KKO/1998/160

1998 false KKO:1998:160 Kiinteistönvälitysliikkeen palveluksessa ollut kiinteistönvälittäjä oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että kiinnitysten kuolettamiseen liittyneen kauppakirjan ehdon toteutumisen edellytykset oli varmistettu ennen loppukauppahinnan maksamista. Ostajat olivat myöhemmin joutuneet maksamaan myyjän velan. Kiinteistönvälitysliike oli velvollinen korvaamaan ostajille aiheutuneen vahingon. Kysymys myös kiinteistönvälitysliikkeen vastaavan hoitajan vahingonkorvausvastuusta. L kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä 6 § 1 mom L kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä 10 § L kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä 13 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.9.1996 Käräjäoikeus katsoi B:n ja C:n Me Välittäjät Oy:öön ja sen vastaavaan hoitajaan A:han kohdistamasta kanteesta selvitetyksi, että B ja C olivat ostaneet 1.2.1989 päivätyllä kauppakirjalla 940 000 markan kauppahinnasta X:ltä ja Y:ltä kiinteistön (Espoo 81/34 tontti 9). Kaupan oli välittänyt myyjien toimeksiannosta Me Välittäjät Oy ja sen palveluksessa ollut Z. Kiinteistöä olivat rasittaneet 1 500 000 markan määräiset myyjien velkojen vakuutena olleet kiinnitykset. Kiinnitykset oli vahvistettu X:n ja Y:n omistamaan kiinteistöön, joka oli ennen kauppaa jaettu kahdeksi tontiksi, Espoo 81/34 tontit 9 ja

1. X ja Y pitivät tontin 10 itsellään. Tarkoituksena oli ollut ostaa kiinteistö myyjän vastuista vapaana, mikä edellytti kiinnitysten kuolettamista myytävän kiinteistön osalta tai haltijavelkakirjojen luovuttamista ostajille vapaina. Z oli toimittanut laatimansa kauppakirjaluonnoksen 30.1.1989 C:lle, joka oli esittänyt sen työnantajansa lakimiehelle. C oli toimittanut lakimiehen kommenteilla varustetun luonnoksen Z:lle, joka oli laatinut lopullisen kauppakirjan. Kauppakirja oli allekirjoitettu 1.2.1989 ja tilaisuudessa ostajien nähtävänä oli ollut myös kiinteistön rasitustodistus, josta kerrotut kiinnitykset olivat ilmenneet. Kauppahinnasta oli kaupantekotilaisuudessa kuitattu maksetuksi 250 000 markkaa ja kauppakirjan ehtojen mukaan loppukauppahinta 690 000 markkaa tuli suorittaa 28.4.1989 mennessä. Kiinnityksiä koskevien kauppaehtojen mukaan myyjät sitoutuivat omalla kustannuksellaan kuolettamaan myydyn kiinteistön osalta 1 100 000 markan edestä haltijavelkakirjoja ja antamaan pankille mainittua kuolettamista koskevan toimeksiannon viimeistään loppukauppahinnan suorittamisen yhteydessä. Jäljelle jäävistä määrältään 400 000 markan haltijavelkakirjoista tuli luovuttaa ostajille vapaana kaupantekotilaisuudessa 250 000 markan määräiset velkakirjat ja loput 150 000 markan määräiset luovutettaisiin loppukauppahinnan suoritusta vastaan. Loppukauppahinta oli maksettu 8.5.
2. Sitä maksettaessa paikalla olivat olleet kaupan osapuolet ja Z sekä Helsingin Suomalaisen Säästöpankin ja Kansallis-Osake-Pankin edustajat. Viimeksi mainitut edustajat olivat järjestelleet myös ilmeisesti kiinnitysasioita. Pankissa oli sovittu eräiden haltijavelkakirjojen kuolettamisesta. B:n ja C:n ilmoituksen mukaan elokuussa 1990 oli ilmennyt, että puolisoiden B ja C ostamaa kiinteistöä rasittivat edelleen myyjien veloista SKOP-Rahoitus Oy:llä vakuutena olleet haltijavelkakirjat. Kiinteistö oli 30.12.1994 ulosmitattu näistä veloista ja voidakseen pitää kiinteistön B ja C olivat joutuneet maksamaan kiinnitysten perusteella velkojalle 450 000 markkaa. Käräjäoikeus totesi, ettei kiinnitysten kuolettaminen ollut mahdollista pelkästään pankille annettavalla toimeksiannolla, vaan se edellytti myös kiinnitysvelkojan suostumuksen. Z oli jutussa todistajana kuultuna kertonut ottaneensa puhelimitse yhteyttä pantinhaltijoihin, jotka eivät olleet nähneet estettä kaupalle. Hän ei kuitenkaan ollut kysynyt nimenomaisesti 1 100 000 markan kiinnitysten kuolettamisesta eikä myöskään loppukauppahintaa maksettaessa asiasta ollut keskusteltu. Todistajana kuultu edellä mainittu lakimies oli kertonut, ettei hän ollut, C:n otettua yhteyttä kaupan osalta, selvittänyt kuolettamismenettelyä. Kun kuitenkin lakimies oli merkinnyt kauppakirjan luonnokseen muutoksia nimenomaan kiinnitysten kuolettamismenettelynkin osalta ja hän oli keskustellut muutoksista C:n kanssa, käräjäoikeus piti selvitettynä, että C:nkin olisi tullut mieltää kiinnitysten kuolettamiseen liittyneen ongelmia. Käräjäoikeus totesi, ettei eri kauppakirjaluonnosten kesken ollut sellaisia eroja, että Z:n laatiman alkuperäisen luonnoksen mukaiset kauppakirjan ehdot olisivat jollakin tavoin poistaneet kyseisen kuolettamiseen liittyvän ongelman. Luonnoksissa tai lopullisessa kauppakirjassa ei ollut määrätty, että loppukauppahinnan suorituksen tapahtuessa myös kiinnitysten kuolettamisen tuli olla selvä. Oikeudellisena arviointina ja johtopäätöksenä yhtiön osalta käräjäoikeus totesi, että kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain (15.7.1988/686) 13 §:n perusteella kiinteistönvälittäjä on vastuussa myös ostajille välittäjän suorituksessa olevan virheen aiheuttamasta vahingosta kyseisen lain säännösten edellytysten täyttyessä. Lain 6 §:n mukaan välitystehtävä on hoidettava ammattitaidolla, huolellisesti ja myös ostajan edut on otettava huomioon. Ostajalle on 8 §:n mukaan annettava kaikki ne tiedot, joiden välittäjän pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen. Välittäjän velvoitteista oli säädetty myös kaupantekohetkellä voimassa olleen kiinteistönvälittäjäasetuksen (29.3.1968/140) 21 §:ssä, joka vastasi edellä mainittua kuluttajansuojasäännöstä. Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 10 §:n mukaan välittäjän oli laadittava kauppakirja sekä huolehdittava muista kaupan toteutumiseen liittyvistä tehtävistä ellei muuta sovita. Kyseisen kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain tarkoitusta voitiin arvioida lain esitöiden, lähinnä hallituksen esityksen (HE 179/1987) perusteella. Eräänä lähtökohtana pidettiin, että asuntokauppaan ja kiinteistönvälittäjän palveluksiin liittyy usein vaikeita oikeudellisia kysymyksiä, joiden osalta monella kuluttajalla ei ole riittäviä valmiuksia valvoa etujansa ja asemaansa ollessaan ostajana kiinteistönvälittäjän toimeksiantajan vastapuolena (s. 3). Vaikka kiinteistönvälittäjä on ensisijaisesti toimeksiantajansa asiamies, välittäjälle katsottiin tarpeelliseksi asettaa velvollisuus huolehtia myös ostajan eduista ja välittäjän tulee antaa ostajalle kaikki kaupan päättämiseen mahdollisesti vaikuttavat tiedot silloinkin, kun näitä ei voi pitää toimeksiantajan taloudellisten etujen mukaisena (s. 9). Mikäli välittäjä laiminlyö tämän, hän on vastuussa vahingosta lain 13 §:n perusteella (s. 26). Todistustaakka asetettiin välittäjälle eli sen tulee korvausvastuusta vapautuakseen osoittaa menetelleensä huolellisesti eikä korvauksen saamiseksi vaadittaisi vahingonkorvauslain mainitsemia erittäin painavia syitä (s. 11 ja 27). Kiinteistönvälittäjälle on näin tarkoitettu asettaa suhteellisen laaja selonantovelvollisuus myös ostajaan nähden. Toisaalta välittäjällä ei ole tiedonantovelvollisuutta sellaisesta seikasta, josta ostajalla on selonottovelvollisuus (s. 15). Selonottovelvollisuutta ei voi asettaa kuitenkaan kovin pitkälle, vaan ostajan tulee voida luottaa siihen, että välittäjä antaa kohteesta riittävästi olennaista tietoa (s. 21). Hallituksen esityksessä todetaan lain 10 §:n osalta (s. 24), että välittäjän olisi yleensä huolehdittava myös muista kaupan toteutumiseen liittyvistä tehtävistä ja huolehdittava esimerkiksi siitä, että asunto-osakeyhtiön osakkeiden kaupassa osakekirjaan tehdään tarpeellinen siirtomerkintä. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti kiinteistönvälittäjä vastaa tuottamuksellaan aiheutuneesta vahingosta myös toimeksiantajan vastapuolelle ja näyttötaakka tuottamuksen puuttumisesta on välittäjällä eli välittäjän on osoitettava, ettei vahinko johdu hänen virheestään, siis ammattitaito- ja huolellisuusvaatimuksen laiminlyönnistä (s. 5 ja 26). Välittäjällä ei ole vastuuta siitä, että kaupan osapuolet täyttävät sopimuksen velvoitteet osaltaan. Kuitenkin välittäjä voi käräjäoikeuden käsityksen mukaan, koko lain tarkoitus ja yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet huomioiden, olla vastuussa siitä, ettei ole laatinut kauppaehtoja asianmukaisesti molempien osapuolten etujen vaatimalla tavalla. Kyseessä on kuluttajan suojaksi laadittu laki, jota tulee tulkita epäselvissä tapauksissa kuluttajan eduksi. Välittäjän tiedonantovelvollisuudesta ostajalle on säädetty erityisesti kaupan kohteen ominaisuuksien osalta. Asiassa on riidatonta, että kaupan kohteen osalta annetut tiedot ovat olleet riittäviä. Hallituksen esityksessä todetaan (s. 22) että jos myytävään "kohteeseen" liittyy monimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä tai erityistietoja vaativia rakennusteknisiä ongelmia, välittäjältä ei edellytettäisi valmiuksia selvittää kyseisiä seikkoja, mutta hänen tulisi osoittaa havaitsemiensa ongelmakohtien olemassaolo, jolloin ostaja voi itse asiantuntijan avustuksella hankkia riittävän selvityksen. Näin lakia säädettäessä on lähtökohtana pidetty sitä, että myös kohteen oikeudelliset ongelmat tulee ainakin osoittaa ostajalle tarvittaessa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kiinnitysten kuolettamismenettely on edellä tarkoitettu oikeudellinen ongelma. Rasitteiden kohdistuminen koko kantatilaan ja kiinnitysten osittain kuolettaminen ei ole juridisesti erityisen ongelmallista, vaan eräs tyypillinen kaupan osa ja välittäjän olisi tullut tiedostaa ongelma. Kiinnitysten kuolettaminen oli tässä kaupassa ollut olennainen osa kauppaa ja siitä olikin useita määräyksiä kauppakirjassa. Tältä osin olisi tullut ottaa huomioon kiinnitysten kuolettamiseen liittyneet ongelmat ja kuolettamisen erityinen merkittävyys. Ammattitaitoisesti ja toiminnan luonteen tarkoitus huomioon ottaen huolellisesti toimiessaan välittäjän olisi tullut järjestää kauppa siten, että pantinhaltijat olisivat antaneet nimenomaisen suostumuksensa kiinnitysten kuolettamiseen ostajien tontin nro 9 osalta ennen loppukauppahinnan siirtymistä myyjille, tai varmistaa, että näin tuli tapahtumaan tai ainakin tiedottaa oikeudellisen ongelman olemassaolo ja se, että ostajien oli itse syytä varmistaa kuolettamismenettelyn toteutuminen. Välittäjä ei ollut toiminut näin. Hänen laatimansa kauppakirjan ehdot mahdollistivat sen, ettei kiinnitysten kuolettamisesta ollut sopimusta ennen kauppahinnan maksamista. Välittäjän tuottamuksen poistamiseksi ei ollut riittävää, että välittäjä oli, kun kauppahinta oli vastannut käypää hintaa ja ollut lisäksi lähes 2/3 kiinnitysten arvosta ja kun loppukauppahintaa maksettaessa myös pantinhaltijapankkien edustajat olivat olleet paikalla, saattanut olettaa kuolettamismenettelyn tapahtuneen myös 1 100 000 markan kiinnitysten osalta. Välittäjä ei ollut kyennyt näyttämään, ettei vahinko ollut johtunut sen virheestä. Välittäjä oli kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 8, 10 ja 13 §:n nojalla velvollinen korvaamaan suorituksessaan olleen virheen aiheuttaman vahingon. A:n osalta käräjäoikeus totesi, että tämä toimi kiinteistönvälittäjäasetuksen (29.2.1968/140) 6 §:n 2 kohdassa ja 15 §:ssä tarkoitettuna vastaavana hoitajana ja että hänen mahdollinen vastuunsa vahingosta perustui hänen asemaansa vastaavana hoitajana. Mainitun asetuksen 15 §:ssä todetaan, että luvan saaneen kiinteistönvälittäjän tai kiinteistönvälitysliikkeen vastaavan hoitajan tulee osallistua kiinteistönvälitystehtävien hoitamiseen, valvoa liikkeen henkilökunnan toimintaa ja vastata liikkeen toiminnasta. Asetuksessa ei ole säännöstä vahingonkorvausvastuusta. Näin lähtökohtaisesti A:n vastuu tuli ratkaista vahingonkorvausoikeutta koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti, mikä edellyttää tuottamusta. Oikeuskäytännössä KKO:1988:64 on vastaavana hoitajana toimineen henkilön katsottu olevan vastuussa kiinteistönvälitysliikkeen aiheuttamasta vahingosta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa ei ole perusteltu, mihin vastaavan hoitajan korvausvastuu perustui. B ja C eivät olleet esittäneet tarkemmin, miten vastaava hoitaja oli menetellyt tuottamuksellisesti. Toisaalta A ei ollut väittänyt erityisesti valvoneensa liikkeen henkilökunnan toimintaa kiinnitysten kuoletuksen osalta. Kiinteistönvälittäjäyhtiön työntekijä oli edellä kerrotuin perustein syyllistynyt tuottamukseen. Käräjäoikeus katsoi, että vastaavalla hoitajalla oli näyttötaakka siitä, että hän oli toimessaan valvonut yhtiön ja erityisesti henkilökunnan toimintaa siten, ettei yhtiön toiminta aiheuttanut vahinkoa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1988:64 ilmenevä periaate huomioon ottaen ja kun yhtiö ei ollut edes väittänyt vastaavan hoitajan jotenkin pyrkineen valvomaan kyseisenlaisen vahingon aiheutumista, myös A oli vastaavana hoitajana vastuussa aiheutuneesta vahingosta. B:n ja C:n oman menettelyn osalta käräjäoikeus totesi, että C oli ammatiltaan atk-suunnittelija ja B farmaseutti eivätkä he C:n kertoman mukaan olleet aiemmin olleet tekemisissä kiinnitysten kanssa. Kauppa oli ollut heidän ensimmäinen kiinteistökauppansa. C:n lakimieheltä saamat neuvot eivät poistaneet välittäjän tiedonantovelvollisuutta eikä Z ollut voinut perustaa tiedonantovelvollisuutensa laajuutta lakimiehen suorittamaan luonnoksen tarkasteluun kysymättä ostajilta neuvottelujen sisältöä ja heidän saamaansa informaatiota. B:llä ja C:llä olisi ollut mahdollisuus jo ennen kauppakirjan tekoa ja ennen loppukauppahinnan maksua selvittää, mikä oikeudellinen merkitys kiinnityksillä on, ja myös vaatia myyjiltä selvitystä kauppakirjassa mainitun toimeksiannon suorittamisesta ja sen mahdollisista vaiheista. Mikäli selvitystä ei olisi annettu, heillä olisi ollut mahdollisuus pidättäytyä loppukauppahinnan maksamisesta. Kun kuitenkaan välittäjä ei ollut kertonut ostajille, että kuolettamismenettelyssä voi olla jotain ongelmaa, eivät ostajat olleet voineet kohtuudella mieltää, että heidän olisi tullut ryhtyä asian johdosta joihinkin toimenpiteisiin. Puolisoiden B ja C oma toiminta ei siten ollut myötävaikuttanut vahinkoon. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti Me Välittäjät Oy:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan puolisoille B ja C vahingonkorvauksena 444 949 markkaa korkoineen. Helsingin hovioikeuden tuomio 4.3.1997 Hovioikeus, jonne Me Välittäjät Oy ja A valittivat, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Me Välittäjät Oy:lle ja A:lle myönnettiin valituslupa. Yhtiö ja A vaativat valituksessaan hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja kanteen hylkäämistä. B ja C vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.12.1998 Perustelut Kiinteistönvälitysliikkeen vastuu Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistönvälittäjän on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti ja huolellisesti ottaen huomioon toimeksiantajan ja myös tämän vastapuolen edut. Kiinteistönvälittäjän on lain 10 §:n mukaan laadittava kauppakirja ja huolehdittava muista kaupan toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä, jos myyjä ja ostaja tai ostaja ja välittäjä eivät toisin sovi. Lain 13 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada kiinteistönvälittäjältä korvaus vahingosta, jonka välittäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut. Z:n laatimasta kauppakirjasta käy ilmi, että myytyä kiinteistöä, Espoon kaupungin Vanhakartanon kylässä olevaa tilaa Puronhaara RN:o 6:89, rasittivat 1 500 000 markan velkakiinnitykset. Myyjä sitoutui kuolettamaan omalla kustannuksellaan 1 100 000 markan arvosta haltijavelkakirjoja myydyn kiinteistön osalta. Kauppakirjan
3. kohta sisältää seuraavaa: "Edellä mainitusta (kohta 3) kiinnitysten kuolettamisesta myyjä sitoutuu antamaan pankille toimeksiannon viimeistään loppukauppahinnan suorittamisen yhteydessä." Ehdon tarkoituksena oli varmistaa myytyyn tilaan kohdistuneiden kiinnitysten kuolettaminen siten, että ostajat eivät kauppahinnan maksettuaan olisi vastuussa myyjien veloista. Loppukauppahinnan suorittamisen yhteydessä ei kuitenkaan annettu pankille edellä tarkoitettua toimeksiantoa eikä varmistettu sitä, että kiinnityksenhaltijat olivat suostuneet myydyn kiinteistön vapauttamiseen kiinnityksistä. B ja C ovat joutuneet maksamaan kuolettamatta jääneiden kiinnitysten perusteella myyjien velkoja. B:n ja C:n vahinko on aiheutunut siitä, että Z laiminlöi loppukauppahinnan suorituksen yhteydessä huolehtia sovittujen ehtojen toteutumisesta ostajat turvaavalla tavalla. Me Välittäjät Oy on kiinteistönvälitysliikkeen harjoittajana kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 13 §:n perusteella velvollinen korvaamaan B:lle ja C:lle aiheutuneen vahingon. C:n pyynnöstä on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä lakimies tarkastanut Z:n laatiman kauppakirjaluonnoksen. Hänen luonnokseen tekemänsä merkinnät ovat vaikuttaneet kauppakirjan
4. kohdan ehdon sisältöön. Tämä ei vähennä ostajien oikeutta korvaukseen välittäjältä, koska vahinkoa ei ole aiheuttanut kauppakirjan ehto vaan se, että välittäjä ei ole huolehtinut sovitun ehdon toteutumisesta ja kiinnitysten vapauttamisen edellytysten varmistamisesta loppukauppahinnan suorituksen yhteydessä. Kiinteistönvälitysliikkeen vastaavan hoitajan vastuu B ja C ovat perustaneet A:han kohdistamansa vaatimukset siihen, että A on laiminlyönyt hänelle kiinteistönvälittäjäasetuksen (140/1968) 15 §:n mukaan kuuluvia velvollisuuksia ja sen vuoksi A on kiinteistönvälitysliikkeen vastaavan hoitajan asemansa perusteella yhtiön ohella henkilökohtaisesti vastuussa B:lle ja C:lle aiheutuneesta vahingosta. Sanotun kiinteistönvälittäjäasetuksen 15 §:n mukaan kiinteistönvälitysliikkeen vastaavan hoitajan tuli osallistua kiinteistönvälitystehtävän hoitamiseen, valvoa liikkeen henkilökunnan toimintaa ja vastata liikkeen toiminnasta. Säännöksen, kuten koko kiinteistönvälittäjäasetuksen pääasiallisena tarkoituksena oli edistää kiinteistönvälitysliikkeen toiminnan valvontaa. Kysymys on pääasiassa elinkeino-oikeudellisesta säännöksestä. Sen rikkominen saattaa kuitenkin aiheuttaa vastaavalle hoitajalle vahingonkorvausvastuun rikkomusvastuun periaatteiden mukaisesti. Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 13 §:n mukaan välittäjän suorituksessa olevan virheen aiheuttamasta vahingosta vastaa kiinteistönvälittäjä sopimussuhteita koskevien korvausperiaatteiden mukaisesti. A:n, joka ei ole sopimussuhteessa B:hen ja C:hen, korvausvelvollisuuden edellytyksenä on, että vahingon näytetään aiheutuneen hänen tuottamuksestaan vastaavan hoitajan velvollisuuksien täyttämisessä. Kun asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, jotka viittaisivat vastaavan hoitajan velvollisuuksien laiminlyöntiin, A:n vastuun määräytyminen ei tule enemmälti harkittavaksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta Me Välittäjät Oy:n osalta. A:n osalta hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan, häntä vastaan ajettu kanne hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta tuomitusta korvausvelvollisuudesta, joka siis jää yksin yhtiön vastattavaksi. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Tulokas: Kaupan toteuttaminen ostajia turvaavalla tavalla olisi edellyttänyt sitä, että loppukauppahinta olisi maksettu kuoletettavaksi tarkoitettuja haltijavelkakirjoja hallussaan pitävälle pankille, jolle myyjät olisivat samalla antaneet kuolettamista koskevan toimeksiannon. Tämän kauppaehdon toteutumista välittäjän olisi pitänyt valvoa, kun oli selvää, että kuolettamiseen tarvittiin loppukauppahintaa. Mikäli tuolloin olisi käynyt ilmi, ettei kiinnityksiä voida kuolettaa loppukauppahinnalla, välittäjän olisi pitänyt pysäyttää kauppahinnan maksu. Ostajien lakimies on tarkastanut välittäjän laatiman kauppakirjaluonnoksen ja tehnyt siihen muutoksia. Tämä ei vähennä ostajien oikeutta korvaukseen välittäjältä, koska vahinko on aiheutunut siitä, ettei välittäjä valvonut kaupan loppuunsaattamista ja kauppaehtojen toteutumista. Näillä ja muutoin Korkeimman oikeuden enemmistön mainitsemilla perusteilla tulen samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Asian on ratkaissut käräjätuomari Martikainen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kuhlefelt, Harsia ja Matti Lahti. Esittelijä Marja Terttu Mälkki. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Tulokas (eriävä mielipide), Palaja ja Vuori. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.