekä loppukorvausten osalta asia jää lunastustoimikunnan ratkaisun lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Sirén ja maaoikeusinsinööri Lehtonen sekä maaoikeuden lautamiehet X ja Y. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Wirilander, Hidén ja Kitunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Marja-Leena Honkanen.