1998 false KKO:1998:24 Yhtiön laina oli irtisanottu maksettavaksi ennen velkakirjan ehtojen mukaista erääntymisajankohtaa. Pankki oli takauksensa perusteella viikkoa ennen yhtiön konkurssia maksanut l

§:n nojalla, että yhtiön SYP:lle 1.3.1993 suorittama pankkitakausvelan maksu tai kuittaus määrätään peräytymään ja SYP velvoitetaan palauttamaan konkurssipesään 170 416,80 markkaa Suomen Pankin peruskorkoa vastaavine korkoineen 1.3.1993 lukien haasteen tiedoksiantopäivään saakka ja 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Konkurssipesä katsoi, että osuuspankki oli omaaloitteisesti takaajana ilman velkojana olleen Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen (Ilmarinen) esittämää vaatimusta tai irtisanomista 19.2.1993 maksanut Oy KrimoWasa Ab:n (yhtiö) puolesta erääntymättömän velan. Yhtiön kuittauksen kautta SYP:lle kolmen kuukauden sisällä ennen konkurssia suorittama 170 416,80 markan takausvelan maksu oli myös ennenaikainen. Lisäksi velka oli maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana, kun konkurssipesään oli tosiasiallisesti kertynyt varoja 162 448,90 markkaa pesän varojen realisoinnista ja pesälle maksetuista myyntisaamisista. Toissijaisesti konkurssipesä perusti vaatimuksensa takaisinsaantilain 5 §:ään. Kannetta perustellessaan konkurssipesä kertoi, että yhtiö oli vähän ennen konkurssia myynyt koko varaosavarastonsa, arvokkaimmat korjaamonsa koneet ja kaikki vaihtoautonsa. Lisäksi yhtiö oli menettänyt Ford-jälleenmyyntioikeutensa. Sanotun omaisuuden myynnistä saadut tulot olivat menneet yhtiön osuuspankissa ja SYP:ssa olleille tileille. SYP oli kuitannut noista varoista takausvelkasaatavansa yhtiöltä. Konkurssipesä katsoi, että osuuspankin suorittama lainan maksu Ilmariselle ja pankkitakausvelkojen maksu pankeille muodostivat kokonaisjärjestelyn, jonka motiivina oli saattanut olla osakkaiden takausvastuiden vähentäminen ja osakkaiden antamien vakuuksien vapauttaminen pankeilta. Menettelyllä oli sopimattomasti suosittu pankkeja velkojina ja osakkeenomistajia vakuuden antajina ja aiheutettu huomattavaa vahinkoa pesän muille velkojille. Kun realisoituun omaisuuteen oli ollut yrityskiinnityksiä, menettely oli loukannut myös yrityskiinnitysvelkojien oikeuksia. Konkurssipesä katsoi lisäksi, että pankkien olisi pitänyt tietää yhtiön maksukyvyttömyydestä ja että ne olivat olleet tietoisia siitä, että yhtiön omaisuuden realisoinnista saadut varat oli maksettu niiden tileille. Suomen Yhdyspankki Oy:n vastaus SYP kiisti kanteen kokonaisuudessaan. SYP katsoi Ilmarisen ja osuuspankin olleen yksin vastuussa velan maksamisesta velallisyhtiön puolesta Ilmariselle. Yhtiöllä oli ollut SYP:n Vaasanpuistikon konttorissa ainoastaan 160 000 markan suuruinen pankkitakausvastuu osuuspankille. Pankkitakauksen vakuutena oli ollut kiinnityksiä yksityisomaisuuteen. Muita vastuita yhtiöllä ei ollut SYP:ssa ollut eikä yhtiö ollut SYP:ssa tarkemmin tunnettu. SYP katsoi kuittauksen yhtiön tililtä tapahtuneen normaalin pankkikäytännön mukaisesti. SYP ei ollut pyrkinyt sopimattomasti loukkaamaan muita velkojia maksaessaan takausvastuunsa perusteella velan osuuspankille. SYP:lla ei ollut ollut tietoa yhtiön mahdollisesta maksukyvyttömyydestä eikä muistakaan yhtiötä koskevista seikoista. SYP katsoi lisäksi, että kun takautumissaatava olisi voitu kuitata yhtiön konkurssissa, kuittausta ei takaisinsaantilain 13 §:n nojalla voitu määrätä peräytymään, vaikka kuittauksella olisikin aikaansaatu velan lakkaaminen ennenaikaisesti. Siltä varalta, että kannetta ei hylättäisi, SYP pyysi takaisinsaantilain 22 §:n nojalla palautusvelvollisuutensa sovittelemista kokonaan, koska se oli toiminut normaalilla tavalla ja vilpittömässä mielessä saadessaan osuuspankin takausmaksukehotuksen ja koska kuittauksella saadun maksun peräyttäminen johtaisi sen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Käräjäoikeuden riidattomiksi katsomat tosiseikat Ilmarinen oli 27.11.1991 myöntänyt yhtiölle 480 000 markan määräisen lainan, jota velkakirjan lyhennysehtojen mukaan oli tullut lyhentää 40 000 markan erissä kaksi kertaa vuodessa eli 15.

1. ja 15.
2. Osuuspankki oli sitoutunut omavelkaiseen takaukseen lainan, sille sovitun koron, lisäkoron/viivästyskoron ja mahdollisten perimiskulujen maksamisesta. SYP oli antanut osuuspankille 160 000 markan pääomamääräisen takauksen yhtiön velan maksamisesta. SYP:lla oli pankkitakauksen vakuutena ollut kiinnityksiä yhtiön osakkeenomistajan yksityisomaisuuteen. Osuuspankki oli pyytänyt Ilmarista irtisanomaan yhtiölle myönnetyn lainan siten, että maksupäiväksi tuli 18.2.
3. Ilmarinen oli, katsoen osuuspankin irtisanoneen lainan pääoman, lähettänyt pankkisiirtolomakkeet maksun suorittamista varten. Osuuspankki oli maksanut 19.2.1993 lainasta Ilmariselle 471 982,80 markkaa ja vaatinut 22.2.1993 päivätyllä kirjeellä SYP:ia maksamaan takaussitoumuksensa perusteella 26.2.1993 mennessä luoton pääomaa ja muita vastuita 170 416,80 markkaa. SYP oli 1.3.1993 maksanut vaaditun määrän ja samana päivänä kuitannut maksamansa määrän yhtiön tililtä. Yhtiö oli 2.3.1993 maksanut osuuspankille sen pankkitakaussaatavan 303 111 markkaa. Yhtiö asetettiin 8.3.1993 konkurssiin omasta hakemuksestaan. Käräjäoikeuden päätös 27.5.1994 Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä olevan velkakirjan irtisanomisehtojen mukaan laina tai sen osa erääntyi maksettavaksi ilman irtisanomista lainanantajan tai lainansaajan niin vaatiessa. Lainan takaaja tai sen maksamisesta muulla perusteella vastuussa oleva voi irtisanoa lainan tai sen osan maksettavaksi samoin kuin lainansaaja. Käräjäoikeus katsoi osuuspankin irtisanoneen lainan velkakirjan ehtojen mukaisesti. Maksun johdosta osuuspankki oli tullut Ilmarisen sijaan velkojaksi, minkä jälkeen yhtiö ja SYP olivat suorittaneet sen vaatimat maksut siten kuin edellä on esitetty. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että SYP:n suorittama kuittaus olisi tapahtunut ennenaikaisesti. Konkurssipesän pesäluettelon mukaiset varat olivat olleet 1 041 757,03 markkaa. Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, että maksujen suuruutta pesän varoihin verrattaessa pesän varojen määränä oli tässä tapauksessa pidettävä enintään pesäluettelon mukaista määrää. SYP:n kuittaamien varojen määrän ollessa 16,3 prosenttia pesäluettelon mukaisten varojen määrästä pankin kuittauksen kautta saamaa maksua oli pidettävä pesän varoihin nähden huomattavana. Maksun peruste, takausvelan maksu, huomioon ottaen huomattavalla määrällä kriittisenä aikana tapahtunutta maksua asianosaisten välillä ei voitu pitää tavanomaisena. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin takaisinsaantilain 13 §:n ja konkurssisäännön 33 §:n perusteella, että SYP:lla oli ollut oikeus kuittaukseen konkurssissa. Konkurssipesän toissijaisesti vetoaman takaisinsaantilain 5 §:n takaisinsaantiperusteen osalta käräjäoikeus katsoi, että SYP:n oli yhtiön rahoittajana, maksettuaan takauksen nojalla velallisen velkaa, pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että SYP olisi tiennyt kanteessa tarkoitetusta omaisuuden realisoinnista ja muista sopimattomuuden perustavista seikoista. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi SYP:iin kohdistetun kanteen. Helsingin hovioikeuden tuomio 18.4.1996 Konkurssipesä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Oy Krimo-Wasa Ab:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Konkurssipesä vaati hovioikeuden tuomion kumoamista sekä konkurssivelallisen 1.3.1993 Suomen Yhdyspankki Oy:lle suorittaman velan maksun tai kuittauksen määräämistä peräytymään ja Merita Pankki Oy:n velvoittamista palauttamaan konkurssipesään 170 416,80 markkaa Suomen Pankin peruskoron mukaisine korkoineen 1.3.1993 lukien haasteen tiedoksiantopäivään saakka ja sen jälkeen 16 prosentin korkoineen. Merita Pankki Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.3.1998 Perustelut Konkurssipesä on kanteessaan katsonut, että Suomen Yhdyspankki Oy (SYP) ei olisi konkurssisäännön 33 §:n 2 ja 3 momentin nojalla ollut oikeutettu kuittaamaan takautumissaatavaansa Oy Krimo-Wasa Ab:n (yhtiö) konkurssissa ja että pankin 1.3.1993 yhtiön tililtä suorittama kuittaus peräytyi konkurssipesään ensisijaisesti takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:

§:n nojalla tai toissijaisesti takaisinsaantilain 5 §:n perusteella. Takaisinsaantilain 13 §:n mukaan kuittaukseen sovelletaan, mitä maksun peräytymisestä takaisinsaantilaissa säädetään, jos velkoja ei olisi ollut oikeutettu kuittaamaan saatavaansa konkurssissa. Velkojan kuittausoikeuden rajoituksista konkurssitilanteessa on säädetty konkurssisäännön 33 §:n 2 ja 3 momenteissa. Konkurssisäännön 33 §:n 2 momentin säännös koskee tilannetta, jossa velkoja on luovutuksen nojalla saanut velalliselta olevan saamisen kolmannelta taholta. SYP:n saaminen on perustunut takautumisoikeuteen, jonka pankki on saanut maksettuaan omavelkaisena takaajana yhtiön velkaa. Kun pankki ei ole saanut saamistaan luovutuksen nojalla, sen oikeus kuittaukseen yhtiön konkurssissa ei olisi estynyt tämän säännöksen nojalla. Konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin mukaan velkojalla, joka on sitoutunut velalliselle maksuun sellaisissa olosuhteissa, että tämä menettely on rinnastettavissa velallisen suorittamaan velan maksuun, ei ole kuittausoikeutta siltä osin kuin tällainen maksu olisi voitu peräyttää konkurssipesään. Säännöksen ilmaisua "sitoutunut maksuun" on tulkittava siten, ettei se estä kuittausrajoitusten soveltamista silloin, kun velka perustuu pankin ja sen asiakkaan väliseen tilisopimukseen. Velallisen panot tilille aiheuttavat pankin velkaantumisen ilman, että asiasta olisi tarpeen erikseen sopia. Maksuun konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin mukaan rinnastettavasta menettelystä voi siten olla kysymys silloin, kun pankille velassa oleva velallinen tekee tililleen panoja, joiden ei voida katsoa kuuluvan velallisen tavanomaisen tilinkäytön piiriin. Takaajan, Suupohjan Osuuspankin maksettua 19.2.1993 Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle (Ilmarinen) Oy Krimo-Wasa Ab:n viimeksi mainitulta 27.11.1991 päivätyllä velkakirjalla saaman luoton jäännöspääoman korkoineen ja vaadittua sen johdosta 22.2.1993 päivätyllä kirjeellä SYP:tä suorittamaan osuuspankille antamansa takauksen perusteella 170 416,80 markkaa SYP:n Vaasan konttori on ilmoittanut yhtiölle osuuspankin maksuvaatimuksesta. Yhtiö on sen jälkeen 1.3.1993 vienyt SYP:n Vaasan konttorissa olleelle shekkitililleen käteispanona 173 601,30 markkaa. Summa on koostunut eräistä käteisellä tehdyistä autokaupoista saaduista varoista. Samana päivänä shekkitiliviennin jälkeen SYP on veloittanut sanotulta tililtä määrän, jonka se oli osuuspankille antamansa takaussitoumuksen perusteella suorittanut eli 170 416,80 markkaa. Kerrotuista olosuhteista on pääteltävissä, että yhtiö on vienyt yllä mainitun summan shekkitililleen varatakseen SYP:lle mahdollisuuden saada suoritus takautumissaamisestaan. Sen vuoksi on perusteltua konkurssisäännön 33 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla rinnastaa menettely tilanteeseen, jossa yhtiö olisi suoraan pankille maksanut kyseisen saamisen. Siten tapauksessa tulee ratkaista, olisiko näin saatu maksu peräytynyt. Yhtiön 27.11.1991 tunnustaman velkakirjan lyhennysehtojen mukaan luottoa tuli lyhentää 40 000 markalla kunkin helmi- ja elokuun 15. päivänä. Ensimmäiseksi lyhennyksen eräpäiväksi oli sovittu 15.8.1992. Velkakirjan irtisanomisehdon mukaan laina tai sen osa erääntyi maksettavaksi ilman irtisanomista lainansaajan tai lainanantajan niin vaatiessa. Takaajalla oli oikeus irtisanoa laina maksettavaksi samoin kuin lainansaajalla. Suupohjan Osuuspankki on luoton takaajana Ilmariselle osoittamassaan kirjeessä pyytänyt luottoa irtisanottavaksi siten, että maksupäiväksi tuli 18.2.1993. Maksukehotuksen Ilmariselta tämän jälkeen saatuaan osuuspankki on suorittanut koko luoton maksamatta olleen pääoman korkoineen. Sanottu luotto on siis eräännytetty ennen velkakirjassa alun perin edellytettyä ajankohtaa eli ennenaikaisesti. Mikäli yhtiö olisi noissa olosuhteissa suorittanut mainitun maksun, se olisi voitu yhtiön 8.3.1993 alkaneessa konkurssissa tuomita peräytymään ennenaikaisena. Sen vuoksi myös SYP:n yhtiöltä 1.3.1993 kuittauksin saamaa maksua takautumissaamisestaan on pidettävä takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennenaikaisena. Tähän ei vaikuta se, onko SYP osuuspankille antamansa takauksen ehtojen mukaan jo tuolloin ollut suoritusvelvollinen osuuspankkia kohtaan. Yhtiön konkurssissa laaditun pesäluettelon mukaan pesän varojen määrä on ollut 1 041 757,03 markkaa. SYP:lle suoritettu velan maksu 170 416,80 markkaa on siten ollut pesän varoihin nähden huomattava. Kun maksu on ollut ennenaikainen, määrältään suurehko ja suoritettu juuri ennen yhtiön 8.3.1993 alkanutta konkurssia yhtiön ollessa maksukyvytön, sitä ei voida pitää tavanomaisena. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ja käräjäoikeuden päätöstä muutetaan. Suomen Yhdyspankki Oy:n 1.3.1993 Oy Krimo-Wasa Ab:n pankissa olleelta tililtä nro 205218-1175 kuittauksin saama 170 416,80 markan määräinen suoritus määrätään takaisinsaantilain 10 §:

§:n nojalla peräytymään ja Merita Pankki Oy velvoitetaan palauttamaan Oy Krimo-Wasa Ab:n konkurssipesälle 170 416,80 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.10.1993 lukien. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Merita Pankki Oy:n on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaantilain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, Vaasan käräjäoikeudessa Oy Krimo-Wasa Ab:n konkurssissa valvottava kanteen hyväksymisen johdosta syntynyt saatavansa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kauppinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martimo, Juusela ja Päivänsalo, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Suhonen, Raulos ja Pellinen. Esittelijä Kimmo Vanne.