§:n 1 momentissa (132/33) tarkoitettuina vahingon torjuntatoimina, jotka oli suoritettu vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa. Sen vuoksi vakuutusyhtiö oli lain 53 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan osakeyhtiölle toimenpiteistä johtuneet kustannukset. VakuutussopimusL 52 § 1 mom (132/33) VakuutussopimusL 53 § 1 mom (132/33) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa Suomen 3M Oy kertoi Vakuutusosakeyhtiö Sampoa vastaan ajamassaan kanteessa, että osakeyhtiön omistamalla kiinteistöllä oli 3.10.1991 putkikorjaustöiden yhteydessä havaittu osakeyhtiön omistaman rakennuksen alla maaperässä öljyä. Paikalle hälytetty Espoon kaupungin palokunta oli samana päivänä todennut, ettei välitöntä vahingonvaaraa ollut, ja siirtänyt asian valvonnan Espoon kaupungin ympäristönsuojelutoimistolle. Toimisto oli laatinut asiasta tarkastuspöytäkirjan 4.10.1991. Koska oli ollut oletettavaa, että alueen pohjavesi oli havaitun öljyvahingon johdosta välittömässä pilaantumisvaarassa, osakeyhtiö ympäristönsuojelutoimiston tarkastuspöytäkirjaan kirjatusta vaatimuksesta ja vakuutusyhtiön edustajan tieten oli huolehtinut siitä, että öljystä likaantunut maa-aines poistettiin ja kuljetettiin kiinteistöltä öljyjätteiden käsittelylaitokselle. Näistä toimenpiteistä oli osakeyhtiölle aiheutunut kustannuksia yhteensä 2 547 849,48 markkaa. Öljyvahingon syytä selvitettäessä oli kesällä 1992 ilmennyt, että kiinteistöllä oli vuonna 1982 tapahtunut kiinteistönhuoltoyhtiön laiminlyönnistä johtunut öljyvuoto. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö oli kiinteistöhuoltoyhtiölle myöntämänsä vastuuvakuutuksen perusteella korvannut osakeyhtiölle 25 546 markkaa. Nyt vakuutusyhtiö suoritti kiinteistönhuoltoyhtiön tekemän vahinkoilmoituksen johdosta suoraan osakeyhtiölle 474 453,40 markan suuruisen lisäkorvauksen. Osakeyhtiö oli myös itse jättänyt 4.3.1992 vakuutusyhtiölle 3.10.1991 ilmennyttä öljyvahinkoa koskeneen vahinkoilmoituksen ja vaatinut kerrottujen kustannustensa korvaamista vakuutusyhtiön sille myöntämään yhdistelmävakuutukseen sisältyvästä vastuuvakuutuksesta. Tästä vakuutusyhtiö oli vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen vastaisesti kieltäytynyt.
§ (132/33) asetti vakuutuksensaajalle velvollisuuden vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa huolehtia vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta. Myös maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain nojalla se, jonka hallussa vahingon tai sen vaaran aiheuttanut öljy oli, oli velvollinen ryhtymään sellaisiin torjuntatoimenpiteisiin, joita häneltä olosuhteisiin nähden voidaan kohtuudella vaatia. Mikäli osakeyhtiö ei olisi noudattanut mainittuja säännöksiä eikä vakuutusehtoja, olisi se ollut laiminlyöntinsä johdosta vahingonkorvausvastuussa. Osakeyhtiö oli kuitenkin lain säännöksiä, viranomaisten määräyksiä ja vakuutuksenantajan ohjeita noudattaen välittömästi öljyvahingon havaittuaan ryhtynyt kaikkiin aiheellisiin toimenpiteisiin lisävahingon torjumiseksi ja jo tapahtuneen vahingon rajoittamiseksi. Näin ollen ja koska osakeyhtiö oli saanut osan kustannuksistaan korvatuksi mainituin tavoin kiinteistönhuoltoyhtiön vastuuvakuutuksesta, osakeyhtiö vaati, että vakuutusyhtiö velvoitettaisiin korvaamaan sille vahingontorjumistoimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista 2 073 396,08 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.7.1992 lukien. Oikeudenkäynnin kuluessa osakeyhtiö vaati vielä, että vakuutusyhtiö velvoitettaisiin edellä kerrotulla perusteella suorittamaan sille myös 1.11.1992 -31.1.1993 suoritetuista öljyvahinkotutkimuksista aiheutuneet kustannukset 7 241,96 markkaa 16 prosentin korkoineen jutun päätöspäivästä lukien. Vastaus Vakuutusyhtiö kiisti kanteen ja vaati sitä hylättäväksi. Osakeyhtiön rakennuksen alla havaittu öljy oli ollut siellä ainakin yhdeksän vuotta aiheuttamatta vahinkoa muulle ympäristölle. Välittömästi uhkaavaa vahingon vaaraa ei siten ollut ollut olemassa silloin, kun osakeyhtiö oli ryhtynyt kanteessa kerrottuihin toimenpiteisiin. Sen vuoksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei vaadittuja kustannuksia tullut korvata vahingontorjumiskustannuksina osakeyhtiön vastuuvakuutuksesta. Ainakaan öljyjätteen hävittämisestä öljynkäsittelylaitoksella aiheutuneet 1 754 023,60 markan kustannukset eivät olleet olleet välittömästi uhkaamassa olleen vahingon torjumiskustannuksia. Sellaisia eivät myöskään olleet olleet osakeyhtiön lisävaatimuksen mukaiset 7 241,96 markan kustannukset öljyvahinkotutkimuksista. Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 20.9.1993 Kihlakunnanoikeus totesi, että osakeyhtiön kiinteistöllä oli 3.10.1991 havaittu maaperässä öljyä. Palomestari Kukkamäki oli todistajana kertonut, että hän oli käynyt kiinteistöllä mainittuna päivänä ja tuolloin todennut, että kysymyksessä oli jo aikaisemmin sattunut öljyvahinko. Palolaitos oli siirtänyt asian kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen sekä ympäristönsuojelutoimiston hoidettavaksi. Kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja Anttila oli todistajana kertonut, että hän oli käynyt kiinteistöllä 4.10.1991 ja tuolloin laatinut asiasta tarkastuspöytäkirjan. Siinä hän oli edellyttänyt, että osakeyhtiö selvitti tarkemmin öljyvuodon alkuperän ja syyn, poisti öljyn likaaman maa-aineksen kiinteistöltä ja toimitti sen Ekokem Oy:n käsittelylaitokselle. Anttilan mukaan pohjaveden ja maaston likaantumisvaara oli ollut ilmeinen. Sen vuoksi öljyn likaaman maa-aineksen poistamiseen kiinteistöltä oli ollut ryhdyttävä välittömästi.
§:n nojalla vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa oli vakuutuksensaaja velvollinen kykynsä mukaan huolehtimaan vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta. Lain 53 §:n nojalla vakuutuksenantaja oli velvollinen korvaamaan 52 §:ssä mainituista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset menot ja uhraukset, vaikka hän siten joutuisikin suorittamaan yhteensä enemmän kuin sovitun vakuutusmäärän. Osakeyhtiö oli ryhtynyt poistamaan sen kiinteistöllä havaittua öljyä, öljyistä vettä ja öljyistä maa-ainesta ympäristösuojelutarkastajan edellyttämällä tavalla. Toimenpiteisiin ryhdyttäessä ei ollut ollut vielä varmaa tietoa havaitun öljyvahingon syntytavasta tai öljyn mahdollisesta kulkeutumisesta pohjaveteen. Tilannetta oli arvioitava lokakuussa 1991 käsillä olleiden tietojen perusteella. Tuolloin kiinteistön maaperässä havaittu öljy oli aiheuttanut välittömästi uhkaavan vahingon vaaran. Ympäristönsuojelutarkastaja Anttilan 11.3.1992 laatimasta loppuraportista ilmeni, että osa öljystä ja sen likaamasta maa-aineksesta oli viety Ekokem Oy:n ja osa Seutulan öljyjätteiden käsittelylaitokselle. 40 - 50 tonnin öljymäärän siivoamiseksi oli kiinteistöltä poistettu maa-ainesta ja vettä 970 tonnia. Puhdistustyö oli kestänyt runsaat neljä kuukautta päättyen 20.2.1992. Osakeyhtiö oli selvittänyt suorittaneensa kiinteistön puhdistustöihin liittyviä kustannuksia yhteensä 2 547 849,48 markkaa. Lisäksi se oli vielä oikeudenkäynnin aikana suorittanut öljyvahinkotutkimuksista aiheutuneita kuluja 7 241,96 markkaa. Vakuutusyhtiö taas oli jo suorittanut osakeyhtiölle korvausta 474 453,40 markkaa. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan osakeyhtiölle vastuuvakuutussopimuksen nojalla vahingon torjumiskustannuksista 2 073 396,08 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.7.1992 lukien sekä 7 241,96 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1993 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 5.3.1996 Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että
§:ssä tarkoitettiin vahingon torjunta- ja rajoittamistoimilla sellaisia toimia, jotka poikkesivat tavanomaisista kulloinkin kyseeseen tulevista vahingon korjaamiseksi suoritettavista toimista. Vakuutustapahtuman uhan osalta lainkohta edellytti, että kysymyksessä oli vahinkohetkellä tiedossa olevien seikkojen perusteella arvioituna välittömästi uhkaava vaaratilanne. Maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain 7 § asetti öljyvahinkojen torjuntaviranomaisille velvollisuuden öljyvahingon uhatessa kiireellisesti ryhtyä tarpeellisiin torjuntatoimenpiteisiin. Asiassa oli selvitetty, että osakeyhtiön kiinteistölle hälytetty palokunta oli todennut öljyvuodon tapahtuneen kuukausia tai vuosia aikaisemmin, minkä johdosta palokunnan torjuntatoimenpiteitä ei ollut tarvittu. Öljyvahingon johdosta Espoon kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja oli edellyttänyt osakeyhtiöltä vuodon korjaamiseksi ja sen seurausten arvioimiseksi toimenpiteitä asettamatta kuitenkaan määräaikoja. Öljyisen maa-aineksen poistamiseen oli ryhdytty vasta kuudentena päivänä öljyn havaitsemisesta. Edelleen oli osakeyhtiön tiedossa jo öljyn havaitsemishetkellä ollut vuonna 1982 öljysäiliöiden täytön yhteydessä tapahtunut vahinko. Kerrottu osoitti, että osakeyhtiön ryhtyessä kanteessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin oli voitu todeta, että kysymyksessä ei ollut ollut
§:ssä tarkoitettu välittömästi uhkaava pohjaveden saastumisen vaara. Suoritetut toimenpiteet eivät olleet poikenneet tavanomaisista öljyvahingon poistamiseksi tai korjaamiseksi suoritettavista, sinänsä kiireellisistä toimista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että osakeyhtiön suorittamat toimenpiteet olisivat olleet sellaisia, joista syntyneet kustannukset
ja 53 §:n nojalla olisivat kuuluneet vakuutusyhtiön korvattaviksi. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Suomen 3M Oy:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan osakeyhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Vakuutusosakeyhtiö Sampo on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.4.1997 Perustelut Osakeyhtiön omistamalla kiinteistöllä on 3.10.1991 havaittu maaperässä öljyä. Paikalle hälytetty Espoon kaupungin palokunta on samana päivänä todennut, ettei öljy aiheuta sellaista välitöntä vahingonvaaraa, joka edellyttäisi palokunnan toimenpiteitä. Palokunta on siirtänyt asian valvonnan Espoon kaupungin ympäristönsuojelutoimistolle. Kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja on laatinut asiasta tarkastuspöytäkirjan 4.10.
§:n 1 momentissa tarkoitettuja vahingon torjuntatoimenpiteitä, joista aiheutuneet kustannukset vakuutusyhtiö olisi velvollinen korvaamaan osakeyhtiölle sille myöntämänsä vastuuvakuutuksen perusteella. Toissijaisesti vakuutusyhtiö on katsonut, ettei ainakaan öljyisen maa-aineksen hävittämistä öljyjätteiden käsittelylaitoksella ja marraskuussa 1992 tehtyä pohjavesitutkimusta voitu pitää tällaisina torjuntatoimenpiteinä.
§:n 1 momentin mukaan vakuutuksensaaja on vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa velvollinen kykynsä mukaan huolehtimaan vahingon rajoittamisesta ja torjumisesta sekä, jos vahinko on kolmannen henkilön korvattava, ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi kolmatta vastaan. Vakuutuksenantajan siinä tarkoituksessa antamia ohjeita on vakuutuksensaajan, mikäli mahdollista, noudatettava. Lain 53 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 52 §:ssä mainituista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset menot ja uhraukset, vaikka hän siten joutuisikin suorittamaan yhteensä enemmän kuin sovitun vakuutusmäärän. Jutussa on näin ollen kysymys siitä,
§:n 1 momentin ja 53 §:n 1 momentin säännöksiä - yhtäältä vakuutuksensaajan velvollisuudesta ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa ja toisaalta hänen oikeudestaan korvaukseen näistä johtuvista kohtuullisista menoistaan - täydentää lain 52 §:n 2 momentin säännös torjuntavelvollisuuden laiminlyömisen seuraamuksista. Sen mukaan vakuutuksensaajan tahallinen tai törkeään huolimattomuuteen perustuva laiminlyönti ryhtyä säädettyihin toimenpiteisiin aiheuttaa vakuutuksenantajan vastuun rajoittamisen siten, että se koskee vain vahinkoa, joka olisi syntynyt, vaikka laiminlyöntiä ei olisi tapahtunut. Nämä säännökset muodostavat säännöskokonaisuuden, jonka eräänä keskeisenä tarkoituksena on kannustaa vakuutuksensaajaa vahinkojen torjuntaan. Tämä on paitsi vakuutuksenantajien ja vakuutuksensaajien myös yleisen edun mukaista, varsinkin ympäristövahinkojen kohdalla. Jo nämä näkökohdat puoltavat vakuutuksensaajan kannalta suhteellisen suopeaa tulkintalinjaa ratkaistaessa vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden edellytyksiä ja ulottuvuutta siitäkin huolimatta, että tämä voi johtaa vakuutusmäärän ylittävään korvausvelvollisuuteen.
§:n 1 momentissa säädetään, että vakuutuksensaajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin kykynsä mukaan. Tämä tarkoittaa muun muassa, että arviointi vakuutustapahtuman uhan välittömyydestä ja toimenpiteiden tarpeellisuudesta on tehtävä vakuutuksensaajan näkökulmasta ja hänen käytössään silloin olleiden tietojen perusteella. Koska nämä tiedot monesti pakostakin ovat puutteellisia, usein jo tilanteen kiireellisyyden vuoksi, tämä arviointi ei näistäkään syistä voi olla kovin ankara vakuutuksensaajan kannalta. Huomioon otettavia perusteita arviointia yksittäisissä tapauksissa suoritettaessa ovat muun ohella vakuutustapahtuman uhan suuruus ja konkreettisuus, viranomaisten mahdolliset ohjeet sekä suoritettujen toimenpiteiden poikkeuksellisuus ja pääasiallinen tarkoitus. Käsillä olevassa jutussa osakeyhtiö on ryhtynyt huolehtimaan omistamansa kiinteistön puhdistamisesta öljystä ilman aiheetonta viivytystä heti öljyvahingon havaitsemisen jälkeen. Espoon kaupungin ympäristönsuojelutarkastajan Anttilan kehotusten mukaisesti osakeyhtiö on antanut puhdistustyön alan urakoitsijan suoritettavaksi ja huolehtinut siitä, että öljyn likaama maa-aines toimitetaan öljyjätteiden hävittämiseen erikoistuneelle käsittelylaitokselle. Myös vakuutusyhtiön edustaja on edellyttänyt, että osakeyhtiö noudattaa viranomaisten määräyksiä. Sekä ympäristönsuojelutarkastaja Anttilan että palomestari Kukkamäen todistajankertomusten mukaan pohjaveden pilaantumisvaara on ollut välitön, kunnes öljyn likaama maa-aines oli poistettu kiinteistöltä ja pohjavesitutkimuksissa todettu, ettei pohjaveden pilaantumisvaaraa ole. Puhdistustyöhön ryhdyttäessä ei viranomaisillakaan ole ollut tietoa pohjaveden tilasta. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että osakeyhtiö on puhdistanut kiinteistönsä öljystä olosuhteissa, joissa yhtiöllä on ollut perusteltu syy pelätä pohjaveden olevan välittömässä pilaantumisvaarassa. Osakeyhtiö on siten ryhtynyt toimenpiteisiin
§:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa. Arvioidessaan missä määrin suoritetuista toimenpiteistä johtuneet kustannukset ovat uhanneen vakuutustapahtuman torjuntamenoina korvattavia Korkein oikeus kiinnittää lisäksi erityisesti huomiota seuraavaan. Kiinteistön maapohjan puhdistaminen öljystä ja öljyn likaaman maa-aineksen poiskuljettaminen ovat olleet välttämättömiä toimenpiteitä uhanneen pohjaveden pilaantumisvaaran torjumiseksi. Öljyjätteiden hävittäminen niiden käsittelylaitoksella on puolestaan ollut edellisten toimien suoranaista ja väistämätöntä jatkoa ottaen huomioon, ettei muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa jätteiden vaarattomaksi tekemiselle ole esitetty. Suoritetut pohjavesitutkimukset ovat vuorostaan olleet tarpeen kiinteistön puhdistustyön onnistumisen seurannan kannalta. Tällaisina osakeyhtiön kaikki toimenpiteet ovat olleet tavanomaisesta kiinteistön hoidosta poikkeavia ja yhdessä muodostaneet järkevän ja tarkoituksenmukaisen toimenpidekokonaisuuden välittömästi uhanneen vakuutustapahtuman torjumiseksi. Toimenpiteistä johtuneet kustannukset ovat siten korvattavia vakuutussopimuslain 53 §:n 1 momentin mukaisina kohtuullisina torjuntamenoina. Edellä olevan perusteella vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan osakeyhtiölle kaikki kanteessa mainitut kustannukset. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritola, Vihuri ja Vuojolahti, joka myös on esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Taki, Krook, Wirilander ja Vuori. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.