KKO/1997/35

1997 false KKO:1997:35 Maaoikeus ei ollut kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaan määrättyjä korvauksia koskevassa asiassa perustellut tuomiotaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 15 §:ssä säädetyin tavoin. Sen vuoksi asia palautettiin maaoikeuteen. JL 331 § (1016/93) KiinteistönmuodostamisL 270 § OK 24 luku 15 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Lunastustoimitus Valtioneuvosto antoi 11.2.1993 Espoon Sähkö Oy:lle luvan lunastaa pysyvän käyttöoikeuden Espoon kaupungin Nuijalan kylästä saman kaupungin Hakalehdon kylään rakennettavaa 2 x 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa varten. Yhtiön hakemuksesta vireille tulleessa ja 28.11.1995 lopetetussa lunastustoimituksessa nro 113827-2 lunastustoimikunta määräsi yhtiön maksamaan korvauksia, siltä osalta kuin nyt on kysymys, seuraavasti: - A:lle ja B:lle Espoon kaupungin Suurhuopalahden kylässä olevan tilan K107 T4 RN:o 2:1000 arvon alentumisesta 60 000 markkaa, - C:lle ja D:lle samassa kylässä olevan tilan K106 T7 RN:o 2:991 arvon alentumisesta 56 000 markkaa, - E:lle samassa kylässä olevan tilan K106 T6 RN:o 2:992 arvon alentumisesta 34 000 markkaa ja - Asuntosäätiölle Espoon kaupungin Hakalehdon kylässä olevaan tilaan Tapiola RN:o 1:1600 kuuluvasta määräalasta lunastetusta johtoaukeasta 68 000 markkaa. A:n ja B:n sekä C:n ja D:n omistamista tiloista on lunastettu aluetta johtoalueen reunavyöhykkeeksi. E:n omistamasta tilasta ei ole lunastettu aluetta. Asuntosäätiön omistaman määräalan kohdalla johto kulkee maakaapelina. Kiinteistöjen arvonalennuksista määrättyjen korvausten osalta lunastustoimikunta lausui perusteluinaan (hieman pelkistäen), että julkisuudessa oli erääseen tutkimustulokseen viitaten esitetty voimajohdon aiheuttavan terveydellistä haittaa. Eräiden muiden tutkimusten perusteella voitiin kuitenkin sanoa, ettei voimajohdoilla ollut ainakaan tilastollisesti todettu olevan tällaisia vaikutuksia. Kielteinen julkisuus oli kuitenkin vaikuttanut alentavasti voimajohtojen lähellä sijaitsevien kiinteistöjen arvoon. Jo eräässä aikaisemmassa tutkimuksessa oli todettu, että voimajohtolinja vaikutti alentavasti erityisesti rakentamattoman omakotikiinteistön arvoon. Vaikka rakennettujen kiinteistöjen kohdalla tutkimustulokset olivat heikohkoja, lunastustoimikunta katsoi, että kiinteistön lähellä sijaitseva voimajohtolinja alensi myös rakennettujen omakotikiinteistöjen arvoa. Niinikään kiinteistöille, joista ei lunastettu aluetta, saattoi aiheutua korvattavaa arvonalennusta, jos ne sijaitsivat lähellä voimalinjaa. Korvaus oli määrättävä keskimääräistä korkeammaksi, jos voimajohdon pylväs oli lähellä asuinrakennusta. Korvauksen määrään vaikuttivat myös pylvään suuruus sekä sen ja johdinten näkyminen rakennukselle ja pihalle. Korvausten määräämiseksi lunastustoimikunta arvioi vielä korvaukseen oikeutettujen kiinteistöjen arvot. Arvioihin merkittiin kiinteistöjen etäisyydet johdosta ja pylväästä. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 27.5.1996 Espoon Sähkö Oy valitti maaoikeuteen. Maaoikeus alensi A:n ja B:n sekä C:n ja D:n omistamille tiloille määrätyt arvonalennuskorvaukset kummankin tilan osalta 30 000 markkaan sekä poisti E:n omistamalle tilalle määrätyn arvonalennuskorvauksen ja Asuntosäätiön omistamalle määräalalle määrätyn maapohjakorvauksen kokonaan. Perusteluinaan maaoikeus lausui, että tilat RN:o 2:1000 ja 2:991 olivat rakennettuja ja sijaitsivat uuden voimalinjan vierellä niin sanotun Friisinmäen sillan kohdalla Turunväylän varressa. Reunavyöhyke ulottui niiden alueelle. Asemakaavaluonnoksen mukaan tilat olivat ALaluetta. Tila RN:o 2:992 oli linjan suhteen edellä mainittujen tilojen takana. Se oli vahvistetun asemakaavan mukainen omakotitalokiinteistö. Voimalinjasta aiheutuvaa terveydellistä haittaa ei ollut pystytty osoittamaan. Tutkimukset voimalinjan arvonalennusvaikutuksista omakotitontteihin olivat niukkoja ja selittävyydeltään heikkoja. Voimajohtokatua ei kiinteistöistä ollut luovutettu. Asuntosäätiön omistama määräala Hakalehdon kylän tilasta RN:o 1:1600 ei luovuttanut aluetta maakaapelina kulkevaan voimalinjaan. Korvaus oli toimituksessa tullut määrätyksi työaikaista käyttöoikeuden supistusta koskevan kartan mukaan, joka ei tältä osin ollut pitänyt paikkaansa. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Sirén ja maaoikeusinsinööri Markkula sekä lautamiehet X ja Y. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle, C:lle ja D:lle, E:lle ja Asuntosäätiölle on 10.12.1996 myönnetty valituslupa. Valituksessaan A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet maaoikeuden tuomion muuttamista siten, että asia hakijoiden osalta jätetään lunastustoimikunnan päätöksen varaan. Lisäksi hakijat ovat vaatineet yhtiön velvoittamista korvaamaan hakijain oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. Espoon Sähkö Oy on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.3.1997 Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 15 §:n mukaan tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Vuoden 1996 loppuun saakka voimassa olleen jakolain 331 §:n (1016/93) mukaan lainkohta on koskenut ja kiinteistönmuodostamislain 270 §:n mukaan edelleen koskee myös maaoikeuksien tuomioita. Lunastustoimikunta on ratkaisunsa yksityiskohtaisesti perustellen määrännyt Espoon Sähkö Oy:n maksamaan A:lle ja B:lle, C:lle ja D:lle sekä E:lle korvausta heidän omistamilleen tiloille voimajohdosta aiheutuneesta arvonalennuksesta ja Asuntosäätiölle korvausta sen omistamalle määräalalle tulleesta kaapelialueesta. Maaoikeus on alentanut A:lle ja B:lle sekä C:lle ja D:lle maksettavia korvauksia ja poistanut E:lle ja Asuntosäätiölle maksettavat korvaukset kokonaan. Tilojen arvonalennuksesta määrättyjen korvausten osalta maaoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut yleisluonteisesti tilojen sijainnin ja laadun. Lisäksi maaoikeus on lausunut, ettei voimalinjasta aiheutuvaa terveydellistä haittaa ollut pystytty osoittamaan ja että tutkimukset voimalinjan arvonalennusvaikutuksista omakotitontteihin olivat niukkoja ja selittävyydeltään heikkoja. Lunastustoimikunta ei ole perustanut ratkaisuaan tilojen arvonalennuksista määrättyjen korvausten osalta siihen, että voimalinjasta olisi osoitettu aiheutuvan terveydellistä haittaa. Maaoikeuden tuomion perusteluissa mainitut muutkaan seikat eivät osoita syytä, jolla maaoikeus on alentanut A:lle ja B:lle sekä C:lle ja D:lle määrättyjä korvauksia ja poistanut E:lle määrätyn korvauksen kokonaan. Maaoikeus on vastoin lunastustoimikunnan kantaa lausunut, että Asuntosäätiön omistama määräala ei luovuta aluetta maakaapelina kulkevaan voimalinjaan ja että korvaus oli toimituksessa tullut määrätyksi työaikaista käyttöoikeuden supistusta koskevan kartan mukaan, joka ei tältä osin ole pitänyt paikkaansa. Lausumasta eivät riittävästi ilmene ne perusteet, joilla maaoikeus on päätynyt poistamaan korvauksen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei maaoikeuden tuomiota ole perusteltu oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 15 §:ssä säädetyin tavoin. Sen vuoksi asia on palautettava maaoikeuteen. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomio kumotaan A:n ja B:n, C:n ja D:n sekä E:n omistamien tilojen arvonalennusta koskevien korvausten ja Asuntosäätiön omistamaa määräalaa koskevan maapohjakorvauksen sekä mainittujen asianosaisten oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista annetun ratkaisun osalta. Asia palautetaan maaoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se nyt kumotuilta osilta uudelleen käsiteltäväkseen. Maaoikeuden tulee ottaa huomioon palauttamisen syy sekä antaa ratkaisussaan lausunto myös asiassa täällä esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Ralos, Pellinen ja Kitunen. Esittelijä Kimmo Simola.