1997 false KKO:1997:55 Tuotannollisista ja taloudellisista syistä toimeenpantavien irtisanomisten käydessä ilmeisiksi yrityksen työsuhteessa olevan henkilöstön määrä oli muusta kuin tilapäisestä syyst

§:n 1 momentin mukaan lain soveltamista ei ratkaista irtisanomisen tapahtumahetken työntekijämäärän vaan sen mukaan, oliko yhtiössä pääsääntöisesti työskennellyt säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Yhtiö kuului yhtenä yrityksenä useamman eri yrityksen ryppääseen, jossa käytännössä määräysvalta oli X:llä. Yhtiön työntekijöiden lukumäärä oli ennen irtisanomista saatu laskemaan alle 30:een siirtämällä työntekijöitä yhteistoimintalain kiertämistarkoituksessa yhtiöstä toiseen. Entinen TC-Auto Oy (nykyisin Katseva Oy) oli siirtänyt liiketoimintansa eli luovuttanut liikkeensä S ja V Knuuttila Oy:lle (nykyisin TC-Auto Oy). Yhtiöiden nimenmuutokset olivat tapahtuneet 11.3.1992 ja irtisanomiset 31.3.1992. Muutoksille ei ollut esitetty liiketaloudellisia perusteita. Irtisanomisista vastasi uusi TC-Auto Oy. Yhtiö olisi ollut velvollinen käymään yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin tarkoittaman kolmen kuukauden neuvottelun ennen tapahtuneita irtisanomisia, koska irtisanominen koski yli 10 työntekijää. Kysymys oli kiistatta yhteistoimintalain 6 §:n 1 momentin tarkoittamasta tapauksesta. Koska yhtiö ei ollut käynyt työsopimusten irtisanomisesta neuvotteluja, se oli yhteistoimintalain 15 a §:n perusteella velvollinen suorittamaan työntekijöille hyvitystä. Työnantajan teon törkeysaste huomioon ottaen työntekijöillä oli oikeus saada korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä, joka oli A:n osalta 75 060 markkaa, B:n osalta 62 742 markkaa, C:n osalta 71 162 markkaa, D:n osalta 59 180 markkaa, E:n osalta 74 970 markkaa, F:n osalta 68 952 markkaa, G:n osalta 80 600 markkaa, H:n osalta 69 700 markkaa ja K:n osalta 67 060 markkaa. Sen vuoksi yhdistys, jolle työntekijät olivat siirtäneet saatavansa perittäväksi, vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan sille hyvitystä yhteensä 629 426 markkaa korkoineen. Vastaus Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhteistoimintalain noudattaminen ei ollut ollut tarpeen, koska yrityksen työntekijämäärä oli ollut alle 30.

§:n 1 momentin sanamuoto tarkoitti sitä, että yhtiössä normaalisti ja pääsääntöisesti tuli olla vähintään 30 työntekijää. Huomioon ei otettu tilapäisiä ja sattumanvaraisia työntekijöitä. Yhtiössä oli irtisanomisen aikaan ollut korkeintaan 29 työntekijää. Kanteessa mainitut työntekijät olivat työskennelleet TC-Auto Oy:n palveluksessa muun muassa vuosina 1991 ja 1992. Kysymyksessä oli kuitenkin kaksi eri yhtiötä. Vuonna 1991 työnantajana ollut TC-Auto Oy oli 1.1.1992 myynyt liiketoimintansa S ja V Knuuttila Oy:lle. Yhtiömuutosten tarkoituksena ei suinkaan ollut ollut yhteistoimintalain kiertäminen vaan syynä oli ollut muun muassa pyrkimys Toyota-edustuksen säilyttämiseen. S ja V Knuuttila Oy:hyn oli ollut tulossa ulkopuolinen osakas, millä oli pyritty vaikuttamaan siihen, että Toyota-edustus olisi jäänyt TC-Auto Oy:lle. Suunnitelma ei ollut toteutunut. Kun vanhan TC-Auto Oy:n liiketoiminta vuodenvaihteessa 1991/1992 oli siirtynyt S ja V Knuuttila Oy:lle, vanhasta TC-Auto Oy:stä aiemmin marraskuussa 1991 irtisanottuja neljää työntekijää, joiden työsuhteet joka tapauksessa olivat päättymässä, ei ollut siirretty luovutuksensaajayhtiölle. Myöskään kirjanpitäjää, jota vielä oli tarvittu hoitamaan yhtiön kirjanpitoa, ei ollut siirretty. Mitään näyttöä kiertoyritysväitteiden tueksi ei ollut esitetty. Uusi TC-Auto Oy, jonka aikaisempi toiminimi oli S ja V Knuuttila Oy, ei ollut vastuussa Katseva Oy:n mahdollisista yhteistoimintalain vastaisista toimenpiteistä. Hyvitystä ei voitu vaatia uudelta TC-Auto Oy:ltä, joka ei ollut suorittanut minkäänlaisia henkilöstön siirtoja tai irtisanomisia ennen kuin sen koko henkilökunta oli 31.3.1992 irtisanottu. Toimet, jotka kantaja väitti tehdyn yhteistoimintalain kiertämiseksi, olivat tapahtuneet vanhan TC-Auto Oy:n eli Katseva Oy:n toimesta. Lahden käräjäoikeuden tuomio 21.12.1993 Käräjäoikeus totesi oikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun TC-Auto Oy:n hallituksen puheenjohtajan X:n kertoneen seuraavasti: S ja V Knuuttila Oy oli perustettu siinä vaiheessa, kun TC-Auto Oy:hyn taikka tulevaan TC-Auto Oy:hyn oli ollut tulossa mukaan ulkopuolinen osakas huomattavalla panoksella. Toyotaedustuksen säilyttämiseksi oli omistuspohjaa pitänyt muuttaa. Yhtiöjärjestelyt olivat johtuneet tästä. Vielä huhtikuussa 1992 olivat neuvottelut Toyota-edustuksesta maahantuojan kanssa olleet kesken, vaikka maahantuojan eli Korpivaara Oy:n taholta sopimus olikin jo irtisanottu. Toukokuussa 1992 päättyneenä vuoden kestäneenä irtisanomisaikana oli käyty Korpivaara Oy:n kanssa neuvotteluja järjestelyistä Toyota-kaupan jatkamiseksi Lahdessa. Korpivaara Oy oli edellyttänyt omistuspohjan laajentamista, jotta edustus olisi säilynyt. Tarkoitus oli ollut, että uudella ulkopuolisella osakkaalla olisi ollut yli 50 prosentin osuudet. Kun mainittu yrittäjä oli vetäytynyt pois, oli vielä yritetty saada edustusta säilymään. Irtisanomiset TC-Auto Oy:ssä olivat johtuneet siitä, että yhtiöltä oli mennyt edustus, jonka myötä olivat menneet niin Toyotan myynti kuin huoltokin. TC-Auto Oy:lle ei ollut jäänyt myytävää enempää kuin huollettavaakaan. Myöhemmin Optimi-Auto Oy:ltä oli toukokuussa tai kesäkuun alussa 1992 siirtynyt Mitsubishin pelkkä myynti TC-Auto Oy:lle. Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että TC-Auto Oy:stä (aikaisemmin S ja V Knuuttila Oy) oli 31.3.1992 irtisanottu 29 työsuhteista työntekijää tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Irtisanominen oli tapahtunut yhteistoimintamenettelyä noudattamatta. Yhdistys oli myöntänyt, että yhtiön työntekijöiden lukumäärä oli ennen irtisanomista pudonnut alle 30:een.

§:n 1 momentin mukaan lakia sovellettiin yrityksessä, jonka työsuhteessa olevan henkilöstön määrä säännöllisesti oli vähintään

1. S ja V Knuuttila Oy:n yhtiöjärjestys oli hyväksytty yhtiön perustamiskokouksessa 12.11.1991 ja yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 29.1.
2. Kaupparekisteriin oli 11.3.1992 merkitty, että yhtiön toiminimi oli muutettu TC-Auto Oy:ksi. Aikaisempi TC-Auto Oy oli muuttanut toiminimensä Katseva Oy:ksi. Aikaisemman TC-Auto Oy:n liiketoiminta oli 1.1.1992 myyty S ja V Knuuttila Oy:lle. Ottaen huomioon oikeudessa todistelutarkoituksessa henkilökohtaisesti kuullun X:n kertomus järjestelyjen syystä käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että X:n yritysryppääseen kuuluvien yhtiöiden sisällä olisi yhdistyksen väittämin tavoin siirrelty työntekijöitä yhtiöstä toiseen sen vuoksi, että TC-Auto Oy:n työntekijöiden lukumäärä olisi saatu laskemaan alle 30:een juuri ennen irtisanomista. Näyttämättä oli jäänyt, että yhtiön tarkoituksena olisi ollut kiertää yhteistoimintalain tarkoittamaa neuvotteluvelvoitetta. Yhteistoimintalain mukainen neuvottelumenettely olisi ollut varsin helposti järjestettävissä eikä käräjäoikeus pitänyt uskottavana väitettä, jonka mukaan yritysten omistussuhteiden järjestelyihin ja erinäisiin toimialajärjestelyihin olisi ryhdytty vain neuvotteluvelvoitteen kiertämiseksi. Menetettyään toukokuussa 1992 lopullisesti Toyota-edustuksen yhtiöllä ei ollut ollut enää mitään korjaamotoimintaa, koska sen ainoa myynnissä oleva automerkki oli ollut Toyota, jota merkkiä yhtiö oli myös huoltanut. Toyotaan liittynyt liiketoiminta oli vuodenvaihteessa 1991/1992 siirtynyt aikaisemmalta TC-Auto Oy:ltä S ja V Knuuttila Oy:lle. Optimi-Auto Oy:ltä S ja V Knuuttila Oy:lle siirtynyt Mitsubishi-autojen myynti ei vaikuttanut asiaan, koska työvoima ei ollut noussut 30:een henkeen. TC-Auto Oy:tä, Katseva Oy:tä ja samaan yritysryhmään kuuluvia Mega-Auto Oy:tä sekä X:n Auto P. X Kommandiittiyhtiötä ei voitu pitää konsernina tai sellaisena yhtymänä taikka muuna kokonaisuutena, jota tulisi pitää yhtenä työnantajana harkittaessa yhteistoimintalain soveltamista. Yhdistys ei ollut edes väittänyt, että kanteessa mainittujen työntekijöiden irtisanomiseen ei olisi ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä. Kanne perustui ainoastaan väitteeseen, että yhteistoimintalain tarkoittamia neuvotteluja ei ollut käyty. Koska edellä oli todettu, että TC-Auto Oy:n henkilöstön määrä oli vähemmän kuin 30, käräjäoikeus katsoi, että yhteistoimintalakia ei ollut sovellettava kanteessa tarkoitettuihin irtisanomisiin. Tämän vuoksi oli jäänyt näyttämättä, että TC-Auto Oy olisi kanteessa väitetyin tavoin laiminlyönyt neuvotteluvelvoitteensa ja näin syyllistynyt yhteistoimintalain 15 a §:ssä tarkoitetuin tavoin sellaiseen menettelyyn, josta irtisanottu työntekijä olisi ollut oikeutettu saamaan hyvitystä. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan toteen näyttämättömänä. Kouvolan hovioikeuden tuomio 22.3.1995 Yhdistys valitti hovioikeuteen. Yhdistys toisti kanteensa ja katsoi, että yhteistoimintaneuvottelut olisi pitänyt aloittaa viimeistään 1.1.1992, jolloin työntekijöiden lukumäärä oli ollut yli
3. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Yhdistykselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhdistys vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja toisti hyvitysvaatimuksensa. Yhtiö vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.4.1997 Perustelut Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain eli yhteistoimintalain 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on muun muassa ennen tuotannollisista ja taloudellisista syistä toimeenpantavaa irtisanomista koskevan asian ratkaisemista neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee. Lakia sovelletaan 2 §:n 1 momentin mukaan yrityksessä, jonka työsuhteessa olevan henkilöstön määrä säännöllisesti on vähintään
4. TC-Auto Oy:n henkilöstön määrä on vuoden 1991 lopussa ollut yli
5. Käräjäoikeuden tuomiossa selostettujen järjestelyjen ja eräiden työntekijöiden työsuhteiden päättymisen johdosta työntekijöiden lukumäärä on kuitenkin laskenut 29:ään. Henkilöstön määrän vähentyminen ei ole ollut tilapäistä. Yhtiön työntekijöiden irtisanominen on johtunut siitä, että yhtiö on menettänyt Toyota-edustuksensa. Tämä on selvinnyt lopullisesti vasta keväällä
6. Irtisanomisten tarve on tullut ilmeiseksi ja siten kysymys yhtiön velvollisuudesta yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen käymiseen ratkaistavaksi vasta tuolloin. Koska yhtiön henkilöstön määrä on tuolloin säännöllisesti ollut alle 30, neuvotteluvelvollisuutta ei ole ollut. Käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi yhtiöoikeudellisilla järjestelyillään vain pyrkinyt kiertämään yhteistoimintavelvoitettaan. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Penttilä, Kolu ja Seppälä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kurri ja Leena Kartimo sekä Leena Kaivo-oja, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Krook, Wirilader, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Risto Jalanko.