KKO/1997/25

1997 false KKO:1997:25 Vastaajana olevan vakuutusyhtiön väitteen johdosta käräjäoikeus ratkaisi asian valmistelussa antamallaan tuomiolla ja hylkäsi kanteen vakuutussopimuslain 29 §:n nojalla vanhentuneena. Kun kysymyksessä oli asiaväite eikä kannetta sen perusteella voitu pitää selvästi perusteettomana, asiaa ei voitu ratkaista toimittamatta pääkäsittelyä. Juttu palautettiin käräjäoikeuteen. OK 5 luku 13 § 1 mom OK 5 luku 27 § 1 mom OK 5 luku 27 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Riihimäen käräjäoikeudessa A oli Keskinäistä Vakuutusyhtiötä Kalevaa vastaan ajamassaan kanteessa esittänyt yksilölliseen eläkevakuutukseen sisältyvää maksuvapautusetua koskevia vaatimuksia. Vakuutusyhtiö oli kiistänyt kanteen väittäen, että vaatimukset olivat vakuutussopimuslain 29 §:n nojalla vanhentuneet, ja vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta. Käräjäoikeuden tuomio 25.8.1995 Käräjäoikeus lausui, että eläkevakuutukseen sisältynyt maksuvapautusetu oli rinnastettava vakuutussopimuslain 29 §:ssä tarkoitettuun, vakuutussopimukseen perustuvaan saamiseen. Kun A oli pannut asiassa kanteen vireille yhtiötä vastaan yli kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän sai tietää saamisensa käyneen maksettavaksi, käräjäoikeus hylkäsi kanteen vanhentuneena. Kouvolan hovioikeuden päätös 28.12.1995 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, lausui, että käräjäoikeus oli vakuutusyhtiön tekemän vanhentumisväitteen johdosta ratkaissut asian valmistelussa tuomiolla. Vakuutussopimuslain (12.5.1933/132) 29 §:ssä on säädetty, että jos se, jolla on vakuutussopimukseen perustuva saaminen, ei ole laillisesti hakenut sitä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tietää, että saaminen oli käynyt maksettavaksi, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa saamisen erääntymisestä, olkoon oikeutensa menettänyt. Säännöksen sanamuodon valossa oli epäselvää, oliko yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvä maksuvapautusetu rinnastettavissa säännöksessä tarkoitettuun vakuutussopimukseen perustuvaan saamiseen. Myös muutoin säännöstä oli A:n tapauksessa pidettävä tulkinnanvaraisena. Siten kannetta ei voitu pitää selvästi perusteettomana. Käräjäoikeus ei siten olisi saanut pääkäsittelyä pitämättä ratkaista juttua jo valmistelussa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 24.9.1996. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. A on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.3.1997 Perustelut Vakuutusyhtiö on vastatessaan A:n kanteeseen käräjäoikeuden kirjallisessa ja suullisessa valmistelussa vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta katsoen sen vakuutussopimuslain 29 §:n nojalla vanhentuneeksi. Käräjäoikeudessa laaditusta suullisen valmistelun pöytäkirjasta ilmenee, että käräjäoikeus on päättänyt valmisteluistunnon sellaisin jatkokäsittelyä koskevin ilmoituksin, että käräjäoikeuden ratkaisu vakuutusyhtiön oikeudenkäyntiväitteeseen annetaan 25.8.1995, jonka jälkeen asian valmistelua tarvittaessa jatketaan. Käräjäoikeus on 25.8.1995 antanut väitteen johdosta tuomion, jolla se on hylännyt kanteen vakuutussopimuslain 29 §:n nojalla vanhentuneena. Valmisteluistunnossa asian jatkokäsittelystä annetusta ilmoituksesta poiketen käräjäoikeus on siten pitänyt vakuutusyhtiön väitettä asia- eikä oikeudenkäyntiväitteenä ja ratkaissut asian valmistelussa. Käräjäoikeuden pöytäkirjasta tai tuomiosta ei ilmene, millä perusteella käräjäoikeus on katsonut voivansa ratkaista asian pääkäsittelyä toimittamatta. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:stä ilmenevät ne perusteet, joilla asia voidaan ratkaista valmistelussa. Tässä tapauksessa kannetta ei ole myönnetty eikä siitä ole luovuttu eikä ole pyydetty sovinnon vahvistamista. Kysymys ei siten ole ollut tilanteista, joita sanotun pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetaan ja joissa asia voidaan ratkaista tuomiolla tai yksipuolisella tuomiolla. Asia voidaan ratkaista valmistelussa myös jättämällä kanne saman momentin 3 kohdan nojalla tutkimatta. Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiön tekemä, vanhentumista koskeva väite on asiaväite eikä sellainen oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva väite, jollaisen hyväksyminen voisi johtaa lainkohdassa tarkoitettuun kanteen tutkimatta jättämiseen. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta asian ratkaisemiselle valmistelussa ei siten ole ollut. Kannetta ei vakuutusyhtiön väitteen johdosta voida pitää oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana eikä edellytyksiä asian ratkaisemiselle valmistelussa muutoinkaan ole ollut myöskään 27 §:n 2 momentin nojalla. Asiaa ei siten olisi saanut ratkaista siirtämättä sitä pääkäsittelyyn, jollainen toisaalta oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 30 §:n mukaan voidaan lainkohdassa tarkoitetun kysymyksen käsittelyä varten määrätä erikseen, vaikkei valmistelu muilta osin ole vielä päättynyt. Sen vuoksi asia on, kuten hovioikeuskin on katsonut, käsiteltävä käräjäoikeudessa uudelleen. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Alitalo-Vilkama. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikkilä, Murto ja Leena Kartimo. Esittelijä Kimmo Pietilä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Krook, Hidén ja Vuori. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.