KKO/1999/15

1999 false KKO:1999:15 Ään. Myyjä oli velkonut loppukauppahintaa, jonka maksamisesta ostaja oli pidättäytynyt myyjän viivästykseen ja tavaran toimituksessa olleisiin virheisiin vedoten. Vastauksessaan ostaja oli vaatinut viivästyksen tai virheiden perusteella myyjän saatavan kuittaamista vahingonkorvaussaatavaa vastaan. Tämä vaatimus oli tuomiossa hyväksytty osaksi. Ostaja velvoitettiin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla osaksi korvaamaan myyjän käräjäoikeuskulut. OK 21 luku 3 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne ja vastaus Raaseporin käräjäoikeudessa Harjavalta Oy kertoi A:ta ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että se oli 27.6.1995 tehnyt A:n ja B:n kanssa keittiökalusteiden toimittamista ja asennusta koskeneet sopimukset. A ja B olivat maksaneet osan sovitusta hinnasta, mutta he olivat toimituksen viivästykseen ja virheisiin vedoten pidättyneet suorittamasta saatavan loppuosaa. A ja B eivät myöskään olleet ottaneet vastaan tilaamaansa yksialtaista allastasoa. Tämän vuoksi Harjavalta Oy vaati A:n ja B:n velvoittamista maksamaan sille loppukauppahintana 25 933 markkaa korkoineen ja tiskialtaan kauppahintana tai vahingonkorvauksena 4 100 markkaa korkoineen. Vielä yhtiö vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. A ja B kiistivät kanteen vaatien ensisijaisesti yhtiön viivästyksen ja toissijaisesti toimituksessa olleiden virheiden perusteella joko hinnanalennusta tai vahingonkorvausta 25 933 markkaa ja yhtiön kauppahintasaatavan kuittaamista sanotulla määrällä. A ja B kiistivät tilanneensa kanteessa tarkoitettua allastasoa. Sen vuoksi A ja B vaativat kanteen hylkäämistä ja Harjavalta Oy:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Käräjäoikeuden tuomio 21.3.1997 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että kalusteiden asennustyö oli 24.10.1995 jäänyt osittain kesken. Sopimuksenmukaisen uunikomeron toimitus oli viivästynyt. A:lla ja B:llä oli oikeus sopimusehtojen mukaiseen vakiokorvaukseen myyjän viivästyksen perusteella, mutta kun he olivat perusteetta kieltäytyneet uunin väliaikaisesta asentamisesta ja siten rikkoneet myötävaikutusvelvollisuutensa myyjää kohtaan, viivästyskorvausta ei ollut suoritettava pidemmältä ajalta kuin viideltä viikolta. Käräjäoikeus arvioi korvauksen määräksi 50 markkaa. Virheetön kulmakivi oli toimitettu vasta 13.12.1995 ja A:lla ja B:llä oli tuon viivästyksen osalta oikeus sopimuksenmukaiseen vakiokorvaukseen seitsemältä viikolta. Käräjäoikeus arvioi korvauksen määräksi 70 markkaa. Kalusteissa olleiden värivirheiden osalta sopimuksenmukaiselle toimitukselle oli ollut este, jota myyjä ei kohtuudella ollut voinut ottaa huomioon sopimusta tehdessään. Sen vuoksi yhtiön ei tullut suorittaa vahingonkorvausta värivirheiden osalta. Muut toimituksessa olleet puutteet olisivat yksittäisinä puutteina olleet vähäisiä, mutta yhtiön viivästykset muodostivat kokonaisuutena A:lle ja B:lle perusteen sopimuksessa tarkoitettuun vakiokorvaukseen kahdeksan viikon ajalta. Käräjäoikeus arvioi korvauksen määräksi 300 markkaa. Yhtiön puolella oli ollut tuottamus puheena olleisiin viivästyksiin ja viivästykset olivat syy-yhteydessä A:n ja B:n vahinkoon. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi A:n ja B:n vahingonkorvausvaatimuksista menetetyn työajan osalta 4 000 markkaa, puhelinkulujen osalta 200 markkaa ja keittiön käyttöhyödyn menetyksen osalta 3 200 markkaa. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A ja B olivat tilanneet yksialtaisen tiskialtaan. He olivat siten velvolliset maksamaan kanteessa velotun allastason kauppahinnan. Oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeus lausui, että koska yhtiö oli esittänyt useita vaatimuksia, joista osa oli ratkaistu sen ja osa A:n ja B:n hyväksi, asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan Harjavalta Oy:lle kauppahintasaatavia 18 113 markkaa ja 4 100 markkaa korkoineen. Käräjäoikeus hylkäsi asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Helsingin hovioikeuden tuomio 9.4.1998 Harjavalta Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 45 810,48 markkaa ja hovioikeudessa 4 500 markkaa, molemmat määrät korkoineen. A ja B vastasivat valitukseen ja vaativat korvausta vastauskuluistaan 5 978 markkaa. Hovioikeus lausui, että käsiteltävänä oli Harjavalta Oy:n kanne, jossa oli ollut kaksi varsinaista vaatimuskohtaa. A ja B puolestaan olivat vaatineet muun muassa hinnanalennusta kahdella vaihtoehtoisella perusteella tai hinnanalennuksen asemesta vahingonkorvausta. Asiassa oli siis esitetty useita eri vaatimuksia, joista osa oli ratkaistu osakeyhtiön osa A:n ja B:n hyväksi. Osakeyhtiön kanne oli kuitenkin hyväksytty suurelta osin ja sillä, minkä osakeyhtiö oli hävinnyt, oli vain vähäinen merkitys asiassa. Yhtiön tuli sen vuoksi saada korvaus kuluistaan. Hovioikeus velvoitti A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Harjavalta Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 45 810,48 markkaa ja hovioikeudessa 4 500 markkaa eli yhteensä 50 310,48 markkaa korkoineen. A:n ja B:n vaatimus vastauskulujen korvaamisesta hylättiin. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. A ja B vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan sekä Harjavalta Oy:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 10 978 markalla korkoineen. Harjavalta Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen ja vaati vastauskulujensa korvaamista 5 000 markalla korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.2.1999 Käsittelyratkaisu A ja B ovat vasta Korkeimmassa oikeudessa vaatineet korkoa hovioikeudessa vaatimilleen vastauskuluille. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää heidän korkovaatimuksensa hovioikeuskulujen osalta tutkimatta. Pääasiaratkaisun perustelut Esillä olevassa keittiökalusteiden kauppaa ja asennusta koskevassa riidassa käräjäoikeus on todennut lainvoimaisella tuomiolla Harjavalta Oy:n tuottamuksestaan viivästyneen sopimuksenmukaisen tavaran luovutuksessa ja olevan viivästyksensä perusteella korvausvelvollinen A:lle ja B:lle. Eräiltä vähäisiltä osilta viivästyksen on katsottu johtuneen A:n ja B:n omasta menettelystä tai esteestä, jota yhtiö ei kohtuudella ollut voinut ottaa huomioon kauppaa tehdessään. Käräjäoikeus on sen vuoksi hyväksynyt yhtiön loppukauppahintaa koskeneesta 25 933 markan saatavasta vähennettäväksi kauppasopimuksen mukaisena vakiokorvauksena yhteensä 420 markkaa sekä viivästyksestä A:lle ja B:lle aiheutuneiden välillisten vahinkojen korvauksena yhteensä 7 400 markkaa. Tiskialtaasta esitetyn kauppahintasaatavan osalta käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen. A ja B ovat olleet kuluttajansuojalain 5 luvun 7 ja 17 §:n nojalla oikeutettuja pidättäytymään kauppahinnan maksusta Harjavalta Oy:n vastattavien toimituksen virheiden ja viivästyksen johdosta. He eivät kuitenkaan ole saaneet pidättää rahamäärää, joka on ilmeisesti ylittänyt ne vaatimukset, joihin heillä on ollut oikeus. Käräjäoikeuden päätöksen valossa kauppahinnan pidätys on ollut moninkertainen tilaajien hyväksyttyihin vaatimuksiin nähden. Myös siihen nähden, mitä A:lta ja B:ltä on voitu kyseisissä olosuhteissa edellyttää, pidätetty rahamäärä on ollut selvästi liian suuri. A ja B häviävät asian suuremmalta osalta. Kun kuitenkin myös heidän menettelynsä ja vaatimuksensa on todettu osittain oikeutetuksi, heidät tulee velvoittaa vain osaksi korvaamaan Harjavalta Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Muutoksenhaussa osapuolet ovat osin voittaneet ja osin hävinneet. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 ja 16 §:n perusteella muutoksenhakukulut tulee kuitata. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n ja B:n Harjavalta Oy:lle suoritettava korvaus oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa alennetaan 22 905 markkaan 24 penniin hovioikeuden tuomitsemine korkoineen. A ja B vapautetaan velvollisuudesta korvata Harjavalta Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Korkeimman oikeuden osalta esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Salonen: Käsittelyratkaisun osalta mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Pääasian osalta Korkein oikeus lausunee seuraavaa: Harjavalta Oy on kanteessaan vaatinut A:n ja B:n velvoittamista maksamaan sille keittiökalusteiden kaupan ja niiden asennustyötä koskeneen sopimuksen perusteella loppukauppahintana 25 933 markkaa ja A:n ja B:n erikseen tilaaman tiskialtaan kauppahintana tai vaihtoehtoisesti vahingonkorvauksena 4 100 markkaa. A ja B ovat kanteeseen vastatessaan yhtiön viivästykseen ja tavaran toimituksessa olleisiin virheisiin vedoten vaatineet joko hinnanalennuksena tai vahingonkorvauksena 25 933 markkaa ja yhtiön saatavan kuittaamista sanotulla määrällä. Tiskialtaan kauppahintaa koskevan vaatimuksen A ja B ovat kiistäneet sillä perusteella, etteivät he ole tilanneet allasta. Käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiollaan todennut yhtiön tuottamuksestaan viivästyneen sopimuksenmukaisen tavaran luovutuksessa ja olevan viivästyksensä perusteella korvausvelvollinen A:lle ja B:lle. Käräjäoikeus on sen vuoksi hyväksynyt yhtiön loppukauppahintaa koskeneesta 25 933 markan saatavasta vähennettäväksi kauppasopimuksen mukaisena vakiokorvauksena 420 markkaa sekä A:lle ja B:lle viivästyksestä aiheutuneiden välillisten vahinkojen korvauksena 7 400 markkaa. Tiskialtaasta esitetyn kauppahintasaatavan osalta käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen. Asiassa esitetyistä vaatimuksista osa on ratkaistu kantajan ja osa vastaajien hyväksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 191/1993 vp. s. 12) on todettu puheena olevassa pykälässä ehdotettavan pääsäännöksi, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pääsäännöstä ehdotetaan poikettavaksi, kun asianosaisen häviämällä osalla on vain vähäinen merkitys asiassa. Tällainen tilanne on esitöiden mukaan esimerkiksi silloin, kun kantaja on hävinnyt markkamäärältään selvästi pienemmän vaatimuksen kuin minkä hän on voittanut. Yhtiö on selvästi voittanut asiassa määrällisesti. Hävityn ja voitetun osan merkitystä arvioitaessa ei kuitenkaan voida kiinnittää huomiota pelkästään määrällisiin seikkoihin, vaan ratkaisevaa on eri vaatimusten tosiasiallinen merkitys asiassa. Pääasiallinen riitakysymys on ollut, oliko A:lla ja B:llä ylipäätään oikeus tehdä vähennyksiä kauppahinnasta. Tältä osin asia on olennaisilta osilta ratkaistu A:n ja B:n hyväksi. Kantajan toinen vaatimus, joka on ratkaistu yhtiön hyväksi, on ollut laajuudeltaan huomattavasti ensimmäistä vaatimusta rajoitetumpi. A:n ja B:n voittama osa asiassa on näin ollen huomattavasti merkittävämpi kuin mitä pelkkä hävityn ja voitetun vaatimuksen markkamääräinen vertailu osoittaa. A:n ja B:n voittama osa ei siten ole vähäinen. Sen vuoksi asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa vahinkonaan. Koska A ja B voittavat asian Korkeimmassa oikeudessa, Harjavalta Oy on velvollinen korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa: Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Harjavalta Oy velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 5 978 markalla ja Korkeimmassa oikeudessa 5 000 markalla, mille viimeksi mainitulle korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Oikeusneuvos Palaja: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja. Asian on ratkaissut käräjätuomari Mäki-Laurila. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Piira, Järvelä ja Juusela. Esittelijä Riitta Virolainen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm (eri mieltä), Taipale, Tulokas ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä Paula Salonen.