KKO/1997/24

1997 false KKO:1997:24 Vakuutuksenottajan vapaaehtoiseen vastuuvakuutukseen perustuva korvaussaaminen vakuutusyhtiöltä oli vakuutuksenottajan konkurssin johdosta siirtynyt vahingonkärsineelle. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus kuitata vahingonkärsijän velkomaa saamista vakuutuksenottajalta olevalla vakuutusmaksusaatavallaan. VakuutussopimusL 95 § 3 mom (132/33) VelkakirjaL 28 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 15.8.1994 Käräjäoikeus lausui Maansiirto Aropaltio Ky:n, sittemmin Aropaltio Oy:n, (jäljempänä Aropaltio) Hämeen Vakuutus Keskinäinen Yhtiötä (vakuutusyhtiö) vastaan ajamasta kanteesta, että eräs tilitoimisto oli toimeksiantosopimuksen nojalla vuosina 1984 - 1991 hoitanut Aropaltion kirjanpitoa. Myöhemmin oli ilmennyt, että kirjanpitoa ei ollut hoidettu kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti. Tästä oli ollut seurauksena, että Aropaltiota oli arvioverotettu ja että kirjanpito oli jouduttu teettämään uudelleen. Aropaltion vaadittua tilitoimiston velvoittamista korvaamaan siten aiheuttamansa vahingon Turun hovioikeus oli 16.9.1993 antamallaan tuomiolla velvoittanut tilitoimiston suorittamaan Aropaltiolle vahingonkorvauksena 71 188,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1992 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 20 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.4.1992 lukien. Tilitoimisto oli 6.4.1993 asetettu konkurssiin. Vakuutusyhtiö oli 28.12.1993 päättänyt tilitoimiston vastuuvakuutuksen perusteella korvata tuomitusta vahingonkorvauksesta puolet eli 35 594,40 markkaa ja tuomituista oikeudenkäyntikuluista yhden viidesosan eli 4 000 markkaa. Vakuutusyhtiö oli tämän jälkeen kuitannut korvaukset kokonaisuudessaan niillä vakuutusmaksusaamisilla, joita vakuutusyhtiöllä oli tilitoimistolta. Aropaltio ei tämän vuoksi ollut saanut mitään korvauksia. Tilitoimistolla oli ollut yritysvakuutus, jonka sisältämä vastuuvakuutus oli ollut voimassa myös tilitoimiston asiakkaana olleen Aropaltion hyväksi. Esitettyjen vakuutuskirjojen mukaan tilitoimistolla oli ollut vakuutusyhtiössä 16.11.1983 lukien voimassa vastuuvakuutus, johon oli 24.9.1986 lukien liitetty varallisuusvahingot käsittävä ehto. Aropaltio ei ollut sopijapuolena tässä yritysvakuutussopimuksessa. Tästä johtui, että se ei vakuutuksensaajan sopimuskumppanina voinut esittää tähän sopimukseen perustuvia vaatimuksia vakuutusyhtiölle. Vakuutussopimuslain 95 §:n perusteella vakuutuksensaajalla ei ollut oikeutta vakuutuksen nojalla suoritettavasta korvauksesta nostaa enempää kuin minkä hän oli vahingon kärsineelle maksanut tai minkä nostamiseen tämä oli antanut suostumuksensa. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan, milloin vakuutuksensaaja on asetettu konkurssiin ja hän on vakuutuksenantajalta saamassa korvausmäärän, jota hänellä ei ole oikeutta nostaa vahingon kärsineen suostumuksetta, vahingon kärsineellä on oikeus saada vakuutuksensaajan saatava itselleen siirretyksi ellei konkurssipesä suorittanut hänelle sanottua määrää. Tilitoimiston konkurssipesä oli siirtänyt Aropaltiolle mainitun saatavan. Sen vuoksi Aropaltiolla oli oikeus ajaa vakuutusyhtiötä vastaan kannetta oikeudesta vakuutuskorvaukseen tilitoimiston vastuuvakuutuksen perusteella. Asiassa oli selvitetty, ettei tilitoimisto taikka sen konkurssipesä ollut suorittanut Aropaltiolle aiheutetusta vahingosta korvausta. Tästä johtui, että enempää tilitoimisto kuin sen konkurssipesä eivät ole olleet oikeutettuja nostamaan vakuutuksen perusteella suoritettavaa korvausta vakuutusyhtiöltä. Näin ollen tilitoimistolla ei ole ollut vakuutusyhtiöltä saamisoikeutta. Tilitoimistolla oli ollut maksamattomia vakuutusmaksuja vakuutusyhtiölle, jolla siten oli ollut näihin maksuihin perustuva saaminen. Kuittauksessa oli sen eräänä edellytyksenä saamisten vastakkaisuus. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole ollut saamisoikeutensa perusteella ja tähän perustuvaa kuittausoikeutta. Vakuutusyhtiö ei ole voinut kuitata Aropaltiota vastaan tätä saatavaa, koska kuittaus ei myöskään olisi ollut mahdollinen tilitoimistoa vastaan. Vakuutussopimuslain 95 §:n mukaan vahinkoa kärsineen on saatava kärsimästään vahingosta korvaus. Vakuutussopimuslain 92 §:n mukaan vakuutuksenantajan tulee korvata sellaiset kulut, joita vakuutuksen saajalle on aiheutunut siitä, että vahinkoa kärsinyt on häntä vastaan pannut vireille kanteen vahingon korvaamisesta. Oikeudenkäyntikulut oli siten korvattava kokonaan. Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan Aropaltiolle Turun hovioikeuden 16.9.1993 antamaan tuomioon perustuvana vahingonkorvauksena 35 594,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1992 lukien ja tuomion mukaisina oikeudenkäyntikuluina 20 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.4.1992 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 24.10.1995 Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa. Vakuutusyhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. Aropaltio on vastannut valitukseen vaatien sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.3.1997 Perustelut Tilitoimisto, joka oli asetettu konkurssiin 6.4.1993, on Turun hovioikeuden 16.9.1993 antamalla lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan Aropaltiolle vahingonkorvaukseksi 71 188,70 markkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 20 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen, edellinen määrä 1.1.1992 lukien ja jälkimmäinen 6.4.1992 lukien. Vakuutusyhtiö, joka oli myöntänyt tilitoimistolle vastuuvakuutuksen osana liikevakuutusta, on sille tuomion perusteella esitettyjen korvausvaatimusten johdosta 28.12.1993 tekemissään kahdessa korvauspäätöksessä todennut, että sen vastuuvakuutukseen perustuva korvausvelvollisuus käsitti vahingonkorvauksen osalta 35 594,40 markkaa vähennettynä 1 000 markan omavastuuosuudella ja oikeudenkäyntikulujen osalta 4 000 markkaa eli korkoineen yhteensä 51 027,10 markkaa. Tämän korvausmäärän vakuutusyhtiö on samalla ilmoittanut kuittaavansa tilitoimistolta olevilla vakuutusmaksusaamisillaan. Tilitoimiston konkurssipesän siirrettyä 3.2.1994 vakuutussopimuslain (132/33) 95 § 3 momentin mukaisesti vakuutusyhtiöltä olevan korvaussaatavansa Aropaltiolle osakeyhtiö on tässä oikeudenkäynnissä vaatinut vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan sille vakuutuskorvauksena hovioikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen osalta 35 594,40 markkaa sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta 20 000 markkaa, molemmat määrät hovioikeuden tuomion mukaisine korkoineen. Todettuaan käräjäoikeudessa 4.8.1994, että korvauspäätöksillä 28.12.1993 suoritetut kuittaukset olivat pätemättömiä kuittausedellytyksissä tuolloin olleen puutteen vuoksi, vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että sillä edelleen oli tilitoimistolta 57 005,10 markan määräinen vakuutusmaksusaaminen ja että se vaatii siltä vaadittujen korvaussaamisten kuittaamista tilitoimistolta olevalla vastasaamisellaan. Aropaltio on puolestaan katsonut, ettei vakuutusyhtiö voi tilitoimistolta olevilla vakuutusmaksusaatavillaan kuitata Aropaltiolle vahingonkärsijänä kuuluvia vakuutukseen perustuvia korvaussaamisia. Kysymys on siis siitä, onko vakuutusyhtiöllä esillä olevassa tilanteessa oikeus tilitoimistolta olevilla vakuutusmaksusaatavillaan kuitata Aropaltion vahingonkärsijänä tilitoimiston vastuuvakuutuksen perusteella maksettavaksi vaatimia korvaussaamisia. Tilitoimiston vakuutus, josta sen Aropaltiolle aiheuttama vahinko nyt vaaditaan korvattavaksi, on vapaaehtoinen vastuuvakuutus. Tällaisen vastuuvakuutuksen ensisijaisena tarkoituksena on vakuutuksenottajan oman aseman turvaaminen sen varalta, että hän joutuu korvausvelvolliseksi kolmannelle henkilölle. Vakuutuksen hänelle tarjoama turva perustuu hänen ja vakuutuksenantajan väliseen sopimukseen, jossa vakuutuksenantaja sitoutuu korvaamaan vakuutuksenottajalle määrän, minkä tämä on vahingonkorvausta koskevien säännösten nojalla joutunut suorittamaan vahingonkärsijälle. Sitä vastoin tällainen sopimus ei luo mitään sopimussuhdetta vahingonkärsijän ja vakuutuksenantajan välille. Tähän nähden vahingonkärsineellä pääsääntöisesti ei ole oikeutta kohdistaa korvausvaatimuksia vakuutuksenantajaan. Ilmauksena edellä sanotusta ovat ennen muuta vakuutussopimuslain 95 §:n 1 ja 3 momentin säännökset, jotka koskevat oikeutta nostaa vastuuvakuutuksesta suoritettavaa korvausta. Ensimmäisen momentin mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus nostaa vastuuvakuutuksen nojalla suoritettavasta korvauksesta määrä, minkä hän on vahingonkärsineelle maksanut tai minkä nostamiseen tämä on antanut suostumuksensa. Tästä pääsäännöstä, jonka mukaan nosto-oikeus siis kuuluu yksinomaan vakuutuksenottajalle, on kolmannessa momentissa säädetty poikkeus sen varalta, että vakuutuksenottaja on asetettu konkurssiin. Tässä tapauksessa vahingonkärsineellä on oikeus saada vakuutuksenottajan vakuutussaaminen siirretyksi itselleen, kuten jutussa on tapahtunutkin. Tällöin vahingonkärsinyt saa myös suoran kanneoikeuden vakuutuksenantajaa kohtaan (KKO 1988:118). Tosiasiaksi kuitenkin jää, että tällaisen kanteen kohteena on vakuutuksenottajan vakuutuksenantajalta oleva vakuutussaatava, joka vakuutuksenottajan konkurssin vuoksi on siirtynyt vakuutustapahtuman johdosta vahinkoa kärsineelle. Jutussa on siten kysymys tilanteesta, jota velkakirjalain 28 §:stä ilmenevä kuittausoikeuden laajuutta tarkoittava pääperiaate koskee. Tämän periaatteen mukaan velallinen saa tavallisen saamisen siirron tapahtuessa käyttää kuittaukseen hänellä luovuttajalta olevan vastasaamisensa tietyin vastasaamisen hankkimis- ja erääntymisajankohtiin liittyvin edellytyksin, joiden täyttymisestä nyt ei ole epäilystä. Mitään nimenomaista lakisääteistä kuittauskieltoa, joka suojaisi esillä olevan laatuista vapaaehtoiseen vastuuvakuutukseen perustuvaa korvaussaatavaa kuittausta vastaan, ei ole eikä tällaista kieltoa myöskään ole johdettavissa sen enempää vakuutussopimuslain 95 §:n säännöksistä kuin muistakaan säännöksistä. Lain esitöissä (KM 1925:15 s. 144 - 145) onkin lähdetty siitä, että vakuutuksenantajalla on kuittausoikeus esillä olevassa tilanteessa. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeudenkäynnissä 4.8.1994 esittämänsä kuittausvaatimuksen mukaisesti ollut oikeus kuitata tilitoimiston siltä olleita, Aropaltiolle siirtyneitä korvaussaamisia tilitoimistolta olleilla vakuutusmaksusaamisillaan. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus vakuutuksen perusteella on tässä oikeudenkäynnissä Aropaltion vaatimusten mukaisesti vahvistettu 35 594,40 markaksi 16 prosentin korkoineen 1.1.1992 lukien sekä 20 000 markaksi 16 prosentin korkoineen 6.4.1992 lukien. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että sen vastasaaminen tilitoimistolta on 57 005,10 markkaa, mitä Aropaltio ei ole kiistänyt. Vakuutusyhtiö on edellä ilmenevin tavoin 4.8.1994 ilmoittanut käyttävänsä 57 005,10 markan vakuutusmaksusaamisensa Aropaltiolla siltä olevien korvaussaamisten kuittaamiseksi. Kuittaushetkellä 4.8.1994 Aropaltiolla oli vakuutusyhtiöltä alla mainitut erääntyneet, kuittaushetkeen mennessä korkoa seuraavasti kasvaneet saamiset: 1) pääomaltaan 35 594,40 markan saaminen sekä sille ajalta 1.1.1992 - 3.8.1994 laskettu 16 prosentin korko 14 743,99 markkaa ja 2) pääomaltaan 20 000 markan saaminen sekä sille ajalta 6.4.1992 - 3.8.1994 laskettu 16 prosentin korko 7 440 markkaa eli yhteensä pääomaa 55 594,40 markkaa ja korkoa 22 183,99 markkaa. Kauppakaaren 9 luvun 5 §:n mukaan maksu on ensin luettava koron ja vasta sitten pääoman maksuksi, joten 4.8.1994 tapahtuneen saamisoikeuksien kuittauksen johdosta Aropaltion mainittu korkosaaminen on suoritettu kokonaisuudessaan ja yllä mainitusta pääomasta on jäänyt maksamatta 20 773,29 markkaa. Pääomalle on laskettava 16 prosentin korko 4.8.1994 lukien. Mainitun pääoman ja sille laskettavan koron vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan Aropaltiolle. Tuomiolauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan Aropaltiolle vakuutuskorvauksen jäljellä oleva pääoma 20 773 markkaa 29 penniä 16 prosentin korkoineen 4.8.1994 lukien. Asian on ratkaissut käräjätuomari Ikonen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Impivaara, Olli ja Elise Suvanto. Esittelijä Pentti Mäkinen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Krook, Möller, Hidén ja Vuori. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.