KKO/1998/161

1998 false KKO:1998:161 Hovioikeuden palautettua rikosasian syytetyn valituksen johdosta käräjäoikeuteen asianomistaja, joka oli aikaisemmassa käsittelyssä ilmoittanut, ettei hänellä ollut korvausvaatimuksia, vaati palautuksen jälkeisessä käsittelyssä vahingonkorvausta. Kun kysymystä asianomistajan oikeudesta korvauksiin ei ollut aikaisemmin käsitelty eikä ratkaistu tuomiolla, estettä korvausvaatimuksen tutkimiselle ei ollut. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asianomistajan vaatimukset Joensuun käräjäoikeudessa Hovioikeus oli palauttanut rikosasian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, koska syytetty B:llä ei asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä ollut ollut oikeudenkäyntiavustajaa. Palauttamista edeltäneessä käräjäoikeuden istunnossa asianomistaja A:n puhevaltaa käyttänyt A:n huoltaja oli ilmoittanut, ettei A:lla ollut korvausvaatimuksia B:tä kohtaan kummankaan syytteessä tarkoitetun teon osalta. Palauttamisen jälkeisessä käsittelyssä myös A:lla oli oikeus käyttää itsenäisesti puhevaltaa ja hän vaati korvauksia rikoksista johtuneista henkisestä kärsimyksestä sekä kivusta ja särystä korkoineen. B vaati, että A:n vahingonkorvausvaatimukset jätetään tutkimatta. A oli esittänyt vaatimuksensa vasta palauttamisen jälkeisessä käräjäoikeuden istunnossa. Kun ainoastaan B oli valittanut käräjäoikeuden aikaisemmin antamasta tuomiosta, tuomio ei voinut enää muuttua B:n vahingoksi. Käräjäoikeuden tuomio 6.9.1996 Käräjäoikeus lausui, ettei A:n puolesta ollut esitetty korvausvaatimuksia asiaa käräjäoikeudessa ensimmäisen kerran käsiteltäessä. Tältä osin ei siten ollut olemassa yksipuolisen lainvoiman saanutta käräjäoikeuden ratkaisua, joka olisi estänyt A:n vaatimusten tutkimisen. A:n yksityistä oikeutta ei asiaa käräjäoikeudessa ensimmäisen kerran käsiteltäessä myöskään ollut valvomassa ketään lainoppinutta edustajaa, joka olisi voinut harkita korvausvaatimusten esittämisen tarvetta. Tähänkin nähden oikeudenmukaisuuden etu vaati, että hovioikeuden palautettua asian käräjäoikeuteen uutta asianmukaista oikeudenkäyntiä varten, A:n sallittiin, hänen sittemmin saavutettua ikänsä puolesta huoltajansa ohella itsenäisen puhevallan asiassa, esittää korvausvaatimuksensa palauttamisen jälkeisessä jatkokäsittelyssä. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi B:n väitteen ja tutki A:n vahingonkorvausvaatimuksen. Näillä ja korvausmäärien osalta lausumillaan perusteilla käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi rikoksista aiheutuneista henkisestä kärsimyksestä 40 000 markkaa korkoineen sekä kivusta ja särystä 2 000 markkaa korkoineen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 4.3.1997 B valitti hovioikeuteen. Valituksessaan B vaati, että A:n vahingonkorvausvaatimukset jätetään tutkimatta tai että käräjäoikeuden tuomitsemia korvauksia ainakin alennetaan. Hovioikeus lausui, että A:n huoltaja oli käräjäoikeudessa asiaa ensimmäisen kerran käsiteltäessä ilmoittanut, ettei A:lla ollut korvausvaatimuksia B:tä kohtaan kummankaan teon osalta. Käräjäoikeus oli tuominnut B:n kysymyksessä olevista rikoksista rangaistukseen. Hovioikeus oli B:n valituksesta sittemmin kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja palauttanut asian käräjäoikeuteen. A:n asiamies oli palauttamisen jälkeisessä käräjäoikeuden istunnossa esittänyt B:tä kohtaan vahingonkorvausvaatimukset rikoksista aiheutuneista henkisestä kärsimyksestä sekä kivusta ja särystä. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa oli katsottu, että sellaista rikokseen perustuvaa vaatimusta, jonka tarkoittamaa suoritusta oikeus ei voinut omasta aloitteestaan ottaa huomioon, ei voitu esittää asian palauttamisen jälkeen, ellei sitä ollut esitetty jo asian ensimmäisessä käsittelyssä. Palauttamisen jälkeen tapahtuvassa menettelyssä ei tuomiota myöskään saanut muuttaa syytetyn vahingoksi, jos palauttaminen oli perustunut syytetyn hyväksi säädettyjen menettelynormien rikkomiseen. Esimerkkinä tällaisesta tapauksesta olivat syytetyn edustuksessa olleet virheet. (Jyrki Virolainen, Reformatio in pejus -kiellosta, 1977, s. 308 ja 311) Mainittu periaate ilmeni myös Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1958 II 3. Hovioikeus oli palauttanut asian käräjäoikeuteen, koska B ei ollut kyennyt ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiaa ensimmäisen kerran käräjäoikeudessa käsiteltäessä ja koska siten oikeudenmukaisuuden etu oli vaatinut, että käräjäoikeus olisi varannut B:lle tilaisuuden käyttää oikeudenkäyntiavustajaa asiaa käsiteltäessä. Edellä selostettu periaate huomioon ottaen käräjäoikeus ei enää palauttamisen jälkeen tapahtuneessa menettelyssä olisi saanut ottaa A:n vahingonkorvausvaatimuksia tutkittavakseen. Sen vuoksi hovioikeus poisti käräjäoikeuden niistä antaman lausunnon ja vapautti B:n korvausvelvollisuudesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vahingonkorvausvaatimusten osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.12.1998 Perustelut Vahingonkorvausvaatimukset A:n huoltaja on A:n laillisena edustajana asiaa ensimmäisen kerran käräjäoikeudessa käsiteltäessä ilmoittanut, ettei A:lla ole korvausvaatimuksia B:tä kohtaan. Hovioikeuden palautettua asian käräjäoikeuteen A on istunnossa esittänyt käräjäoikeuden tuomiossa selostetut vahingonkorvausvaatimukset. Kun vaatimuksia ei ollut aikaisemmin esitetty, kysymystä A:n oikeudesta korvauksiin ei ollut käsitelty eikä ratkaistu tuomiolla, joka olisi estänyt vahingonkorvausvaatimusten tutkimisen. A olisi hovioikeuden palautuspäätöksen estämättä voinut vaatia B:ltä tekojen johdosta vahingonkorvausta myös erikseen vireillepanemallaan kanteella. Tämän vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut jättää A:n esittämiä korvausvaatimuksia tutkimatta. Viivästyksen välttämiseksi Korkein ottaa asian tältä osin välittömästi ratkaistavakseen. Kohtuullisena korvauksena henkisestä kärsimyksestä Korkein oikeus pitää käräjäoikeuden tuomitsemaa 40 000 markkaa sekä kivusta ja särystä käräjäoikeuden tuomitsemaa 2 000 markkaa. Tuomiolauselma Vahingonkorvausvaatimusten osalta hovioikeuden tuomio kumotaan. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 40 000 markkaa ja kivusta ja särystä 2 000 markkaa, molemmat määrät käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Turunen sekä lautamiehet Lihavainen, Koivisto ja Väänänen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Ukkola ja Jokinen. Esittelijä Heimo Kiviranta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Lea Nousiainen.