KKO/1999/14

1999 false KKO:1999:14 A oli saanut pankki B:ltä valuuttaluoton, jonka pääoma oli määräytynyt B:n käyttämän valuuttayksikön mukaan. B sulautui pankki C:hen ja siirsi sen johdosta luoton kaikkine oikeuksineen C:lle. Tämän jälkeen C sopi A:n kanssa luoton uudelleen järjestelystä siten, että velan luottovaluutta vaihdettiin pankki C:ssä käytössä olleeksi, toiseksi valuuttayksiköksi. A:n ja C:n sopima luottovaluutan vaihtaminen ei merkinnyt sellaista päävelan laadullista muutosta, että takaajat olisivat vapautuneet takausvastuustaan. Takaajat eivät kuitenkaan vastanneet päävelasta siltä osin kuin valuutan vaihdos merkitsi velan pääoman lisääntymistä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Oulun käräjäoikeudessa Merita Pankki Oy kertoi muun muassa V:tä, X:ää, Y:tä ja Z:aa vastaan ajamassaan kanteessa, että STS-Pankki Oy ja A avoin yhtiö olivat 26.3.1990 allekirjoittaneet valuuttaluottosopimuksen nro

1. Sopimuksen nykyinen numero oli 155020-
2. STS-Pankki Oy oli siirtänyt luoton kaikkine oikeuksineen Kansallis-Osake-Pankille 5.5.
3. Luoton siirtäminen oli tapahtunut osana STS-Pankki Oy:n sulautumista Kansallis-Osake-Pankkiin, minkä seurauksena ensin mainitun pankin toiminta oli päättynyt. Kyseisessä tilanteessa pankki oli luotonsaajan kanssa sopinut luoton uudelleen järjestelystä valuuttaluottosopimuksen 8 kohdan mukaisesti. Sanotun ehdon mukaan mikäli olosuhteissa, jotka olennaisesti vaikuttivat pankin jälleenrahoitukseen tai sopimuksessa tarkoitettuihin luottoihin, tapahtui sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikeuttivat jälleenrahoituksen järjestämistä, pankki ja luotonsaaja ryhtyivät välittömästi neuvottelemaan kyseessä olevien luottojen uudelleen järjestelyistä. STS-Pankki Oy:n luottovaluuttalajin käyttäminen sen pankkitoiminnan lakattua oli olennaisesti vaikeuttanut jälleenrahoituksen järjestämistä, koska vastaanottaneen pankin valuuttaluottojen jälleenrahoitus oli tapahtunut viimeksi mainitun pankin järjestelmien ja korikoostumuksen mukaisesti. Sanotun sopimusehdon perusteella Kansallis-Osake-Pankki ja avoin yhtiö olivat sopineet, että koronmaksun yhteydessä 29.9.1993 luotto muutettiin KOP:n korikoostumukseksi. Luottovaluutta voi olla yksittäinen vapaasti vaihdettava valuutta, valuuttakori tai luotonantajan laskennallinen valuuttayksikkö. Jäljellä ollut STX-määräinen luotto oli 29.9.1993 muutettu KOX-määräiseksi luotoksi. Sopimus luottovaluutan muuttamisesta oli allekirjoitettu 29.5.1993 ja avoin yhtiö oli vahvistanut luottovaluutan vaihdoksen 6.10.
4. Kysymyksessä ei ollut ollut uuden luoton myöntäminen, vaan sopimusehtojen mukainen luoton uudelleen järjestely. V, X, Y ja Z olivat 26.3.1990 allekirjoittaneet omavelkaisen takaussitoumuksen puheena olevasta valuuttaluotosta ja takauksessaan sitoutuneet valuuttaluoton määrän, sille sovitun tai vastedes sovittavan koron, viivästyskoron ja provisioiden maksamisen sekä muiden luottoasiakirjassa määrättyjen ehtojen täyttämiseen. Mainittu valuuttaluottosopimuksen 8 kohta oli luottoasiakirjan ehto, ja pääoman muodostumista koskevan ehdon muuttaminen oli siten perustunut takaajien sitoumuksessaan hyväksymiin luottoehtoihin, joissa ei takaajan suostumusta edellytetty. Valuuttaluottoon liittyi valuutan määrän vaihtelusta johtuneita riskitekijöitä, joiden mahdollisuus takaajien oli tullut ottaa huomioon jo sitoutuessaan takaukseen valuuttamääräisestä luotosta. Takaajat eivät olleet uudelleen järjestelyn yhteydessä ilmoittaneet pankille halustaan vapautua takauksestaan. Takaajien erillistä suostumusta järjestelyyn ei voitu edellyttää, kun takaajien vastuun perusteet ja määrä eivät olleet olennaisesti lisääntyneet järjestelyn johdosta. Luoton laina-aika oli säilynyt alkuperäisen pituisena ja pääoman valuuttalajit oli valittu siten, että ne vastasivat mahdollisimman pitkälle STX-valuuttalajikoostumusta. Takaajat olivat sitoumuksensa mukaan nimenomaisesti sitoutuneet pankin ja päävelallisen välillä myöhemmin sovittavan koron ynnä muun maksamiseen. Myös koron muuttumisen mahdollisuus oli nimenomaisesti hyväksytty takaussitoumuksessa. Korkomarginaali oli muutoksen yhteydessä säilynyt samana ja muutoksen jälkeen viitekorkona käytetty rahoituskorko määräytyi samoin virallisten, luotonantajalle eurovaluuttamarkkinoilla tarjottujen talletusten perusteella. Pankin velkomaan määrään ei sisältynyt vanhentuneita eriä. Tämän vuoksi pankki vaati V:n, X:n, Y:n ja Z:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan sille pääomaa 176 912,99 markkaa ja luottokorkoa 14 029,43 markkaa sekä viivästyskorkoa 18 prosenttia 69 552 markalle 30.3.1994 lukien, 63 251,55 markalle 28.9.1994 lukien ja 58 138,87 markalle 3.3.1995 lukien. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että takaajat eivät vastanneet KOX-luottovaluutan mukaan määräytyvästä pääomasta, takaajat olivat vastuussa alkuperäisen sitoumuksensa mukaisesti. Sen vuoksi pankki vaati vaihtoehtoisesti takaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan sille pääomaa STX 139 613,64, luottokorkoa STX 10 779,85 ja viivästyskorkoa 18 prosenttia STX 52 209,40 määrälle 30.3.1994 lukien, STX 50 108,92 määrälle 30.9.1994 lukien ja STX 48 075,17 määrälle 3.3.1995 lukien. Vastaus V, X, Y ja Z kiistivät kanteen perusteeltaan myöntäen kantajan vaatimukset määriltään oikein lasketuiksi. He vaativat kanteen hylkäämistä. Saatavan perusteena oli valuuttaluottosopimus nro 15520-6004830, jonka maksamisesta he eivät olleet antaneet takaussitoumusta. Luoton uudelleen järjestelyn yhteydessä he eivät olleet uudistaneet takaussitoumustaan eivätkä muutoinkaan sitoutuneet luoton uudelleen järjestelyyn. Tuossa yhteydessä päävelka oli lakannut. Luottovaluutan vaihtaminen oli edellyttänyt uuden luoton myöntämistä ja vanhan poismaksamista. Luottovaluutan vaihtaminen oli sellainen muutos, joka päätti takausvastuun. Luoton uudelleen järjestelyssä avoin yhtiö oli saanut uuden luoton. Luotto oli muutettu KOP:n korikoostumukseksi ja sen numero oli muuttunut. Luoton pääoman muodostumisen ja koron laskemisen periaatteita oli muutettu alkuperäisestä sopimuksesta poikkeaviksi takaajia kuulematta. Velkasuhteen muutospäivämäärätkin tukivat sitä käsitystä, että kyseessä oli uusi luotto. Samana päivänä, kun järjestely oli toteutettu, kaupparekisteriin oli tehty merkintä päävelallisen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta siten, että entisen kahden yhtiömiehen sijasta yhtiömiehiä oli vain yksi. Yhtiösopimuksen muuttamista koskenut sopimus oli allekirjoitettu 28.4.1993, mikä taas oli ajallisesti lähellä valuuttaluoton siirtämistä ja sen ehtojen muuttamista koskeneen sopimuksen tekemistä. Tulkinta, jonka mukaan pankilla oli ollut luottosopimuksen ehtojen mukaan oikeus sopia luoton uudistamisesta, oli takaajaan nähden yllättävä ja ankara. Ehtoa ei voitu laajentavasti tulkita takaajan vahingoksi. Päävelkasuhteen muutos oli ollut takaajien vastuun kannalta oleellinen, koska samaan aikaan päävelallisen maksukyvyssä oli ilmeisesti tapahtunut selvä huononeminen, kun toinen yhtiömies oli jäänyt pois yhtiöstä. Päävelallisen maksukyvyn huononeminen näkyi siitä, että se oli jättänyt jo muutosta seuranneen maksuerän ja ilmeisesti kaikki yhtiösopimuksen muutoksen jälkeen erääntyneet maksuerät suorittamatta. Vaikka valuuttaluottoon liittyi kurssiriski, takaajien muutoksensietovelvollisuus ei kuitenkaan voinut tällä perusteella kasvaa eikä kurssiriskiä voitu käyttää perusteena velan kokonaan uusimiseen. Takaussopimuksen syntytapa ei ollut se, että velkaa uusittaessa takaussuhde jatkuisi automaattisesti ja takaajien pitäisi ilmoittaa vastustavansa takausta, jotta sopimus ei syntyisi. Takaajille ei ollut ilmoitettu mahdollisuudesta vastustaa muutosta. Pankin vaihtoehtoisen vaatimuksen osalta vastaajat katsoivat, että vuonna 1993 oli solmittu uusi luottosopimus ja vanha luotto oli kokonaan erääntynyt. Takausvastuu vanhasta velasta oli siten vanhentunut. Vielä vastaajat katsoivat, että joka tapauksessa 28.9.1992 erääntyneen 24 848,94 markan määräisen lyhennyserän osalta heidän vastuunsa oli vanhentunut. Käräjäoikeuden tuomio 10.12.1996 Käräjäoikeus totesi, että Merita Pankki Oy:n vaatimus perustui 26.3.1990 STS-Pankki Oy:n ja A avoimen yhtiön välillä allekirjoitettuun valuuttaluottosopimukseen nro 51789, jonka nykyinen numero oli 155020-
5. STS-Pankki Oy oli siirtänyt luoton kaikkine oikeuksineen Kansallis-Osake-Pankille 5.5.
6. Luoton siirtäminen oli tapahtunut osana STS-Pankki Oy:n sulautumista Kansallis-Osake-Pankkiin, minkä seurauksena ensin mainitun pankin harjoittama pankkitoiminta oli päättynyt. Saatava oli siirtynyt 1.6.1995 Suomen Yhdyspankki Oy:lle, jonka sijaan sittemmin oli tullut Merita Pankki Oy. Pankki ja luotonsaaja olivat sopineet, että luoton siirryttyä Kansallis-Osake-Pankille seuraavan koronmaksun yhteydessä luotto muutettiin KOP:n korikoostumukseksi. Sopimus oli tehty 29.5.1993 ja luotonsaaja oli vahvistanut luottovaluutan vaihdoksen 6.10.
7. Takaajat eivät olleet antaneet erillistä suostumusta mainittuun järjestelyyn. Pankki oli ilmoittanut soveltaneensa kyseisessä tilanteessa valuuttaluottosopimuksen 8 kohdan ehtoa. Käräjäoikeus katsoi, että pankilla oli ollut oikeus soveltaa valuuttaluottosopimuksen 8 kohdan mukaista ehtoa. Olosuhteissa oli tapahtunut sanotussa ehdossa mainittu muutos, joka oli olennaisesti vaikuttanut niin pankin jälleenrahoitukseen kuin valuuttaluottoonkin. STS-Pankki Oy:n luottovaluutan käyttäminen sen pankkitoiminnan lakattua oli olennaisesti vaikeuttanut jälleenrahoituksen järjestämistä, sillä vastaanottaneen pankin valuuttaluottojen jälleenrahoitus oli muodostunut viimeksi mainitun pankin järjestelmien ja korikoostumuksen mukaisesti. Kysymyksessä oli siten ollut sopimusehtojen mukainen luoton uudelleen järjestely, eikä uusi luotto. Takaajien takaussuhde ei ollut rauennut, vaan he olivat 26.3.1990 allekirjoittamansa omavelkaisen takauksen perusteella vastuussa myös uudelleen järjestellyn luoton maksamisesta. Pankin vaatimus ei ollut osaksikaan vanhentunut, koska 19.1.1993 oli sovittu, että 28.9.1992 erääntynyt lyhennyserä jaettiin maksettavaksi muissa lyhennyserissä varsinaisen laina-ajan puitteissa. Näillä perusteilla käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti V:n, X:n, Y:n ja Z:n yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille pääomaa 176 912,99 markkaa ja luottokorkoa 14 029,43 markkaa 18 prosentin korkoineen 69 552 markalle 30.3.1994 lukien, 63 251,55 markalle 28.9.1994 lukien ja 58 138,87 markalle 3.3.1995 lukien. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 28.5.1997 V, X, Y ja Z valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että Kansallis-Osake-Pankki ja avoin yhtiö olivat liitteeksi järjestelykirjeeseen nimetyllä asiakirjalla 29.5.1993 sopineet, että luoton valuuttakori muutettiin 29.9.1993 lukien Kansallis-Osake-Pankin korikoostumukseksi, mikä oli ollut erilainen kuin STS-Pankki Oy:n valuuttakori. Samalla oli muutettu joitakin muita luottoehtoja. Avoin yhtiö oli 6.10.1993 vahvistanut luottovaluutan muutoksen. Valuuttaluotosta oli tehty 5.5.1993 päivätty avoimelle yhtiölle osoitettu "maksu/lyhennyslaskelma", jossa 26.3.1990 myönnetyn luoton eräpäiväksi oli merkitty 7.5.1993 ja luotto oli kuitattu kokonaan maksetuksi. Takaajat eivät olleet antaneet suostumustaan luottovaluutan vaihtamiselle. Hovioikeus katsoi, että luottovaluutan vaihtaminen oli takaajan riskin kannalta olennainen seikka, joka koski takaajan riskin laatua. Yleensä luottovaluutan vaihtaminen edellytti uuden luoton myöntämistä ja vanhan poismaksamista. Tässäkin tapauksessa pankin velalliselle osoittama laskelma osoitti, että aikaisempi valuuttaluotto oli kuitattu maksetuksi. Hovioikeus katsoi, että muutettua valuuttaluottoa oli pidettävä kokonaan uutena luottona, jolla alkuperäinen valuuttaluotto oli maksettu. Näin ollen takaajat olivat vapautuneet 26.3.1990 antamaansa takaussitoumukseen perustuvasta takausvastustaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Viskaali Marski: Käräjäoikeudessa kuultu todistaja on kertonut, että korin vaihtaminen oli johtunut siitä, ettei Kansallis-Osake-Pankilla ollut ollut vastaavaa valuuttakoria kuin STS-Pankki Oy:llä. Luotot oli teknisesti eräännytetty STS-Pankki Oy:n järjestelmässä ja siirretty Kansallis-Osake-Pankin järjestelmään. Lainoja ei ollut eräännytetty ulospäin. Sekä todistajan kertomuksesta että velallisen 6.10.1993 allekirjoittamasta vahvistuksesta ilmenee, ettei luottosopimukseen ollut tehty muita muutoksia. Edellä mainittu huomioon ottaen hovioikeus katsonee jääneen näyttämättä, että kysymyksessä olisi ollut 26.3.1990 myönnetyn luoton maksaminen ja uuden luoton myöntäminen tai että takaajien riskin laatu olisi järjestelyn vuoksi muuttunut. Muutoksenhakijat eivät näin ollen ole vapautuneet takausvastuustaan. Velkoja ja velallinen ovat 19.1.1993 sopineet, että 28.9.1992 erääntynyt lyhennyserä jaetaan maksettavaksi muissa lyhennyserissä varsinaisen laina-ajan puitteissa. Takaajat eivät ole antaneet suostumustaan tähän järjestelyyn, joten takausasetuksen 4 §:ssä säädetty erityinen vanhentumisaika on alkanut kulua alun perin sovitusta eräpäivästä eli 28.9.
8. Koska velkomuskanne on tullut vasta 29.3.1995 vireille, pankin takaajiin kohdistama vaatimus on vanhentunut 28.9.1992 erääntyneen 24 848,94 markan erän osalta. Näillä perusteilla esittelijä esitti käräjäoikeuden tuomiota muutettavaksi siten, että V:n, X:n, Y:n ja Z:n Merita Pankki Oy:lle maksettavaksi tuomitun pääoman määrä alennetaan 152 064,05 markkaan ja että viivästyskoron suoritusvelvollisuus tuomitaan käräjäoikeuden määräämän korkokannan mukaan 61 269,02 markalle 30.3.1994 lukien, 54 968,57 markalle 28.9.1994 lukien ja 49 855,89 markalle 3.3.1995 lukien. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi. Hovioikeudenneuvos Lehtonen hyväksyi esittelijän mietinnön. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki toisti kanteensa. V, X, Y ja Z ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.2.1999 Perustelut Uusi luotto vai alkuperäisen luoton ehtojen muuttaminen? Uudelleen järjestelyssä tehdyistä muutoksista on sovittu "liite järjestelykirjeeseen" -nimisessä asiakirjassa. Se ei ole korvannut kaikilta osin alkuperäistä luottoasiakirjaa, joka on siten jäänyt muutetussa muodossa voimaan. Asiassa kuullun todistajan mukaan pankkien sulautumisen yhteydessä alkuperäinen valuuttaluotto oli teknisesti eräännytetty STS-Pankki Oy:n järjestelmässä ja siirretty Kansallis-Osake-Pankin järjestelmään. Velkaa ei ollut eräännytetty velalliseen nähden. Hovioikeuden tuomiossa mainittu laskelma ei siten osoita, että alkuperäinen valuuttaluotto olisi tosiasiallisesti maksettu. Jutussa ei ole mitään selvitystä siitä, että päävelallinen olisi luoton uudelleen järjestelyn yhteydessä nostanut Kansallis-Osake-Pankista uutta luottoa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että luoton uudelleen järjestelyssä on ollut kysymys alkuperäisen valuuttaluoton ehtojen muuttamisesta eikä takaajien vastuun lakkauttavasta velan uudistamisesta. Luottoehtojen muutoksen merkitys V, X, Y ja Z ovat antamassaan takauksessa sitoutuneet vastuuseen myös luottoasiakirjassa määrättyjen ehtojen täyttämisestä. Näihin ehtoihin on sisältynyt käräjäoikeuden tuomiossa mainittu luottosopimuksen 8 kohta. Sen mukaan ehdossa määritellyn olosuhteiden muutoksen tapahduttua pankki ja luotonsaaja ryhtyvät neuvottelemaan luoton uudelleen järjestelystä ja jos ne eivät ole ehdossa yksilöidyssä ajassa päässeet yksimielisyyteen luottojärjestelyn muutoksista, pankilla on oikeus irtisanoa luotto heti takaisinmaksettavaksi. Takaussitoumuksessa ja luottoehdoissa ei ole määräyksiä siitä, millaiseksi takaajien vastuu luoton uudelleen järjestelyn johdosta muuttuu. Asia on jäänyt riippumaan neuvotteluratkaisun sisällöstä ja takausta koskevista periaatteista. Tällaisessa tilanteessa takaussitoumuksen edellä sanottua ehtoa ei kohtuudella voida tulkita siten, että takaajien olisi tarkoitettu suostuvan vastaamaan minkä tahansa neuvotteluissa sovitun ehdon täyttämisestä. Takaajien vastuun sisältö muutostilanteessa on sovittu niin epämääräisesti, että tilanne voidaan rinnastaa siihen, etteivät takaajat ole etukäteen antaneet suostumustaan päävelan ehtojen muuttamiseen. Vasta tarkoitetussa tapauksessa takaajien vastuuta on tarkasteltu sen mukaisesti, onko päävelan sisältöön tehty laatua vai määrää koskeva muutos. Ainakin olennaisen takaajan aseman heikkenemistä merkitsevän laadullisen muutoksen on katsottu johtavan takaajan vapautumiseen vastuustaan. Päävelan suureneminen ei lisää takaajan vastuuta, kun taas velan pieneneminen johtaa takausvastuun alentumiseen. Luoton uudelleen järjestelyssä on alkuperäinen monivaluuttainen luotto muutettu toiseksi monivaluuttaiseksi luotoksi. Valuuttakurssien muutoksista aiheutuva velkamäärän kasvaminen on alun alkaen ollut takaajien riskillä. Tehty muutos ei näin ollen ole muuttanut takaajien vastuun laatua. Päävelallisen 6.10.1993 allekirjoittamassa luottoehtojen muuttamissopimuksen vahvistuksessa luottovaluutta on todettu vaihdetuksi. Vahvistuksen mukaan luoton korkoperusta ja muut luoton sopimusehdot ovat pysyneet ennallaan. Näin ollen luottovaluutan muutos on saattanut merkitä luoton pääoman lisääntymistä. Alkuperäiseen valuuttaluottoon on tosin liittynyt asianomaisten valuuttojen kurssien vaihteluista johtunut luoton pääoman kasvamisen mahdollisuus. Uudessa valuuttaluotossa on yksi alkuperäisen luoton neljästä valuutasta vaihdettu muuhun ja valuuttojen keskinäistä painoarvoa on myös muutettu. Velkamäärän muuttumiseen vaikuttavat tekijät ovat siten toiset kuin alkuperäisessä luotossa, eivätkä takaajat ole takausta antaessaan sitoutuneet sanotuista syistä johtuviin luoton pääoman muutoksiin. Luoton määrän muuttumisella on näin ollen merkitystä takaajien vastuun kannalta. Merita Pankki Oy on valituksessaan selvittänyt, missä määrin alkuperäisen ja uuden luoton valuuttakorikoostumukset Suomen markoissa laskettuina ovat poikenneet toisistaan. Laskelmasta ilmenee, että vain kanteessa vaaditun 58 138,87 markan osalta uusi valuuttaluotto on merkinnyt 452,99 markan lisäystä alkuperäiseen luottoon verrattuna. Luoton uudelleen järjestely on siten lisännyt velkasummaa vain sanotulla määrällä, josta V, X, Y ja Z eivät edellä todetun mukaisesti ole vastuussa. Takaus- ja luottoehdot eivät ole edellä tehdyin tavoin sovellettuina takaajien kannalta yllättäviä tai ankaria. V:n, X:n, Y:n ja Z:n viittaama muutos päävelallisena olevan avoimen yhtiön yhtiösuhteessa ei ole sellainen seikka, joka vapauttaisi takausmiehen vastuustaan. Kannevaatimuksen osittainen vanhentuminen STS-Pankki Oy ja päävelallinen ovat 19.1.1993 sopineet 28.9.1992 erääntyneen 24 848,94 markan lyhennyserän maksamisesta luoton myöhemmin erääntyvien maksuerien yhteydessä. Omavelkaisen takauksen erityinen vanhentumisaika on alkanut kulua lyhennyserän osalta tästä eräpäivästä. Takaajat eivät ole suostuneet sanottuun velan eräpäivän siirtämiseen. Kanne on tullut vireille 29.3.1995, joten kysymyksessä oleva lyhennyserä on takausasetuksen 4 §:n nojalla vanhentunut. Asiassa kuultu todistaja on kertonut, että lyhennyserä, jonka erääntymisaikaa oli siirretty, oli sovittu jaettavaksi suoritettavaksi myöhemmissä maksuerissä. Johtopäätös Esitetyillä perusteilla takaajat ovat vastuussa pankin ensisijaisen kannevaatimuksen suorittamisesta. Velotuista summista on kuitenkin edellä todetun mukaisesti vähennettävä 452,99 markkaa ja 24 848,94 markkaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. V, X, Y ja Z velvoitetaan suorittamaan Merita Pankki Oy:lle luoton pääomaa ja korkoa yhteensä 165 640 markkaa 49 penniä 18 prosentin viivästyskorkoineen seuraavasti: 61 269,02 markalle 30.3.1994, 54 968,57 markalle 30.9.1994 ja 49 402,90 markalle 3.3.1995 lähtien. Asian on ratkaissut käräjätuomari Tervo. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lehtonen (eri mieltä), Heikki Supponen ja Unkila. Esittelijä Anna-Kaisa Marski (mietintö). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Taipale, Tulokas ja Palaja. Esittelijä Paula Salonen.