KKO/1998/100

1998 false KKO:1998:100 Maaoikeuden jäsenet olivat aikanaan ratkaisseet piirirajankäyntiä koskevan valituksen. Myöhemmässä saman rajan piirirajankäyntiä koskevassa toimituksessa raja oli lain mukaan käytävä entiseen paikkaansa. Tämä ratkaisuperuste huomioon ottaen kysymys ei ollut samasta asiasta eivätkä maaoikeuden jäsenet olleet esteellisiä ratkaisemaan myöhempää toimitusta koskenutta valitusta. OK 13 luku 1 § IhmisoikeusSop_6_artikla_1_kappale ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus A ja B hakivat rajankäynti- ja tilusmittaustoimitusta omistamansa Harjuntaustan tilan RN:o 4:11 kotipalstan rajojen ja pinta-alan selvittämiseksi. Toimitusmiehet kävivät 7.5.1995 lopetetussa toimituksessa nro 414175-8 palstan rajat ja suorittivat palstan tilusmittauksen. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 13.9.1995 A ja B valittivat maaoikeuteen vaatien toimitusmiesten päätöksen kumoamista ja toimituksen palauttamista toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Maaoikeudessa he esittivät kolmea sen jäsentä koskevan esteellisyysväitteen, koska nämä olivat 16.3.1993 ratkaisseet yksityistietoimitusta nro 413000-2 ja sen yhteydessä suoritettua piirirajankäyntiä koskevan valituksen, jossa myös oli ollut kysymys heidän tilansa rajojen oikeasta sijainnista. Esteellisyysväitteen johdosta maaoikeuden jäsenet lausuivat kukin vuorollaan, ettei se seikka yksistään, että esteellisiksi väitetyt jäsenet olivat osallistuneet yksityistietoimituksesta nro 413000-2 tehdyn valituksen käsittelemiseen maaoikeudessa 16.6.1993, muodostanut estettä osallistua puheena olevan toimituksen valituskäsittelyyn. Koska tiedossa ei ollut muutakaan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettua tuomarinestettä, maaoikeuden jäsenet eivät pitäneet itseään esteellisinä käsittelemään valitusta. Itse toimituksen osalta maaoikeus hylkäsi tuomiossaan mainituilla perusteilla valituksessa esitetyt vaatimukset. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.6.

1. A ja B toistivat valituksessaan maaoikeudessa esittämänsä esteellisyysväitteen ja toimituksen osalta vaativat maaoikeuden tuomion ja toimitusmiesten päätöksen kumoamista sekä asian palauttamista toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. O ja P, Q, R sekä S vastasivat valitukseen. T ja U sekä V eivät antaneet heiltä pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.9.1998 Perustelut A ja B ovat valituksenalaisessa toimituksessa vaatineet tilansa kotipalstan rajojen käymistä ja pinta-alan mittaamista. Asian ratkaisuun osallistuneista maaoikeuden jäsenistä maaoikeustuomari ja kaksi muuta jäsentä ovat toimineet maaoikeuden jäseninä ratkaistaessa aikaisemmin yksityistietoimitusta nro 413000-2 koskevaa valitusta. Tuossa toimituksessa oli suoritettu A:n ja B:n tilaa ja kahta naapuritilaa koskeva piirirajankäynti pyykkiväleillä 13 - 14 ja 14 - 2 -
2. Koska kummassakin toimituksessa on ollut kysymys osaksi samojen rajojen käymisestä, A ja B ovat katsoneet, että mainitut maaoikeuden kolme jäsentä ovat olleet esteellisiä ratkaisemaan esillä olevassa toimituksessa tehtyä valitusta. Jutun asiakirjoista ilmenee, että maaoikeusinsinööri X, lautamies Y ja maaoikeustuomari W ovat kukin yksin antaneet päätöksen itseään koskevan esteellisyysmuistutuksen johdosta. Laissa ei ole säännöstä, jonka mukaan useampijäsenisen tuomioistuimen jäsen voisi yksin ratkaista kysymyksen siitä, onko häntä tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa pidettävä esteellisenä. Näin ollen maaoikeus on menetellyt virheellisesti kun sen kaikki jäsenet eivät ole osallistuneet X:n, Y:n ja W:n esteellisyyttä koskevaan käsittelyyn. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus on ottanut asian välittömästi tutkittavakseen. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen muun muassa, jos hän on toisessa oikeudessa ollut samassa asiassa tuomarina. Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen määräykset jokaisen oikeudesta oikeudenmukaiseen käsittelyyn puolueettomassa ja riippumattomassa tuomioistuimessa sekä ihmisoikeustuomioistuimessa näiden määräysten pohjalta syntynyt oikeuskäytäntö. Perustavaa laatua oleva periaate tämän käytännön mukaan on, ettei tuomari saa olla itse asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa tai riippumattomuutensa voidaan objektiivisesti asettaa kysymyksenalaiseksi. Jakolain (604/1951) 221 §:n 1 momentin mukaan raja, joka on aikaisemmin lainvoimaisesti määrätty ja käyty, on käytävä entiseen paikkaansa. Tämä merkitsee, että käytäväksi pyydetty tilan raja on yksityistietoimituksessa nro 413000-2 lainvoimaisesti vahvistettujen rajamerkkien ja rajan osalta tullut käydä siinä vahvistettuun paikkaan. Tämän ratkaisuperusteen vuoksi ei voida katsoa, että yksityistietoimituksen nro 413000-2 yhteydessä suoritetun piirirajankäynnin ja nyt puheena olevan rajankäynnin kohteina olisi sama asia. Kysymys ei siten ole edellä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta esteellisyystilanteesta eikä myöskään objektiivisesti arvioiden voida katsoa, että maaoikeuden jäsenille, heidän osallistuttuaan yksityistietoimitusta koskeneen valituksen ratkaisemiseen, olisi syntynyt sellainen ennakkokäsitys asiasta, että he olisivat esteellisiä käsittelemään puheena olevaa valitusta. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan seikkoja, jotka osoittaisivat maaoikeuden esteellisiksi väitettyjen jäsenten puolueettomuuden olleen vaarassa. Näillä perusteilla Korkein oikeus hylkää A:n ja B:n väitteen maaoikeuden jäsenten esteellisyydestä. Itse toimitusta koskevalta osalta Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden tuomion. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari W, maaoikeusinsinööri X sekä lautamiehet X ja Z. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Wirilander, Möller ja Vuori. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.