KKO/1999/47

1999 false KKO:1999:47 Osakeyhtiön konkurssi oli varojen vähyyden vuoksi määrätty konkurssisäännön 15 §:n 3 momentin nojalla raukeamaan. Velkojan piakkoin sen jälkeen tekemä uusi konkurssihakemus jätettiin tutkimatta, koska velkoja ei edes väittänyt, että olisi olemassa seikkoja, joiden vuoksi konkurssin jatkamisen edellytyksiä olisi arvioitava toisin kuin aikaisemmassa rauenneessa konkurssissa. KS 15 § 3 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely Iitin käräjäoikeudessa Taustatiedot Kausalan Kauppahuone Oy oli 4.11.1997 asetettu käräjäoikeudessa konkurssiin Kaakkois-Suomen veroviraston hakemuksesta. Käräjäoikeus oli konkurssissa 15.12.1997 toimitetussa velkojainkuulustelussa päättänyt, ettei konkurssiasiaa enempää käsitellä, koska pesän varat eivät riittäneet konkurssimenettelyn kustannuksiin eikä kukaan velkojista ollut ottanut niistä vastatakseen. Päätökseen ei ollut haettu muutosta. Tullihallituksen hakemus Tullihallitus velkojana pyysi 16.1.1998 vireille tulleessa hakemuksessaan, että Kausalan Kauppahuone Oy asetetaan konkurssiin. Käräjäoikeuden päätös 23.1.1998 Oikeuskirjallisuudessa vallitsevan kannan mukaan osakeyhtiö oli purkautunut, kun tuomioistuin oli julistanut konkurssisäännön 15 §:n 3 momentin nojalla, ettei konkurssiasiaa enää käsitellä. Käräjäoikeus lausui, että osakeyhtiölain 13 luvun 19 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti yhtiö oli katsottava puretuksi ilman erityistä lopputilitystä ja riippumatta kaupparekisteri-ilmoituksesta, kun konkurssi päättyi raukeamiseen eikä pesässä ollut väliaikaisen pesänhoitajan palkkion vähentämisen jälkeen tilitettäviä varoja. Yhtiön toiminnan jatkumisella tai uusien varojen ilmaantumisella saattoi olla oikeudellista merkitystä, mutta hakija ei ollut vedonnut sellaisiin seikkoihin. Tullihallitus oli kutsuttu 15.12.1997 pidettyyn velkojainkuulusteluun. Konkurssista tiedon saanut ja velkojainkuulusteluun kutsuttu velkoja, joka ei ollut vaatinut konkurssin jatkamista, oli menettänyt oikeuden vaatia velallisen asettamista konkurssiin, jollei vaatimus perustunut myöhemmin tietoon tulleisiin seikkoihin, joita huolellinen velkoja ei olisi pesäluettelon ja muun saatavilla olleen selvityksen perusteella voinut havaita tai päätellä. Tullihallitus ei ollut vedonnut sellaisiin seikkoihin. Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta. Kouvolan hovioikeuden päätös 22.4.1998 Tullihallitus valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että tullihallitus ei ollut 15.12.1997 eli noin kuukausi ennen uuden konkurssihakemuksen jättämistä saapunut velkojainkuulusteluun, jossa sille oli varattu tilaisuus valvoa etuaan sittemmin rauenneessa konkurssissa. Tullihallitus ei ollut valituksessaan vedonnut siihen, että sen tiedossa olisi seikkoja, jotka osoittaisivat konkurssin raukeamisen perusteena olleen yhtiön taloudellisen tilanteen muuttuneen. Tullihallitus oli vain todennut sen, että pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat olleet 137 334 markkaa eikä varojen jakamisesta ollut konkurssin raukeamispäätöksen yhteydessä lausuttu mitään. Käräjäoikeus oli todennut, että konkurssipesän varat eivät riittäneet täydellisen konkurssimenettelyn kustannuksiin. Vallitsevana kantana oli, toisin kuin käräjäoikeus oli katsonut, ettei osakeyhtiö purkautunut, kun sen konkurssi määrättiin raukeamaan varojen puuttuessa. Ennen konkurssia vallinnut oikeustila palautui, ja yhtiö voitiin myös hakea uudelleen konkurssiin, jos hakija osoitti yhtiön saaneen konkurssin raukeamisen jälkeen uusia varoja. Tullihallitus ei ollut kuitenkaan esittänyt sellaisia uusia seikkoja, joiden vuoksi sen oikeuksien suojaaminen edellyttäisi uuden konkurssin aloittamista. Näillä perusteilla hovioikeus jätti käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen voimaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Tullihallitukselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan tullihallitus vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja Kausalan Kauppahuone Oy asetetaan konkurssiin. Kausalan Kauppahuone Oy vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.4.1999 Perustelut Käräjäoikeus on Kausalan Kauppahuone Oy:n konkurssissa 15.12.1997 toimitetussa velkojainkuulustelussa päättänyt, ettei konkurssiasiaa enempää käsitellä, koska konkurssiin luovutetut varat eivät riittäneet konkurssimenettelyn kustannuksiin eikä kukaan velkoja ollut ottanut niistä vastatakseen. Tullihallitus on hakenut yhtiön asettamista uudelleen konkurssiin 16.1.1998 vireille tulleella hakemuksella. Asiassa on kysymys siitä, onko aikaisemmin varojen vähyyden vuoksi rauennut konkurssi esteenä yhtiön asettamiselle velkojan hakemuksesta uudelleen konkurssiin. Kirjoitetussa laissa ei ole kysymyksessä olevaa tilannetta koskevaa säännöstä. Kun aikaisemmassa ratkaisussa ei ole päätetty muuta kuin että konkurssiasiaa ei voida varojen vähyyden vuoksi enempää käsitellä ja kun velkojien oikeus saattaa muuttuneiden olosuhteiden vuoksi myöhemmin vaatia konkurssimenettelyn uudelleen aloittamista, aikaisempi ratkaisu ei periaatteessa estä uuden konkurssihakemuksen hyväksymistä. Koska tullihallitus ei kuitenkaan ole edes väittänyt, että velalliselle olisi ilmaantunut uusia varoja tai että kysymys velallisen konkurssin jatkamisesta olisi jostain muusta syystä ratkaistava toisin kuin 15.12.1997 päättyneessä konkurssissa, Korkein oikeus katsoo, ettei tullihallituksella ole oikeudellista tarvetta hakea yhtiötä uudelleen konkurssiin. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Ketola. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pitkänen, Jussi Kartimo, Ikävalko. Esittelijä Antero Väyrynen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Raulos, Tulokas ja Hidén. Esittelijä Jussi Heiskanen.