KKO/1998/31

1998 false KKO:1998:31 Järven pintaa oli laskettu 1800-luvulla ja syntyneen vesijätön oli katsottu olevan jakokunnan osakkaiden yhteinen. Vesijätön osakkaita olivat ne tilat, joilla oli ollut osuus siihen yhteiseen vesialueeseen, josta vesijättö oli muodostunut, silloin kuin tämä muodostuminen tapahtui. Lisäksi vesijättöön katsottiin olevan osuus niillä tiloilla, jotka vesijätön syntymisen jälkeen olivat saaneet osuuden yhteisiin maa-alueisiin. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Hirvensalmen kunnan Pyörnilän kylän talojen N:ot 1 - 3 muodostaman jakokunnan yhteisen vesijätön jakotoimitusta nro 102042-9 koskevassa asiassa Korkein oikeus oli 18.6.1992 antamallaan tuomiolla nro 1988 kumonnut ItäSuomen maaoikeuden 19.6.1990 antaman päätöksen ja toimitusmiesten ratkaisun osakasluetteloa koskevalta osalta. Toimitus oli palautettu toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus oli muun ohella lausunut, että vesijätön osakkaita olivat ne tilat, joilla on ollut osuus siihen yhteiseen vesialueeseen, josta vesijättö on muodostunut, silloin kuin tämä muodostuminen tapahtui, sekä ne tilat, jotka sen jälkeen ovat saaneet osuuden vesijättöön. Toimituksen uudessa käsittelyssä 16.12.1993 toimitusmiehet päättivät, että osakkuuden perustana oli tilojen osuus yhteisiin vesialueisiin tai, jos sellaisesta oli erityisesti mainittu, vesijättöön. Tämän vuoksi toimitusmiehet katsoivat, ettei toimituksessa aikaisemmin laadittua osakasluetteloa ollut syytä muuttaa. Osakasluetteloa täydennettiin kuitenkin niin, että siinä otettiin huomioon toimituksen lopettamisen jälkeen tapahtuneet muutokset. Itä-Suomen maaoikeuden tuomio 17.1.1995 Närväisen tilan RN:o 3:56 osaomistaja A valitti maaoikeuteen vaatien, että vesijätön osakkaiksi tuli määrätä ne tilat, joilla oli osuus yhteisiin maaalueisiin eikä vesialueisiin. Maaoikeus totesi, että jakamaton vesijättö oli edelleen sitä vesialuetta, josta se on muodostunut, ja että osuudet vesijättöön oli siten määrättävä sen mukaan, oliko tila saanut osuutta yhteiseen vesialueeseen vai ei. Rekisterilaitoksen selvyys ja luotettavuus edellyttivät, että vesijättöä käsitellään yhteisenä alueena ja vesialueen osana siten, että perusteet osakkaita ratkaistaessa ovat yksinkertaiset ja selvät. Maaoikeus ei muuttanut toimitusmiesten päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että maaoikeuden tuomio ja toimitusmiesten ratkaisu kumotaan osakasluettelon osalta ja toimitus palautetaan toimitusmiehille osakasluettelon uudelleen laatimista varten. Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi siltä pyydetyn lausunnon. B ja C yhdessä sekä D, E, F, G ja H yhdessä antoivat hakemuksen ja lausunnon johdosta vastauksen. A antoi lausunnon johdosta lausuman. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.3.1998 Perustelut Jutussa on kysymys 1.1.1997 voimaan tulleella kiinteistönmuodostamislailla kumotun jakolain 29 §:n 2 momentin, sellaisena kuin tämä säännös oli 31.1.1975 annetussa laissa (52/1975), mukaisesta lunastusmenettelyä käyttäen suoritettavasta vesijätön jaosta. Tällaisessa toimituksessa vesijättö lunastetaan rahana maksettavaa täyttä korvausta vastaan pääsääntöisesti niihin vesijätön osakastiloihin, joiden maatiluksiin vesijättö rajoittuu. Lunastuskorvaukset jaetaan kaikkien vesijätön osakastilojen kesken saman perusteen mukaan kuin niille kuuluu oikeus vesijättöön. Lunastuksen kohteena oleva vesijättö on syntynyt 1800-luvun puolivälissä Puulaveden pintaa laskemalla. Koska hankkeeseen osallistuneita tiloja ei ole voitu selvittää, on vesijättöä käsiteltävä jakokunnan yhteisenä siten, että sen osakkaita ensinnäkin ovat ne tilat, joille vesialue kuului ennen veden pinnan laskua. Korkein oikeus onkin 18.6.1992 antamassaan tuomiossa katsonut, että kysymyksessä olevan vesijätön osakkaita ovat ne tilat, joilla on ollut osuus siihen yhteiseen vesialueeseen, josta vesijättö on muodostunut, silloin kuin tämä muodostuminen tapahtui. Toimitusmiehet ovat Korkeimman oikeuden palautettua edellä mainitulla tuomiolla asian uuteen käsittelyyn selvittäneet, että vesijätön on 6.9.1915 vahvistetussa vesipiirirajankäynnissä katsottu kuuluvan Pyörnilän kylän taloille N:ot 1 - 3. Korkeimman oikeuden tuomiossa ei sitävastoin ole ratkaistu sitä, mitkä vesijätön syntymisen jälkeen muodostetut tilat ovat saaneet osuuden vesijätöstä. Toimitusmiehet ovat palautuksen jälkeen asiaa käsitellessään katsoneet aikaisemmin omaksumansa kannan mukaisesti, että vesijätön osakkuuden perusteena on tilojen osuus yhteisiin vesialueisiin tai, jos sellaisesta on erityisesti mainittu, vesijättöön. Maaoikeus ei ole muuttanut toimitusmiesten ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus on julkaistussa ratkaisussaan 1974 II 96 lausunut, että tilalle, joka oli pakkolunastettu maanhankintalain mukaiseksi kalastustilaksi ja saanut osuuden jakokunnan yhteisiin vesialueisiin, ei ollut tarkoitettu antaa osuutta tilan perustamistoimitukseen mennessä syntyneistä yhteisistä vesijätöistä. Maanmittauslaitoksen keskushallinto on Korkeimman oikeuden pyynnöstä 1.12.1995 antamassaan lausunnossa katsonut, että vesistön laskun jälkeen muodostetut tilat saavat osuutta erilliseen vesijättöön sen mukaan, miten ne ovat saaneet osuutta yhteisiin maa-alueisiin. Lausunnon mukaan edelleen vesijätön osakkaita eivät ole ne tilat, jotka vesijätön muodostumisen jälkeen ovat saaneet osuuden vain vesialueeseen tai jotka ovat saaneet osuuden maa-alueisiin osuus vesijättöön poissuljettuna. Myös oikeustieteellisessä kirjallisuudessa edellä esitetty kanta on hyväksytty (esim. Hyvönen: Kiinteistöjärjestelmä ja kiinteistönmuodostamisoikeus s. 675 ja Vihervuori: Rantaoikeuden perusteet s. 45). Korkein oikeus katsoo, että rekisterilaitoksen selvyys ja luotettavuus eivät edellytä vesijätön käsittelemistä yhteisenä alueena ja vesialueen osana siten kuin maaoikeus on lausunut. Jutussa ei ole osoitettu riittäviä perusteita katsoa, että tilan saadessa osuuden yhteisiin vesialueisiin sille olisi tarkoitettu antaa osuus myös jo syntyneeseen vesijättöön ja että osuudet vesijättöön siten olisi määrättävä sen mukaan, onko tila saanut osuutta yhteiseen vesialueeseen vai ei. Sen vuoksi Korkein oikeus päätyy siihen, että osuus kysymyksessä olevaan, Puulaveden pintaa laskemalla syntyneeseen vesijättöön on, paitsi niillä tiloilla, joilla on ollut osuus siihen yhteiseen vesialueeseen, josta vesijättö on muodostunut, silloin kuin tämä muodostaminen tapahtui, lisäksi niillä tiloilla, jotka vesijätön syntymisen jälkeen ovat saaneet osuuden yhteisiin maaalueisiin, ellei tilaa muodostettaessa osuutta yhteiseen vesijättöön ole suljettu pois. Esittelijän mietintö Vanhempi oikeussihteeri Honkanen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun. Perustelut Korkein oikeus on 18.6.1992 antamallaan tuomiolla nro 1988 kumonnut Pyörnilän kylän talojen N:ot 1 - 3 muodostaman jakokunnan vesijätön jakotoimituksen ja ItäSuomen maaoikeuden 19.6.1990 julistaman päätöksen osakasluetteloa koskevalta osalta. Asia on palautettu toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä oli tarvittaessa laadittava uusi osakasluettelo pitäen vesijätön osakkaina niitä tiloja, joilla oli ollut osuus siihen yhteiseen vesialueeseen, josta vesijättö oli muodostunut, silloin kun tämä muodostuminen tapahtui, sekä niitä tiloja, jotka sen jälkeen olivat saaneet osuuden vesijättöön. Tuomiossa ei sen sijaan ratkaistu sitä, millä perusteella tiloihin on vesijätön muodostumisen jälkeen voinut tulla kuulumaan osuus vesijättöön. Vuoden 1734 maakaaren 12 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan vesialueen muuttuessa vesijätöksi entisen vesialueen osakkaille kuuluu vesijätöstä vesialueosuuttaan vastaava osuus. Jakokunnan yhteisen vesialueen ja siitä syntyneen vesijätön välillä ei ole suoritettu rajankäyntiä, vaan vesialue ja vesijättö muodostavat yhden rekisteriyksikön. Sen osakkaat määräytyvät kunkin tilan osalta luovutus- tai osittamisasiakirjan laatimishetkellä voimassa olleen lainsäädännön perusteella. Muodostettuun kiinteistöön on saattanut suoraan lain nojalla tulla kuulumaan osuuksia yhteisiin alueisiin. Ne on luettu muodostettuihin kiinteistöihin saman laatuisina ja nimisinä kuin mitä ne emätilaan kuuluessaan olivat olleet. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tätä menettelyä on jatkettu alueella edelleen käyttämällä sitä toimituksissa, luovutuskirjoissa ja rekisteritiedoissa. Menettelyn tuloksena on vakiintunut käsitys, jonka mukaan osuus vesialueeseen tarkoittaa myös oikeutta siitä laskemalla syntyneeseen vesijättöön. Erotuksena näistä yhteisistä vesialueista ja vesijätöistä yhteisillä maa-alueilla on tarkoitettu esimerkiksi yhteisiä ainesten ottopaikkoja ja muita sellaisia yhteisiä alueita, jotka eivät ole syntyneet järven pintaa laskemalla. Korkein oikeus on ratkaisussaan 1974 II 96 lausunut, että tilalle, joka oli pakkolunastettu maanhankintalain mukaiseksi kalastustilaksi ja saanut osuuden jakokunnan yhteisiin vesialueisiin, ei ollut tarkoitettu antaa osuutta tilan perustamistoimitukseen mennessä syntyneisiin yhteisiin vesijättöihin. Ratkaisusta ilmenee muun ohella, että kiinteistöjen luovutuskirjoja tulkittaessa on pyrittävä selvittämään, mikä on ollut asianosaisten tarkoitus. Edellä selostettu vakiintunut paikallinen tapa huomioon ottaen voidaan valituksenalaisessa asiassa muun selvityksen puuttuessa katsoa, että luovutettaessa osuus yhteiseen vesialueeseen on tarkoitettu luovuttaa myös osuus vesijättöön. Tämän vuoksi vesijätön osakkaina on osakasluetteloa laadittaessa pidettävä niitä tiloja, joihin kuuluu joko osuus yhteiseen vesialueeseen tai yhteiseen vesijättöön. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Tuomiolauselma Maaoikeuden tuomio ja toimitus kumotaan osakasluetteloa koskevalta osalta. Toimitus palautetaan toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Toimitusmiesten tulee laatia osakasluettelo tässä tuomiossa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja muutoinkin menetellä laillisesti. Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Palomäki ja maaoikeusinsinööri Ylä-Kotola sekä lautamiehet X ja Y. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Marja-Leena Honkanen (mietintö).