1999 false KKO:1999:18 Kysymys käräjätuomarin ja lautamiesten esteellisyydestä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamista todistajana koskevassa rikosasiassa sen johdosta, että he olivat ratkaisseet asian, jossa perättömäksi väitetty lausuma oli annettu. OK 13 luku 1 § HM 16 § 1 Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 25.6.1997 Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi A:n virallisen syyttäjän syytteestä 19.2.1997 tehdystä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koetusaika päättyy 25.6.
- Vaasan hovioikeuden päätös 7.11.1997 A valitti hovioikeuteen. A lausui valituksessaan, että häntä vastaan nostettu syyte oli perustunut hänen eräässä pahoinpitelyjutussa todistajana antamaansa kertomukseen. A:han kohdistettua syytettä koskevan asian käsittelyä oli johtanut ja asiaa oli ollut ratkaisemassa sama käräjätuomari, joka oli ollut oikeuden puheenjohtajana tekemässä päätöstä edellä sanotussa pahoinpitelyasiassa. Käräjätuomarilla oli siten ollut ennakkokäsitys A:ta koskevassa asiassa ja hän oli ollut esteellinen käsittelemään A:han kohdistettua syytettä. Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen ja käräjäoikeuden puheenjohtajana 25.6.1997 toiminut käräjätuomari häneltä pyydetyn lausunnon. Hovioikeus lausui perusteluinaan: Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina taikka päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Lainkohta ei sanamuotonsa mukaan koske samassa oikeudessa asian aikaisemmin ratkaissutta tuomaria. Sitä voidaan kuitenkin pitää yleisenä ilmauksena säännöstä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä ratkaistavasta asiasta. Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen (ihmisoikeussopimuksen) 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (ihmisoikeustuomioistuimen) tulkintakäytännössä puolueettomuusvaatimuksen on katsottu merkitsevän ensiksikin subjektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, ettei tuomarilla tosiasiallisesti ole ennakkokäsitystä asiassa tai halua edistää toisen osapuolen etuja, ja toiseksi objektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa takeita siitä, että kaikenlaiset oikeutetut epäilyt tässä suhteessa on poissuljettu. Ihmisoikeussopimuksen puolueetonta tuomioistuinta koskevien perusoikeuksien ja sitä ilmentävän ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan asiaa arvosteltaessa ratkaisevaa on se, miltä tuomarin toiminta näyttää ulospäin, ja olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei ole syytä edes epäillä tuomarin puolueetonta suhtautumista. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että tuomaria on pidettävä esteellisenä vain, mikäli hänen puolueettomuutensa voidaan katsoa objektiivisesti arvioiden vaarantuvan. Tuomari on esteellinen, jos asian kannalta ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua hänen puolueettomuudestaan toimia tuomarina asiassa. Toisin sanoen puolueettomuuden vaarantavan seikan tulee olla objektiivisesti arvioiden hyväksyttävissä. Käräjätuomari Marttila oli ollut oikeuden puheenjohtajana 19.2.1997 pahoinpitelyjutussa, jossa A:ta oli kuultu todistajana. Virallinen syyttäjä oli käräjäoikeuden pöytäkirjan mukaan kuitenkin tuolloin ilmoittanut luopuvansa siinä oikeudenkäynnissä vaatimasta jutussa syytettyinä olleille rangaistusta pahoinpitelystä ja kertonut, että asia tulee tarvittaessa esille eri oikeudenkäynnissä. Lausunnon antaminen syytteistä oli tuolloin rauennut. Näin ollen käräjätuomari Marttilan ei vielä 19.2.1997 ollut tarvinnut harkita ja ratkaista A:n kertomuksen uskottavuutta. A:ta oli kuultu uudestaan todistajana pahoinpitelyjutussa 25.6.1997, jona päivänä oli ollut esillä myös nyt käsiteltävänä oleva rikosjuttu A:ta vastaan. Molemmissa jutuissa käräjäoikeuden puheenjohtajana oli toiminut käräjätuomari Marttila ja molemmissa jutuissa käräjäoikeuden kokoonpanossa olivat olleet samat lautamiehet. Kumpikin juttu oli päätetty tuolloin samana päivänä käräjäoikeudessa. Pahoinpitelyjuttu ja nyt käsillä oleva rikosjuttu olivat olleet esillä käräjäoikeudessa peräkkäisinä juttuina tässä järjestyksessä ja ne oli myös ratkaistu siinä järjestyksessä. Juttuja ei siten ollut käsitelty eikä ratkaistu yhtäaikaa. Edellä olevan perusteella käräjätuomari Marttilan ei vielä 19.2.1997 tai sen jälkeenkään ennen 25.6.1997 käsiteltävänä olleiden rikosjuttujen käsittelyä voida olettaa muodostaneen subjektiivista ennakkokäsitystä A:n kertomuksesta ja menettelystä 19.2.
- Asiassa ei ole muutoinkaan syntynyt epäilystä, ettei käräjätuomari Marttilalla ja lautamiehillä olisi ollut subjektiiviselta kannalta puolueetonta suhtautumista käsiteltävänä olevaan asiaan. Rikosjuttu, jossa A:ta oli 25.6.1997 uudelleen kuulusteltu todistajana, oli kuitenkin käsitelty ja ratkaistu ennen kuin A:ta vastaan nostettu nyt kysymyksessä oleva rikosjuttu oli käsitelty ja ratkaistu. Tämän vuoksi on mahdollista, että käräjätuomari Marttilalla ja lautamiehillä on saattanut olla ennakkokäsitys asiasta silloin, kun A:ta vastaan ajettua rikosjuttua on alettu käsitellä ja se on ratkaistu. Näin ollen käräjätuomari Marttilan ja lautamiesten puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuneen. Käräjätuomari Marttila ja käräjäoikeuden kokoonpanossa olleet lautamiehet ovat olleet esteellisiä käsittelemään ja ratkaisemaan käsiteltävänä olevaa rikosjuttua, jossa A:ta vastaan on esitetty syyte valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa. Hovioikeus poisti käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi esteettömässä ja laillisessa kokoonpanossa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen A:n käräjäoikeuden asiaratkaisusta tekemän valituksen käsittelemiseksi. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.2.1999 Perustelut A oli 19.2.1997 kuultaessa häntä valan nojalla todistajana Jyväskylän käräjäoikeudessa eräässä pahoinpitelyasiassa kertonut toisin kuin sanotun rikoksen esitutkinnassa. Tämän johdosta virallinen syyttäjä oli sillä kertaa luopunut pahoinpitelyä koskeneesta syytteestä. Oikeuden puheenjohtajana oli ollut käräjätuomari Erkki Marttila. A oli heti samana päivänä suoritetussa väitetyn rikoksensa esitutkinnassa kertonut pahoinpitelyyn liittyvistä tapahtumista samalla tavalla kuin esitutkinnassa 5.9.
- Käräjäoikeus on lautamieskokoonpanossa Marttilan toimiessa puheenjohtajana 25.6.1997 ratkaissut mainittua pahoinpitelyä koskeneen asian. A:ta on tällöin kuultu uudestaan todistajana. Hänen tuolloin antamansa kertomus on vastannut hänen alkuperäistä eli esitutkinnassa antamaansa kuvausta tapahtumista. Seuraavana asiana käräjäoikeus on samassa kokoonpanossa ratkaissut A:ta vastaan ajetun syytteen, jossa hänelle oli vaadittu rangaistusta 19.2.1997 tapahtuneeksi väitetystä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko käräjätuomari Marttilalla ja lautamiehillä heidän ryhtyessään käsittelemään A:han kohdistettua syytettä edellä kerrotun perusteella ollut ennakkokäsitys A:n syyllistymisestä hänen viakseen väitettyyn tekoon tai voidaanko katsoa, että tällaista on ainakin ollut perusteltua epäillä. Korkein oikeus toteaa, että pahoinpitelyasian ratkaisemisessa on ollut kysymys siitä, ovatko vastaajina olleet henkilöt syyllistyneet syytteessä kuvattuun tekoon. Siinä yhteydessä ei ole ollut kysymys A:n aikaisemmasta 19.2.1997 antamasta kertomuksesta eikä arvioitu sitä, onko se mahdollisesti ollut perätön. Pahoinpitelyasiassa tehdyn päätöksen perusteella käräjäoikeuden jäsenille ei siten ole muodostunut ennakkokäsitystä A:n syyllistymisestä hänen viakseen mainittuun menettelyyn. Ryhtyessään käsittelemään A:ta vastaan nostettua syytettä käräjäoikeudella on ollut tiedossaan hänen edellisessä asiassa antamansa todistajankertomus. Se on ollut osa siitä näytöstä, jonka perusteella käräjäoikeus on ratkaissut, onko A syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun perättömän lausuman antamiseen. Se, että tuomioistuimen jäsenet ovat aikaisemmassa oikeudenkäynnissä saaneet tietoonsa jonkin asian ratkaisemiseen vaikuttavan seikan, ei perusta tuomarin esteellisyyttä. Vaikka A:n asiaa olisi käsitelty eri kokoonpanossa kuin pahoinpitelyasiaa, tuomioistuimen olisi ollut perehdyttävä siihen, mitä hän pahoinpitelyasian eri käsittelyvaiheissa oli kertonut. Viimeksi todetun perusteella käräjätuomari Marttila ei ole ollut esteellinen myöskään sen johdosta, että hän oli toiminut 19.2.1997 puheenjohtajana siinä istunnossa, jossa A:n on sanottu antaneen perättömän lausuman. Edellä todetuista syistä Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa objektiivisesti arvioiden ole myöskään aihetta perustellusti epäillä, että oikeuden jäsenillä olisi ollut esteellisyyden perustava ennakkokäsitys sen johdosta, että he olivat ratkaisseet pahoinpitelyasian. Asiassa on vielä kysymys Marttilan mahdollisesta esteellisyydestä hänen menettelynsä johdosta istunnossa, jossa A:n perättömäksi väitetty lausuma oli annettu. Kiistäessään häneen kohdistetun syytteen A oli vedonnut siihen, ettei hän ollut tahallaan antanut perätöntä lausumaa. Hän on muun muassa väittänyt, että 19.2.1997 toimitetussa istunnossa esitetyt johdattelevat kysymykset olivat saattaneet hänet puhumaan siten kuin hän oli kertonut. Kuultaessa A:ta tällöin todistajana hänelle on tehnyt kysymyksiä myös istunnossa puheenjohtajana ollut Marttila. A:n väitteen johdosta Marttila on joutunut A:n teon tahallisuutta harkitessaan arvioimaan myös oman menettelynsä asianmukaisuutta kuultaessa A:ta todistajana 19.2.
- Jotta tuomaria voisi pitää esteellisenä asianosaisen tuomarin epäasiallista käyttäytymistä koskevan väitteen johdosta, väitteen tulee olla objektiivisesti arvioiden perusteltavissa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Marttilan menettely ja hänen A:lle 19.2.1997 esittämänsä kysymykset ovat olleet asianmukaisia. Marttilan puolueettomuutta ei siten tämänkään johdosta voida asettaa perustellusti kyseenalaiseksi. Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät käräjätuomari Marttila ja asianomaiset lautamiehet ole olleet esteellisiä ratkaisemaan nyt kysymyksessä olevaa asiaa. Esittelijän mietintö Virkaa toimittava esittelijäneuvos Matti Rintala: Korkein oikeus antanee seuraavan päätöksen: Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina. Hovioikeuden päätöksen perusteluista ilmenevällä tavalla säännöstä voidaan pitää yleisenä ilmauksena säännöstä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä asiasta (KKO 1997:102). Hallitusmuodon 16 § takaa jokaiselle oikeuden saada rikosasiansa puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Samat oikeudet on taattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 14 artiklan 1 kohdassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännössä puolueettomuusvaatimuksen on hovioikeuden toteamin tavoin katsottu merkitsevän sekä subjektiivista että objektiivista puolueettomuutta. Objektiivista puolueettomuutta arvioitaessa on ratkaisevaa se, miltä tuomioistuimen toiminta näyttää ulospäin. Täytyy olla takeet siitä, että kaikkinaiset oikeutetut epäilyt oikeudenkäynnin puolueettomuuden vaarantavasta tuomarin ennakkokäsityksestä ratkaistavana olevasta asiasta on poissuljettu. Tuomaria on kuitenkin pidettävä esteellisenä vain, jos hänen puolueettomuutensa vaarantava seikka on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävissä. On tärkeää, että tuomioistuimilla on yleisön ja varsinkin rikosasioissa syytettyjen henkilöiden luottamus. Syytetyn käsityksellä ei kuitenkaan ole objektiivista puolueettomuutta harkittaessa ratkaisevaa merkitystä. Hovioikeuden toteamin tavoin asiassa ei ole syntynyt epäilystä käräjätuomari Marttilan ja lautamiesten subjektiivisesta puolueettomuudesta. Asiassa on siis kysymys käräjätuomari Marttilan ja lautamiesten objektiivisesta puolueettomuudesta: A on nyt kysymyksessä olevassa asiassa syytteessä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana käräjäoikeuden istunnossa 19.2.
- Käräjäoikeuden puheenjohtajana oli tuolloin käräjätuomari Marttila ja virallisena syyttäjänä kihlakunnansyyttäjä Kilpelä. A:ta on 19.2.1997 kuultu käräjäoikeudessa syyttäjän pyynnöstä todistajana eräässä pahoinpitelyä koskevassa asiassa. Syyttäjän mukaan A oli tuolloin todistajana kertonut pahoinpitelyyn liittyvistä tapahtumista toisin kuin sanotun rikoksen esitutkinnassa 5.9.
- Kihlakunnansyyttäjä on oikeudenkäynnissä 19.2.1997 A:n kuulemisen jälkeen luopunut pahoinpitelyä koskevasta syytteestä ja ilmoittanut poliisille A:n mahdollisesta perättömästä lausumasta. A oli heti samana päivänä suoritetussa väitetyn rikoksensa esitutkinnassa kertonut pahoinpitelyyn liittyvistä tapahtumista samalla tavalla kuin esitutkinnassa 5.9.
- A oli myöntänyt, että hänen kuulustelukertomuksensa esitutkinnassa ja todistajankertomuksensa oikeudessa olivat ristiriitaisia. Hän oli kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä tahalliseen rikokseen. Jyväskylän käräjäoikeus on 25.6.1997 lautamieskokoonpanossa käräjätuomari Marttilan puheenjohdolla ratkaissut ensin käräjäoikeuden istunnossa 19.2.1997 jo aikaisemmin esillä olleen pahoinpitelyasian ja heti tämän jälkeen sanotussa istunnossa väitetyksi annettua A:n perätöntä lausumaa koskevan asian. Molemmissa asioissa on istunnossa 25.6.1997 toiminut syyttäjänä rikosilmoituksen A:sta 19.2.1997 tehnyt kihlakunnansyyttäjä Kilpelä. A oli haastettu istuntoon 25.6.1997 vastaamaan valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana. Häntä on kuitenkin huolimatta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §:n säännöksestä kuultu 25.6.1997 ensin uudelleen syyttäjän nimeämänä todistajana pahoinpitelyasiassa, joka tuolloin ratkaistiin ja jossa vastaajat tuomittiin rangaistukseen. Käräjäoikeus on ratkaistessaan pahoinpitelyasian 25.6.1997 omaksunut tietyn käsityksen pahoinpitelyyn liittyvistä seikoista, joiden perusteella syyte on katsottu näytetyksi. Näistä seikoista myös A:ta on kuultu todistajana ja käräjäoikeus on joutunut pahoinpitelyasiassa ottamaan kantaa A:n kertomuksen uskottavuuteen ja muun muassa siihen puhuuko hän totta ja kuinka hyvin hän muistaa tapahtumat. A on joutunut todistajana kertomaan pahoinpitelyyn liittyvistä tapahtumista uudelleen 25.6.1997 tietoisena siitä, että häntä epäillään saman asian yhteydessä 19.2.1997 annetusta perättömästä lausumasta. A on todennäköisesti ollut tietoinen myös siitä, että käräjäoikeuden sama kokoonpano tulee seuraavana asiana hänestä rikosilmoituksen 19.2.1997 tehneen syyttäjän vaatimuksesta ja käräjäoikeuden puheenjohtajana 19.2.1997 toimineen käräjätuomarin johdolla ratkaisemaan hänen väitettyä perätöntä lausumaansa koskevan asian. Myös käräjäoikeus on pahoinpitelyasiaa käsitellessään ollut tietoinen mainitusta seikasta. A, jota ei epäillä perättömästä lausumasta pahoinpitelyasian uudessa käsittelyssä, on joutunut pahoinpitelyasian yhteydessä todistajana 25.6.1997 kertomaan sellaisista seikoista, joilla on vaikutusta arvioitaessa hänen 19.2.1997 antamaansa todistajankertomusta ja ratkaistaessa hänen syyllistymistään tuolloin annetuksi väitettyyn perättömään lausumaan. Mainituista syistä on mahdollista, että käräjätuomari Marttilalla ja lautamiehillä on 25.6.1997 siinä vaiheessa, kun A:ta vastaan ajettua syytettä 19.2.1997 annetusta perättömästä lausumasta on alettu käsitellä, saattanut olla ennakkokäsitys A:n kertomuksesta ja menettelystä syytteessä tarkoitetussa tilanteessa. Pahoinpitelyasian ratkaisun jälkeen käsitellyssä perätöntä lausumaa koskevassa asiassa A on kiistänyt syytteen. A on myöntänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla eli että hän oli kertonut tapahtumista toisella tavalla kuin hän oli nähnyt. A on kuitenkin kiistänyt teon tahallisuuden. A on katsonut, että hänen oikeudessa 19.2.1997 antamansa yhtäjaksoinen kertomus oli lähes vastannut esitutkinnassa 5.9.1996 annettua kertomusta. Istunnossa 19.2.1997 esitetyt johdattelevat kysymykset olivat kuitenkin aiheuttaneet A:n joutumisen harhapoluille. A oli mennyt lukkoon ja vastannut hätäpäissään ja ahdistuneena esitettyihin kysymyksiin. A:ta olivat 19.2.1997 kuulustelleet muun muassa kihlakunnansyyttäjä Kilpelä ja käräjäoikeuden puheenjohtaja Marttila. Käräjäoikeus on 25.6.1997 katsonut A:n syyllistyneen siihen valalla vahvistetun perättömän lausuman antamiseen todistajana oikeudessa, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Käräjäoikeus on perustellut A:n kiistämää teon tahallisuutta tapahtumilla käräjäoikeuden istunnossa 19.2.
- Käräjäoikeuden tuomion 25.6.1997 perustelujen mukaan A:n todistelusta 19.2.1997 äänitetystä ja myöhemmin puretusta nauhasta on muun muassa ilmennyt, että A:lle oli todistajankuulustelun aikana muistutettu valan tärkeydestä ja totuudessapysymisvelvollisuudesta ja että hänen 5.9.1996 annettua esitutkintakertomustaan oli käyty todistajankuulustelun yhteydessä läpi, minkä lisäksi A:lle oli annettu mahdollisuus muistella ja harkita kertomuksensa paikkansapitävyyttä käräjäoikeudessa pidetyn lyhyehkön tauon aikana. Käräjäoikeuden tuomion 25.6.1997 perusteluista on näin ollen nähtävissä, että käräjäoikeus on ryhdyttyään Marttilan puheenjohdolla käsittelemään A:n perätöntä lausumaa koskevaa syytettä, joutunut perustelemaan A:n perättömän lausuman tahallisuutta sellaisilla seikoilla, jotka liittyvät kihlakunnansyyttäjä Kilpelän ja käräjätuomari Marttilan menettelyyn 19.2.
- A on katsonut tämän menettelyn aiheuttaneen hänen perättömän lausumansa. Käräjäoikeuden lautamiehet ovat 25.6.1997 A:n asian ratkaistessaan joutuneet arvioimaan asiassa tuolloin syyttäjänä toimineen Kilpelän ja puheenjohtajana toimineen Marttilan menettelyn 19.2.1997 merkitystä asian ratkaisulle. A on katsonut, että käräjätuomari Marttila ja lautamiehet ovat olleet esteellisiä käsittelemään hänen rikosasiaansa. A:n mielipiteellä asiasta on tärkeä, mutta ei ratkaiseva merkitys. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen käräjätuomari Marttilan ja lautamiesten puolueettomuuden voidaan kuitenkin myös objektiivisesti asiaa arvioiden katsoa vaarantuneen. Asian käsittelyn kannalta ulkopuolinen henkilö ei ole voinut riittävästi vakuuttua siitä, että käräjätuomari Marttila ja lautamiehet ovat voineet toimia puolueettomuuden vaarantavasta ennakkokäsityksestä vapaina tuomareina A:n asiassa. Asiassa on ollut perusteltua aihetta epäillä tuomioistuimen puolueettomuutta. Käräjätuomari Marttila ja lautamiehet ovat näin ollen olleet esteellisiä käsittelemään ja ratkaisemaan A:n rikosjutun. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös asian palauttamisesta käräjäoikeuteen kumotaan. Hovioikeuden on heti ilmoituksetta otettava A:n käräjäoikeuden tuomiota 25.6.1997 koskeva muutoksenhakemus asiallisesti käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marttila sekä lautamiehet Lahtinen, Moisio ja Välimäki (eri mieltä). Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Eklund ja Hänninen. Esittelijä Keijo Putkonen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Tulenheimo-Takki, Taipale, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Matti Rintala (mietintö).