KKO/2000/11

2000 false KKO:2000:11 Ään. Kysymys vastaajan aikaisempien vankeusrangaistusten merkityksestä esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. L yhdyskuntapalvelusta 3 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Käsittely Turunseudun käräjäoikeudessa 30.9.1998 Virallinen syyttäjä vaati syytteen kohdan 1 osalta A:lle rangaistusta 18.10.1997 tehdystä pahoinpitelystä, koska A oli eräässä ravintolassa tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle lyömällä ensin tätä kerran nyrkillä kasvoihin ja tämän jälkeen puremalla B:tä nenään. Pahoinpitelystä oli B:lle aiheutunut ruhjevamma leukaniveleen ja 1 cm:n mittainen puremahaava vasemman sieraimen yläosaan. Syytteen kohdan 2 osalta syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 5.12.1997 tehdystä pahoinpitelystä, koska A oli asumansa talon porraskäytävässä tehnyt ruumiillista väkivaltaa tuolloin 14-vuotiaalle C:lle heittämällä tätä tyhjällä olutpullolla, joka oli osunut C:tä otsaan ja särkynyt. Pullon iskusta ja lasinsiruista oli aiheutunut C:n otsaan noin 0,5 senttimetrin mittainen verta vuotava haava ja runsaasti pinnallisia haavoja, C:n silmän ympärille mustelma sekä päänsärkyä. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta ja tuomitsi hänet kahdesta pahoinpitelystä yhteiseen 45 päivän vankeusrangaistukseen. Turun hovioikeuden tuomio 29.3.1999 Asian käsittely A valitti hovioikeuteen ja muun ohella vaati kohdan 1 osalta syytteen hylkäämistä siltä osin kuin hänen oli katsottu lyöneen B:tä nyrkillä kasvoihin. Rangaistuksen osalta A vaati, että rangaistusta lievennetään tai vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi tai ainakin että hänet vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalveluun. A pyysi, että hovioikeus hankkii häntä koskevan yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen ja hänelle varataan mahdollisuus täydentää valitustaan ja lausua yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksestä sen valmistuttua. Hovioikeus hankki Kriminaalihuoltoyhdistyksen Turun aluetoimistolta lausunnon A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun ja pyysi viralliselta syyttäjältä Kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnon johdosta lausuman, minkä syyttäjä antoi. Lausumassaan syyttäjä katsoi, ettei A:lle voida vankeusrangaistuksen sijasta määrätä yhdyskuntapalvelua ottaen huomioon A:lle jo aikaisemmin tuomitut useat ehdottomat vankeusrangaistukset. Hovioikeuden ratkaisu Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus katsoi, että A:n tekemät rikokset olivat sen kaltaisia, että ne edellyttivät hänen tuomitsemistaan vankeusrangaistukseen. A oli aikaisemmin useita kertoja tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. A:n aikaisempi rikollisuus muodosti yhdyskuntapalvelusta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun esteen hänen tuomitsemiselleen yhdyskuntapalveluun. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A vaati, että syytekohdan 1 osalta syyte hylätään siltä osin kuin siinä on väitetty A:n lyöneen B:tä nyrkillä kasvoihin. Seuraamusten osalta A vaati, että rangaistus lievennetään sakoksi tai vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi tai ainakin että hänet ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalveluun. Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.2.2000 Hovioikeuden menettely Hovioikeus on, hankittuaan Kriminaalihuoltoyhdistykseltä A:ta koskevan soveltuvuusselvityslausunnon, pyytänyt siitä lausuman vain viralliselta syyttäjältä. A:n mukaan hovioikeus ei ole toimittanut syyttäjän antamaa lausumaa hänelle edes tiedoksi. Yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityslausunto ja syyttäjän siitä antama lausuma saattoivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hovioikeuden ei sen vuoksi olisi tullut ratkaista valitusta varaamatta myös A:lle tilaisuutta kirjallisen lausuman antamiseen lausunnon ja syyttäjän lausuman johdosta. A on, hakiessaan muutosta hovioikeuden tuomioon, voinut tutustua mainittuihin asiakirjoihin. Koska hän on niiden johdosta voinut esittää näkemyksensä Korkeimmalle oikeudelle, juttua ei ole aihetta palauttaa hovioikeuteen. Syyksiluetut rikokset ja niistä tuomittava seuraamus A on kohdan 1 osalta pahoinpidellyt B:tä hovioikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla. Hänelle tuomittua rangaistusta ei ole syytä muuttaa sakkorangaistukseksi eikä tuomittua vankeutta ehdolliseksi. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, voidaanko A ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta tuomita yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen edellytykset ja esteet Yhdyskuntapalvelua voidaan siitä annetun lain 3 §:n mukaan tuomita, jos rikoksentekijä tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lain 4 §:n mukaan edellytyksenä on, että rikoksentekijä on antanut yhdyskuntapalvelun suorittamiseen suostumuksensa ja että voidaan olettaa hänen suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Yhdyskuntapalvelun käyttäminen on pääsääntö, jos mainitut edellytykset täyttyvät. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan esteenä tuohon rangaistukseen tuomitsemiselle voivat olla ehdottomat vankeusrangaistukset, aiemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset tai muut painavat syyt. Harkittaessa yhdyskuntapalvelun tuomitsemista huomiota on kiinnitettävä ensinnäkin tuomittavana olevan rangaistuksen ankaruuteen. Mitä lähempänä se on laissa säädettyä kahdeksan kuukauden rajaa, sitä enemmän painoa tulisi antaa perusteille, jotka voivat estää yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen. A on nyt tuomittu hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 45 päivän vankeusrangaistukseen. A:n aikaisempi rikollisuus Hovioikeus on rangaistuslajia valitessaan todennut, että A on aikaisemmin useita kertoja tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, ja katsonut hänen aikaisemman rikollisuutensa muodostavan lain 3 §:ssä tarkoitetun esteen hänen tuomitsemiselleen yhdyskuntapalveluun. Korkein oikeus toteaa, että aikaisemmin tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset voivat olla esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle kahdesta syystä. Ensinnäkin aiemmin tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpano voi konkreettisesti estää yhdyskuntapalvelun suorittamisen. Tästä ei A:n osalta ole kysymys. Toisaalta on kiinnitettävä huomiota muista rikoksista tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten määrään ja ankaruuteen sekä aikaisempien rikosten laatuun ja aikaan, joka niistä on kulunut. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että vuonna 1969 syntynyt A on ennen niitä tekoja, joista nyt on kysymys, tuomittu 1987 ja 1989 kahdesta 17- ja 19-vuotiaana tehdystä rikoksesta lyhyehköihin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, joita ei myöhemmin ole määrätty pantaviksi täytäntöön. Sen jälkeen hänet on 1992 - 1995 tuomittu 12 eri kertaa joko ehdottomaan tai sittemmin täytäntöönpantavaksi määrättyyn ehdolliseen vankeusrangaistukseen rikoksista, jotka on tehty 1990 -

1. Yksikkörangaistukset ovat vaihdelleet 30 päivästä kahdeksaan kuukauteen. Ankarimman rangaistuksen hän on saanut valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa vuonna
2. Muut rikokset ovat olleet pääosin omaisuus-, väärennys- ja rattijuopumusrikoksia. A on suorittanut vankeusrangaistusta kolmesti. Hän on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ensimmäisen kerran 24.11.
3. Noin kolme viikkoa sen jälkeen hän syyllistyi varkauteen ja elo- syyskuussa 1994 kahteen varkauteen. Sen jälkeen A on ollut suorittamassa rangaistuksia 17.10.1994 - 19.8.1995 ja 3.
4. - 27.2.
5. Nyt kysymyksessä olevat rikokset A:n nyt kysymyksessä olevat rikokset on tehty 18.10 ja 5.12.1997 eli yli kolme vuotta aikaisempien rikosten jälkeen ja runsaan puolentoista vuoden kuluttua siitä, kun hän viimeksi vapautui vankilasta. Korkeimman oikeuden kanta Yhdyskuntapalvelun taustalla on ajatus, että rangaistuksen passiivisen suorittamisen sijasta edistetään rikoksentekijän mahdollisuuksia selviytyä yhteiskunnassa. Yhdyskuntapalvelu ei merkitse rangaistustaan suorittavan eristämistä suljettuun laitokseen, vaan rikokseen syyllistynyt on yhdyskuntapalvelua suorittaessaan normaalin yhteiskuntaelämän piirissä. A:ta koskevan yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen mukaan hänen elämäntilanteensa ulkoiset puitteet ovat yhdyskuntapalvelusta suoriutumisen kannalta ongelmattomat. Hänen alkoholinkäytössään on ongelmia, joista huolimatta hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Asiassa on kysymys siitä, estääkö A:n aikaisempi rikollisuus yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 144/1996 vp. s. 13) kiinnitetään huomiota siihen, että vuosien takaisille rikoksille ei yleensä tulisi antaa merkitystä tehtäessä valintaa yhdyskuntapalvelun ja vankeusrangaistuksen välillä. A ei ole viime vuosina syyllistynyt rikoksiin toistuvasti eikä myöskään lyhyen ajan kuluttua vankilasta vapautumisen jälkeen. Hänen aikaisempi rikollisuutensa ei seuraamusten perusteella arvioituna, lukuunottamatta perätöntä lausumaa todistajana oikeudessa, ole ollut kovin vakavaa. Tämän vuoksi on perusteltua päätyä seuraamuksen harkinnassa siihen, että A:n aikaisempi rikollisuus ei ole esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:lle määrätään hovioikeuden hänelle tuomitseman 45 päivän vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 45 tuntia. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Mansikkamäki: Yhdyskuntapalvelun tavoitteet ja A:n arvioitu soveltuvuus puoltavat hänen tuomitsemistaan yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 144/1996) kiinnitetään kuitenkin huomiota myös siihen, että törkeästä rikoksesta äskettäin tuomitulle ei yleensä ole syytä määrätä yhdyskuntapalvelua. Syynä tähän on tuomittavan kokonaisrikollisuuden vakavuus. Toisaalta vuosien takaisille rikoksille ei yleensä tulisi antaa merkitystä tehtäessä valintaa yhdyskuntapalvelun ja vankeusrangaistuksen välillä. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 15/1996) näiden perustelujen täydennykseksi lausunut, että pelkkä kokonaisrikollisuus voi olla esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle ja että sama merkitys kuin yhdestä törkeästä rikoksesta tuomitulle rangaistukselle voitaisiin antaa useammalle vähäisemmälle vankeusrangaistukselle. Taustalla on käsitys siitä, että toistuvasti vankilassa olleille yhdyskuntapalvelu on, varsinkin kun rikokset jatkuvat suhteellisen pian vankilasta vapautumisen jälkeen, yleensä tarkoitukseton vaihtoehto. Harkitessani, estääkö A:n aikaisempi rikollisuus nyt yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen totean, että A vuodesta 1989 siihen asti kun hän toisen kerran joutui vankilaan vuonna 1994 on syyllistynyt rikoksiin toistuvasti. Vapauduttuaan ensimmäistä kertaa vankilasta hän on suhteellisen pian syyllistynyt uusiin rikoksiin. Hänen vapautumisestaan viimeksi vankilasta 27.2.1996 kului tosin yli puolitoista vuotta ennen ensimmäistä nyt kyseessä olevista rikoksista. Vaikka A viime vuosina ennen nyt kysymyksessä olevia rikoksia ei ole toistuvasti syyllistynyt rikoksiin, katson aikaisempien lukuisien rikosten ja sen, ettei edellisestä vankilasta vapautumisesta ollut kulunut kahtakaan vuotta, johtavan siihen, että A:n kokonaisrikollisuus on esteenä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle seuraamukseksi niistä pahoinpitelyrikoksista, joista nyt on kysymys. Katson näin ollen, ettei ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Huiskala ja lautamiehet Saarinen, Vuorinen ja Lahti. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Impivaara ja Mikkola sekä sijaisjäsen asessori Rimmanen. Esittelijä Mika Herhi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Möller, Arponen ja Mansikkamäki (eri mieltä). Esittelijä Timo Vuojolahti.