1998 false KKO:1998:107 Ks. KKO:1998:63 Asunnonvälitysalalla myyntineuvottelijana toimineen työntekijän palkka oli muodostunut kiinteästä palkasta ja provisiosta. Työsopimuksen ehdon mukaan työnantajalla oli oikeus muuttaa provisioperusteita ja -taulukoita sopimuksen voimassa ollessa. Työntekijä vaati kanteessaan, että ehto varallisuusoikeudellisesta oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla katsottaisiin kohtuuttomaksi. Kanne hylättiin, kun ehtoa ei voitu pitää tyypiltään tai muutoinkaan sellaisenaan kohtuuttomana eikä työntekijä ollut edes väittänyt, että sen soveltaminen olisi johtanut hänen kohdallaan kohtuuttomuuteen. OikTL 36 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin käräjäoikeudessa A esitti Huoneistokeskus Oy:tä (jäljempänä Huoneistokeskus) vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt aikaisemmin Huoneistomarkkinointi Oy:n (jäljempänä Huoneistomarkkinointi) palveluksessa myyntineuvottelijana asuntovälitystoimintaan liittyneissä tehtävissä. Huoneistokeskus oli keväällä 1995 ostanut Huoneistomarkkinoinnin asuntovälitystoiminnan, jolloin Huoneistomarkkinoinnin henkilöstö oli 1.5.1995 lukien siirtynyt ns. vanhoina työntekijöinä Huoneistokeskuksen palvelukseen. Huoneistomarkkinoinnin myyntihenkilöstön työsopimusten palkkaperusteet olivat poikenneet Huoneistokeskuksen vastaavista perusteista. Huoneistokeskus oli alussa soveltanut Huoneistomarkkinoinnin palkkaehtoja sieltä siirtyneisiin työntekijöihin. Uuden yhtenäisen palkkausjärjestelmän aikaansaamiseksi Huoneistokeskuksessa oli perustettu Yt-neuvottelukunta ja palkkatyöryhmä, johon oli valittu neuvottelukunnasta kaikki työnantajan, myyntijohtajien ja myyntineuvottelijoiden edustajat. Palkkatyöryhmä ei ollut saanut aikaan konkreettisia ehdotuksia uudeksi palkkausjärjestelmäksi. Yt-neuvottelukunnan kokouksessa 22.8.1995 oli esitelty Huoneistokeskuksen johtoryhmän ehdotus uudeksi myyntineuvottelijoiden palkkausjärjestelmäksi, jonka ehdotuksen Huoneistokeskuksen hallitus oli 24.8.1995 yksimielisesti hyväksynyt. Muutos oli otettu käyttöön 1.9.1995 lukien. A:n työsopimuksen mukainen palkka oli muodostunut kiinteästä palkasta ja provisiosta. Palkan provisioosuus oli määräytynyt "kulloinkin voimassa olevien provisioperusteiden mukaan". Työsopimuksen ehdon mukaan työnantajalla oli oikeus muuttaa provisioperusteita sekä taulukoita sopimuksen voimassa ollessa. Ennen A:n siirtymistä Huoneistokeskuksen työntekijäksi Huoneistomarkkinointi oli soveltanut hänen työsuhteessaan 1.9.1990 voimaan tullutta provisiotaulukkoa. Huoneistokeskus oli 1.9.1995 ryhtynyt soveltamaan kaikkiin myyntiedustajiinsa provisiotaulukkoa, jossa oli huononnettu lähinnä taulukon alapään provisioita. Huoneistomarkkinointi oli aikaisemmin edellä mainitun ehdon perusteella huonontanut kaikkien myyntiedustajiensa provisioita taulukon alapään provisioiden osalta provisiotaulukossa 1980-luvun loppupuolella sekä 1.9.1990. Lisäksi Huoneistomarkkinointi oli syksyllä 1992 yrittänyt muuttaa provisiotaulukoita, mutta luopunut asiasta ja siten vetoamasta ehtoon. A katsoi, että hänen työsopimuksensa ehto, jonka mukaan työnantajalla oli sopimuksen voimassa ollessa oikeus yksipuolisesti huonontaa työsuhteen palkkausta koskevaa ehtoa, oli tyypiltään kohtuuton sopimusehto varsinkin kun provision osuus palkkauksesta oli huomattava. Sen vuoksi A vaati käräjäoikeutta vahvistamaan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla, että ehto oli kohtuuttomana sopimusehtona jätettävä kokonaan huomioon ottamatta ja että tästä syystä Huoneistokeskuksella ei ollut ollut oikeutta 1.9.1995 toteuttamiinsa yksipuolisiin provisiotaulukoiden muutoksiin. Huoneistokeskuksen vastaus Huoneistokeskus kiisti kanteen esittäen, että A:n työsuhteen ehto ei ollut kohtuuton. Ehto, jonka mukaan työntekijä saattaisi jäädä kokonaan ilman palkkaa, voisi olla tyypiltään kohtuuton. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse sellaisesta ehdosta. Palkkaehdoista oli sitä paitsi neuvoteltu yhtiön työntekijöiden kanssa, joten A oli varmasti ymmärtänyt niiden sisällön ja hyväksynyt ne. Yhtiö oli halunnut yhdenmukaistaa myyntiedustajien palkkaehdot, joten sillä oli lisäksi ollut hyväksyttävä syy provisioperusteiden ja taulukoiden muuttamiseen. Lisäksi ratkaisu oli ollut välttämätön yhtiön kustannusrakenteen ja kannattavuuden kannalta. Käräjäoikeuden tuomio 11.11.1996 Käräjäoikeus totesi, että riidan kohteena oleva työsopimuksen ehto antoi työnantajalle yksin oikeuden muuttaa provisioperusteita sekä taulukoita työsuhteen voimassa ollessa. Ehto oli olennainen osa työsopimuksen palkkausta koskenutta sopimusmääräystä. A:n palkkaus oli muodostunut kiinteästä palkasta ja provisiopalkasta, joka oli määräytynyt "kulloinkin voimassa olevien provisioperusteiden mukaan". A oli tullut työsopimuksen solmiessaan tietoiseksi työnantajan oikeudesta vaikuttaa provisioperusteeseen eli provision määrään. Ehto myös sitoi häntä. Ehto ei ollut sanamuotonsa tai sisältönsä perusteella tulkinnanvarainen. Tyyppikohtuuttomuus Oikeustoimilain esitöissä (HE 247/81 s.14) mainittiin esimerkkejä sopimusmääräyksistä, joita oli pidettävä kohtuuttomina sopimuksen muusta sisällöstä ja soveltamistilanteesta riippumatta. Yhtenä tällaisena ehtotyyppinä mainittiin ehdot, jotka jättivät toisen osapuolen yksinään ratkaistavaksi oleellisia sopimussuhteeseen vaikuttavia seikkoja. Riidan kohteena olevassa ehdossa ei ollut kyse yhdestäkään oikeustoimilain valmistelussa mainitusta tyypiltään kohtuuttomasta ehdosta. Provisioehto ei ollut täydellisesti yksipuolinen. Ehdon sanamuodon mukaan työnantajalla oli oikeus muuttaa, mutta ei poistaa provisioperusteita ja taulukoita eli työnantaja oli velvollinen toimimaan niin, että työntekijät saivat osan palkastaan provisiona. Vaikka ehto ei mahdollistanut provision poistamista kokonaan yksipuolisesti työnantajan päätöksellä, saattoi tämäntyyppinen ehto, sen antaessa sanamuodon mukaan työnantajalle oikeuden yksin päättää provisiopalkan määrän, johtaa sopimuksen sen osapuolille asettamien velvoitteiden ja etujen väliseen epätasapainoon. Riidan kohteena olevan yksittäisen ehdon epätasapainoa, kun väitettiin ehdon olevan sellaisenaan kohtuuton, ei voitu arvioida irrallaan provisiopalkkausmuotoon liittyvistä erityispiirteistä. Provisiopalkka palkkaustapana Provisioperusteinen palkkausmuoto oli tavallinen aloilla ja töissä, joiden työsuhteiden ehdoista ei ollut sovittu työehtosopimuksella. Näin oli muun muassa asunto- ja kiinteistövälitysalalla ja kaupan aloilla, kuten esimerkiksi auto-, vene-, kodinkone-, erikoistavara- ja LVI-kaupassa. Jutussa kuullut todistajat olivat kertoneet, että asuntojen hintakehityksestä ja muista työsuhteen osapuolista riippumattomista asuntomarkkinoiden tilanteista johtuen Huoneistokeskus oli halunnut varata itselleen mahdollisuuden vaikuttaa provisiopalkkauksen perusteisiin ja taulukoihin. Syynä niiden 1.9.1995 tapahtuneeseen muutokseen oli ollut noudatettavien provisioperusteiden yhtenäistäminen sekä yhden, Huoneistokeskuksen kannalta tappiollisen provisioportaan poistaminen. Huoneistokeskus oli ainakin vuodesta 1985 lukien suorittanut neljännesvuosittain provisiotaulukoiden hintatarkistuksia asuntojen hintamuutosten suhteessa. Vuoden 1995 syyskuun alusta lähtien suoritetussa neljässä provisiotaulukkotarkistuksessa osassa taulukko oli keventynyt ja viimeksi 1.7.1996 toteutetussa tiukentunut asuntojen hintatason käännyttyä nousuun. Huoneistomarkkinointi oli ajalla 1988 - 1.9.1990 toteuttanut kolme kertaa provisiotaulukoiden muutoksen. Myös autoalalla provisioperusteita ja taulukoita voitiin muuttaa alalla vallitsevan kilpailutilanteen mukaan. Suomen myyntimiesten pääsihteerinä toiminut todistaja ei kuitenkaan ollut uransa aikana tavannut A:n työsuhteessa olevan ehdon kaltaista työsopimusehtoa. Johtopäätökset Käräjäoikeus katsoi, että työnantajan kelpoisuuden laajuus tuli arvioida todistajien mainitsemia syitä vasten. Nämä syyt puolsivat sitä lopputulosta, että työnantajalla tuli olla mahdollisuus muuttaa provisioperusteita ja taulukoita asiallisin perustein ja muutosten tuli vastata tosiasiallisia oloja ja niiden muutoksia. Todistajien kertomukset osoittivat, että tämä vastasi provisiopalkkausaloilla, myös Huoneistomarkkinoinnissa ja Huoneistokeskuksessa, noudatettua käytäntöä. Todistajien kertomukset osoittivat myös, että mikäli osapuolet eivät sopimuksessa asetetusta neuvotteluvelvoitteesta huolimatta päässeet sopimukseen provisiopalkkausperusteista, työnantajalla oli viime kädessä yksin oikeus määrätä provisioperusteet ja -taulukot. Myös A:n kanssa asiasta oli tuloksetta neuvoteltu. Käräjäoikeus totesi, että työnantaja ei kuitenkaan voinut käyttää mainittua oikeuttaan siten, että se johtaisi työntekijöiden kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällaisesta kohtuuttomuudesta ei kuitenkaan ollut kyse tässä jutussa. Käräjäoikeus katsoi, että ehdon työnantajalle antama kelpoisuus yksin määrätä provisioperusteista ja taulukoista sopimuksen voimassa ollessa ei sellaisenaan ollut kohtuuton. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 22.5.1997 A valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Huoneistokeskus antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.9.1998 Perustelut A on solminut Huoneistomarkkinointi Oy:n kanssa työsopimuksen, jonka mukaan hänen rahapalkkansa myyntineuvottelijana on muodostunut kiinteästä palkasta ja provisiosta provisio-osuuden määräytyessä "kulloinkin voimassa olevien provisioperusteiden mukaan". A:n siirryttyä 1.5.1995 Huoneistokeskus Oy:n palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä Huoneistokeskus Oy on 1.9.1995 lukien muuttanut provisiotaulukoita. Toimenpiteellään yhtiö on halunnut yhdenmukaistaa kaikkien sen palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteen ehdot sekä poistaa yhden tappiollisen provisioportaan. A:n työsopimuksen nimenomaisen ehdon mukaan työnantajalla on ollut oikeus muuttaa provisioperusteita sekä provisiotaulukoita sopimuksen voimassa ollessa. Kanteessaan A on vaatinut vahvistettavaksi, että tämä työsopimuksen ehto sellaisenaan on kohtuuton ja ettei yhtiö sen vuoksi ole voinut yksipuolisesti muuttaa provisiopalkkausehtoja. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1998:63 katsonut, että silloin, kun työntekijän ammattia koskevaa työehtosopimusta tai hänen työsuhteeseensa sovellettavaa yleissitovaa työehtosopimusta ei ole olemassa, työntekijä voi työsopimuslain 48 §:n 3 momentin säännöksen estämättä vaatia työsopimuksensa palkkausehtojen kohtuullistamista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilain) 36 §:n perusteella. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, ettei ole olemassa sellaista työehtosopimusta, jota A:n työsuhteeseen olisi sovellettava. Provisioihin perustuvaa palkkausta käytetään paljon sellaisilla aloilla, joilla työsuhteiden ehdoista ei ole sovittu työehtosopimuksella ja joilla työsuhteen osapuolista riippumattomien seikkojen vaikutus voi olla suuri. Asunnonvälityksessä tällaisia seikkoja ovat ainakin asuntojen hintakehitys ja asuntomarkkinoiden vilkkaus. Muutokset alalla voivat tapahtua lyhyellä aikavälillä ja ilmetä voimakkaina. Provisioperusteisessa palkkausjärjestelmässä alalle tyypilliset suhdanteiden vaihtelut ja osaksi niistä riippuvainen työn tuloksellisuus vaikuttavat välittömästi myös työntekijälle maksettavaan palkkaan. Osana provisiopalkkausjärjestelmää on eri alojen työehtosopimuksissa pidetty sallittuna, että työnantaja voi muuttaa provisiopalkkaperusteita. Silloinkin, kun muutoksista on neuvoteltava työntekijän kanssa, työnantajalle on annettu oikeus viime kädessä yksipuolisesti saattaa muutos voimaan viimeistään irtisanomisajan pituisen ajanjakson kuluttua. Oikeustoimilain 36 §:n mukaan jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sellainen työsopimuksen ehto, jonka mukaan työnantajalla on oikeus yksipuolisesti muuttaa provisioehtoja, ei poikkea eräisiin työehtosopimuksiin sisältyvistä määräyksistä eikä nyt kysymyksessä olevaa ehtoa voida sen vuoksi tai muullakaan perusteella pitää tyypiltään kohtuuttomana. Lain mukaan kohtuuttomuusharkinta onkin tarkoitettu suoritettavaksi yleensä kussakin yksittäistapauksessa erikseen ottaen huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole mahdollista arvioida A:n kanteessa tarkoitettua, provisioperusteiden ja -taulukoiden muuttamiseen oikeuttavaa sopimusehtoa yksin, vaan kohtuuttomuusharkinnassa on otettava huomioon, mitä A:n työsopimuksen ja työsuhteen sisällöstä ja olosuhteista ja erityisesti palkkausehdoista kokonaisuudessaan on selvitetty. A on työantajan kanssa tehdyssä kirjallisessa työsopimuksessa nimenomaisesti sopinut palkan määräytymisperusteesta siten, että se on kerrotulla tavalla osaksi riippuvainen hänen saavuttamastaan tuloksesta. Sen perusteella hän on jo työsopimusta solmiessaan ollut tietoinen siitä, että provisioperusteet ja -taulukot voivat työnantajan tarkistusten perusteella muuttua ja siis myös huonontua. Vastaava ehto on sisältynyt myös muiden myyntineuvottelijoiden työsopimuksiin eikä ehto anna työnantajalle mahdollisuutta kohdella A:ta eri tavalla kuin muita työntekijöitä. Ehdon perusteella provisioperusteita on aikaisemminkin muutettu eikä työnantajan ole näytetty luopuneen vetoamasta ehtoon. Ehdon mukaan yhtiöllä on tosin ollut oikeus muuttaa provisioperusteita ja -taulukoita myös A:n vahingoksi, mutta ei kuitenkaan oikeutta kokonaan poistaa provisioperusteista palkkausta. Siten työnantaja on ollut velvollinen toimimaan niin, että A saa osan palkastaan provisiona. Kun A:lla on työsopimuksen mukaan joka tapauksessa ollut oikeus myös kiinteään palkkaan, sopimus ei muutoinkaan ole merkinnyt sitä, että A:n olisi tarkoitettu tekevän työtä joissakin olosuhteissa kokonaan ilman korvausta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n työsopimukseen sisältyvä provisiopalkkausta koskeva ehto, joka oikeuttaa työnantajan yksipuolisesti muuttamaan provisioperusteita ja -taulukoita, ei sellaisenaan ole kohtuuton. Kanteessa tarkoitettua estettä 1.9.1995 lukien voimaan tulleelle muutokselle ei siten ole ollut. Huoneistokeskus Oy ei ole nojautunut ehtoon epäasiallisin perustein eikä A ole edes väittänyt, että ehdon soveltaminen muutoinkaan olisi johtanut hänen kohdallaan kohtuuttomaan lopputulokseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kurkinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riikonen, Antila ja Ilveskoski. Esittelijä Kari Heikkonen. Asian ovat ratkaisset presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Pellinen ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.