KKO/1999/120

1999 false KKO:1999:120 Virallinen syyttäjä oli käräjäoikeudessa syytevaatimuksen ohella esittänyt asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen. Vaatimusten tultua hylätyiksi syyttäjä oli enempää yksilöimättä ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei hovioikeudella ollut estettä tutkia syyttäjän valituksessaan asianomistajan asiamiehenä esittämää vahingonkorvausvaatimusta. Kysymys myös siitä, oliko vastaajan syyksi luetusta teosta näytetty aiheutuneen vahinkoa asianomistajalle. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Riihimäen käräjäoikeudessa Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli

1. - 22.1.1996 Riihimäellä myynyt kolmannelle henkilölle omistamansa kuorma-auton, joka oli 17.10.1996 A:n henkilökohtaisesti läsnäollessa ulosmitattu A:n velkojien saatavista. Sen vuoksi syyttäjä vaati paitsi A:n tuomitsemista rangaistukseen ulosmitattuun tavaraan ryhtymisestä, Hämeen veroviraston asianomistajan puhevaltaa käyttäen A:lta rikokseen perustuvana vahingonkorvauksena 18 200 markkaa korkoineen. A kiisti paitsi syytteen myös korvausvaatimuksen, koska hän oli myynyt auton jo 15.10.
2. Käräjäoikeuden tuomio 24.4.1998 Käräjäoikeus katsoi lausuminsa perustein jääneen näyttämättä, että A:n väite, joka mukaan hän oli jo 15.10.1996 luovuttanut auton omistusoikeuden, olisi perätön. Koska A:n ei ollut luotettavasti näytetty syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn rikokseen, käräjäoikeus hylkäsi paitsi syytteen myös korvausvaatimuksen. Syyttäjä ilmoitti hyväksytysti tyytymättömyyttä koko tuomioon. Kouvolan hovioikeuden tuomio 29.10.1998 Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja toisti paitsi rangaistusvaatimuksensa, myös veroviraston puolesta esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen. Syyttäjä katsoi rikoksen täyttyneen ulosmitatun esineen edelleen luovuttamisella riippumatta siitä, kenellä oli ollut sen omistusoikeus. A vastasi valitukseen ja vaati paitsi valituksen hylkäämistä rangaistusvaatimuksen osalta, veroviraston valituksen jättämistä tutkimatta, koska verovirasto ei ollut ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon. Mikäli veroviraston valitus tutkittiin, oli se hylättävä, koska mitään vahinkoa ei ollut syntynyt. Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan syyttäjän oli hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun haettava pykälän 1 momentissa säädetyin edellytyksin muutosta myös ajamaansa asianomistajan korvausvaatimukseen annettuun ratkaisuun, jos se oli riippunut syyteasian ratkaisusta. Asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajamisessa, josta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n 1 momentissa, oli kysymys syyttäjän virassa tehtävästä vaatimuksesta, virkaan liittyvästä velvollisuudesta ajaa asianomistajan vaatimusta tämän pyynnöstä. Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoi, että virallinen syyttäjä oli säilyttänyt puhevaltansa myös ajamansa yksityisoikeudellisen vaatimuksen osalta ilmoitettuaan tyytymättömyyttä tuomioon virallisena syyttäjänä. Pääasiaratkaisussaan hovioikeus, jolle syyttäjä erikseen kysyttäessä oli ilmoittanut tarkoittaneensa auton myymisellä myös hallinnan luovutusta, kuultuaan A:ta syyttäjän lausuman johdosta, lausui käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän, että A oli myynyt auton 15.10.1996 ja luovuttanut sen hallinnan
3. tai 20.10.1996 ostajalle. Sen vuoksi hovioikeus, koska A ei ollut näyttänyt, että teosta ei olisi aiheutunut verovirastolle sen väittämää 18 200 markan vahinkoa, mikä määrä olisi ollut veroviraston osuus pakkohuutokaupassa saadusta auton hinnasta auton arvon perusteella, samalla kun A tuomittiin rangaistukseen ulosmitattuun tavaraan ryhtymisestä, velvoitti A:n suorittamaan verovirastolle vahingonkorvauksena mainitut 18 200 markkaa korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa vahingonkorvauksen osalta. Valituksessaan A vaati, että vahingonkorvausvaatimus, koska sen osalta ei ollut ilmoitettu tyytymättömyyttä, jätetään tutkimatta tai että se joka tapauksessa hylätään. Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen A:n valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.11.1999 Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu Valituslupahakemus muilta kuin vahingonkorvausta koskevalta osalta hylätään, joten hovioikeuden tuomio jää niiltä osin pysyväksi. Pääasiaratkaisu Perustelut Virallinen syyttäjä on esittänyt käräjäoikeudessa syytevaatimuksen ohella asianomistajan Hämeen veroviraston vahingonkorvausvaatimuksen A:ta vastaan. Käräjäoikeuden hylättyä syytteen ja korvausvaatimuksen syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon ja hakenut muutosta hovioikeudessa sekä syytevaatimuksen että veroviraston vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Kysymys on ensin siitä, onko syyttäjä ilmoittanut laillisesti tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon veroviraston puolesta. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 5 §:n mukaan asianosaisen, joka tahtoo hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, on ilmoitettava siihen tyytymättömyyttä puhevallan menettämisen uhalla. Syyttäjä on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n 1 momentin asettamien edellytysten mukaisesti ajanut syyteasian yhteydessä veroviraston vahingonkorvausvaatimusta. Saman pykälän 3 momentin mukaan syyttäjän hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun on 1 momentissa säädetyin edellytyksin haettava muutosta myös asianomistajan korvausvaatimukseen annettuun ratkaisuun, jos se on riippunut syyteasian ratkaisusta. Tässä asiassa rikokseen perustuneen korvausvaatimuksen hylkääminen on seurannut suoraan syyteasian hylkäämisestä. Syyttäjän ilmoitettua tyytymättömyyttä koko tuomioon on jäänyt epäselväksi onko hän tarkoittanut ilmoituksella myös vahingonkorvausvaatimukseen annettua ratkaisua. Oikeuskäytännössä (KKO 1994:79, KKO 1985 II 163) on katsottu, että tyytymättömyyden ilmoituksen ollessa epäselvä tuomioistuimen on kehotettava ilmoittajaa täsmentämään ilmoitustaan ja että tulkinnanvaraisissa tapauksissa ilmoitusta on tulkittava ilmoittajan eduksi. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden puheenjohtaja on hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoituksen kehottamatta syyttäjää tarkentamaan tyytymättömyydenilmoitustaan. Kun syyttäjä, joka on käräjäoikeudessa toiminut myös asianomistajan edustajana, ei ole rajannut ilmoitustaan millään tavalla, tyytymättömyyden ilmoitusta on perusteltua tulkita siten, että syyttäjä on tarkoittanut ilmoittaa tyytymättömyyttä myös veroviraston asiamiehenä. Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeudella ei ole ollut estettä tutkia syyttäjän valituksessaan veroviraston asiamiehenä esittämää vahingonkorvausvaatimusta. Mitä itse asiaan tulee, A:n velvollisuus ei ole, päinvastoin kuin hovioikeus on katsonut, näyttää, ettei verovirastolle ole syntynyt vahinkoa. Veroviraston korvausvaatimus on perustunut syytteeseen, jonka mukaan A oli myynyt omistamansa ulosmitatun auton. Verovirastolle olisi, ellei A olisi myynyt autoa, kertynyt varoja auton realisoinnista. Koska A:n on katsottu myyneen auton jo ennen ulosmittausta ja kun hänen syykseen jääneellä auton hallinnan luovutuksella ei ole näytetty syntyneen verovirastolle vahinkoa, mainittu rikokseen perustuva vahingonkorvausvaatimus on hylättävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Hämeen verovirastolle vahingonkorvausta 18 200 markkaa korkoineen ja sitä koskeva vaatimus hylätään. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Rantanen sekä lautamiehet Kartano, Mehtäläinen ja Elomaa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen, Setälä ja Mikkola. Esittelijä Seija Pälsi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Paasikoski, Suhonen ja Tulokas. Esittelijä Reima Jussila.