KKO/2000/19

2000 false KKO:2000:19 Maaoikeus oli palauttanut asian uuteen yksityistietoimitukseen ottamatta kantaa pääasiaan. Kun toimituksessa ei voida ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevia kysymyksiä, maaoikeuden oli tullut antaa niistä lausunto. Maaoikeudessa valittajina olleiden asianosaisten vastapuolena ollut A ei ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin hävinnyt asiaa eikä häntä voitu tässä vaiheessa velvoittaa korvaamaan valittajilla maaoikeudessa olleita oikeudenkäyntikuluja. (Ään.) Ks. KKO:1998:133 OK 21 luku 1 § (1013/1993), OK 21 luku 16 § ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Toimitusmiehet perustivat A:n hakemuksesta Mikkelin maalaiskunnan Remojärven kylässä 13.11.1997 suoritetussa yksityistietoimituksessa nro 128187-3, joka koski A:n omistaman Neuhanrannan tilan RN:o 1:82 tieoikeuksien järjestämistä, yksityisistä teistä annetun lain 8§:n nojalla tieoikeudet Neuhanrannan tilalle ja eräille muille tiloille Neuhanrannan tilan ja samassa kylässä olevan Kukonlahden tilan RN:o 1:127 alueelle. Uuden tien ja siihen liittyvän ennestään olevan yksityistien tienosan kunnossapitoa varten perustettiin tiekunta. Lisäksi toimitusmiehet päättivät Kukonlahden tilalla käytössä olleen entisen tien rakentamisesta aiheutuneiden kustannusten jakamisesta sekä yksityisistä teistä annetun lain 4 luvussa tarkoitetuista korvauksista. Käsittely maaoikeudessa B ja C, jotka eivät olleet olleet saapuvilla toimituksessa, valittivat siitä maaoikeuteen ja lausuivat, että vaikka toimituksen kohteena osittain ollutta ennestään olevaa yksityistietä käytettiin kuljettaessa heidän omistamalleen samassa kylässä olevalle Koivuniemen tilalle RN:o 1:116, heitä ei ollut kutsuttu toimitukseen. B ja C vaativat, että A velvoitettaisiin suorittamaan heille korvausta toimituksessa käsitellyn entisen yksityistien tienosan rakentamiskustannuksista. Lisäksi he vaativat oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. A vastusti vaatimuksia sekä vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Itä-Suomen maaoikeuden päätös 10.3.1998 Maaoikeus totesi, että Lungqvistien omistaman Koivuniemen tilan RN:o 1:116 hyväksi oli voimassa aikanaan rasitteena perustettu pysyvä oikeus tiehen, joka alkuosaltaan oli toimitusmiesten päätöksestä ilmenevällä tavalla siirretty uuteen paikkaan Kukonlahden tilan RN:o 1:127 alueella. B ja C olivat siten toimituksen asianosaisia ja siitä olisi tullut tiedottaa heille yksityisistä teistä annetun lain 43 §:n viittaussäännös huomioon ottaen kiinteistönmuodostamislain 168 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Toimituksesta ei ollut tiedotettu B:lle ja C:lle eikä heillä ollut ollut tilaisuutta esittää valituksessa tarkoitettuja vaatimuksiaan, jotka olivat jääneet toimituksessa käsittelemättä. Sen vuoksi maaoikeus kumosi toimituksen ja palautti asian toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Asian lopputulos huomioon ottaen A velvoitettiin kiinteistönmuodostamislain 270 §:n sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 8 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan B:lle ja C:lle kohtuulliseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista maaoikeudessa 2 500 markkaa. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Palomäki ja maaoikeusinsinööri Tenhola sekä lautamiehet X ja Y. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että maaoikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin hänet on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut. Lisäksi A vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. B ja C vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Yksityisistä teistä annetun lain mukaisissa asioissa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen maaoikeudessa sovelletaan lain 104 §:n ja kiinteistönmuodostamislain 270 §:n säännösten perusteella oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. Sanotun luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Luvun 16 §:n 1momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Pykälän 2 momentin mukaan jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä. B ja C eivät olleet olleet saapuvilla toimituksessa. Sen vuoksi siinä ei ollut käsitelty kysymystä toimituksen kohteena olevan entisen yksityistien rakentamisesta heille aiheutuneiden kustannusten jakamisesta. B ja C olivat valituksessaan maaoikeudelle vaatineet A:n velvoittamista suorittamaan heille korvausta tien rakennuskustannuksista. Koskei korvausvaatimusta ollut käsitelty toimituksessa, maaoikeus on kumonnut toimituksen ja palauttanut asian toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Kysymys on siitä, onko A oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin häviöpuolena velvollinen korvaamaan B:llä ja C:llä maaoikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut. Yksityisistä teistä annetussa laissa ja kiinteistönmuodostamislaissa ei ole säännöstä siitä, että toimitusmiehet voisivat tietoimituksessa ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevia kysymyksiä. Toimitusmiehet eivät siten voi antaa lausuntoa oikeudenkäyntikuluista myöskään palautetun asian yhteydessä. Tämän vuoksi kulukysymyksen ratkaisuun palautettaessa asia maaoikeudesta toimitukseen ei voida soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momenttia. Maaoikeuden on siten tullut lausua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Asia on palautettu uuteen toimituskäsittelyyn eikä maaoikeus ole ensimmäisenä asteena ratkaissut pääasiaa. A ei ole tällöin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hävinnyt asiaa eivätkä B ja C ole saman luvun 16 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin voittaneet muutoksenhakua maaoikeudessa. Näin ollen A:ta ei ole voitu tässä vaiheessa velvoittaa korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluja maaoikeudessa. Vastaavasti B:tä ja C:tä ei ole voitu velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja maaoikeudessa. Jos asia myöhemmin tulee maaoikeuden käsiteltäväksi, maaoikeus voi harkitessaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ottaa huomioon myös nyt kysymyksessä olevat kulut. Seikka, jonka johdosta A voittaa muutoksenhaun Korkeimmassa oikeudessa, ei johdu Lungqvisteista. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaan B ja C eivät ole velvollisia korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja Korkeimmassa oikeudessa. Päätöslauselma Maaoikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin A on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa. B:n ja C:n A:han kohdistama vaatimus heillä oikeudenkäynnistä maaoikeudessa olleiden kulujen korvaamisesta hylätään ennenaikaisena. Niinikään hylätään ennenaikaisena A:n vaatimus saada korvausta kuluistaan maaoikeudessa. Asianosaisten puolin ja toisin esittämät vaatimukset saada korvausta kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Anja Tulenheimo-Takki, Juhani Wirilander (eri mieltä), Markku Arponen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Soile Poutiainen. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Wirilander: Olen samaa mieltä kuin enemmistö siinä, että maaoikeuden on tullut lausua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. B:n ja C:n valitettua toimituksesta muun muassa sillä perusteella, että se oli suoritettu, vaikka kaikkia tien käyttäjiä ei ollut laillisesti kutsuttu toimitukseen, A on vaatinut valituksen tutkimatta jättämistä, koska B ja C oli laillisesti kutsuttu toimitukseen ja he olivat menettäneet puhevaltansa laiminlyödessään käyttää sitä asian ensiasteena toimivassa tietoimituksessa. A on näin ollen ollut maaoikeudessa B:n ja C:n vastapuoli. Maaoikeus on todennut, että koska toimituksen aloittamisesta ei ollut tiedotettu lain edellyttämällä tavalla, B:llä ja C:llä ei ollut ollut tilaisuutta esittää toimituksessa valituksessa tarkoitettuja vaatimuksiaan, jotka siten olivat jääneet toimituksessa käsittelemättä, ja palauttanut toimituksen toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. A on näin ollen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hävinnyt asian ja B ja C ovat saman luvun 16 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla voittaneet muutoksenhakunsa maaoikeudessa. Tähän nähden katson, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden tuomion lopputulosta oikeudenkäyntikulujen osalta. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta Korkeimmassa oikeudessa ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.