KKO/1999/106

1999 false KKO:1999:106 Käräjäoikeuden hylättyä A:n velkajärjestelyhakemuksen A valitti hovioikeuteen. Lisäksi A pyysi omaisuuden ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä. Hovioikeus hylkäsi sanotun pyynnön ennen pääasian ratkaisemista antamallaan päätöksellä. Koska hovioikeuden ratkaisu koski vaatimusta, joka tosin oli esitetty vasta hovioikeudessa, mutta joka liittyi valitusteitse hovioikeuden ratkaistavaksi saatettuun pääasiaan, hovioikeuden päätökseen haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. OK 30 luku 2 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Pieksämäen käräjäoikeuden päätös 8.10.1998 A:n pyydettyä yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamista käräjäoikeus katsoi päätöksessään ilmoittamillaan perusteilla, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 8 kohdassa tarkoitettu este. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen. A:n muutoksenhakemus Itä-Suomen hovioikeudessa A valitti hovioikeuteen vaatien velkajärjestelyn aloittamista. Lisäksi A vaati, että hovioikeus antaisi väliaikaisen määräyksen A:n perusturvaan kuuluvaan kiinteistöön kohdistuvien täytäntöönpanotoimien keskeyttämisestä. Hovioikeuden välipäätös 22.2.1999 Ennen pääasian ratkaisemista antamallaan välipäätöksellä hovioikeus hylkäsi A:n täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan pyynnön. Lisäksi hovioikeus ilmoitti, että muutosta kysymyksessä olevaan ratkaisuun saatiin hakea Korkeimmalta oikeudelta valittamalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja edellä mainittua kiinteistöä koskeva täytäntöönpano keskeytetään. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.1999 Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta. Saman pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n säännöksiä on tulkittava siten, että valituslupa on tarpeen silloinkin, kun valituksen kohteena oleva ratkaisu tosin koskee vasta hovioikeudessa tehtyä vaatimusta, mutta sanottu vaatimus liittyy pääasiaan, joka on valittamalla tai kanteluteitse saatettu hovioikeuden ratkaistavaksi (HE 106/1978 vp. s.13). Kysymyksessä oleva hovioikeuden ratkaisu koskee A:n valitusajan päättymisen jälkeen erikseen esittämää väliaikaista täytäntöönpanokieltovaatimusta. A ei ollut esittänyt tällaista vaatimusta käräjäoikeudessa. Näistä seikoista huolimatta kyse ei ole hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemästä asiasta, koska A:n velkajärjestelyasia, johon ratkaisun kohteena oleva vaatimus liittyy, on saatettu hovioikeuteen valittamalla. Sen vuoksi ratkaisuun haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Hovioikeuden antamaa valitusosoitusta on näin ollen oikaistava. Päätöslauselma Itä-Suomen hovioikeuden antama valitusosoitus poistetaan. Asia palautetaan hovioikeuteen laillisen valitusosoituksen antamista varten. Asian on ratkaissut käräjäviskaali Santero. Asian on ratkaissut hovioikeuden jäsen Hakkarainen. Esittelijä Petri Sahi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Wirilander, Raulos, Hidén ja Palaja. Esittelijä Jussi Heiskanen.