1998 false KKO:1998:152 Asunto-osakeyhtiö oli nostanut käräjäoikeudessa urakkasopimukseen perustuvan korvauskanteen urakoitsijaa vastaan. Sopimuksessa oli välityslauseke. Urakoitsijan yrityssaneerauks

§:n säännöksen nojalla välimiesmenettelyyn. YSL 75 § 2 mom OK 10 luku 29 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Taustatiedot Asunto Oy Raitinlinna rakennuttajana ja Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy urakoitsijana olivat 15.9.1976 solmineet KVR-urakkasopimuksen, jossa urakoitsija sitoutui kokonaisurakkana rakentamaan asunto-osakeyhtiölle sen asuin- ja liikerakennuksen. Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy rakennuttajana ja Polar-rakennusosakeyhtiö urakoitsijana olivat 13.1.1977 solmineet rakennusurakkasopimuksen. Siinä urakoitsija sitoutui rakentamaan rakennuttajalle Asunto Oy Raitinlinnan asuin- ja liikerakennuksen sopimuksessa yksilöityine töineen. Viimeksi mainitussa urakkasopimuksessa oli välimiesmenettelyä koskeva ehto, jonka mukaan riitaisuudet oli jätettävä välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Polar-rakennusosakeyhtiö oli sulautunut Polar-Yhtymä Oy:öön ja Polar-Yhtymä Oy oli hakenut yrityssaneerausta. Asunto Oy Raitinlinna oli vaatinut saneerausohjelmassa otettavaksi huomioon 284 657 markan saatavansa, joka oli johtunut sen rakennusten julkisivuklinkkereiden uusimisesta. Selvittäjien riitautettua saatavan Helsingin käräjäoikeus oli 29.12.1993 päättänyt, ettei asunto-osakeyhtiön ilmoittamaa saatavaa oteta huomioon saneerausohjelmassa. Käräjäoikeus oli samalla antanut yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 75 §:n 2 momentissa tarkoitetun ohjauksen. Tämän mukaan "sen, jonka kannan vastaisesti saatavasta tai oikeudesta on tässä päätöksessä määrätty, on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun saneerausohjelma tässä asiassa lainvoimaisesti vahvistetaan, saatettava vaatimuksensa tuomioistuimessa tai sellaista asiaa varten tarkoitetussa menettelyssä tutkittavaksi, ellei tällaista menettelyä jo ole vireillä". Helsingin käräjäoikeus oli vahvistanut saneerausohjelman 4.2.

1. Asunto Oy Raitinlinna on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa pannut kanteensa vireille PolarYhtymä Oy:tä vastaan 4.5.
2. Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa Asunto Oy Raitinlinna vaati kanteessaan esittämillään perusteilla, että Polar-Yhtymä Oy velvoitetaan suorittamaan sille edellä mainittu summa korkoineen. PolarYhtymä Oy väitti ennen pääasiaan vastaamista, että asia on rakennusurakkasopimuksessa sovitun mukaisesti käsiteltävä välimiesmenettelyssä. Asunto-osakeyhtiö kiisti vastaajan oikeuspaikkaa koskevan väitteen sillä perusteella, ettei rakennusurakkasopimukseen otettu välityslauseke sitonut asunto-osakeyhtiötä ja että edellä kerrotussa käräjäoikeuden yrityssaneerausmenettelyssä antamassa ohjauksessa kantajalle oli varattu mahdollisuus saattaa valintansa mukaan saatavaansa koskeva riita ratkaistavaksi joko käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä. Käräjäoikeuden tuomio 8.2.1996 Käräjäoikeus totesi Polar-Yhtymä Oy:n suoritusvelvollisuuden ja vastuun perustuvan urakkasopimukseen. Kanne perustui urakkasopimuksessa sovitun urakkasuoritusvelvoitteen täyttämisvastuuseen. Urakkasopimukseen oli otettu molempia osapuolia sitova välityssopimus. PolarYhtymä Oy oli välityssopimuksen osapuoli. Riippumatta siitä, oliko kantajana alkuperäinen sopimusosapuoli Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy tai asunto-osakeyhtiö, urakkasopimuksessa tarkoitettua riita-asiaa ei voitu vastoin vastaajan tahtoa käsitellä yleisessä tuomioistuimessa. Käräjäoikeus katsoi välityssopimuksen sitovan asunto-osakeyhtiötä. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 74 ja 75 § sisälsivät säännöksen saatavien riitauttamisesta ja väitteiden käsittelystä. Lain 75 §:n 1 momentin mukaan lain 74 §:ssä tarkoitetut saatavia koskevat väitteet ratkaistiin ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä, jos se vaadittava todistelu ja muut seikat huomioon ottaen oli mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle. Jos asiaa ei voitu edellä sanotun mukaisesti ratkaista saneerausmenettelyn yhteydessä, tuomioistuimen oli lain 75 §:n 2 momentin mukaan osoitettava se osapuoli, jolla oli asiassa näyttövelvollisuus, määräajassa saattamaan asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai muuta sellaista asiaa varten tarkoitetussa menettelyssä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa saneeraustuomioistuin oli antanut laissa mainitun ohjauksen. Lain 75 §:n 2 momentin säännökset eivät määränneet sitä, missä menettelyssä väitteen kohteena oleva asia käsiteltiin ja ratkaistiin, vaan tämä määräytyi niiden säännösten mukaan, joita muutenkin noudatettiin siinä tapauksessa, että yrityssaneerausmenettelyä ei ollut vireillä. Saneeraustuomioistuimen ohjaus merkitsi sitä, että saatavan vahvistamista oli haettava siinä tuomioistuimessa, missä osapuolten välinen sanottua asiaa koskeva riita muutoinkin olisi käsiteltävä. Tällaisia oikeuspaikkoja olivat muun muassa yleinen alioikeus, hallintoriita-asioiden oikeuspaikka, mikäli kysymys oli senkaltaisesta asiasta, tai välimiesoikeus, mikäli riidan osapuolet olivat tehnet välityssopimuksen. Näin ollen välimiesmenettely oli eräs esimerkki lain 75 §:n 2 momentissa tarkoitetusta "muusta sellaista asiaa varten tarkoitetusta menettelystä", jossa yrityssaneerausohjelmassa huomioonotettavaa saatavaa koskeva riita käsiteltiin ja ratkaistiin. Saneeraustuomioistuimen ohjaus ei merkinnyt sitä, että velkojalle muodostuisi valintaoikeus oikeuspaikan kuten esimerkiksi yleisen tuomioistuimen tai muun tuomioistuimen välillä. Näin ollen välityssopimuksen tarkoittamaa asiaa ei voitu käsitellä yleisessä tuomioistuimessa, jos välityssopimuksen osapuolena oleva vastaaja teki siitä väitteen ennen pääasiaan vastaamista. Käräjäoikeus katsoi, ettei se ollut toimivaltainen käsittelemään kysymyksessä olevaa riita-asiaa, ja jätti kanteen tutkimatta. Helsingin hovioikeuden tuomio 10.12.1996 Asunto Oy Raitinlinna valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asunto-osakeyhtiön pyyntö asian siirtämisestä välimiesoikeuteen hylättiin, koska välimiesoikeus ei ollut sellainen tuomioistuin, johon hovioikeus voisi

§:n 1 momentin nojalla siirtää asian käsittelyn. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Asunto-osakeyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan se vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden käsiteltäväksi. Toissijaisesti asunto-osakeyhtiö vaati asian siirtämistä

§:n nojalla välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Polar-Yhtymä Oy vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.12.1998 Perustelut Helsingin käräjäoikeuden 29.12.1993 Polar-Yhtymä Oy:n yrityssaneerauksessa antama ohjaus on yrityksen saneerauksesta annetun lain 75 §:n 2 momentin mukainen. Tässä lainkohdassa ei ole säännöstä siitä, missä oikeuspaikassa kanne on momentissa tarkoitetuissa asioissa nostettava. Näin ollen sovellettaviksi tulevat yleiset laillista oikeuspaikkaa koskevat säännökset. Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy:n ja Polar-rakennusosakeyhtiön, myöhemmin Polar-Yhtymä Oy:n välillä 13.1.1977 tehtyyn rakennusurakkasopimukseen sisältyy ehto, jossa sopijapuolet selittävät yleisten sopimusehtojen mukaisella tavalla jättävänsä siinä mainitut mahdolliset riitaisuudet välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy:n oikeus esittää vaatimuksia sopimuksen perusteella on sittemmin siirtynyt Asunto Oy Raitinlinnalle. Korkeimmassa oikeudessa asunto-osakeyhtiö ei ole toistanut väitettään, että urakkasopimuksen ehto ei sido sitä. Osuuspankkien Kiinteistökeskus Oy on ollut Asunto Oy Raitinlinnan perustajaosakas ja se on myynyt asuntoosakeyhtiön koko osakekannan rakennusvaiheen aikana yhtiön osakkeenmerkitsijöille. Polar-rakennusosakeyhtiö ei siten ole ollut perustajaurakoitsija eikä perustajarakennuttaja. Asunto Oy Raitinlinnan väittämät niin sanottuun grynderin vastuuseen liittyvät periaatteet eivät siten tule tässä asiassa harkittaviksi. Sanotuilla perusteilla kanne olisi pitänyt nostaa välimiesmenettelyssä.

§:n 1 momentin mukaan ylempi tuomioistuin voi siirtää jutun alempaan tuomioistuimeen. Säännöksessä puhutaan vain tuomioistuimista eikä se siten oikeuta tuomioistuinta siirtämään asian käsittelyä välimiesoikeuteen. Välimiesmenettely on lisäksi luonteeltaan sopimusvapauteen ja menettelyn osapuolten keskinäiseen sopimukseen perustuvaa yksityistä lainkäyttöä. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei tuomioistuimella ole toimivaltaa siirtää asiaa välimiesmenettelyyn. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kurkinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Matti Lahti ja Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Taipale, Wirilander ja Palaja. Esittelijä Kristiina Laakso.