KKO/1999/91

1999 false KKO:1999:91 Ään. Rahdinkuljettaja oli torjunut kansainvälisen tiekuljetuksen viivästymisen perusteella esitetyn vaatimuksen telekopioviestillä ja palauttanut vaatimusta tarkoittaneet laskut postitse vaatimuksen esittäjälle. Vaatimuksen vanhentumisen jatkumiseksi ei edellytetty, että rahdinkuljettaja olisi lisäksi palauttanut vaatimuksen mukana telekopiona saamansa asiakirjat. Kysymys myös prekluusiota koskevan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin soveltamisesta Korkeimmassa oikeudessa. OK 30 luku 7 § 1 mom TiekuljetussopimusL 41 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin käräjäoikeudessa LKW Walter Internationale Transportorganisation AG (LKW Walter) kertoi Scansped Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiöt olivat tehneet kuljetussopimuksen 14.6.1993 nostokurkisysteemin kuljettamisesta Itävaltaan. Luovutusajankohdaksi oli sovittu viikko 25 eli

1. - 25.6.
2. Kuljetus oli myöhästynyt siten, että kaksi erää oli saapunut 28.6.1993 ja viimeinen erä 2.7.
3. LKW Walter oli esittänyt Scansped Oy:lle viivästymiseen perustuvan korvausvaatimuksensa telekopiolla 21.9.1993 ja lähettänyt 22.9.1993 postitse korvausvaatimusta koskeneet kolme 3 700 Saksan markan määräistä laskua. Kannetta koskeva tiekuljetussopimuslain 41 §:n 1 momentin mukainen vuoden vanhentumisaika oli pykälän toisen momentin nojalla keskeytynyt kirjallisella vaatimuksella 21.
4. tai 22.9.
5. Scansped Oy ei ollut palauttanut asiakirjoja. Näillä perusteilla LKW Walter vaati, että Scansped Oy velvoitetaan maksamaan sille viivästyneen kuljetuksen perusteella 60 000 Itävallan shillinkiä, kuitenkin enintään 11 100 Saksan markkaa 5 prosentin viivästyskorkoineen 3.11.1993 lukien. Vastaus Scansped Oy vastusti kannetta, koska se olisi tullut tiekuljetussopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan panna vireille vuoden kuluessa tavaran luovutuspäivästä. Kanne oli tullut vireille vasta 30.5.
6. LKW Walterin korvausvaatimusta koskevat kolme laskua olivat saapuneet Scansped Oy:lle 30.9.1993 ja Scansped Oy oli palauttanut ne LKW Walterille 8.10.
7. Vanhentumisaika ei ollut ollut tämän jälkeen keskeytyneenä. Käräjäoikeuden tuomio 31.12.1996 Käräjäoikeuden mukaan kuljetuksen kaksi erää oli luovutettu vastaanottajalle 28.6.1993 ja yksi erä 2.7.
8. Kanne oli tullut vireille 30.5.
9. Riitaa oli siitä, oliko vanhentuminen ollut keskeytyneenä. LKW Walter oli 21.9.1993 lähettänyt telekopiona Scansped Oy:lle korvausvaatimuksen kuljetuksen viivästymisen perusteella. LKW Walterin kolme korvausta koskenutta laskua olivat saapuneet Scansped Oy:lle 30.9.
10. Käräjäoikeus katsoi, että LKW Walterin 21.9.1993 esittämällä kirjallisella vaatimuksella vanhentuminen oli keskeytynyt. Asiakirjoista ja todistajien kertomuksista ilmeni, että asianosaisten välisessä yhteydenpidossa oli käytetty yleisesti telekopioviestejä. Scansped Oy oli esittänyt kirjallisena todisteena yhtiön LKW Walterille osoittaman telekopion 8.10.
11. Siinä viitattiin eräisiin LKW Walterin laskuihin. Laskujen jäljennöksistä ilmeni, että ne oli päivätty 22.9.1993 ja että ne olivat kukin määrältään 3 700 Saksan markkaa. Englanninkielisen telekopion käännös kuului: "Palautamme laskunne. Rajalla on ollut pitkä jono autoja, emmekä ole taanneet tiettyä toimitusaikaa." Viestin Scansped Oy:n puolesta kirjoittanut henkilö oli todistajana vahvistanut lähettäneensä sen LKW Walterille. Todistaja oli kertonut lisäksi palauttaneensa LKW Walterin alkuperäiset laskut postitse. Todistajan kertomusta tuki Scansped Oy:n puolesta LKW Walterin 2.9.1994 päivättyyn telekopioon kirjoitettu viesti, jossa viitattiin mainittujen kolmen laskun palauttamiseen 8.10.
12. Selvitys ei miltään osin viitannut siihen, että Scansped Oy olisi harkinnut LKW Walterin korvausvaatimusta ja vanhentuminen olisi sen vuoksi ollut keskeytyneenä. Käräjäoikeuden mukaan edellä selostettu muodosti riittävän näytön siitä, että Scansped Oy oli 8.10.1993 kirjallisesti torjunut LKW Walterin vaatimuksen ja palauttanut vaatimukseen liittyvät laskut. Vanhentuminen ei ollut tämän jälkeen ollut keskeytyneenä. Koska kanne oli siten pantu vireille liian myöhään, se hylättiin. Helsingin hovioikeuden tuomio 13.11.1997 Hovioikeus, jonne LKW Walter valitti, totesi olevan riidatonta, että LKW Walter oli 21.9.1993 lähettänyt telekopiona Scansped Oy:lle korvausvaatimuksen kuljetuksen viivästymisestä. LKW Walterin lähettämät kolme laskua olivat saapuneet Scansped Oy:lle 30.9.
13. Mainittu kirjallinen vaatimus oli keskeyttänyt kuljetusta koskevan kanteen nostamiselle tiekuljetussopimuslain 41 §:n 1 momentissa säädetyn vuoden määräajan kulumisen. LKW Walter oli kiistänyt vastaanottaneensa Scansped Oy:n vastauksen ja laskut. Asiassa todistajana kuultu Scansped Oy:n työntekijä oli kertonut sekä lähettäneensä vastauksen telekopiona että postittaneensa laskut. Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, että LKW Walter olisi vastaanottanut vastauksen tai laskut. Asiassa oli siten jäänyt näyttämättä, että Scansped Oy olisi tiekuljetussopimuslain 41 §:n 2 momentin mukaisesti kirjallisesti torjunut korvausvaatimuksen ja palauttanut asiakirjat. Vanhentuminen oli siten ollut keskeytyneenä. Vaatimus kanteen hylkäämisestä vanhentuneena oli hylättävä. Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi Scansped Oy:n vaatimuksen kanteen hylkäämisestä vanhentuneena. Asia palautettiin käräjäoikeuteen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 12.8.
14. Valituksessaan Scansped Oy on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. Yhtiö on liittänyt valitukseensa uusina todisteina telekopion 19.1.1994 ja jäljennöksen 12.6.1995 päivätystä kirjeestä. Yhtiö on vedonnut täällä myös siihen, että sanottu kirje osoittaa LKW Walterin vastaanottaneen Scansped Oy:n sille lähettämän 10.5.1995 päivätyn telekopioviestin, jossa Scansped Oy oli kiistänyt LKW Walterin korvausvaatimuksen. Siten kanne oli vanhentunut myös siksi, ettei vanhentuminen ollut ollut keskeytyneenä enää 10.5.1995 jälkeen. Perusteena kerrottujen todisteiden esittämiseen vasta täällä Scansped Oy on vedonnut siihen, että LKW Walterin lausumat hovioikeudessa eivät ole vastanneet totuutta, sekä siihen, että Scansped Oy oli uskonut, ettei käräjäoikeuden tuomiota muuteta vastapuolen lausumien perusteella. LKW Walter on vastannut valitukseen ja vaatinut toisaalta sen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin siinä vedotaan uutena seikkana siihen, että kanneajan vanhentuminen ei ole ollut keskeytyneenä 10.5.1995 jälkeen, sekä toisaalta valituksen hylkäämistä ja Scansped Oy:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. LKW Walter on katsonut myös, että Scansped Oy ei enää Korkeimmassa oikeudessa voi uusina todisteina vedota 19.1.1994 ja 12.6.1995 päivättyihin telekopioviestiin ja kirjeeseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.8.1999 Käsittelyratkaisu Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:n perusteella riita-asiassa asianosaisen on lausuessaan mielensä vastapuolen esittämistä seikoista pysyttävä totuudessa. Scansped Oy:n nyt esittämän aineiston perusteella on aihetta epäillä, etteivät LKW Walterin lausumat Scansped Oy:n lähettämän telekopioviestin ja palauttamien laskujen vastaanottamisesta ole olleet totuudellisia. Scansped Oy:llä on oikeus esittää uutta selvitystä sikäli kuin sen on katsottava tulleen tarpeelliseksi vastapuolen sanotunlaisen käyttäytymisen johdosta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon todisteen merkitys aineellisesti oikean lopputuloksen kannalta ja se, että Scansped Oy on voinut käräjäoikeuden asiassa päätymään lopputulokseen nähden perustellusti pitää aiemmin esittämäänsä näyttöä riittävänä, yhtiöllä on katsottava olleen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa edellytetty pätevä aihe olla aiemmin vetoamatta todisteena telekopioviestiin 19.1.
15. Sen sijaan yhtiöllä ei voida katsoa olevan sanottua pätevää aihetta vedota vasta täällä siihen, että LKW Walterin korvausvaatimuksen vanhentuminen ei ole ollut keskeytyneenä 10.5.1995 jälkeen, eikä tuon seikan osoittamiseksi esittämäänsä 12.6.1995 päivättyyn kirjeeseen. Pääasiaratkaisu Perustelut LKW Walter on 21.9.1993 lähettänyt Scansped Oy:lle telekopiona tiekuljetuksen viivästymiseen perustuneen korvausvaatimuksen sekä vaatimuksen perusteita selvittäneet laskun ja laskelman. Lisäksi LKW Walter on lähettänyt Scansped Oy:lle kolme korvausvaatimusta tarkoittanutta laskua, jotka ovat saapuneet Scansped Oy:lle 30.9.
16. LKW Walterin on tiekuljetussopimuslain 41 §:n 1 momentin perusteella tullut panna kuljetuksen viivästymiseen perustuva kanteensa vireille vuoden kuluessa tavaran luovutuspäivästä 2.7.
17. Sanotun pykälän toisen momentin mukaan kansainvälisessä kuljetuksessa kirjallinen vaatimus keskeyttää vanhentumisen siihen päivään asti, jolloin rahdinkuljettaja kirjallisesti torjuu vaatimuksen ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Momentin kolmannen virkkeen mukaan näyttövelvollisuus vaatimuksen tai siihen annetun vastauksen vastaanottamisesta tai asiakirjan palauttamisesta on sillä, joka siihen vetoaa. Sanotun perusteella LKW Walterin kirjallinen vaatimus 21.9.1993 on keskeyttänyt tiekuljetussopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaisen vanhentumisen. Scansped Oy on väittänyt, että se on tiekuljetuslain 41 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin torjunut LKW Walterin vaatimuksen telekopioviestillä 8.10.1993 sekä samana päivänä lähettänyt postitse takaisin LKW Walterille tämän vaatimusta koskeneet kolme laskua. Sanotun pykälän 1 momentin mukainen vanhentumisaika oli alkanut tämän jälkeen pykälän 2 momentin perusteella jälleen kulua. LKW Walterin vasta 30.5.1996 vireille panema kanne oli siten vanhentunut. Asiassa on kysymys siitä, onko Scansped Oy täyttänyt tiekuljetussopimuslain 41 §:n 2 momentin mukaisen näyttövelvollisuutensa korvausvaatimukseen annetun vastauksen vastaanottamisesta ja asiakirjojen palauttamisesta. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin asiassa on selvitetty, että sanotut telekopioviesti ja laskut on Scansped Oy:n kertomin tavoin lähetetty LKW Walterille. Scansped Oy:n telekopioviestiin 19.1.1994 on LKW Walterin puolesta kirjoitettu viesti, jonka mukaan viime mainittu yhtiö oli lähettänyt korvausvaatimusta koskeneet laskut uudelleen Scansped Oy:lle. Tämä osoittaa, että LKW Walter on myös vastaanottanut Scansped Oy:n vastauksen ja palauttamat laskut. Korkein oikeus katsoo edellä selostetun perusteella selvitetyksi, että Scansped Oy on tiekuljetussopimuslain 41 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin kiistänyt LKW Walterin korvausvaatimuksen ja palauttanut vaatimusta koskeneet laskut. Ei ole perusteita edellyttää, että Scansped Oy:n olisi pitänyt vaatimuksen vanhentumisen jatkumiseksi palauttaa LKW Walterille myös edellä mainitut LKW Walterin vaatimuksensa liitteenä Scansped Oy:lle telekopiona lähettämät lasku ja laskelma. LKW Walterin vaatimuksen vanhentuminen ei ole ollut keskeytyneenä enää siihen annetun vastauksen ja laskujen palauttamisen jälkeen. Yhtiön 30.5.1996 vireille panema kanne on näin ollen vanhentunut. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Ylimääräinen oikeusneuvos Mansikkamäki: Käsittelyratkaisu Korvausvelvollisuus ja se seikka, oliko Scansped Oy asianmukaisesti palauttanut asiakirjat LKW Walterille, on ollut asianosaisten välillä riitainen jo ennen oikeudenkäyntiä. Vastapuolen väitetyllä totuudenvastaisella käyttäytymisellä ei ole siten voinut olla vaikutusta Scansped Oy:n menettelyyn oikeudenkäynnissä. Telekopioviesti on ollut tai sen olisi jutun luonne huomioon ainakin tullut olla yhtiön tiedossa ja esitettävissä jo asiaa alemmissa oikeuksissa käsiteltäessä. Scansped Oy:llä ei ole ollut myöskään perusteltua aihetta luottaa siihen, että sen väite palauttamisesta tulisi hyväksytyksi jo sen käräjäoikeudessa esittämän näytön perusteella. Näillä perusteilla katson, ettei Scansped Oy ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut esittää telekopioviestiä tai vedota täällä uutena esittämäänsä seikkaan jo käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa taikka että sillä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Jätän sen vuoksi vasta täällä esitetyt telekopioviestin ja lausuman oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla huomiotta. Pääasiaratkaisu Tiekuljetussopimuslain kansainvälisiin kuljetuksiin sovellettavan 41 §:n 2 momentin mukaan kirjallinen vaatimus keskeyttää vanhentumisen siihen päivään asti, jolloin rahdinkuljettaja kirjallisesti torjuu vaatimuksen ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Näyttövelvollisuus vastauksen vastaanottamisesta tai asiakirjan palauttamisesta on sillä, joka siihen vetoaa. Säännöstä on sen tarkoitus huomioon ottaen perusteltua tulkita siten, että keskeytyksen lopettamistoimi on tehokas vain, jos torjunta on tullut sen esittäjän tietoon ja tarvittavat asiakirjat ovat palautuneet sille. Rahdinkuljettajan tulee siten vaatimuksen torjuessaan varautua esittämään siitä näyttö. Käräjäoikeuden tuomiossa selostettu näyttö ja siellä esitetyt kirjalliset todisteet eivät riitä osoittamaan toteen sitä, että LKW Walter olisi vastaanottanut vastauksen ja laskut. Tällä perusteella hyväksyn hovioikeuden päätöksen lopputuloksen. Korkeimman oikeuden enemmistö on päättänyt, että Scansped Oy:n täällä esittämä telekopioviesti otetaan todisteena huomioon. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan pääasiasta näin muodostuneen prosessiaineiston pohjalta päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Asian on ratkaissut käräjätuomari Lahti. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lakovaara, Lötjönen ja Kuningas. Esittelijä Riitta Savolainen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Taipale, Arponen ja ylimääräinen oikeusneuvos Mansikkamäki (eri mieltä). Esittelijä Jyrki Rinnemaa.