1999 false KKO:1999:16 Vuonna 1970 syntynyt metsuri A haki velkajärjestelyä. A oli ollut työttömänä lähes yhtäjaksoisesti yli kuusi vuotta lukuunottamatta kahta yhteensä vajaan kahdeksan kuukauden ajanjaksoa. Työttömyyden pitkäaikaisuus ja muut Korkeimman oikeuden päätöksessä mainitut seikat huomioon ottaen A:n maksuvaran puutteen ei katsottu johtuvan väliaikaisena pidettävästä syystä. VJL 9 a § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Velkajärjestelyhakemus Oulun käräjäoikeudessa A pyysi 12.12.1996 vireille tulleessa hakemuksessaan velkajärjestelyn aloittamista. Postipankki Oy vastusti velkajärjestelyn myöntämistä, koska A:n maksuvaran puute johtui väliaikaisena syynä pidettävästä työttömyydestä. Käräjäoikeuden päätös 11.9.1997 Käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n 2 kohdan mukaiset edellytykset. A:n nettotulot olivat 2 030 markkana kuukaudessa. Lisäksi A sai asumistukea 415 markkaa. Hakijan menot olivat 3 048,50 markkaa, joten A:lla ei ollut maksuvaraa. Hakemuksesta oli pääteltävissä, että A:lla ei ollut maksuvaraa hänen työttömyytensä vuoksi. A oli syntynyt vuonna 1970 ja hän oli kouluttautunut vuosina 1986 - 88 metsuriksi, vuosina 1988 - 91 autonasentajaksi ja vuonna 1991 vartijaksi. A osti vuonna 1993 oman huoltamon, jonka toiminta päättyi konkurssiin saman vuoden kesäkuussa. Työvoimatoimiston mukaan A oli ollut työttömänä 4.
- - 8.6.1991, työvoiman ulkopuolella 9.6.1991 -22.3.1992, työttömänä 23.3.1992 - 10.4.1993, työssä 11.4.1992 - 26.5.1993, työttömänä 27.5.1993 -20.3.1994, 4.
- - 13.9.1994 ja 19.9.1994 - 6.1.
- A oli ollut työllistämistöissä 7.
- - 6.7.
- A:n työttömyys oli kestänyt yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta. Tällöin maksuvaran puutetta voitaisiin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 a §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 180/1996 vp s. 30 - 31) perustelujen mukaan pitää väliaikaisena vain silloin, kun velallinen on suhteellisen nuori ja koulutettu tai hänellä on edellytyksiä koulutuksen hankkimiseen. Yhtäjaksoisen yli kaksi vuotta kestäneen työttömyysjakson lisäksi A:lla oli useita muita pitkiäkin työttömyysjaksoja. A:n pitkäaikainen työttömyys tuki sitä näkemystä, että A:n työttömyys ei olisi väliaikaista. A oli kuitenkin kouluttautunut monipuolisesti useampaankin ammattiin. Vaikka A oli ollut työssä vain vuoden, hänellä oli kuitenkin työkokemusta erilaisista työtehtävistä. A oli iältään nuori. Koska A oli jo kouluttautunut useampaankin ammattiin, tästä oli pääteltävissä, että A:lla oli mahdollisuuksia myös lisäkoulutuksen hankkimiseen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:lla ei ollut maksuvaraa väliaikaisena pidettävästä syystä ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 a §:n nojalla hylkäsi hakemuksen. Rovaniemen hovioikeuden päätös 4.2.1998 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A oli lausunut, ettei hän ollut saanut koulutusta autoasentajan ammattiin tai vartijan tehtäviin. A ei ollut valmistunut autoasentajaksi, vaan oli suorittanut vain autoasentajan koulutuksen yleisjakson. Ilmoituksensa mukaan hän oli ollut ainoastaan vartijan lomasijaisena kouluttautumatta kuitenkaan tähän ammattiin. A oli ollut käräjäoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin työttömänä pitkiä aikoja. Työttömyys sinänsä ei ollut peruste velkajärjestelyn epäämiseen. Vain silloin, kun velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ollut maksuvaraa lainkaan tai hän ei sellaisen syyn vuoksi kyennyt maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, ei velkajärjestelyä voitu myöntää. Paitsi käräjäoikeuden kertomia seikkoja, syyn väliaikaisuuden arvioinnissa tuli erityisesti ottaa huomioon velallisen ansaintamahdollisuudet. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 a §:n tarkoittamilla ansaintamahdollisuuksilla tarkoitettiin sitä, ettei velallinen ollut menettänyt työkykyään eikä mahdollisuuksiaan hankkia tuloja. Vaikka A oli osoittanut olevansa tällä hetkellä kykenemätön metsurin ammattiin ja vaikka hänellä ei ollutkaan koulutusta muihin ammatteihin, A oli työskennellyt useissa ammateissa, mikä osoitti, että A:lla oli mahdollisuuksia ansaita tuloja. Näillä ja käräjäoikeuden päätöksessä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei A:n ansaintakyky ollut kokonaisuudessaan käytössä, minkä vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään velkajärjestely. Postipankki Oy ei vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.2.1999 Perustelut Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 9 a §:n mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää. Syyn väliaikaisuutta ja maksuvaran määrää arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti velallisen ansaintamahdollisuudet. A on syntynyt vuonna
- Hänellä on metsurin koulutus ja lisäksi hän on kertonut suorittaneensa autonasentajakoulutuksen yleisjakson. Työvoimatoimiston antaman todistuksen mukaan A on ollut työttömänä työnhakijana 4.4.1991 alkaen. A on kertonut olleensa asevelvollisuuden vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolella 9.6.1991 -22.3.
- A on ollut yhtäjaksoisesti työttömänä 23.3.1992 lukien lukuunottamatta noin puolentoista kuukauden ajanjaksoa keväällä 1993 sekä 7.
- - 6.7.1997 välistä aikaa, jolloin hän oli työllistettynä työllisyysmäärärahojen avulla aputyöntekijänä Oulun kaupungin palveluksessa. A on katsonut, että hänen työttömyyttään ei voinut pitää väliaikaisena syynä työttömyyden pitkän keston vuoksi. Lisäksi A on katsonut, että vaikka hän tulisi työllistymään, työsuhde ei tulisi olemaan vakituinen ja työttömyysjaksoista johtuen hänelle ei jäisi maksuvaraa. Velkajärjestelylain 9 a § on tullut voimaan velkajärjestelylain oltua voimassa noin neljä vuotta. Lain muutoksella velkajärjestelyn ulkopuolelle haluttiin rajata velalliset, joiden ansaintakyky ei ole kokonaisuudessaan käytössä ja joiden maksukyvyn voidaan siten olettaa tulevaisuudessa paranevan. Velkajärjestelyn aloittaminen edellyttää, että velallinen maksaa velkojaan ansaintamahdollisuuksiensa mahdollistamassa määrin. Säännöksen tarkoituksena on kannustaa velallista hakeutumaan työelämään tai hankkimaan lisätuloja. Velkajärjestelylain muuttamiseen johtaneissa lainvalmistelutöissä työttömyyttä on pidetty tyypillisesti velkajärjestelyn estävänä väliaikaisena syynä. Tällöin velkajärjestelyn aloittaminen yleensä siirtyy siihen ajankohtaan, jolloin velallinen työllistyy. Velkajärjestely voidaan kuitenkin myöntää myös työttömänä olevalle velalliselle. Tällainen mahdollisuus on myös sopusoinnussa sen kanssa, että velkajärjestelylain yhtenä tavoitteena on työttömyydestä johtuvien velkaongelmien korjaaminen ja velkaantumisen aiheuttaman syrjäytymisen estäminen. Työttömyystapauksissa joudutaan erilaisin perustein arvioimaan sitä, voidaanko velallisen tilannetta pitää väliaikaisena. Väliaikaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi tavanomaisista suhdannevaihteluista johtuvaa työttömyyttä tai sitä, että työttömyys johtuu velallisen olosuhteisiin liittyvästä muusta kuin pysyväisluontoisesta seikasta. Työttömyys on saattanut kestää niin kauan, että työttömyyttä ei voida enää pitää velkajärjestelylain 9 a §:n tarkoittamana väliaikaisena syynä. A:n ikä ei sinänsä aseta rajoituksia työllistymiselle. Hänen työttömyytensä pitkäaikaisuus on kuitenkin jo sellaisenaan osoitus siitä, että työttömyyttä ei voida pitää väliaikaisena syynä. A:n koulutus ja hänen vähäinen työkokemuksensa eivät tue olettamusta hänen työllistymisestään lähitulevaisuudessa. Koska A:n työttömyys on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti yli kuusi vuotta, velkajärjestelyn aloittamista puoltavat voimakkaasti velkajärjestelylain yleiset tavoitteet. Velkajärjestelyn myöntämisen ei myöskään voida näissä olosuhteissa katsoa olevan ristiriidassa velkajärjestelylain 9 a §:n tavoitteiden kanssa. Vaikka A työllistyisikin, hänen koulutuksensa, pitkän työttömyytensä ja aikaisemman työkokemuksensa perusteella on ilmeistä, että mahdolliset työsuhteet tulisivat olemaan määräaikaisia. Ottaen huomioon todennäköinen palkkataso ja määräaikaisten työsuhteiden väliin jäävien työttömyysjaksojen vaikutus, on ilmeistä, että A:lle ei tällöinkään kertyisi maksuvaraa ainakaan vähäisenä pidettävää määrää enempää. Siten velkojienkaan etu ei enää merkitsevästi puolla velkajärjestelyn lykkäämistä. Edellä olevilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n maksuvaran puute ei johdu laissa tarkoitetusta väliaikaisena pidettävästä syystä. Sen vuoksi velkajärjestelylain 9 a § ei estä velkajärjestelyn myöntämistä hakijalle. Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen, ellei siihen ole muuta estettä, voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Oulun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi. Asian on ratkaissut käräjäviskaali Jalonen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simola, Ritva Supponen ja Hämäläinen, joka on myös esitellyt asian. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Raulos, Hidén ja Arponen. Esittelijä Jussi Heiskanen.