KKO/1998/46

1998 false KKO:1998:46 A oli pitänyt ladattua ja varmistamatonta haulikkoa usean minuutin ajan suunnattuna B:hen. B oli koskettanut kädellään aseen varmistin- ja liipasinlaitteistoa, jolloin ase oli lauennut ja panos oli osunut kuolettavasti B:n vatsaan. B, joka A:n käyttäytymisen perusteella oli tuntenut olevansa vakavassa hengen- tai terveydenvaarassa, oli koskettaessaan asetta pyrkinyt torjumaan tuon vaaran. B:n tarkoituksena ei ollut aseen laukaiseminen vaan sen laukeamisen estäminen. B:n ei tämän vuoksi katsottu myötävaikuttaneen A:n varomattomalla aseen käsittelyllä aiheuttamaan vahinkoon eikä vahingonkorvausta soviteltu. VahL 6 luku 1 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kemin käräjäoikeuden tuomio 4.9.1996 Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistajien syytteestä selvitetyksi, että A oli 23.6.1996 Kemissä asuntonsa pihalla vahvassa humalatilassa käsitellyt kahdella patruunalla lataamaansa varmistamatonta haulikkoa varomattomasti siten, että hän oli keskustellessaan B:n kanssa vastatusten seisten pitänyt asetta 3 - 4 minuutin ajan lonkallaan aseen piipun osoittaessa lähietäisyydellä ollutta alkoholia myös nauttinutta B:tä keskivartaloon. Kun B oli ojentanut kätensä aseen varmistin- ja liipasinlaitteistolle, ase oli lauennut ja haulipanos osunut B:n vatsaan. B oli 20.7.1996 kuollut saamiinsa vammoihin. B oli aseen osoittaessa häntä kohti esittänyt A:lle varmistinta koskevan kysymyksen. A oli varmistimen luistia koskettaen selittänyt varmistimen toimintaa. A:n olisi tällöin tullut varoa, että B voi käydä käsiksi häntä osoittavaan aseeseen ja että ase voi laueta ja B saada surmansa. Kun A oli tämän laiminlyönyt, hän oli varomattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman. Ottaessaan vahvassa humalatilassa aseen esille ja käsitellessään sitä edellä kerrotuin tavoin A oli rikkonut aseenkäsittelyyn kuuluvaa hyvin tärkeää huolellisuusvelvoitetta ja osoittanut erityistä välinpitämättömyyttä B:n turvallisuutta kohtaan. Vahingonkorvausten osalta käräjäoikeus katsoi, että aseen laukeamista B:n kosketuksesta oli pidettävä hänen menettelynsä laatua arvioitaessa pikemminkin tapaturmana kuin tuottamuksena ja vahingon syynä. A taas oli aiheuttanut B:n kuoleman törkeällä varomattomuudellaan. Vahingonkorvausten sovittelu B:n oman toiminnan perusteella ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan tullut kysymykseen. Näin ollen käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n törkeästä kuolemantuottamuksesta rangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvauksena B:n alaikäisille lapsille C:lle ja D:lle kummallekin erikseen elatusavuksi 1 200 markkaa kuukaudessa 20.7.1996 lukien kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai kykenivät itsensä elättämään, vähennettynä sillä määrällä, mitä lapset saivat perhe-eläkelain mukaisena lapsen eläkkeenä, ja heille kuolinpesän osakkaina yhteisesti hautauskuluista 15 373 markkaa korkoineen ja sairaanhoitokuluista 3 375 markkaa korkoineen. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.3.1997 Hovioikeus, jossa A vaati syytteen ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä tai vahingonkorvausten sovittelemista, katsoi, että aseen laukeaminen ja sitä seuranneet vahingot olivat johtuneet osaksi B:n menettelystä. B oli käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla menettelyllään myötävaikuttanut aseen laukeamiseen ja sitä seuranneisiin vahinkoihin siten, että A:n maksettavia vahingonkorvauksia oli aihetta sovitella 50 prosentilla. Tämän vuoksi hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n oli maksettava C:lle ja D:lle kummallekin erikseen elatusapua 600 markkaa kuukaudessa sekä lapsille yhteisesti hautauskuluja 7 686,50 markkaa ja sairaanhoitokuluja 1 687,50 markkaa. Sijaisjäsen, viskaali Hiukka-Poikela hyväksyi esittelijän näin kuuluvan mietinnön: Aseen laukeaminen ja sitä seuranneet vahingot ovat johtuneet osaksi A:n ja osaksi B:n menettelystä. Ase on lauennut B:n kosketuksesta. Aseen laukeamisen on mahdollistanut se, että ase on ollut esillä ladattuna ja varmistamattomana. Tämä on johtunut A:sta. Se, että laukaus on osunut B:hen on myös johtunut A:sta hänen pideltyä asetta siten, että piippu osoitti B:tä. B on käräjäoikeuden tuomiossa kerrotussa tilaisuudessa koskettamalla asetta myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen siten, että vahingonkorvauksia on aihetta sovitella. Harkitsen oikeaksi sovitella A:n maksettavia vahingonkorvauksia siten, että A vastaa vahingoista 2/3 osalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA C:lle ja D:lle myönnettiin valituslupa vahingonkorvausten osalta. C:n ja D:n holhooja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan vaaditut korvaukset täysimääräisinä. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.4.1998 Perustelut Jutussa on katsottu selvitetyksi, että A oli 23.6.1996 Kemissä asuntonsa pihalla vahvassa humalatilassa käsitellyt kahdella patruunalla lataamaansa varmistamatonta haulikkoa varomattomasti siten, että hän oli keskustellessaan B:n kanssa vastatusten seisten pitänyt asetta 3 - 4 minuutin ajan lonkallaan aseen piipun osoittaessa lähietäisyydellä ollutta myös alkoholia nauttinutta B:tä keskivartaloon. Kun B oli ojentanut kätensä aseen varmistin- ja liipasinlaitteistoon, ase oli lauennut ja haulipanos osunut B:n vatsaan. Vammaansa B oli 20.7.1996 kuollut. Täydellistä varmuutta siitä, miksi B oli tarttunut aseeseen, ei ole. A on kertonut, että B oli aseen osoittaessa häntä kohti esittänyt A:lle aseen varmistinta koskevan kysymyksen. A oli varmistimen luistia koskettaen selittänyt B:lle varmistimen toimintaa. Tästä on pääteltävissä, että B:n tarkoituksena hänen koskettaessaan A:n kädessä ollutta asetta on ollut selvittää, oliko ase varmistettu ja tarvittaessa pyrkiä varmistamaan se. B:n huoli aseen varmistamisesta osoittaa, että hän on ymmärtänyt aseen olevan ladattu. Ladatun aseen suuntaaminen toista henkilöä kohti saa yleensä tämän tuntemaan, että hänen henkensä tai terveytensä on vakavassa vaarassa. B:n käyttäytyminen A:nkin kertomin tavoin osoittaa, että hän on tuntenut olleensa tällaisessa vaarassa. Näin ollen on perusteltua katsoa, että B on koskettaessaan asetta pyrkinyt torjumaan häntä uhanneen vaaran. B:n tarkoituksena ei ole ollut aseen laukaiseminen, vaan sen laukeamisen estäminen. Hän ei siten ole myötävaikuttanut A:n varomattomalla aseen käsittelyllä aiheuttaman vahingon syntymiseen niin, että korvausta olisi aihetta sovitella. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan korvausvelvollisuuden osalta siten, että A:n C:lle ja D:lle elatusavuksi suoritettavat määrät ja heille kuolinpesän osakkaina hautauskuluista sekä sairaanhoitokuluista maksettavat määrät jäävät käräjäoikeuden tuomion varaan. Asian ovat ratkaisseet laamanni Mäkinen sekä lautamiehet Juopperi, Rovaharju ja Ylikärppä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Yrttiaho, Salonen ja Hiukka-Poikela (eri mieltä). Esittelijä Reetta Löija (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Möller, Pellinen ja Kitunen. Esittelijä Markku Vuorela.