KKO/2000/118

2000 false KKO:2000:118 A oli työskennellyt vuodesta 1988 lähtien kirjastorakennuksessa, jossa oli todettu kosteusvaurioita ja homekasvustoa. Lääkärinlausuntojen mukaan A:lla oli esiintynyt vuodesta 1992 alkaen flunssaoireita ja väsymystä sekä sittemmin limaisuutta, hengenahdistusta ja hikoilua ja hänessä oli todettu allerginen nuha. A:n katsottiin altistuneen työssään homeille. Ottaen huomioon A:lle tehdyt altistustutkimukset ei riittävää näyttöä ollut siitä, että allergisen nuhan syynä olisi altistuminen homeille. Tämän vuoksi A:lla ei ollut todettu sellaista sairautta, jota voitaisiin pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään aiheutuvana. Hengenahdistusta ja muuta A:n oireilua ei pidetty sellaisena sairautena, jota ammattitautilaissa tai -asetuksessa tarkoitetaan. AmmattitautiL 1 § AmmattitautiA 2 § AmmattitautiA 3 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Taustatiedot A oli työskennellyt vuodesta 1988 lähtien kirjastoavustajana Vaasan kaupunginkirjastossa. Kirjastossa oli todettu pitkäaikainen kosteusvaurio ja homeongelma. A:lla oli vuodesta 1992 alkaen esiintynyt flunssaoireita ja väsymystä, toukokuusta 1995 alkaen limaisuutta sekä tammikuusta 1996 alkaen hengenahdistusta ja hikoilua. Lomien aikana oireet olivat heikentyneet, mutta eivät olleet kokonaan hävinneet. A oli ollut työterveyshuollon ja keuhkosairauksien poliklinikan seurannassa. Marraskuussa 1995 hänellä oli todettu matalia ja kohtalaisia vasta-ainetasoja useille kosteusvauriohomeille. Hengitysfysiologisissa tutkimuksissa ei ollut ilmennyt poikkeavaa. Diagnooseina olivat ylähengitysteiden homeoireet ja allerginen nuha. A oli ollut syys-lokakuussa 1996 tutkimuksissa Työterveyslaitoksen poliklinikalla. Tuolloin tehdyt Prick-testit olivat olleet negatiiviset. Keuhkojen ja poskionteloiden röntgenkuvat olivat olleet normaalit. A oli ollut marraskuussa 1996 Työterveyslaitoksen potilasosaston altistustutkimuksissa, joissa hänellä ei ollut todettu kosteusvauriohomeiden aiheuttamaa ammattiastmaa eikä homepölykeuhkoa. A vaati korvausta ammattitaudista. Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sammon päätös 21.1.1997 Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sampo eväsi vaaditun korvauksen, koska A:lla ilmenneet flunssa- ja hengenahdistusoireet eivät oikeuttaneet tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin eikä A:lla ollut todettu hänen työnsä aiheuttamaksi katsottavaa ammattitautia. Tapaturmalautakunnan päätös 19.6.1997 A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta lausui, että esitetyn selvityksen perusteella A oli työssään altistunut homeille ja hänellä oli ollut oireita. Suoritetuissa perusteellisissa tutkimuksissa ei ollut kuitenkaan todettu työssä todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunutta homeiden aiheuttamaa sairautta, joka olisi voitu korvata ammattitautina. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta ammattitautilain 1 §:n 1 momentin ja ammattitautiasetuksen 2 ja 3 §:n nojalla hylkäsi valituksen. Vakuutusoikeuden päätös 15.12.1998 Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ihalainen, Grönlund, Hyvärinen, Karhu ja Metsämäki. Esittelijä Annukka Suvioja. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa hänelle homealtistuksesta aiheutuneiden sairauksien korvaamisesta ammattitautina. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sampo antoi hakemuksen johdosta vastauksen ja samalla lausunnon johdosta lausuman. A antoi lausunnon johdosta lausuman. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Työolosuhteet A on työskennellyt vuodesta 1988 alkaen kirjastoavustajana Vaasan kaupunginkirjastossa. Hänen työhönsä on kuulunut muun muassa vanhojen kirjojen korjaamista, jossa työssä hän on käyttänyt puhdistusaineita, liimoja, kontaktimuoveja ja hiekkapaperia. Kirjastorakennus on rakennettu vuonna 1936 savipohjaiselle maalle notkelmaan. Rakennuksen terveystarkastuksessa 25.10.1994 on todettu, että sadevettä oli päässyt toistuvasti rakennuksen kellaritiloihin. Rakennuksen ilmastointi oli puutteellinen ja osaksi epäkunnossa. Kellarikerroksessa oli ilma tunkkaista, siellä oli hajuhaittoja ja seinillä homekasvupesäkkeitä. Rakennusteknisen kosteusvauriotarkastuksen yhteydessä 4.9.1995 on todettu kosteusvaurioita rakennuksen useissa osissa, eniten kellaritiloissa. Tarkastuskertomuksen mukaan rakennuksen ilmanvaihto tuli korjata ja erityisesti kellarin ilman pääsy muihin tiloihin tuli estää. Rakennuksen huoneilman hometutkimuksissa 20.10.1994 ja 13.11.1995 huoneilman sieni-itiöpitoisuudet ovat olleet normaalilla tasolla. Tarkastuksessa 13.11.1995 otettujen ilmanäytteiden mikrobianalyysien perusteella on todettu rakennuksen sienisuvusto tavallista runsaammaksi. Lisäksi näytteistä oli löytynyt sienisukuja, jotka olivat osoituksena kosteus- ja homevaurioista. Lääketieteellinen selvitys Asiassa esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A:lla on esiintynyt vuodesta 1992 alkaen flunssaoireita ja väsymystä, toukokuusta 1995 alkaen limaisuutta ja tammikuusta 1996 alkaen hengenahdistusta ja hikoilua. Lomien aikana oireet ovat lievittyneet, mutta eivät ole kokonaan hävinneet. Vaasan keskussairaalan keuhkosairauksien osastolla marraskuussa 1995 tehdyissä tutkimuksissa A:lla on todettu matalia ja kohtalaisia IgG-vasta-ainetasoja useille kosteusvauriohomeille. Hengitysfysiologisissa tutkimuksissa hänessä ei ollut ilmennyt poikkeavaa. Keskussairaalan keuhkosairauksien osaston virkaa toimittava osastonlääkäri Gerd Molander, jonka tutkittavana A oli ollut ensimmäisen kerran 7.2.1996, on 22.5.1996 päivätyssä lääkärinlausunnossaan todennut A:n oireiden ja hänen verestään löytyneiden homeiden vasta-aineiden perusteella, että A oli saanut työssään allergisen nuhan homealtistuksesta, mutta että hänelle ei ollut kehittynyt varsinaista astmaa. Päädiagnoosina oli homepölyallergia. A:ta myös hoitanut työterveyshuollon ja ympäristöterveyshuollon erikoislääkäri Pertti Alanne on useissa vuonna 1996 antamissaan lääkärinlausunnoissa katsonut A:n työkykyyn vaikuttaviksi sairauksiksi hengenahdistuksen ja työperäisen altistumisen homepölylle. Työterveyslaitoksessa syys-marraskuussa 1996 tehdyissä tutkimuksissa ovat Prick-testit sekä röntgenkuvauksissa keuhkot ja nenän sivuontelot olleet normaalit. Hengitystoiminta on todettu normaaliksi eikä histamiinialtistuskokeessa ole todettu normaalia voimakkaampaa reaktiotaipumusta. Työlääketieteen osaston apulaislääkäri Pekka Pöllänen on 9.12.1996 päivätyssä lausunnossaan päätynyt mainittujen tietojen ja A:sta tehtyjen altistustutkimusten perusteella siihen, ettei A:ssa ollut todettu kosteusvauriohomeiden aiheuttamaa ammattiastmaa eikä alveoliittia eli keuhkorakkuloiden tulehdus-reaktiota. Lausunnon mukaan A:lla oli allerginen nuha ja hänellä oli esiintynyt hankalia hengitystieoireita, kun hän oli työskennellyt kosteusvaurioituneessa rakennuksessa. Alanne on tämän jälkeen 3.1.1997 antanut lääkärinlausunnon, jossa hän on todennut, että A:n oireet, silmien ärtyminen ja vuotaminen, nenän tukkoisuus, äänen käheytyminen, hengenahdistus ja limaisuus sopivat kaikki hyvin homeitiöaltistumisen aiheuttamaksi. Kirjastorakennuksessa työskennelleistä henkilöistä on useilla todettu IgG-luokan vasta-aineita ja yhdellä allerginen alveoliitti. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 8.2.2000 antamassaan lausunnossa katsonut, että A:n ylähengitysteiden oireilun oli katsottava johtuneen siitä, että hän oli todennäköisesti altistunut kosteusvauriohomeelle työpaikalla. Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty objektiivista näyttöä siitä, mihin A:n allergisen nuhan diagnoosi perustui. Näin ollen A:lla ei lausunnon mukaan ole todettu sellaista sairautta, jota voitaisiin pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään johtuvana. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on liittänyt lausuntoonsa kahden pysyvän asiantuntijansa, keuhkosairausopin dosentti Henrik Riskan ja professori, keuhkosairauksien erikoislääkäri Pentti Tukiaisen lausunnot. Riska on lausunut muun muassa, että A:lla oli todettu vasta-aineita useille kosteusvauriohomeille mutta että Prick-testit olivat olleet negatiiviset. Riskan mukaan viimeksi mainitut ovat hyvin usein käytännössä negatiiviset, kun taas vasta-aineita löytyy runsaasti myös normaaliväestöltä. Riska on pitänyt A:n oireilua varsin epäominaisena. A oli oireillut kosteusvaurioituneissa tiloissa, mutta tämä ei Riskan mukaan merkitse sitä, että oireet olisivat pääosin hänen työstään johtuvia siinä määrin, että kyseessä olisi ammattitauti. Tukiainen on lausunnossaan maininnut seuraavat seikat, jotka tukevat sitä käsitystä, että henkilön oireet ovat yhteydessä kosteusvauriohomeisiin: työpaikan rakenteissa todetaan kosteusvaurioita, rakenteissa todetaan homekasvustoa, altistuneista useat oireilevat, oireet sopivat kosteusvauriohomeiden aiheuttamiksi ja oireet häviävät tai huomattavasti lievittyvät altistuksen lakattua ja palaavat uudessa altistuksessa. Tukiainen on pitänyt selvänä, että kirjastorakennuksessa, etenkin kellarikerroksessa, oli merkittävä kosteus- ja homevaurio sekä että homeitiöiden ja homeiden erittämien haihtuvien aineiden kulkeutuminen muuallekin rakennukseen oli ollut mahdollista. Kevättalvesta 1994 alkaen useat henkilöt olivat hakeutuneet työterveyshuoltoon erilaisten silmien, nenän ja keuhkoputkien ärsytysoireiden vuoksi. A:lla oli esiintynyt väsymystä ja flunssankaltaisia oireita, etenkin nuhaa. Myöhemmin hänelle oli ilmaantunut myös limaneritystä keuhkoista, hengenahdistuksen tunnetta ja hikoilua. A:lle suoritetuissa perusteellisissa tutkimuksissa ei ollut voitu objektiivisesti osoittaa IgE-välitteistä allergisoitumista homesienille tai allergiseen alveoliittiin viittaavaa. A:n oireet olivat helpottuneet mutta eivät olleet kokonaan hävinneet altistuksen lakattua sairasloman aikana. Oireet olivat kuitenkin voimistuneet hänen palattuaan työpaikalle. Kirjastorakennuksen huoneilmasta oli löytynyt Aspergillus-hometta tavallista enemmän. IgG-luokan vasta-aineita Aspergillukselle oli löytynyt 31 työntekijästä 23:lla, myös A:lla. Tukiaisen mielestä nämä löydökset puolsivat epäsuorasti A:n oireiden ja kosteusvaurion yhteyttä. Tukiainen on lausunut, että A:n oireiden syistä oli vain epäsuoraa näyttöä. Kuitenkin kaikki edellytykset sille, että oireet johtuisivat työpaikan kosteusvauriohomeista, täyttyivät. Tukiainen on päätynyt siihen, että A:n ylähengitysteiden oireet ja allerginen nuha olivat lääketieteellisen kokemuksen perusteella todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään johtuvia. Oikeudellinen arvio Ammattitautilain 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Lain 2 §:n ja ammattitautiasetuksen 2 §:n mukaan sairauden katsotaan olevan ammattitauti, kun fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä esiintyy henkilön työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. Asetuksen 3 §:n mukaan biologisia tekijöitä ovat muun muassa bakteerien ja homeiden vapauttamat itiöt ja muut biologisesti aktiiviset aineet sekä tyypillisiä sairauksien muotoja homepölykeuhkosairaus, homeiden aiheuttama astma ja nuha sekä ilmankostuttajakuume. Edellä esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että A on altistunut työssään homeille. Kysymys on siitä, onko hänellä todettu sellainen sairaus, joka todennäköisesti pääasiallisesti johtuisi altistumisesta homeille työssä. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1998:22, johon A on valituksessaan vedonnut, ottanut kantaa homeen aiheuttaman sairauden korvattavuuteen ammattitautina. Mainitussa tapauksessa työntekijä oli työskennellyt vuosina 1980- 1993 opettajana koululla, jossa oli todettu vesivahinkojen ja rakenteiden kastumisen sekä puutteellisen ilmastoinnin seurauksena runsasta homekasvustoa ja korkeita homesieni-itiöpitoisuuksia. Lääkärinlausuntojen mukaan työntekijällä oli esiintynyt muun muassa iho-ongelmia, päänsärkyä, ympärivuotista nuhaisuutta sekä syksystä 1992 lähtien hengenahdistusta. Hänen sairautensa oli määritelty ammatilliseksi allergiseksi nuhaksi ja sidekalvontulehdukseksi. Mainittujen sairauksien katsottiin aiheutuneen työntekijän pitkäaikaisesta ja voimakkaasta altistumisesta koulukiinteistössä esiintyneelle homekasvustolle ja ne oli korvattava ammattitauteina. Vaikka ennakkotapauksessa onkin yhtäläisyyksiä A:n tapauksen kanssa, on tapauksissa myös merkityksellisiä eroja. Ennakkotapauksessa oli selvitetty, että yhteenosuvuus kiinteistössä esiintyneiden mikrobilajien ja työntekijän verestä todettujen IgG-luokan vasta-aineiden välillä oli ollut erittäin hyvä ja että työntekijällä oli havaittu ominaisia IgE-vasta-aineita niille homeille, joita kiinteistössä oli kasvanut. A:n kohdalla ei näitä IgE-luokan vasta-aineita ole todettu. Ennakkotapauksessa oli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus katsonut todennäköiseksi, että työntekijä oli homealtistuksen seurauksena sairastunut homeiden aiheuttamaan allergiseen nuhaan ja sidekalvontulehdukseen. A:n kohdalla ei ole Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mukaan esitetty objektiivista näyttöä siitä, mihin allergisen nuhan diagnoosi on perustunut, eikä siten homeista johtuvaa sairautta. Korkein oikeus katsoo, ottaen huomioon erityisesti Työterveyslaitoksessa A:sta tehdyt tutkimukset, ettei asiassa ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että A:ssa todetun allergisen nuhan syynä olisi hänen altistumisensa homeille. Tämän vuoksi Korkein oikeus, yhtyen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen näkemykseen, päätyy siihen, ettei A:ssa ole todettu sellaista sairautta, jota voitaisiin pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään johtuvana. A:n hengenahdistusoireita ja muuta oireilua ei voida pitää sellaisena sairautena, jota ammattitautilaissa ja -asetuksessa tarkoitetaan. Kysymys ei näin ollen ole myöskään ammattitautilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sairauden olennaisesta pahenemisesta työssä. Tuomiolauselma Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Taipale, Hidén, Kitunen ja Koskelo. Esittelijä Aija Peltola.