KKO/1999/122

1999 false KKO:1999:122 Lapsen elatusapua koskevassa asiassa lasta edustanutta huoltajaa ei voitu velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja ilman oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Ks. KKO:1983-II-188 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Oikeudenkäyntikuluvaatimus Joensuun käräjäoikeudessa A vaati alaikäistä lastaan vastaan ajamansa elatusavun muuttamista koskevan kanteen yhteydessä, että lasta oikeudenkäynnissä edustanut huoltaja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. B kiisti oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ja vaati sen hylkäämistä. Käräjäoikeuden tuomio 27.3.1998 Käräjäoikeus hyväksyessään kanteen osaksi määräsi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla, että A sai pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.9.1998 A valitti hovioikeuteen ja toisti oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa. Hovioikeus lausui, että A:n vaatimukset oli osaksi hyväksytty käräjäoikeudessa. Hovioikeus harkitsi kohtuulliseksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla velvoittaa B:n korvaamaan osan A:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Sen vuoksi hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että B velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle myönnettiin valituslupa. Hän vaati valituksessaan, että hänet vapautetaan suorittamasta A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. A antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.11.1999 Perustelut Asiassa on kysymys siitä, onko lapsen elatusapua koskevassa asiassa lasta edustanut huoltaja vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Lapsen elatuksesta annetun lain säännöksistä ilmenee, että lapsen oikeus elatukseen on lapselle itselleen kuuluva taloudellinen etuus, joka oikeudenkäynnissä toteutetaan lapsen nimissä. Asianosaisina lapsen elatusapua koskevassa asiassa ovat siis toisaalta lapsi ja toisaalta se, jolta elatusapua vaaditaan tai joka on aikaisemman sopimuksen tai tuomion nojalla velvollinen suorittamaan elatusapua. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai uskottu mies. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaan vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on pääsääntöisesti vain asianosainen itse. Asianosaisen edustaja voidaan velvoittaa osallistumaan vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen luvun 6 §:ssä säädetyin edellytyksin. Nyt käsillä olevassa asiassa tällaisia edellytyksiä ei ole. Kun lasta elatusapuasiassa edustaa huoltaja, jonka luona lapsi pysyvästi asuu, voidaan esittää näkökohtia, jotka puoltavat sitä, että lapsen sijasta huoltaja olisi vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tällaisia näkökohtia ovat muiden ohella, että oikeudenkäynnissä lapsen puolesta tosiasiassa toimii huoltaja, että lapselle suoritettavalla elatusavulla on taloudellista merkitystä myös huoltajalle ja että lapsella ei useimmiten ole varoja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Kun huoltajan kuluvastuulle ei löydy tukea laista, Korkein oikeus katsoo, etteivät tällaiset näkökohdat muodosta riittävää perustetta velvoittaa huoltaja korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Edellä lausutuilla perusteilla B:tä, joka on kysymyksessä olevassa lapsen elatusavun muuttamista koskevassa asiassa edustanut alaikäistä lastaan, ei voida velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. A:n korvausvaatimus hylätään. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Vuori: Lapsen elatuksesta annetussa laissa ei ole säännöksiä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Asiassa tulevat sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset. Niiden mukaan vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on pääsääntöisesti vain asianosainen. Luvun 6 §:n mukaan myös asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja ja 12 §:n mukaan väliintulija voidaan mainituissa lainkohdissa todetuin edellytyksin velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Lapsen elatuksesta annetun lain säännöksistä ilmenee, että oikeus elatukseen on lapselle itselleen kuuluva taloudellinen etuus, joka oikeudenkäynnissä toteutetaan lapsen nimissä. Lapsen elatuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai uskottu mies. Lain 13 §:n mukaan elatusapua koskevaa kannetta on lapsen puolesta oikeus ajaa jokaisella, joka 5 §:n 1 momentin mukaan edustaa lasta. Lapsen ja vanhemman asema lapsen oikeuksiin liittyvässä oikeudenkäynnissä on eri kysymysten osalta ja eri tilanteissa ratkaistu lainsäädännössä eri tavoin. Lapsen elatusapua koskevassa riita-asiassa ovat lain mukaan asianosaisia toisaalta lapsi ja toisaalta se, jolta elatusapua vaaditaan tai joka on aikaisemman sopimuksen tai tuomion nojalla velvollinen suorittamaan elatusapua. Elatusavun tavoin lapselle itselleen lain mukaan kuuluvaa tapaamisoikeutta koskevassa asiassa hakijana voivat olla lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n mukaan vanhemmat, huoltaja tai uskottu mies. Lapsen elatusapuvaatimusta voidaan ajaa erillisen kanteen sijasta myös huoltoa koskevan hakemusasian yhteydessä ja lapsen puhevaltaa voivat tällöin elatuksen osalta käyttää molemmat vanhemmat toista vastaan ja vanhemmista sekin, joka ei ole lapsen huoltaja. Lapsen huoltajan tehtävänä on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi. Lapsen oikeus riittävään elatukseen käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lapsen elatuksesta vastaavat hänen vanhempansa kykynsä mukaan. (L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 §, 4 §, L lapsen elatuksesta 1 §, 2 §, 4 §). Tosiasiallinen päävastuu siitä, että lapsen aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämiseen ja hänen tarvitsemaansa hoitoon ja koulutukseen liittyvät kustannukset tulevat hoidetuiksi, on useimmiten sillä huoltajalla, jonka luona lapsi asuu. Hänen elatusvelvollisuutensa määrää ei ole rajattu samalla tavoin markkamääräisesti kuin elatusapuvelvollisen. Elatusavun maksamisvelvollisuus ja elatusavun määrä vaikuttavat tosiasiallisesti myös siltä huoltajalta, jonka luona lapsi asuu, vaadittavaan panokseen. Vaikka lapselle tuomittavaa elatusta koskevassa oikeudenkäynnissä ei ole kysymys elatusvelvollisten keskinäisestä suhteesta, on toistuvasti suoritettavan, välittömään kulutukseen tarkoitetun elatusavun alentamisella tai korottamisella välitöntä merkitystä sen vanhemman talouteen, jonka luona lapsi asuu. Tosiasiallisia riitapuolia lapsen elatusta koskevassa asiassa ovat usein lapsen vanhemmat. Tällöin tulisi myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuden kohdistua huoltajaan eikä lapseen. Kun lapsella useinkaan ei ole varoja oikeudenkäyntikulujen maksamiseen, ei asian voittavan elatusvelvollisen kannalta ole oikein, jos hän tästä syystä jää vaille korvausta. Lapsen kanssa asuvan huoltajan vastuu lapsen oikeudenkäyntikuluista saattaisi huoltajat myös tasapuolisempaan asemaan. Tällaisista syistä onkin Ruotsissa vuonna 1985 muutettu lakia siten, että lapsen elatusta koskevassa jutussa, jonka lapsi häviää, asianosaiset voidaan, jos on erityisiä syitä, määrätä kärsimään itse kulunsa. Jos tällaisia syitä ei ole ja lasta on oikeudenkäynnissä edustanut hänen vanhempansa, joka asuu vakituisesti lapsen kanssa, vanhempi on lapsen asemasta velvoitettava korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. (Föräldrabalken 7 kap. 19 §). Elatuksesta annettava tuomio ei ole voimassa lapsen puhevaltaa käyttäneen huoltajan hyväksi tai häntä vastaan samalla tavoin kuin jos hän olisi itse ollut asianosaisena. Oikeudenkäynti saattaa koskea edeltä ilmenevistä syistä hänen oikeuttaan siten, että hänellä on oikeus osallistua oikeudenkäyntiin myös omasta puolestaan, ja häneen voidaan kohdistaa kuluvaatimus. B on kuitenkin haastettu juttuun vain alaikäisen lapsensa edustajana. Hän ei myöskään ole pyytänyt oikeutta saada omasta puolestaan osallistua oikeudenkäyntiin. Hänet voidaan siten velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:ssä säädetyin edellytyksin. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja voidaan velvoittaa korvaamaan toiselle asianosaiselle oikeudenkäyntikulut, jotka hän on luvun 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut. Hovioikeuden oikeudenkäyntikulujen osalta antama ratkaisu ei ole perustunut B:n tuottamukselliseen menettelyyn C:n edustajana. B ei siten ole velvollinen suorittamaan A:lle hovioikeuden tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta. Näillä perustein päädyn Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Myllynen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lumiala, Eestilä ja Heino. Esittelijä Riitta Makkonen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Raulos, Möller ja Vuori (eri mieltä). Esittelijä Tuomo Antila.