KKO/1999/73

1999 false KKO:1999:73 Ehdonalaiseen vapauteen päästetty oli koeaikana syyllistynyt uusiin rikoksiin, joista hänet oli tuomittu yhdyskuntapalveluun. Kysymys ehdonalaisen vapauden menetetyksi määräämisestä. RTpL 2 luku 15 § 4 mom L yhdyskuntapalvelusta 3 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 10.9.1997 Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 21.6.1996 Helsingissä, virkatehtäväänsä suorittamassa olleen konstaapeli B:n tarttuessa A:ta käsivarresta kiinni, väkivaltaa käyttäen koettanut saada tämän jättämään tekemättä virkatoimensa yrittämällä lyödä B:tä nyrkillä päähän. Vanhemman konstaapelin C:n mennessä B:n avuksi A oli lyönyt useita kertoja nyrkillä C:tä kohden ainakin yhden iskun osuessa tätä kasvoihin, joihin oli tullut vertavuotava haava. C:n saatua kiinni A:sta ja tämän kaatuessa maahan A oli vielä potkaissut C:tä kohden. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 4 kuukaudeksi vankeuteen. Samalla A:n 29.1.1995 alkanut ehdonalainen vapaus määrättiin menetetyksi. Helsingin hovioikeuden tuomio 25.8.1998 Hovioikeus, jossa A haki muutosta, totesi, että A:lle tuomittu 4 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä A:n syyllisyyteen. Kun asiassa ei ollut ilmennyt yhdyskuntapalvelusta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle, A tuomittiin ehdottoman 4 kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta 120 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu. Eri mieltä oleva jäsen Lötjönen, joka oli muilta osin samaa mieltä kuin enemmistö, katsoi, että huomioon ottaen A:n teko kokonaisuudessaan ja teosta tuomittu rangaistus sekä se, että A oli syyllistynyt kysymyksessä olevaan rikokseen vain vähän ennen 1 vuoden 9 kuukauden pituisen koeajan päättymistä, ettei A:ta tullut määrätä menettämään 29.1.1995 alkanutta ehdonalaista vapauttaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että määräys 29.1.1995 alkaneen ehdonalaisen vapauden menettämisestä kumotaan. Kihlakunnansyyttäjä vastasi valitukseen ja lausui, ettei hovioikeuden tuomio ollut virheellinen, joten valitus tuli hylätä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.1999 Perustelut A on vuonna 1994 tuomittu vuosina 1989 - 1990 tekemistään rikoksista yhdistettyyn kolmen vuoden vankeusrangaistukseen ja 1991 - 1993 tekemistään rikoksista yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Suoritettuaan rangaistuksista yhden vuoden ja yhdeksän kuukautta hän on päässyt 29.1.1995 ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeaika on päättynyt 28.10.1996. A on 21.6.1996 syyllistynyt kahteen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, joista hänet on tuomittu yhteisen neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta 120 tunnin yhdyskuntapalveluun. Ehdonalainen vapaus on määrätty samalla menetetyksi. Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 15 §:n 4 momentin mukaan ehdonalainen vapaus voidaan tuomita menetetyksi koeaikana tehdyn uuden rikoksen johdosta. Luvun 16 §:n 2 momentin mukaan yksinomaan jäännösrangaistusta suorittava voidaan päästää uudelleen ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan jäännösrangaistusta vähintään yhden kuukauden. Se määrätäänkö uuden rikoksen johdosta ehdonalainen vapaus menetetyksi vai eikö, on osa rikoksen johdosta tapahtuvaa seuraamusharkintaa. Ehdonalaisen vapauden menettämisestä johtuvan jäännösrangaistuksen asemesta ei ole mahdollista tuomita yhdyskuntapalvelua. Estettä ei sen sijaan ole sille, että tuomittaessa rikoksentekijä yhdyskuntapalveluun määrätään ehdonalainen vapaus menetetyksi. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ja rangaistusjärjestelmän uskottavuus saattavat vaatia ehdonalaisen vapauden tuomitsemista menetetyksi silloinkin, kun rikoksentekijä tuomitaan vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Erikseen suoritettava jäännösrangaistus ei lyhyen kestoaikansa vuoksi myöskään yleensä estä yhdyskuntapalvelun suorittamista. Toisaalta yhdyskuntapalvelusta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan pääsääntönä on, että rikoksentekijä tuomitaan vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun, jos lainmukaiset edellytykset täyttyvät. Myös seuraamuksia kokonaisuudessaan harkittaessa tulee ottaa huomioon yhdyskuntapalvelun tavoitteet, joihin kuuluu yhtenä tekijänä rikoksentekijän yhteiskuntaan sopeuttamisen edistäminen. Nämä tavoitteet voivat vaarantua, jos yhdyskuntapalveluun tuomittu joutuu suorittamaan myös ehdotonta vankeusrangaistusta. A on syyllistynyt uusiin rikoksiin vasta koeajan loppupuolella. Rikokset eivät ole olleet törkeitä eikä niistä tuomittu vankeusrangaistus ole ankara. Näillä seikoilla on yleensäkin merkitystä harkittaessa, onko uuden rikoksen johdosta ehdonalainen vapaus määrättävä menetetyksi. Yhdyskuntapalvelun tavoitteiden mukaista ei ole, että A, samalla kun hänet tuomitaan yhdyskuntapalveluun, määrätään menettämään ehdonalainen vapaus. Tämän vuoksi on perusteltua päätyä seuraamuksen kokonaisharkinnassa siihen, ettei A:n ehdonalaista vapautta määrätä menetetyksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n ehdonalaista vapautta ei määrätä menetetyksi. Muulta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Suominen-Koning sekä lautamiehet Paalasmaa, Ranta-Pantti ja Streng. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riikonen, Lötjönen (eri mieltä) ja Antila. Esittelijä Riitta Savolainen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Wirilander, Kitunen ja Arponen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Mansikkamäki. Esittelijä Markku Vuorela.