← Suomi

KKO/1999/55

1999 false KKO:1999:55 A:n entinen aviopuoliso B, jonka kanssa A eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, oli työsuhteessa jakeluyhtiöön. A oli suorittanut lehtien jakelutehtävän B:n puolesta. Koska A:n ja yhtiön välillä ei ollut ollut työsopimusta ja koska Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei yhtiö ollut edellyttänyt eikä suostunut siihen, että työntekijä käytti työssään itse hankkimaansa sijaista, A:n ei voitu katsoa olleen tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa yhtiöön. TapVakL 1 § ASIAN KÄSITTELY VAKUUTUSYHTIÖSSÄ B kertoi korvaushakemuksessaan Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sammolle, että hän oli ollut työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön toimien lehdenjakajana. Hänen entinen aviopuolisonsa A, jonka kanssa B eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, oli 19.4.1994 ollut suorittamassa lehtien jakelua B:n puolesta. A:n palatessa lehdenjakomatkalta ja noustessa pysäköintipaikalla autosta häntä oli ammuttu seurauksin, että hän oli kuollut. B vaati A:n kuoleman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta. Vakuutusyhtiö, jossa Kymen Varhaisjakelu Oy:n työntekijät oli tapaturmavakuutettu, epäsi päätöksellään 31.1.1995 vaaditun korvauksen, koska A ei ollut ollut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön. Tapaturmalautakunnan päätös 29.8.1995 B haki valittamalla muutosta tapaturmalautakunnalta katsoen, että A oli ollut B:n apulaisena työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla. Yhtiössä oli ollut yleinen käytäntö, että toinen henkilö, kuten puoliso, jakoi lehtiä varsinaisen lehdenjakajan puolesta, mistä yhtiö myös oli ollut tietoinen. Tapaturmalautakunta lausui, että asiassa ei ollut näytetty A:n Kymen Varhaisjakelu Oy:n suostumuksella avustaneen B:tä tai yhtiön edes olleen tietoinen avustamisesta. A:n ei ollut näytetty 19.4.1994 olleen työsuhteessa yhtiöön. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen. Eri mieltä olleet kaksi jäsentä katsoivat A:n olleen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön ja määräsivät vakuutusyhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen 19.4.1994 sattuneesta työtapaturmasta. Vakuutusoikeuden päätös 30.9.1997 B valitti vakuutusoikeuteen uudistaen korvausvaatimuksensa ja vaatien suullisen käsittelyn toimittamista. Vakuutusoikeus, joka tapaturmavakuutuslain 39 §:n 3 momentin nojalla kuulustutti poliisin välityksellä B:n nimeämät todistajat, hylkäsi hänen pyyntönsä suullisen kuulustelun järjestämisestä todistajien ja hänen itsensä kuulemiseksi. Vakuutusoikeus lausui, että Kymen Varhaisjakelu Oy:ssä oli ollut varsinaisten jakajien lisäksi niin sanotulla tuuraajalistalla työsuhteisia jakajia, joita yhtiö saattoi käyttää satunnaisesti varsinaisten jakajien ollessa estyneinä. Asiakirjoista ilmeni, että yhtiön tiedossa oli sinänsä ollut jakelutoiminnan yleinen tapa käyttää muun muassa perheenjäseniä satunnaisesti sijaisina ja avustajina jakelutoiminnassa ilman että tästä ilmoitettiin työnantajan edustajalle. A ei ollut sopinut yhtiön kanssa toimimisestaan B:n sijaisena eikä hän ollut tuuraajalistalla. A:n toimimisen B:n sijaisena ei myöskään ollut näytetty olleen niin jatkuvaa, että yhtiön voitaisiin katsoa olleen tästä tietoinen. Yhtiön ei esitetyn selvityksen perusteella voitu katsoa hiljaisesti hyväksyneen järjestelyä, jossa työntekijä käytti valitsemaansa apulaista ilmoittamatta siitä työnantajan edustajalle ja saamatta erillistä hyväksymistä. Suoritetun työn laadun ja luonteen perusteella apulaisen käyttöä ei myöskään voitu katsoa edellytetyn varsinaisen sijaisjärjestelyn ohella. A ei siten ollut ollut työsuhteessa yhtiöön. Tämän vuoksi vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä. Eri mieltä olleet jäsenet Rusanen ja Rauankoski katsoivat, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n voitiin katsoa olleen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön, minkä vuoksi he määräsivät vakuutusyhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen 19.4.1994 sattuneesta työtapaturmasta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B uudisti korvausvaatimuksensa katsoen A:n olleen apulaisen ominaisuudessa tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön. Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sampo antoi muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.5.1999 Perustelut B on ollut 23.6.1993 alkaen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön työskennellen lehdenjakajana, aluksi satunnaisesti lomittajana ja 1.4.1994 alkaen vakituisena työntekijänä. B:n entinen aviopuoliso A, jonka kanssa B eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, on 19.4.1994 aamuyöllä suorittanut lehtien jakelun B:n puolesta. Kun A on palannut lehdenjakelumatkalta, häntä on A:n ja B:n kodin pysäköintialueella ammuttu seurauksin, että hän on kuollut. Kysymys on siitä, onko A ollut Kymen Varhaisjakelu Oy:öön tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa. B on vedonnut siihen, että yhtiö on edellyttänyt työntekijöidensä hankkivan esteen sattuessa itselleen sijaisen, tai ainakin, että yhtiössä on ollut käytäntönä ja yhtiö on hyväksynyt sen, että työntekijät käyttivät apulaisia tai sijaisia ilmoittamatta siitä etukäteen yhtiölle. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka sopimuksen perusteella, työntekijänä, vastikkeesta tekee työtä toiselle, työnantajalle, tämän johdon ja valvonnan alaisena, on oikeus saada korvausta työtapaturmasta. Pykälän 2 momentin mukaan työntekijää kohdanneesta työtapaturmasta suoritetaan korvausta myös hänen omaisilleen. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan oikeus korvauksiin on myös työntekijöillä, jotka yhteisesti työkuntana ovat sitoutuneet työnantajan johdon ja valvonnan alaisena tekemään jonkin työn, sekä heidän työnantajan suostumuksella avuksensa työhön ottamillaan työntekijöillä. Asiassa esitetystä kirjallisesta todisteluaineistosta ja Korkeimmassa oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kuultujen B:n ja todistajien kertomuksista on ilmennyt seuraavaa. Kymen Varhaisjakelu Oy:ssä on ollut käytäntönä, että lehdenjakajien kanssa on solmittu kirjalliset työsopimukset. Yhtiön ja A:n välillä ei ole ollut työsopimusta. Yhtiö ja B eivät ole työsopimusta solmiessaan tai sen jälkeen sopineet siitä, että B saisi käyttää sijaista tai apulaista jakelutyössä. Yhtiölle ei ole myöskään ilmoitettu, että A jakoi lehtiä B:n puolesta. Sairaustapausten, lomien ja muiden työntekijöille sattuvien esteiden varalta yhtiöllä on ollut varalla yhtiöön työsopimussuhteessa olevia jakajia, joita on voitu käyttää tarvittaessa sijaisina. Käytännön jakelutyön johtamisesta ja valvonnasta on huolehtinut yhtiön jakelupäivystäjä, jolle työntekijä on voinut ilmoittaa esteestään aina jakeluvuoron alkamiseen saakka. Päivystäjän tehtävänä on ollut tässä tilanteessa jakelun järjestäminen. Yhtiön tiedossa on tosin ollut, että esimerkiksi jakajien perheenjäsenet ovat suorittaneet joskus jakelua työsuhteessa olevien jakajien apuna ja puolesta. Yhtiö ei ole nimenomaan kieltänyt sitä, että jakaja hankki itse sijaisen, mutta ei toisaalta ole sitä jakajilta edellyttänyt. Mikäli yhtiöltä oli kysytty, saiko jakaja käyttää itse hankkimaansa apulaista tai sijaista, oli yhtiöstä ilmoitettu, että asianomainen henkilö jakoi lehtiä omalla vastuullaan. Yhtiöllä ei myöskään ole ollut jakajien suuren määrän ja jakoalueen laajuuden vuoksi mahdollisuutta valvoa, kuka jakelutyön tosiasiassa suoritti. Korkein oikeus pitää uskottavana, että yhtiö on solminut työsopimukset kaikkien työntekijöidensä, sekä vakinaisten että varalla olevien lehdenjakajien kanssa. Se, että yhtiö on järjestänyt jakelupäivystyksen avulla sijaisen saamisen kiireellisessäkin tapauksessa, osoittaa puolestaan, ettei yhtiö ole edellyttänyt työntekijöidensä hankkivan itse sijaista esteen sattuessa. Asiassa ei ole näytetty yhtiön suostuneen A:n toimimiseen B:n sijaisena. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole suorittanut kyseistä lehtien jakoa sopimuksen eikä yhtiön suostumuksen perusteella. A:n ei siten voida katsoa olleen tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön, eikä B:llä näin ollen ole oikeutta A:n kuoleman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin. Päätöslauselma Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ihalainen, Rauankoski (eri mieltä), Makkonen, joka myös esitteli asian, sekä Karhu ja Rusanen (eri mieltä). Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Möller, Palaja, Kitunen ja Arponen. Esittelijä Jaana Hemminki.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.