KKO/1998/37

1998 false KKO:1998:37 Kysymys velkaantumisen kevytmielisyydestä. VJL 10 § 7 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Tampereen käräjäoikeuden päätös 25.1.1996 A:n haettua 3.11.1995 velkajärjestelyä, jonka aloittamista kaksi hänen velkojistaan vastusti, käräjäoikeus totesi velkajärjestelyhakemuksesta ilmenevän, että A oli ammatiltaan kokki ja että hänen työsuhteensa ja avioliittonsa olivat päättyneet vuoden 1992 alussa. Vuoden 1993 alussa A oli sairastunut psyykkisesti ja jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Velkajärjestelyhakemuksesta ilmeni, että A:lla oli yhteensä 48 476 markan määräiset velat, jotka koostuivat pääosin kulutusluotoista ja 8 596 markan määräisestä elatusapuvelasta. A:n tulot olivat 6 576 markkaa kuukaudessa ja hänellä oli oman ilmoituksensa mukaan maksuvaraa 480 markkaa kuukaudessa. Vuonna 1989 A:lla oli ollut tuloja 113 729 markkaa, vuonna 1993 79 610 ja vuonna 1994 74 689 markkaa. A:n tulotaso oli työssäoloaikaan verrattuna jonkin verran laskenut. Velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä ei kuitenkaan ollut epäsuhteessa A:n maksukykyyn, minkä vuoksi edellytyksiä velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut. A oli vielä vuonna 1992, jolloin hän oli jäänyt työttömäksi, ottanut lisää kulutusluottoa yli 10 000 markkaa. A:n velat olivat pääosin kulutusluottoja eri liikkeiltä ja hän oli jättänyt elatusapumaksunsa suorittamatta, vaikka maksuvaraa oli ollut. Käräjäoikeus katsoi A:n velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti ottaen huomioon sen, millaista harkintaa hänen asemassaan olleelta henkilöltä sellaisissa olosuhteissa kohtuudella voitiin edellyttää, minkä vuoksi velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdan mukainen este. Vielä käräjäoikeus totesi, ettei A:n terveydentilasta esitettyä selvitystä ollut pidettävä sellaisena erityisenä vastasyynä, jonka perusteella velkajärjestely mainitusta esteperusteesta huolimatta tulisi myöntää. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen. Turun hovioikeuden tuomio 24.9.1996 A valitti hovioikeuteen ja vaati, että velkajärjestely määrätään aloitettavaksi. Hovioikeus lausumillaan perusteilla katsoi, että A oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin maksukyvytön ja että velkajärjestelyyn oli saman lain 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet. Mitä tuli velkaantumisen kevytmielisyyteen ja erityisiin vastasyihin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Viskaali Lehto, jonka mietintö velkajärjestelyn edellytysten osalta oli hovioikeuden tuomion mukainen, lausui A:n velkaantumisen kevytmielisyydestä: "A:n velkajärjestelyhakemuksesta ilmenee, että pääosa hänen veloistaan on kulutusluottoja. A on ottanut noin 10 000 markan suuruisen kulutusluoton vielä sen jälkeen, kun hän on jäänyt työttömäksi. Muut kulutusluotot on otettu A:n ollessa vielä työssä. A on lisäksi vuodesta 1993 alkaen velkaantunut lapselle maksettavien elatusapujen, sairaalamaksujen ja televisiolupamaksujen jäätyä rästiin. A on käräjäoikeudelle antamallaan lääkärintodistuksella esittänyt selvitystä siitä, että hän on vuodesta 1990 lähtien sairastanut masennusta, joka on vuonna 1992 ilmeisesti pitkäaikaisen työsuhteen päättymisen ja avioliiton purkautumisen vuoksi pahentunut säännöllistä hoitoa vaativaksi ja aiheuttanut ainakin joitakin vuosia kestävän työkyvyttömyyden. A:n sairauden voidaan lääkärintodistuksen mukaan olettaa vaikuttaneen niin, ettei hän ole täysin kyennyt harkitsemaan velkaantumistaan ja rahankäyttöään. Kerrotulla perusteella ei ole pidettävä todennäköisenä, että A olisi velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti ottaessaan työttömäksi jäämisensä jälkeen noin 10 000 markan suuruisen kulutusluoton ja jättäessään lapsen elatusmaksut ja eräitä muita maksuja maksamatta. Tällä perusteella velkajärjestelyn myöntämiselle A:lle ei ole yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa säädettyä estettä. Tuomiolauselma Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Velkajärjestely A:n hakemuksen perusteella määrätään aloitettavaksi. Asia palautetaan tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten Tampereen käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen. Hovioikeus palauttaa asiakirjat käräjäoikeuteen. Velkajärjestelyn oikeusvaikutukset alkavat tämän tuomion antopäivänä kello 8.00." MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden päätös kumotaan ja velkajärjestely määrätään aloitettavaksi. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.1998 Perustelut A on ennen vuoden 1992 alussa tapahtunutta työttömäksi joutumistaan ollut työelämässä noin 20 vuotta. A:n ja hänen entisen aviopuolisonsa välit ovat rikkoutuneet vuonna 1992 ja he ovat hakeneet avioeroa saman vuoden syksyllä. A:lla on joulukuussa 1992 todettu sokeritauti. Hän on vuoden 1993 alusta lähtien ollut tilapäisellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Esitetyn lääkärintodistuksen mukaan A:lla on ollut mielenterveydellisiä ongelmia vuodesta

1. Hän on syksyllä 1991 ollut vakavan masennustilan vuoksi sairaalahoidossa. A:n elämässä tapahtuneiden muutosten johdosta hänen psyykkinen tilansa on huonontunut ja hän on ollut uudestaan kaksi kertaa sairaalahoidossa vuoden 1992 aikana. Lääkärintodistuksen mukaan A:lla on vuosina 1991 ja 1992 esiintynyt masentuneisuutta ja mielialan aaltoilua sekä elämäntilanteen kriisejä, minkä vuoksi hänen rahankäyttönsä on ajoittain ollut harkitsematonta. Ennen vuotta 1992 syntyneet A:n velat ovat velkajärjestelyhakemuksen mukaan pääomaltaan noin 12 500 ja kokonaismäärältään runsaat 20 000 markkaa. Hänen tuloistaan ennen vuotta 1992 on esitetty verotodistus vuodelta
2. Sen mukaan hänen ansiotulonsa ovat tuolloin olleet noin 94 000 markkaa ja kokonaistulonsa lähes 114 000 markkaa. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella mikään ei viittaa siihen, että A:n tulot olisivat ennen hänen työttömäksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumistaan poikenneet ainakaan merkittävästi hänen edellä mainituista tuloistaan. Verotustietojen mukaan A:n tulot ovat sittemmin vuonna 1993 olleet noin 80 000 markkaa ja 1994 noin 75 000 markkaa. A:n työssäoloaikanaan ansaitsemien tulojen perusteella hänen velkaantumisensa ei ennen vuotta 1992 ole ollut kevytmielistä. Vuonna 1992 A on hankkinut luottokortin ja käyttänyt sitä sanottuna vuonna niin, että luoton pääoma on velkajärjestelyhakemuksen mukaan 10 978 markkaa ja sen maksamatta oleva kokonaissumma 15 910 markkaa. A:lla on sairauksiensa ja olosuhteissaan tapahtuneiden muutosten vuoksi todennäköisesti ollut hänen tavanomaisina pidettäviin menoihinsa nähden ylimääräisiä kuluja vuonna
3. Näin ollen on perusteltua lähteä siitä, ettei luottokortilla saaduista varoista ainakaan hyvin suurta summaa ole käytetty kevytmieliseen kulutukseen. A on edellä mainitun luottokorttivelan lisäksi velkaantunut vuodesta 1992 lähtien muun muassa elatusapujen, sairaalamaksujen ja eräiden muiden maksujen rästiin jäämisen takia. Kaikkiaan hänen vuonna 1992 ja sen jälkeen syntyneet velkansa ovat pääomaltaan noin 22 600 markkaa. Velkajärjestelyhakemuksen mukaan A:n maksamatta olevien velkojen pääomamäärän yhteissumma on noin 35 000 markkaa ja hänen kokonaisvelkansa 48 476 markkaa. A:n velkojen kokonaismäärä ei ole erityisen suuri. Kun otetaan huomioon hänellä olleet tulot, velkasumma sinänsä ei osoita piittaamattomuutta taloudellisissa asioissa. A on lisäksi ennen vuotta 1992 hoitanut taloutensa moitteettomasti. Hänen maksukyvyttömyyteen johtanut velkaantumisensa on tapahtunut edellä kerrotuissa olosuhteissa lyhyen ajan kuluessa. Näin ollen on syytä uskoa, että tämän velkaantumisensa aikana A on sairautensa vuoksi ollut kykenemätön arvioimaan velanmaksukykyään ja huolehtimaan taloudellisista asioistaan. Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:n velkaantuminen ole ollut ilmeisen kevytmielistä. A:n velkajärjestelylle ei siten ole yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettua estettä. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Tampereen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se välittömästi käsiteltäväkseen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Vesto. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saarinen, Olli ja Peter Sandholm. Esittelijä Veijo Lehto (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Taki, Wirilander, Möller ja Palaja. Esittelijä Pekka Turunen.