KKO/1998/70

1998 false KKO:1998:70 Ks. KKO:1989:56 KKO:1990:18 Työnantaja saattoi työsopimuksen irtisanomista koskeneessa vahingonkorvausasiassa vedota työsopimuksen irtisanomisperusteena myös sellaiseen perusteeseen, jota ei työsopimusta irtisanottaessa eikä työsopimuslain 47 d §:n mukaista selvitystä annettaessa ollut ilmoitettu työntekijälle. TSL 47 d § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Käsittely Helsingin käräjäoikeudessa A totesi Helsingin seudun vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tukiyhdistys r.y:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhdistys, jonka palveluksessa A oli toiminut kuntoutuskylpylän osastonhoitajana, oli irtisanomisilmoituksessaan todennut irtisanoneensa A:n työsuhteen tämän kieltäydyttyä esitetyistä työjärjestelyistä. A ei kuitenkaan ollut menetellyt irtisanomisilmoitukseen merkityllä tavalla. Tämän vuoksi A vaati, että yhdistys velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 264 960 markkaa. Yhdistys vastusti kannetta vedoten työsopimuksen irtisanomisperusteina myös A:n henkilöstä johtuviin syihin. Yhdistys pyysi saada esittää näyttöä näistä seikoista. Käräjäoikeuden ratkaisut Käsittelyratkaisu 14.10.1996 Käräjäoikeus katsoi, että koska yhdistys ei ollut ilmoittanut muuta perustetta A:n irtisanomiselle kuin mitä kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa oli ilmoitettu, yhdistys ei enää voinut vedota uusiin perusteisiin eikä esittää niistä näyttöä. Pääasiaratkaisu 2.12.1996 Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut kieltäytynyt hänelle tarjotusta työpaikasta, vaan hän oli ainoastaan pyytänyt lisäselvitystä asiasta. A:lle tarjottu uusi työpaikka oli ollut vasta suunnitteluvaiheessa, joten hänelle annettu kahden päivän harkinta-aika oli ollut liian lyhyt. Käräjäoikeus katsoi näin ollen jääneen näyttämättä, että yhdistyksellä olisi ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä johtuvana korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavat 89 400 markkaa. Helsingin hovioikeuden päätös 7.10.1997 A ja yhdistys valittivat hovioikeuteen uudistaen vaatimuksensa. Hovioikeus totesi, että yhdistys oli 3.12.1993 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 3.2.1994, ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi A:n kieltäytymisen hänelle esitetyistä työjärjestelyistä. A:n ilmoitettua 5.12.1993 päivätyllä kirjeellä yhdistyksen hallitukselle, ettei hän hyväksynyt ilmoitettua irtisanomisperustetta ja vaadittua asian käsittelemistä uudelleen, yhdistys oli 4.2.1994 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut A:lle, että hänen työsuhteensa oli päättynyt työnantajan irtisanomisen johdosta 3.2.

1. Oikeudenkäynnin aikana yhdistys on ilmoittanut, että irtisanomisen perusteena olivat olleet myös muut, A:n henkilöstä johtuneet syyt. Työnantajan on työsopimuslain 47 d §:n mukaan työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti irtisanomisen perusteiden pääkohdat ja työsopimuksen päättymispäivämäärä. Ennen sanottua lainkohtaa voimassa olleessa työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetussa laissa oli vastaavansisältöinen säännös irtisanomisen perusteiden ilmoittamisesta. Oikeuskäytännössä oli viimeksi mainitun lain voimassa ollessa ja sitä ennen tapahtuneiden irtisanomisten kyseessä ollessa katsottu, että työnantajalla oli ollut työsopimuksen päättämisestä johtuneessa oikeudenkäynnissä oikeus vedota päättämishetkellä jo olleisiin irtisanomisperusteisiin, vaikka niitä ei ollut aikaisemmin ilmoitettu työntekijälle (KKO 1985 II 47, KKO 1989:56 ja KKO 1990:18). Nyt voimassa olevassa työsopimuslaissakaan ei ollut kielletty työnantajaa oikeudenkäynnissä puolustuksekseen vetoamasta aikaisemmin ilmoittamatta jääneeseen päättämisperusteeseen. Hovioikeus katsoi, että yhdistys oli voinut vedota myös muihin irtisanomisperusteisiin kuin A:n työjärjestelyistä kieltäytymiseen. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden 14.10.1996 julistaman käsittelyratkaisun siltä osin kuin se koski näytön esittämistä A:n henkilöön liittyneistä irtisanomisperusteista. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tuli hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin 27.1.
2. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista uudistaen kanteessaan esittämänsä vaatimuksen. Yhdistys antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.6.1998 Perustelut Yhdistys on irtisanonut A:n työsuhteen ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi A:n kieltäytymisen hänelle esitetyistä työjärjestelyistä. Vastatessaan kanteeseen yhdistys on ilmoittanut, että irtisanomisen perusteena ovat olleet myös A:n henkilöstä johtuneet syyt. Käräjäoikeus on evännyt yhdistykseltä näytön esittämisen työntekijästä johtuneiden syiden osalta. Aiemmin voimassa olleen työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 9 §:n mukaan työnantajan oli työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti irtisanomisen peruste. Tämän säännöksen voimassa ollessa katsottiin oikeuskäytännössä, että työnantajalla oli oikeus torjuakseen korvausvaatimuksen vedota muihinkin kuin työntekijälle ilmoitettuihin työsuhteen päättämisperusteisiin (KKO 1989:56 ja KKO 1990:18). Tuo laki kumottiin 1.9.1991 voimaan tulleella työsopimuslakiin lisätyllä työsopimuksen päättämismenettelyä koskevalla 3 a luvulla (27.3.1991/595). Tähän lukuun sisältyvän 47 d §:n mukaan työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti irtisanomisen tai purkamisen perusteiden pääkohdat ja työsopimuksen päättymispäivä. Hallituksen esityksen perusteluista (291/90 vp. s. 12 -13) ilmenee, että kaikki päättämistilanteessa tiedossa olevien perusteiden pääkohdat tulee ilmoittaa työntekijälle. Perusteen ilmoittamatta jättäminen taikka puutteellisen tai väärän perusteen ilmoittaminen voidaan mahdollisessa oikeudenkäynnissä ottaa huomioon perusteettomasta irtisanomisesta työsopimuslain 47 f §:n nojalla suoritettavan korvauksen suuruutta määrättäessä. Työnantaja voidaan myös velvoittaa korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin perusteen ilmoittamatta jättämisen tai väärän perusteen ilmoittamisen katsotaan johtaneen tarpeettomaan oikeudenkäyntiin taikka oikeudenkäynnin pitkittymiseen. Työsopimuslain 47 d §:ssä ei työnantajaa kielletä irtisanomisen perusteena vetoamasta muuhun syyhyn kuin sellaiseen, joka irtisanomista toimitettaessa on ilmoitettu työntekijälle. Yhdistyksellä on siten oikeus puolustuksekseen vedota myös A:n henkilöstä johtuneisiin syihin, joita ei irtisanottaessa eikä mainitun säännöksen mukaista selvitystä annettaessa ole ilmoitettu A:lle. Näillä ja hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Hellman. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kuhlefelt, Vihuri ja Salonen, joka myös on toiminut esittelijänä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Taipale, Raulos, Tulokas ja Palaja. Esittelijä Sari Ruokojärvi.