KKO/1997/46

1997 false KKO:1997:46 Asumissuojaosuuden tuotto oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaisessa tavallisten velkojen vähimmäiskertymälaskelmassa säännöksen 2 kohdan mukaista kertymää laskettaessa otettava huomioon velallisen tulona. Kertymää ei muodostunut, kun velallisen välttämättömät menot ylittivät hänen tulonsa, joihin asumissuojaosuuden tuotto sisältyi. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Käsittely Forssan käräjäoikeudessa A:n velkajärjestely päätettiin aloittaa 15.3.

1. Selvittäjä laati maksuohjelmaehdotuksen, jonka mukaan A:n nettotulot olivat 4 654,35 markkaa. A asui omistamallaan kiinteistöllä sijaitsevassa omakotitalossa yhdessä 10.3.1979 ja 4.4.1985 syntyneiden lastensa kanssa. Maksuohjelmaehdotuksen mukaan A:n asumismenot olivat 996,32 markkaa ja perheen välttämättömät elinkustannukset 1.7.1995 ja 10.3.1996 välisenä aikana 4 375 markkaa, 11.3.1996 ja 10.3.1997 välisenä aikana 5 425 markkaa sekä 11.3.1997 ja 30.6.2000 välisenä aikana 3 425 markkaa. A:lla ei ollut vakuusvelkaa. A:lla oli tavallista velkaa Postipankki Oy:lle 207 576,76 markkaa ja Kansallis-Osake-Pankille 72 717,61 markkaa. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 32 §:n mukaista tavallisten velkojen vähimmäiskertymää laskettaessa maksuohjelmaehdotuksessa katsottiin A:n omistusasunnon arvoksi realisointikustannusten jälkeen 180 000 markkaa ja A:n perheen asumiskustannuksiksi vuokraasunnossa 2 500 markkaa kuukaudessa. Lain 32 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi asumissuojaosuudeksi maksuohjelmaehdotuksessa katsottiin 500 000 markkaa ja siinä tarkoitetuksi ylijäämäarvoksi - 320 000 markkaa sekä asumissuojaosuuden kolmen prosentin korolla lasketuksi tuotoksi viiden vuoden maksuohjelman aikana 75 000 markkaa. Maksuohjelmaehdotuksen mukaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymäksi saatiin 0 markkaa, kun asunnon ylijäämäarvo - 320 000 markkaa, viiden vuoden maksuvara 0 markkaa ja asumissuojaosuuden tuotto 75 000 markkaa laskettiin yhteen. Maksuohjelmaehdotuksessa selvittäjä esitti, että A:n maksuvelvollisuus poistetaan kokonaan. Postipankki Oy vastusti maksuohjelmaehdotuksen hyväksymistä katsoen, että A:n tuli pystyä maksamaan asumissuojaosuuden tuotto 75 000 markkaa tavallisille velkojilleen säilyttääkseen asuntonsa. Lisäksi pankki huomautti siitä, että asunnon säilyttämisvaihtoehdossa A:lle jäi 11.3.1997 lähtien 233,03 markkaa kuukaudessa maksuvaraa, jota maksuohjelmaehdotuksessa ei kuitenkaan ollut ositettu velkojille jaettavaksi. Forssan käräjäoikeuden päätös 30.6.1995 Käräjäoikeus vahvisti maksuohjelman 1.7.1995 ja 30.6.2000 väliselle ajalle muutoin selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen mukaisena, mutta määräsi A:n suorittamaan 1.4.1997 alkaen Postipankki Oy:lle 168,07 markkaa ja Kansallis-Osake-Pankille 64,96 markkaa kuukaudessa. Päätöksensä perusteluissa käräjäoikeus katsoi, että A:n hyväksi velkajärjestelyssä tuleva asumissuojaosuus oli hänen velattoman asuntonsa arvo rahaksimuuttokustannuksilla vähennettynä eli 180 000 markkaa, koska asunnon arvo oli pienempi kuin täysi asumissuojaosuus, joksi saatiin 500 000 markkaa arvioitaessa A:n perheen asumismenot 2 500 markaksi kuukaudessa ja saatavissa olevaksi nettokoroksi kuusi prosenttia. Käräjäoikeus lausui, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 32 §:n mukaista vähimmäiskertymää laskettaessa oli otettava huomioon velallisen hyväksi tulevan asumissuojaosuuden tuotto. Pykälässä ei kuitenkaan ollut säädetty, että tuotto lisättäisiin vähimmäiskertymään itsenäisenä eränä, vaan se tuli otettavaksi huomioon velallisen tulona pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua kertymää laskettaessa. Kertymän suuruus määräytyi velallisen kaikkien tulojen ja kaikkien välttämättömien menojen erotuksen perusteella. Tässä tapauksessa A:lle ei tällä tavoin laskettuna kertynyt mitään. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin lausumillaan perusteilla, että A:n oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 1 momentin nojalla suoritettava tavallisille velkojilleen vanhemman lapsensa täysi-ikäiseksi tulon jälkeen kertyvä maksuvaransa 233,03 markkaa kuukaudessa. Turun hovioikeuden tuomio 9.11.1995 Postipankki Oy valitti hovioikeuteen ja vaati A:n maksuohjelmaa muutettavaksi siten, että tavallisten velkojen vähimmäiskertymää koskevissa laskelmissa asumissuojaosuuden tuotto otetaan huomioon sellaisenaan hänen tavallisille veloille tulevaa maksuvarakertymää lisäävänä tekijänä. Vaihtoehtoisesti pankki vaati, että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen valmisteltavaksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Postipankki Oy:lle myönnettiin valituslupa 20.8.
2. Muutoksenhakemuksessaan pankki katsoi, että A:n maksuohjelman tavallisten velkojen vähimmäiskertymää koskevissa laskelmissa asumissuojaosuuden tuotto tuli ottaa huomioon sellaisenaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymää lisäävänä tekijänä. Sen vuoksi pankki vaati, että Korkein oikeus palauttaa A:n maksuohjelmaehdotuksen käräjäoikeuden käsiteltäväksi tai vaihtoehtoisesti asiaa palauttamatta muuttaa maksuohjelmaa vaaditulla tavalla. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.4.1997 Perustelut Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymään, jota vastaava määrä velallisen on saman pykälän 1 momentin mukaan suoritettava tavallisia velkojaan, kun hänellä on omistusasunto, luetaan: 1) mahdollinen ylijäämäarvo, joka saadaan, kun velallisen omistusasunnon todennäköisestä myyntihinnasta vähennetään rahaksimuuttokustannukset, niiden velkojen määrä, joista asunto on vakuutena, sekä sellainen pääomamäärä, jonka turvin velallisen ja hänen perheensä asuminen edullisimman saatavilla olevan vaihtoehdon mukaan tulisi turvatuksi (asumissuojaosuus); sekä 2) se kertymä, jonka enintään viisi vuotta kestävä maksuohjelma tuottaisi tavallisille velkojille, jos velallisen asumiskustannukset arvioidaan sen mukaan, että hänen ja hänen perheensä asuminen järjestetään edullisimman saatavilla olevan vaihtoehdon mukaan. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluista (HE 183/92 s. 68) ilmenee, että 32 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista kertymää laskettaessa velallisen tulona on otettava huomioon momentin 1 kohdassa tarkoitetun asumissuojaosuuden tuotto. Laissa omaksutun järjestelmän mukaan kertymää laskettaessa perusteena käytetään 5 §:n 1 momentin mukaisesti määräytyvää velallisen maksuvaraa eli hänen kaikkien tulojensa sekä välttämättömien elinkustannustensa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuvien menojensa erotusta. Näin ollen 32 §:n 2 momentin 2 kohdan säännöstä tulkittaessa on perusteltua katsoa asumissuojaosuuden tuoton olevan velallisen tulona samassa asemassa kuin hänen muiden tulojensa. Myös lain esityöt (HE 183/92 s. 68) tukevat tällaista tulkintaa. Säännöstä ei siten ole tulkittava niin, että asumissuojaosuuden tuotto olisi otettava siinä tarkoitetussa kertymässä huomioon erillisenä eränä, jolloin kertymä muodostuisi vähintään asumissuojaosuuden tuoton suuruiseksi siinäkin tapauksessa, että laskelmassa huomioon otettavat velallisen välttämättömät menot olisivat hänen muiden tulojensa yhteismäärää suuremmat. Asumissuojaosuuden huomioon ottamisella on lain 32 §:n 2 momentin 1 kohdassa pyritty turvaamaan velalliselle asunnon velaton arvo siltä osin kuin se tarvitaan ja se riittää velallisen asumisen turvaamiseen (HE 183/92 s. 29 - 30). Velallisen hyväksi voidaan siten lukea enintään asunnon velatonta arvoa vastaava pääomamäärä. A:n asunnon velaton arvo on 180 000 markkaa. Kun maksuohjelmaehdotuksessa on vähimmäiskertymää laskettaessa otettu A:n asumiskustannuksina huomioon 2 500 markkaa kuukaudessa, jota määrää asiassa ei ole riitautettu, voidaan havaita, että A:n perheen asumisen turvaaminen vuokra-asunnossa viiden vuoden maksuohjelman ajan edellyttäisi hänen nykyisen omistusasuntonsa velatonta arvoa suurempaa pääomamäärää. Näin ollen A:n hyväksi tuleva asumissuojaosuus on 180 000 markkaa eikä asuntoon sisälly 32 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista ylijäämäarvoa. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä määräytyy siten yksin 2 kohdan mukaisen kertymän perusteella. Asiassa on riidatonta, että A:n kuukausittaiset nettotulot ovat 4 654,35 markkaa ja välttämättömät elinkustannukset hänen elatusvelvollisuutensa huomioon ottaen ovat 1.7.1995 ja 10.3.1996 välisenä aikana 4 375 markkaa, 11.3.1996 ja 10.3.1997 välisenä aikana 5 425 markkaa sekä 11.3.1997 ja 30.6.2000 välisenä aikana 3 425 markkaa sekä että hänen vähimmäiskertymälaskelmassa huomioon otettavat asumiskustannuksensa ovat 2 500 markkaa kuukaudessa. Maksuohjelmaehdotuksessa asumissuojaosuuden tuotto on laskettu kolmen prosentin korkokannan mukaisesti. Postipankki Oy ei ole riitauttanut käytettyä korkokantaa. A:n hyväksi tulevan asumissuojaosuuden 180 000 markan tuotoksi saadaan näin ollen 450 markkaa kuukaudessa. A:n 32 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisessa laskelmassa huomioon otettavat tulot ovat siten yhteensä 5 104,35 markkaa. Kun laskelmassa huomioon otettavat A:n menot 10.3.1997 jälkeenkin ylittävät tämän määrän, 32 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista kertymää ei synny. Edellä esitetyillä perusteilla A:lle ei muodostu tavallisten velkojen vähimmäiskertymää. A ei siten ole velvollinen suorittamaan velkojilleen enempää kuin käräjäoikeuden hänen suoritettavakseen lain 30 §:n 1 momentin nojalla määräämät 233,03 markkaa kuukaudessa 1.4.1997 ja 30.6.2000 välisenä aikana. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Simola. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Laapas ja Mäenpää, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulkas, Pellinen ja Krogerus. Esittelijä Kimmo Vanne.