KKO/1998/123

1998 false KKO:1998:123 A oli tuomittu rangaistusmääräyksellä sakkorangaistukseen asetuksella 677/1987 muutetun Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön ja suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission sen nojalla 21.4.1995 antaman päätöksen sisältämien eräiden määräysten rikkomisesta. Lailla 902/1971 voimaan saatetun Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön muutosta ei ollut voitu ilman tähän valtuuttavaa lain säännöstä saattaa voimaan asetuksella siltä osin kuin muutos koski lainsäädännön alaa. Sen vuoksi A:n menettelyn lainmukaisuutta ei voitu arvostella edellä mainittujen rajajokikomission määräysten pohjalta. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Ylitornion piirin nimismiehen 28.12.1995 antama rangaistusmääräys nro 1-95409 A oli rangaistusmääräyksin tuomittu Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön rikkomisesta 10 päiväsakkoa vastaavaan 520 markan sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle saamansa kalan arvona 30 markkaa. Rangaistusmääräyksen perusteena on ollut, että A oli kalastussäännön 18, 22 ja 24 §:ien ja suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission 21.4.1995 antaman päätöksen 9 kohdan vastaisesti kalastanut Tornionjoessa käyttäen aikana, jolloin lohen kalastus oli kielletty, verkkoa, jonka silmäkoko oli yli 80 millimetriä ja tällöin saatuaan lohen laiminlyönyt panna sen takaisin veteen. HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on rangaistusmääräyksen purkamista koskevassa hakemuksessaan katsonut, ettei rajajokikomissiolla ole ollut laillista oikeutta rajoittaa lohenpyyntiä Tornionjoella mainitulla tavalla, koska Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen liitteenä B oleva Tornionjoen kalastussäännön muuttamisesta tehty sopimus, jolla kalastussääntöön on lisätty 22 §:n 2 momentti, jonka mukaan rajajokikomissio voi rauhoittaa tietyn kalalajin taikka kieltää tai rajoittaa vahingolliseksi osoittautuneen pyydyksen käyttöä, on saatettu Suomessa voimaan asetuksella ja asetus on ristiriidassa alkuperäisen lailla voimaan saatetun kalastussäännön kanssa. Tällä perusteella A on katsoen, että rangaistusmääräys perustuu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, vaatinut rangaistusmääräyksen purkamista. VÄLITOIMENPIDE Virallinen syyttäjä on antanut hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1998 Perustelut A on tuomittu Ylitornion piirin nimismiehen 28.12.1995 antamalla rangaistusmääräyksellä nro 1-95409 Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön rikkomisesta 10 päiväsakkoa vastaavaan 520 markan sakkorangaistukseen Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 18, 22 ja 24 §:n sekä suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission 21.4.1995 antaman päätöksen 9 kohdan nojalla. A oli rangaistusmääräyksen mukaan kalastanut Tornionjoessa käyttäen aikana, jolloin lohen kalastus oli kielletty, verkkoa, jonka silmäkoko oli yli 80 millimetriä ja tällöin saatuaan lohen laiminlyönyt panna sen takaisin veteen. Lainsäädännön alaa koskevilta osilta lailla 902/1971 voimaan saatettua Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen liitteenä B olevaa Tornionjoen kalastusalueen kalastussääntöä (jäljempänä "kalastussääntö") muutettiin Suomen ja Ruotsin välillä 29.12.1978 allekirjoitetulla pöytäkirjalla, joka saatettiin Suomessa voimaan 12.1.1979 annetulla asetuksella 51/

1. Tuolloin kalastussäännön 22 §:ään lisättiin 2 momentti, jolla suomalais-ruotsalaiselle rajajokikomissiolle annettiin muun muassa oikeus koko kalastusalueella tai sen osassa enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan rauhoittaa jokin kalalaji silloin, kun se on välttämätöntä kalalajin säilymisen kannalta. Sanottua 22 §:n 2 momenttia muutettiin Helsingissä 16.7.1987 noottien vaihdolla tehdyllä sopimuksella siten, että rajajokikomissiolle annettiin edellä mainitun lisäksi muun muassa oikeus kieltää tai rajoittaa vahingolliseksi osoittautuneen pyydyksen käyttöä joko koko kalastusalueella tai sen määrätyssä osassa silloin, kun tämä on tietyn kalalajin säilyttämisen kannalta välttämätöntä, ei kuitenkaan kahta vuotta pitemmäksi ajaksi kerrallaan. Muutos saatettiin Suomessa voimaan asetuksella 677/1987, jonka voimaantulopäivä oli 1.8.
2. Näin muutetun kalastussäännön nojalla rajajokikomissio on 21.4.1995 antanut vuotta 1995 varten määräykset, joiden mukaan lohen kalastus muulla kuin vavalla tai uistimella on jokialueella kielletty (kohta 5) ja lohi, joka on saatu kielletyllä pyyntivälineellä tai rauhoitusaikana muun pyynnin yhteydessä, kuolleena tai elävänä, on heti pantava takaisin veteen (kohta 9). Korkein oikeus katsoo, että lailla voimaan saatetun kalastussäännön muutosta ei ole voitu ilman tähän valtuuttavaa lain säännöstä saattaa voimaan asetuksella siltä osin kuin muutokset koskevat lainsäädännön alaa. Tällaista valtuutussäännöstä ei lakiin sisälly. Sen vuoksi A:n menettelyn lainmukaisuutta ei ole voitu arvostella Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 22 §:n 2 momentin nojalla annettujen rajajokikomission edellä mainittujen määräysten pohjalta, vaan ratkaisu on rangaistusmääräyksessä kuvatun menettelyn osalta tullut perustaa Tornionjoen kalastusalueen kalastussääntöön lailla 902/1971 voimaan saatetussa muodossa. Sen 18 §:n mukaan jokialueella lohen tai taimenen pyyntiin tarkoitetussa verkossa silmäkoon tulee olla vähintään 100 millimetriä. Tältä osin kalastussäännön sisältöä ei ole myöhemmin muutettu. Rangaistusvaatimusilmoitusta tiedoksi annettaessa A on ilmoitukseen tehdyn merkinnän mukaan lausunut, että verkon silmäkoko on ollut 80 millimetriä, ei yli. Näin ollen on selvää, että hänen käyttämänsä verkon silmäkoko on ollut alle 100 millimetriä. A on siten pyydystänyt lohen käyttäen kalastussäännön vastaista pyydystä. Tätä kalastussäännön rikkomista koskevat tosiseikat ilmenevät riittävällä tavalla rangaistusvaatimusilmoituksesta. Vaikka A:n syyksi ei edellä todetuista syistä voida lukea rajajokikomission antaman lohenkalastuskiellon rikkomista, hänen viakseen kuitenkin jää kalastussäännön 18 §:n vastaisella pyydyksellä tapahtunut lohen kalastaminen. Rangaistusmääräyksellä tuomitun sakon määrä on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n viaksi jäävään tekoon. Näin ollen rangaistusmääräyksen purkamiseen ei ole perustetta. Päätöslauselma Purkuhakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Wirilander, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.