1997 false KKO:1997:23 Valittajalla ei ollut yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevassa hakemusasiassa oikeutta vedota hovioikeudessa muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka oli esitett

§:n 2 momentin nojalla jätti asiakirjat huomioon ottamatta. Pankki ei ollut käräjäoikeudessa vedonnut siihen, ettei A:n pojan osallistumista perheen asumiskustannuksiin voitu ottaa huomioon A:n maksuvaraan vaikuttavana seikkana. Pankki ei ollut käräjäoikeudessa vedonnut myöskään siihen, että A:n velkaantumiskierre ja aikaisempi luottojen hoitaminen antoivat perustellun syyn olettaa, ettei A tullut noudattamaan maksuohjelmaa. Koska ei ollut todennäköistä, ettei pankki olisi voinut vedota jo käräjäoikeudessa mainittuihin seikkoihin tai että pankilla olisi muuten ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, hovioikeus

§:n 2 momentin nojalla jätti valituksen näiltä osin tutkimatta. Pääasiaratkaisu Hovioikeus lausumillaan perusteilla ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki vaati, että hovioikeuden käsittelyratkaisut kumotaan, A:n velkajärjestelyhakemus hylätään ja A:lle vahvistettu maksuohjelma kumotaan. Vaihtoehtoisesti pankki vaati, että maksuohjelman kesto määrätään sellaiseksi, ettei vakuusvelkaosuuden maksuaika tule olennaisesti pidemmäksi kuin jäljellä oleva luottoaika. A vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.3.1997 Perustelut Käsittelyratkaisut Pankki on valituksessaan katsonut, että

§:n 2 momentin kielto vedota valituksessa muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa, koskee riita-asioita, mutta ei yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain nojalla käsiteltäviä asioita. Siten pankilla olisi ollut hovioikeudessa oikeus vielä vedota A:n pojan osallistumista perheen asumiskustannuksiin koskevaan seikkaan sekä A:n velkaantumiskierrettä ja aikaisempien luottojen hoitamista koskevaan seikkaan sekä esittää hovioikeudessa tästä asiakirjanäyttöä. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 49 §:n 1 momentin mukaan, mikäli mainitusta laista ei muuta johdu, velkajärjestelyä koskevaan asiaan sovelletaan mitä hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetussa laissa säädetään. Ja mikäli viimeksi mainitussa laissa ei ole toisin säädetty, hakemusasian käsittelyssä on lain 20 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin noudatettava, mitä riita-asian käsittelystä alioikeudessa on voimassa. Muutoksenhakua hakemusasiassa tehtyyn ratkaisuun koskeva säännös on hakemusasioiden käsittelyä yleisessä alioikeudessa koskevan lain 19 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan muutosta haetaan hovioikeudelta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä järjestyksessä.

§:n 2 momentti, johon ei sisälly hakemusasioita erityisesti koskevia määräyksiä, on säädetty 22.7.1991 annetulla lailla (1052/91) eikä siinä yhteydessä myöskään hakemusasioiden käsittelystä annettua lakia ole muutettu. Siten

§:n 2 momentin kieltoa on sovellettava myös haettaessa valittamalla muutosta hakemusasiassa tehtyyn ratkaisuun. Kuten hovioikeus on todennut, pankki ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei se ollut voinut vedota jo käräjäoikeudessa vasta hovioikeudessa esittämiinsä seikkoihin ja todisteisiin tai että pankilla olisi muuten ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Tämän vuoksi hovioikeuden käsittelyratkaisujen muuttamiseen ei ole perustetta. Pääasiaratkaisu Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Juntura. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simola, Peltoniemi ja Unkila. Esittelijä Päivi Markus. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Wirilander, Hidén ja Palaja. Esittelijä Pekka Haapaniemi.