§:n 1 momentin maininta liikennesääntöjen vastaisesta moottoriajoneuvon kulusta korvauksen perusteena soveltuu myös tilanteisiin, joissa tuottamuksen tunnusmerkistö jää toteutumatta muista kuin subjektiivisista syistä. Koska yhteenajo oli aiheutunut A:n ajokaistalla, jonne B:n kuljettama auto oli ajautunut, yhteenajo oli aiheutunut B:n kuljettaman auton liikennesääntöjen vastaisesta kulusta ja vahinko oli korvattava A:lle B:n liikennevakuutuksen perusteella. Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle vakuutuskorvauksena 9 060 markkaa korkoineen. Vaasan hovioikeuden tuomio 22.8.1996 Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Hovioikeus totesi,
§:n 1 momenttia on vakiintuneen kannan mukaisesti tulkittu siten, että jos ajoneuvon liikennesääntöjen vastainen kulku tai sijoitus johtuu kuljettajan tuottamuksesta, korvausperusteena ei sovelleta ajoneuvon liikennesääntöjen vastaista kulkua tai sijoitusta. Liikenteen vaarantamista koskevan rikosjutun tuomiolla ei ole oikeusvoimaa arvioitaessa myöhemmässä liikennevakuutuskorvausta koskevassa asiassa sitä, kenen ajoneuvojen yhteentörmäykseen osallisen tuottamuksesta liikennevahinko on aiheutunut. Silloinkin, kun rikosasiassa syyte liikenteen vaarantamisesta on näyttämättömänä hylätty kumpaakin osapuolta vastaan, kysymys liikennevahinkoon osallisen tuottamuksesta on liikennevakuutuskorvausta koskevassa riita-asiassa ratkaistava siinä esitettävän oikeudenkäyntiaineiston pohjalta. Hovioikeus totesi käsityksenään,
§:n 1 momentin liikennesääntöjen vastaista ajoneuvon kulkua tai sijaintia koskevan säännöksen tarkoituksena on suoda liikennevahinkoon syyttömälle osapuolelle oikeus liikennevakuutuskorvaukseen silloin, kun liikennevahinko ei ole aiheutunut hänen puolellaan olevasta tuottamuksesta, vaan syystä, jota ei voida lukea hänen syykseen. Tuon säännöksen soveltaminen tulee niin ollen ajankohtaiseksi vain silloin, kun asiassa ilmenevien seikkojen perusteella päädytään siihen, että vahinko on aiheutunut ilman tuottamuksellista liikennesääntöjen vastaista menettelyä. Tällaiseen johtopäätökseen ei ratkaistavana olevassa jutussa hovioikeuden mukaan ollut kuitenkaan ilmennyt aihetta. Kysymys siitä, oliko liikennevahinko aiheutunut B:n tuottamuksesta, ei kanneperuste huomioon ottaen ollut ratkaistavana tässä yhteydessä. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi kanteen ja vapautti Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan suorittamasta A:lle vakuutuskorvausta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Vakuutusyhtiö vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.9.1998 Perustelut Korkein oikeus toteaa hovioikeuden tavoin, että silloinkin, kun rikosasiassa syyte liikenteen vaarantamisesta on näyttämättömänä hylätty kumpaakin osapuolta vastaan, kysymys liikennevahinkoon osallisen tuottamuksesta on liikennevakuutuskorvausta koskevassa riitaasiassa ratkaistava siinä esitettävän oikeudenkäyntiaineiston pohjalta. Liikennerikosasiassa annetulla ratkaisulla ei siten ole riita-asiassa sitovalla tavalla ratkaistu kysymystä siitä, onko liikennevahinko johtunut jommankumman osapuolen tuottamuksesta. A ja B ovat ajaneet ajoneuvoillaan yhteen. Syyte liikenteen vaarantamisesta on kummankin osalta hylätty näyttämättömänä. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta B:n liikennevakuutuksen perusteella A:n vaatimaa korvausta ajoneuvovahingoista. Kieltäytyminen on merkinnyt sitä, että vakuutusyhtiö on katsonut, että B ei ole tuottamuksellaan aiheuttanut liikennevahinkoa. A on vakuutusyhtiön kieltäydyttyä maksamasta hänelle korvausta B:n liikennevakuutuksen perusteella kanteessaan uudistanut tuon vaatimuksensa. A ei ole vedonnut B:n tuottamukseen. Siten kummankin osapuolen voidaan katsoa hyväksyneen lähtökohdaksi sen, että B:n puolella ei ole ollut tuottamusta. Kysymys on näin ollen kanteen ja sen perusteiden mukaisesti siitä, onko B:n auton kulku ollut liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla liikennesääntöjen vastainen ja A tällä perusteella oikeutettu saamaan korvausta B:n liikennevakuutuksen perusteella. Nyt kysymyksessä olevaa korvausperustetta ei ole liikennevakuutuslain esitöissä käsitelty. On kuitenkin ilmeistä, että sillä on tarkoitettu, kuten vakuutusyhtiökin on katsonut, turvata oikein ajaneen ja liikennevahinkoon ilman omaa syytään joutuneen osapuolen oikeus korvaukseen lainkohdassa kuvatussa tilanteessa silloinkin, kun tuottamusta vastapuolessa ei ole. Liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan on riittävää, että korvausta vaativa näyttää, että vastapuolen ajoneuvon kulku tai sijainti on ollut liikennesääntöjen vastainen. Toisaalta on selvää, että korvauksen saamisen kannalta on merkitystä sillä, onko sitä vaativan omalla puolella ollut tuottamusta. A:n ja B:n ajoneuvot ovat lähestyneet toisiaan vastakkaisista ajosuunnista. Yhteenajo on tapahtunut sillä ajokaistalla, jota A on liikennesääntöjen mukaisesti käyttänyt. B:n kuljettama auto on sen sijaan ollut tuolloin vastaantulevalle liikenteelle tarkoitetulla ajokaistalla. Syy tähän on jäänyt selvittämättä. B:n tuottamuksesta ei ole kysymys. Hänen autonsa kulku on kuitenkin ollut liikennesääntöjen vastainen, mitä vakuutusyhtiökään ei ole kiistänyt. Tämän vuoksi ja kun A:n puolella ei ole näytetty tuottamusta, A:lla, jolle on kerrotulla tavalla ilman hänen omaa syytään aiheutunut vahinkoa, on liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada vaatimansa korvaus B:n liikennevakuutuksen perusteella. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää siten pysyväksi. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Kovanen: Korkein oikeus todennee hovioikeuden tavoin, että silloinkin, kun rikosasiassa syyte liikenteen vaarantamisesta on näyttämättömänä hylätty kumpaakin osapuolta vastaan, kysymys liikennevahinkoon osallisen tuottamuksesta on liikennevakuutuskorvausta koskevassa riita-asiassa ratkaistava siinä esitettävän oikeudenkäyntiaineiston pohjalta. Liikennerikosasiassa annetulla ratkaisulla ei siten ole riita-asiassa sitovalla tavalla ratkaistu kysymystä siitä, onko liikennevahinko johtunut jommankumman osapuolen tuottamuksesta. Asiassa on kysymys A:n ja B:n omistamien ja kuljettamien autojen yhteentörmäyksestä. Heitä vastaan ajettu syyte liikenteen vaarantamisesta on hylätty toteennäyttämättömänä. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta B:n liikennevakuutuksen perusteella A:n vaatimaa korvausta. Kieltäytyminen on merkinnyt sitä, että vakuutusyhtiö on katsonut liikennerikosjutussa annetun ratkaisun mukaisesti, että B ei ole tuottamuksellaan aiheuttanut liikennevahinkoa. A on vakuutusyhtiön kieltäydyttyä maksamasta hänelle korvausta B:n liikennevakuutuksen perusteella kanteessaan uudistanut tuon vaatimuksen. A ei ole vedonnut B:n tuottamukseen, vaan kysymys on kanteen ja sen perusteiden mukaisesti siitä, onko B:n auton kulku ollut liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla liikennesääntöjen vastainen ja A tällä perusteella oikeutettu saamaan korvausta B:n liikennevakuutuksen perusteella. Nyt kysymyksessä olevaa korvausperustetta ei ole liikennevakuutuslain esitöissä suoranaisesti käsitelty. On kuitenkin ilmeistä, kun otetaan huomioon mitä esitöissä (HE 68/1958 s. 3) lausutaan liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa säännellystä tuottamusperusteisesta korvausperusteesta ja kun arvioidaan siihen nähden nyt kysymyksessä olevaa korvausperustetta, että viimeksi mainitulla on tarkoitettu turvata vain liikennesääntöjen mukaisesti ajaneen ja liikennevahinkoon ilman omaa syytään joutuneen osapuolen oikeus korvaukseen lainkohdassa kuvatussa tilanteessa silloinkin, kun tuottamusta vastapuolessa ei ole. Liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin liikennesääntöjen vastaista ajoneuvon kulkua tai sijaintia koskevan säännöksen soveltaminen tulee näin ollen ajankohtaiseksi vain silloin, kun asiassa ilmenevien seikkojen perusteella päädytään siihen, että vahinko on aiheutunut ilman tuottamuksellista liikennesääntöjen vastaista menettelyä. Tällaiseen johtopäätökseen ei ratkaistavana olevassa jutussa ole kuitenkaan ilmennyt aihetta. Näillä perusteilla hovioikeuden tuomion lopputulos jätettäneen pysyväksi. Ylimääräinen oikeusneuvos Tepora: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Pellinen: Olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Asian on ratkaissut käräjätuomari Suvilehto-Nieminen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hagman, Raija Liljenfeldt ja Palmu. Esittelijä Jari Rönkkö. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Pellinen (eri mieltä) ja Hidén sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora (eri mieltä). Esittelijä Ismo Kovanen (mietintö).
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.