2000 false KKO:2000:13 Hovioikeus oli syyttäjän valituksesta alentanut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla avustajalle käräjäoikeudessa maksettua palkkiota. Korkein oikeus oli kumonnut hovioikeuden päätöksen ja palauttanut asian hovioikeuteen, koska hovioikeuden päätöksessä ei ollut mainittu niitä pääsyitä, joihin ratkaisu perustui. Ään. Palauttamisen jälkeen asia käsiteltiin ja ratkaistiin samassa hovioikeuden kokoonpanossa kuin kumottu päätös. Kysymys kokoonpanon esteellisyydestä. (Vahv. jaosto) OK 13 luku 1 § IhmisoikeusSop 6 artikla 1 kappale ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Salon käräjäoikeuden päätös 9.2.1996 Käräjäoikeus lykkäsi muun muassa L:ää vastaan ajetun rikosasian käsittelyn 16.2.1996 pidettävään käräjäoikeuden istuntoon ja välipäätöksessään määräsi valtion varoista maksettavaksi asianajaja S:lle palkkioksi L:n avustamisesta käräjäoikeudessa 2.3.1995 - 31.1.1996 suoritetuista toimenpiteistä 203 760 markkaa ja palkkion perusteella lasketun arvonlisäveron määrän 44 827,20 markkaa. Turun hovioikeuden päätös 18.6.1996 Virallisen syyttäjän vaadittua, että käräjäoikeuden asianajaja S:lle määräämää palkkiota alennetaan, hovioikeus mainitsemillaan perusteilla alensi valtion varoista S:lle maksettavan palkkion arvonlisäveroineen 97 600 markkaan. Korkeimman oikeuden päätös 3.6.1997 S:n valituksen johdosta Korkein oikeus totesi, ettei syyttäjän valitus hovioikeuteen ollut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 §:n säännökset huomioon ottaen ollut sillä tavalla puutteellinen, että hovioikeuden olisi tullut S:n vaatimuksen mukaisesti jättää valitus tutkimatta. Korkein oikeus kuitenkin kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuteen, koska hovioikeuden päätökseen ei ollut oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n mukaisesti pantu niitä pääsyitä, joihin päätös perustui. Palautuspäätöksen perustelujen mukaan näillä pääsyillä tarkoitettiin sitä, että hovioikeus ei ollut päätöksensä perusteluissa maininnut, oliko se katsonut, että S ei ollut oikeutettu saamaan joistakin laskussaan mainituista toimenpiteistä palkkiota, miltä osin se oli hyväksynyt S:n osittain käyttämän ajankäyttöön perustuvan laskutuksen ja oliko se tarkoittanut vahvistaa palkkion muilta osin noudattaen oikeusministeriön määräyksessä tavanomaisista tehtäväkokonaisuuksista vahvistettuja normaalipalkkioita. Turun hovioikeuden päätös 4.3.1998 Hovioikeus totesi mainitsemillaan perusteilla, että S:llä olisi ollut oikeus saada valtion varoista palkkiota L:n avustamisesta käräjäoikeudessa 2.3.1995 -31.1.1996 yhteensä 79 300 markkaa. Hovioikeus oli aikaisemmassa päätöksessään vahvistanut S:lle maksettavaksi palkkioksi 80 000 markkaa, mitä määrää ei voitu alentaa, koska S oli yksin hakenut muutosta hovioikeuden sanottuun päätökseen. S:lle oli siten maksettava valtion varoista palkkiota hovioikeuden aikaisemman päätöksen mukaiset 80 000 markkaa. S:lle oli lisäksi maksettava palkkion määrän perusteella laskettu arvonlisäveron osuus 17 600 markkaa. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä. Valtion varoista määrättiin maksettavaksi S:lle palkkioksi L:n avustamisesta käräjäoikeudessa ajalla 2.3.1995 -31.1.1996 arvonlisäveroineen käräjäoikeuden tuomitseman 248 587,20 markan asemesta 97 600 markkaa. S velvoitettiin palauttamaan valtiolle käräjäoikeuden liikaa maksama määrä 150 987,20 markkaa. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Sijaisjäsen, viskaali Mäkinen katsoi mainitsemillaan perusteilla, että S:llä olisi ollut oikeus saada valtion varoista palkkiota L:n avustamisesta käräjäoikeudessa 2.3.1995 - 31.1.1996 yhteensä 74 500 markkaa. Hovioikeus oli aikaisemmassa päätöksessään vahvistanut S:lle maksettavaksi palkkioksi 80 000 markkaa, mitä määrää ei voitu alentaa, koska S oli yksin hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen. S:lle oli siten maksettava valtion varoista palkkiota hovioikeuden aikaisemman päätöksen mukaiset 80 000 markkaa. S:lle oli lisäksi maksettava palkkion määrän perusteella laskettu arvonlisäveron osuus 17 600 markkaa. Muilta osin Mäkinen oli samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA S:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan S vaati ensisijaisesti, että hovioikeuden päätös ratkaisun tehneen hovioikeuden kokoonpanon esteellisyyden ja muiden oikeudenkäyntivirheiden johdosta poistetaan ja käräjäoikeuden päätös pysytetään siten, että käräjäoikeuden maksettavaksi määräämää palkkiota alennetaan 1 300 markalla ja sen arvonlisävero-osuudella, tai että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi hovioikeuteen. Toissijaisesti S vaati, että syyttäjän hovioikeuteen tekemä valitus hylätään ja käräjäoikeuden päätös pysytetään edellä mainituin tavoin muutettuna tai että joka tapauksessa hovioikeuden maksettavaksi määräämää palkkiota korotetaan. Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.2.2000 Ratkaisu hovioikeuden menettelyn virheellisyyttä koskeviin väitteisiin Hovioikeuden kokoonpanon väitetyn esteellisyyden osalta Korkein oikeus toteaa seuraavaa: Hovioikeus on syyttäjän valituksesta alentanut käräjäoikeuden S:lle valtion varoista maksettavaksi määräämää palkkiota. Korkein oikeus on S:n valituksesta kumonnut hovioikeuden päätöksen ja palauttanut asian käsiteltäväksi hovioikeuteen, koska päätöksessä ei ollut mainittu niitä pääsyitä, joihin ratkaisu perustui. Palauttamisen jälkeen asia on käsitelty ja ratkaistu samassa kokoonpanossa kuin kumottu päätös. S on katsonut, että tämä sama hovioikeuden kokoonpano on ollut esteellinen ratkaisemaan asian. Kysymys on siten tuomareiden esteellisyydestä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla oikeudenkäyntiavustajalle maksettavaa palkkiota koskevassa asiassa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan henkilö on esteellinen toimimaan tuomarina, jos hän on ollut toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina taikka aikaisemmin päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa. Samaa asiaa voidaan käsitellä myös samassa oikeudessa useampaan kertaan, esimerkiksi silloin, kun ylempi tuomioistuin on kumonnut alemman asteen tuomion ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi samaan tuomioistuimeen. Lainkohta ei sanamuotonsa mukaan koske tätä tilannetta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä puolueettomuusvaatimuksen on katsottu merkitsevän ensiksikin subjektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, ettei tuomarilla tosiasiallisesti ole ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etuja, ja toiseksi objektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, että objektiivisesti arvioiden ei synny oikeutettua epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomioissaan tapauksissa Ringeisen vastaan Itävalta ja Diennet vastaan Ranska lausunut, että yleisenä puolueettomuuden velvoitteesta johtuvana periaatteena ei voida pitää, että ylemmän tuomioistuimen kumotessa alemman tuomioistuimen tuomion asia pitäisi osoittaa toiseen tuomioistuimeen tai kokoonpanoon (tuomiot 16.7.1971 vol. A no 13, s. 40, § 97 ja 26.9.1995 vol. A no 325 A, s. 17, § 37 - 38). Kummassakin tapauksessa asian palauttaminen uudelleen käsiteltäväksi oli johtunut menettelyvirheestä. Vaikka asian käsittelyyn oli molemmilla kerroilla osallistunut samoja jäseniä, tuomioistuin ei ole katsonut sopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa rikotun. Tapauksessa Thomann vastaan Sveitsi oli kysymys poissaolevana tuomitun vastaajan rikosasian uudesta käsittelystä normaalissa rikosprosessissa, mitä menettelyä ei kansallisen lainsäädännön mukaan pidetty muutoksenhakuna. Thomann väitti, että kun samat tuomarit olivat käsitelleet hänen rikosasiansa ensin hänen poissaollessaan ja sen jälkeen uudessa oikeudenkäynnissä, nämä olivat muodostaneet käsityksensä hänen syyllisyydestään jo ennen oikeudenkäyntiä. Ihmisoikeustuomioistuin viittasi edellä mainittuihin tuomioihin ja totesi, ettei tapauksessa mikään viitannut siihen, että tuomareilla olisi ollut ennakkoasenteita tai -käsityksiä. Siten oli oletettavaa, että he olivat olleet henkilökohtaisesti puolueettomia. Lausumillaan perusteilla ihmisoikeustuomioistuin päätyi siihen, ettei tilanne herättänyt myöskään objektiivisesti arvioiden epäilyjä tuomareiden puolueellisuudesta (tuomio 10.6.1996 vol. 1996 III s. 815 - 816, § 31, 33, 35 ja 36). Ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta tuomioistuimen puolueettomuutta ei siten voida katsoa automaattisesti loukkaavan sen, että aikaisemman ratkaisun tekemiseen osallistuneet jäsenet ovat mukana asiasta palauttamisen jälkeen uudelleen päätettäessä. Mikään käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei viittaa siihen, että hovioikeuden esittelijällä tai jäsenillä olisi ollut henkilökohtaisia ennakkoasenteita asiassa. Kysymys ei ole ollut muutoksenhausta hovioikeuden aikaisemmin tekemään ratkaisuun, vaan siitä, että hovioikeuden on tullut Korkeimman oikeuden päätöksessä kerrotuista perustelujen puutteellisuuksista johtuen käsitellä asiamiehelle tulevaa palkkiota koskeva asia uudelleen. Tässä uudessa käsittelyssä ei ole tuotu taikka edes voitu tuoda esiin mitään uusia tosiseikkoja. Toisaalta hovioikeus ei ole voinut S:n valituksen johdosta käsiteltävänään olevassa asiassa myöskään muuttaa lopputulosta hänen vahingokseen. Myöskään se, että ratkaisun lopputulos on sama kuin aikaisemmin, ei osoita, että puheena olevassa asiassa epäily hovioikeuden puolueettomuudesta olisi objektiivisesti oikeutettu. Muiden hovioikeuden menettelyn virheellisyyttä koskevien väitteiden osalta Korkein oikeus toteaa, että virallinen syyttäjä on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla syytetylle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkion määrää koskevassa valituksessaan voinut vedota seikkoihin, joihin hän ei ollut vedonnut käräjäoikeudessa. Hovioikeus on määrätessään syyttäjän valituksesta palkkion oikean määrän voinut kiinnittää huomiota myös muihin kuin valituksesta ilmeneviin seikkoihin. Asianosaisten kuulemisen periaatteen toteutuminen ei ole edellyttänyt S:n kuulemista erikseen jokaisesta seikasta, johon hovioikeus on palkkiota määrätessään ratkaisunsa perusteluissa kiinnittänyt huomiota. Hovioikeus on niin ikään voinut prosessuaalisten periaatteiden rajoittamatta muuttaa palautuksen jälkeen antamassaan ratkaisussa aiemman päätöksensä perusteluja ratkaisun lopputuloksen pysyessä ennallaan. Edellä mainituilla perusteilla kaikki menettelyn virheellisyyttä koskevat väitteet hylätään. Pääasiaratkaisu Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen lopputuloksen ja siihen johtaneet perustelut. Hovioikeuden päätöstä ei siten muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Vanhempi oikeussihteeri Hirvonen: Korkein oikeus lausunee hovioikeuden ratkaisukokoonpanon esteellisyydestä seuraavaa: Korkein oikeus on kumonnut hovioikeuden päätöksen virallisen syyttäjän valitukseen S:lle maksuttomassa oikeudenkäynnissä käräjäoikeuden osalta maksettavaa palkkiota koskevassa asiassa, koskei hovioikeuden ratkaisussa ollut mainittu niitä pääsyitä, joihin se oli perustettu, ja palauttanut asian hovioikeuden käsiteltäväksi. Kun palautuksen syynä on ollut se, että ratkaisu on ollut pääasiallisesti perustelematon ja kun oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa lopputuloksen hyväksyttävyyttä on arvioitava perustelujen kautta, hovioikeudessa ei palautuksen jälkeen ole ollut kysymys pelkästään ratkaisun täydentämisestä jo omaksuttuun lopputulokseen johtavilla perusteluilla vaan asianmukaisesti perustellun ratkaisun antamisesta. Perustelujen hahmottumisen myötä ratkaisun tekemiseen osallistuvilla täytyy olla valmius tarpeen vaatiessa päätyä myös muuhun lopputulokseen. Tämä puolestaan edellyttää, ettei ratkaisija tai esittelijä ole sitoutunut aikaisemmin omaksumaansa lopputulokseen vaan kykenee tarkastelemaan myös sitä ennakkoluulottomasti. Hovioikeuteen palauttamisen jälkeen S:n palkkiota koskeva virallisen syyttäjän valitus on ratkaistu kokoonpanossa, johon ovat kuuluneet samat jäsenet ja sama esittelijä kuin ensimmäisellä kerralla. Koska he ovat jo aikaisemmin puutteellisten perustelujen pohjalta ottaneet kantaa S:n palkkion määrään, Korkein oikeus katsonee olevan perusteltua aihetta epäillä, että heillä on jälkimmäisellä käsittelykerralla ollut esteellisyyden perustava ennakkokäsitys siitä, miten palkkiovalitus tulisi ratkaista. Sen vuoksi Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden päätöksen ja palauttanee asian uudelleen hovioikeuteen ratkaistavaksi laillisessa kokoonpanossa. Oikeusneuvos Bygglin: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan asiasta muutoinkin, ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Oikeusneuvos Krogerus: Siltä osin kuin S on väittänyt, että asian hovioikeudessa aikaisemmin ratkaissut kokoonpano on ollut esteellinen ratkaisemaan asian palautuksen jälkeen, lausun seuraavaa. Korkeimman oikeuden hovioikeuden menettelyn virheellisyyttä koskeviin väitteisiin antamassa ratkaisussa todetuin tavoin hovioikeuden esittelijä ja jäsenet eivät ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan olleet esteellisiä käsittelemään asiaa palautuksen jälkeen. Korkein oikeus on palauttanut asian hovioikeuteen sen vuoksi, että hovioikeuden päätöksessä ei ollut mainittu niitä pääsyitä, joihin ratkaisu perustui. Palauttamisen syynä on siis ollut se, että hovioikeuden ratkaisun perustelut ovat olleet puutteelliset. Tarkoituksena on näin ollen ollut, että palautuksen jälkeen hovioikeuden uudessa ratkaisussa kirjoitetaan laissa edellytetyin tavoin näkyviin ne perusteet, joiden nojalla hovioikeus on ratkaisuunsa päätynyt. Tällaisessa tilanteessa asian luonteesta johtuu, että hovioikeuden ratkaisun täydentäminen kuuluu sen esittelijän ja niiden jäsenten tehtäväksi, jotka ovat asian alunperin hovioikeudessa ratkaisseet, edellyttäen, että he edelleen ovat virantoimituksessa samassa tuomioistuimessa, kuten nyt on ollut asianlaita. Tällöin on merkitystä vailla kysymys siitä, onko hovioikeuden esittelijällä ja jäsenillä asiaa uudelleen ratkaistessaan ollut ennakkokäsitys asiasta vai ei. Hovioikeuden esittelijän ja jäsenten esteettömyyttä ei aikaisempaan ratkaisuun osallistumisen perusteella siten ole tarpeen tässä tapauksessa arvioida oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeviin säännöksiin perustuvan tuomarin ennakkokäsityksiä koskevan tulkintakäytännön valossa. Näillä perusteilla katson, etteivät hovioikeuden esittelijä ja jäsenet ole olleet esteellisiä. Muiden hovioikeuden menettelyn virheellisyyttä koskevien väitteiden ja pääasian osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Oikeusneuvokset Vuori, Hidén, Möller ja Raulos olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin. Asian ovat ratkaisseet laamanni Laineenkare sekä lautamiehet Hyvärinen, Kallio ja Achren. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Särkilä, Hurme ja Mäkinen. Esittelijä Risto Tikka. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Taipale, Möller ja Palaja. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Särkilä, Hurme ja Mäkinen (eri mieltä). Esittelijä Risto Tikka. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Raulos (eri mieltä), Möller (eri mieltä), Hidén (eri mieltä), Vuori (eri mieltä), Kitunen, Krogerus (eri mieltä), Bygglin (eri mieltä) ja Mansikkamäki. Esittelijä Jarmo Hirvonen (mietintö).
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.