KKO/1999/17

1999 false KKO:1999:17 Vuonna 1953 syntynyt entinen yrittäjä A haki velkajärjestelyä. A oli ollut työttömänä lähes yhtäjaksoisesti yli viisi vuotta lukuunottamatta kuuden kuukauden ajanjaksoa, jolloin A oli ollut työllistettynä työllisyysmäärärahojen avulla. Työttömyyden kesto ja muut Korkeimman oikeuden päätöksessä mainitut seikat huomioon ottaen A:n maksuvaran puutteen ei katsottu johtuvan väliaikaisena pidettävästä syystä. VJL 9 a § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Velkajärjestelyhakemus Lohjan käräjäoikeudessa A pyysi käräjäoikeuteen 10.1.1997 saapuneessa hakemuksessaan velkajärjestelyn aloittamista. A kertoi, että hän oli maksukyvytön ja maksukyvyttömyyden pääasiallinen syy oli maksukyvyn olennainen heikentyminen yritystoiminnan päättymisen vuoksi. Lisäksi A katsoi, että velkajärjestelyyn oli painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa hänen maksukykyynsä. Käräjäoikeuden päätös 1.10.1997 Käräjäoikeus katsoi, että A:n velkojen määrä suhteessa hänen maksuvaraansa oli niin suuri, että A:ta oli pidettävä maksukyvyttömänä. Maksukyvyn oli kuitenkin oltava pysyvästi huono, jotta velkajärjestely voitaisiin myöntää. Sitä vastoin velkajärjestelyä ei voitu myöntää, jos velallisen taloudellinen asema oli vakiintumaton. Vuonna 1953 syntynyt A oli saanut rakennusalan ammattikoulutuksen, mutta hän oli toiminut lähes 15 vuotta autoilijana. Asiassa ei ollut tuotu ilmi seikkoja, joista voisi päätellä, että A ei olisi terveytensä puolesta työkykyinen. A:n ikään, koulutukseen, työkokemuksen pituuteen ja laatuun sekä hänen terveyteensä nähden oli perusteltua katsoa, että hänen työkykynsä ja ansaintamahdollisuutensa olivat tallella. Sen vuoksi A:n maksukyvyn voitiin katsoa olevan huono väliaikaisena pidettävästä syystä. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen. Helsingin hovioikeuden päätös 30.6.1998 A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A oli 45-vuotias ja hän oli ollut työttömänä kuuden kuukauden työllistämisjaksoa lukuunottamatta pian viisi vuotta. A:lla oli rakennusalan koulutus sekä yhteensä 24 vuoden työkokemus, josta noin 20 vuotta kuorma-autoilijan, rakennusalan ja taksinkuljettajan töissä. Hovioikeudelle toimitetun 20.2.1998 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A:lla oli lannerangassa pieni antelistheesi ja ilmeisesti tähän liittyen ajoittaisia iskiasoireita, jotka usein ilmenivät lonkkakipuina. Lonkkien röntgenkuvat olivat olleet normaalit. Lääkärintodistuksessa ei mainittu A:n olevan työkyvytön tai alentuneesti työkykyinen. Lonkka oli kuitenkin helmikuussa 1997 kipeytynyt lapiotöistä ja selkä oli saman vuoden heinäkuussa kipeytynyt laatikoiden nostelemisesta. Hovioikeus oli 29.1.1998 päivätyllä kirjeellä pyytänyt A:lta selvitystä siitä, kuinka hän oli pyrkinyt työllistymään tai parantamaan ansaintamahdollisuuksiaan. Selvityspyynnössä oli tiedusteltu muun muassa sitä, mihin työpaikkoihin ja minkälaisiin työtehtäviin A oli viimeisen puolen vuoden aikana hakenut. A oli kertonut hakeneensa työtä työvoimatoimistosta saamistaan osoitteista pääasiassa puhelimitse ja tiedustelemalla tutuilta rakennusmestareilta ja kuljetusalan yrityksiltä. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan velallisen oli velkajärjestelyä haettuaan ryhdyttävä maksukykynsä parantamiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita häneltä voitiin kohtuudella edellyttää. Aktiivista työpaikan hakemista voitiin pitää yhtenä lainkohdan edellyttämänä maksukyvyn parantamiseen tähtäävänä toimenpiteenä. Hallituksen esityksen mukaan velallisen oli tehtävä selkoa toimenpiteistään, joilla hän oli pyrkinyt edesauttamaan työllistymistään. Varsin yksityiskohtaisesta selityspyynnöstä huolimatta A oli vastauksessaan nimennyt vain yhden työpaikkahakemuksen kohteen, joka oli Vihdin työvoimatoimiston 17.2.1998 päiväämästä kirjeestä päätellen työvoimatoimiston osoittama työpaikka. A oli ikänsä ja terveydentilansa puolesta työkykyinen, vaikka iskiasoireet saattoivat rajoittaa A:n hakeutumista rakennusalan raskaimpiin töihin. Rakennus- ja kuljetusalan parantunut työtilanne huomioon ottaen näiltä tai muiltakin aloilta oli mahdollista aktiivisella työnhakemisella saada työtä. Kun A ei ollut luotettavasti selvittänyt hakeneensa aktiivisesti työtä tai pyrkineensä siten tai muilla mahdollisilla tavoilla parantamaan ansaintamahdollisuuksiaan, A:n maksuvaran vähäisyyden oli katsottava johtuvan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 a §:n tarkoittamasta väliaikaisesta syystä, joka voi korjautua A:n ryhtyessä hakemaan työtä aktiivisesti. Tämän vuoksi asiassa ei ollut edellytyksiä myöntää A:lle velkajärjestelyä. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Lötjösen lausunto: A oli 45-vuotias ja hän oli ollut kuuden kuukauden työllistämisjaksoa lukuunottamatta työttömänä pian viisi vuotta. A oli kertonut hakeneensa noin 60 - 80 työpaikkaa työttömyytensä aikana. A:lla oli rakennusalan koulutus mutta hän oli ennen työttömäksi tuloaan toiminut noin 15 vuoden ajan taksiautoilijana. A:n rakennusalan työkokemus ajoittui vuosiin 1975 -

1. Koska hänellä oli lääkärintodistuksen mukaan selkäsairautta, johon liittyi lonkkakipuina ilmeneviä iskiasoireita, A:n ei voitu olettaa työllistyvän enää rakennusalan työtehtävissä. A:n ikä, koulutus, ammatti, työkokemus ja työttömyyden kesto huomioon ottaen A:n ei voitu olettaa enää työllistyvän ja hänen maksuvaransa vähäisyyden ei siten ollut katsottava johtuvan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 a §:ssä mainitusta väliaikaisena pidettävästä syystä. Koska A täytti käräjäoikeuden päätöksessä ilmenevästi myös yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n mukaiset edellytykset, velkajärjestelyn myöntämiselle A:lle oli edellytykset. Näillä perusteilla Lötjönen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään velkajärjestely. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.2.1999 Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 9 a §:n mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää. Syyn väliaikaisuutta ja maksuvaran määrää arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti velallisen ansaintamahdollisuudet. A on syntynyt vuonna
2. Hänellä on rakennusalan ammattikoulutus, mutta ei rakennusalan työkokemusta vuoden 1981 jälkeiseltä ajalta. A on ollut työsuhteisena taksinkuljettajana vuosina 1982 - 1986, minkä jälkeen hän on toiminut samalla alalla itsenäisenä liikenteenharjoittajana. A:n velat aiheutuvat pääosin 7.6.1993 päättyneestä yritystoiminnasta. Tämän jälkeisen ajan A on ollut työttömänä lukuunottamatta kuuden kuukauden ajanjaksoa vuonna 1997, jolloin hän oli työllistettynä työllisyysmäärärahojen avulla puutarhatyöntekijänä erään yksityisen työnantajan palveluksessa. A on katsonut, että hänen työttömyyttään ei voitu pitää väliaikaisena syynä työttömyyden pitkän keston ja hänen ikänsä vuoksi. Velkajärjestelylain 9 a § on tullut voimaan velkajärjestelylain oltua voimassa noin neljä vuotta. Lain muutoksella velkajärjestelyn ulkopuolelle haluttiin rajata velalliset, joiden ansaintakyky ei ole kokonaisuudessaan käytössä ja joiden maksukyvyn voidaan siten olettaa tulevaisuudessa paranevan. Velkajärjestelyn aloittaminen edellyttää, että velallinen maksaa velkojaan ansaintamahdollisuuksiensa mahdollistamassa määrin. Säännöksen tarkoituksena on kannustaa velallista hakeutumaan työelämään tai hankkimaan lisätuloja. Velkajärjestelylain muuttamiseen johtaneissa lainvalmistelutöissä työttömyyttä on pidetty tyypillisesti velkajärjestelyn estävänä väliaikaisena syynä. Tällöin velkajärjestelyn aloittaminen yleensä siirtyy siihen ajankohtaan, jolloin velallinen työllistyy. Velkajärjestely voidaan kuitenkin myöntää myös työttömänä olevalle velalliselle. Tällainen mahdollisuus on myös sopusoinnussa sen kanssa, että velkajärjestelylain yhtenä tavoitteena on työttömyydestä johtuvien velkaongelmien korjaaminen ja velkaantumisen aiheuttaman syrjäytymisen estäminen. Työttömyystapauksissa joudutaan erilaisin perustein arvioimaan sitä, voidaanko velallisen tilannetta pitää väliaikaisena. Väliaikaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi tavanomaisista suhdannevaihteluista johtuvaa työttömyyttä tai sitä, että työttömyys johtuu velallisen olosuhteisiin liittyvästä muusta kuin pysyväisluontoisesta seikasta. Työttömyys on saattanut kestää niin kauan, että työttömyyttä ei voida enää pitää velkajärjestelylain 9 a §:n tarkoittamana väliaikaisena syynä. A:n työttömyyden pitkäaikaisuus on jo sellaisenaan osoitus siitä, että työttömyyttä ei voida pitää väliaikaisena syynä. A:n työllistymismahdollisuuksia rakennusalalla heikentävät olennaisesti paitsi lääkärintodistuksista ilmenevä selkäsairaus myös se, ettei A ole tehnyt rakennusalan töitä vuoden 1981 jälkeen. A:n ikä ei tue olettamusta hänen työllistymisestään. A on ollut työllistettynä työllisyysmäärärahojen avulla. Työllisyyslain 16 §:n mukaan työnhakijan työllistymistä voidaan tukea työllisyysmäärärahojen avulla silloin, kun työhakijaa ei ole kyetty työllistämään työssäkäyntialueella avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin työvoimapalvelujen avulla taikka ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen. Edellytyksenä on myös, ettei työnhakijaa ole onnistuttu työllistämään hänen yksilöllisen tilanteensa edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä. Edellä olevat seikat huomioon ottaen ei ole perusteltua syytä olettaa, että A kykenisi lähitulevaisuudessa työllistymään aktiivisen työnhakemisenkaan avulla. Koska A:n työttömyys on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti yli viisi vuotta, velkajärjestelyn aloittamista puoltavat voimakkaasti velkajärjestelylain yleiset tavoitteet. Velkajärjestelyn myöntämisen ei myöskään voida näissä olosuhteissa katsoa olevan ristiriidassa velkajärjestelylain 9 a §:n tavoitteiden kanssa. Edellä olevilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n maksuvaran puute ei johdu laissa tarkoitetusta väliaikaisena pidettävästä syystä. Sen vuoksi velkajärjestelylain 9 a § ei estä velkajärjestelyn myöntämistä hakijalle. Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen, ellei siihen ole muuta estettä, voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Lohjan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi. Asian on ratkaissut käräjätuomari Larinkoski. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lakovaara, Lötjönen (eri mieltä) ja Antila. Esittelijä Päivi Tiilikka. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Raulos, Hidén ja Arponen. Esittelijä Jussi Heiskanen.