KKO/2000/36

2000 false KKO:2000:36 Kysymys siitä, mistä ajankohdasta lähtien lisätiealueesta määrättävälle maapohjankorvaukselle oli laskettava yleisistä teistä annetussa laissa säädetty korko. L yleisistä teistä 70 § (15.4.1988/334) L yleisistä teistä 29 § 4 mom (9.8.1963/404) Asian aikaisempi käsittely Yleistietoimitus Rehakan-Napialan maantien numero 13649 tiealueen rajaamiseksi suoritettiin Janakkalan kunnan Tervakosken, Napialan ja Rehakan kylissä yleistietoimitus nro 120440-

1. Rehakka - Napiala kylätie oli muutettu paikallistieksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätöksellä 28.8.
2. Tietoimituksessa rajattiin maastossa vuoden 1998 aikainen tien alue. Alkuperäisen tiealueen leveyden ylittävään alueeseen perustettiin tieoikeus ja siitä määrättiin korvaukset. A:n ja B:n omistamalle tilalle määrättiin maapohjakorvausta. A ja B vaativat korvaukselle 11 prosenttia korkoa kymmenen vuoden ajalta 1.7.1998 saakka, koska tiealue oli ollut nykyisessä leveydessään ainakin kymmenen vuotta. Toimitusmiehet totesivat, että yleisistä teistä annetun lain 70§:n mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa toimituksen aikana, maksettavaksi määrätyille korvauksille korko laskettiin tilusten haltuunottoa seuranneen kuukauden alusta lukien. Korvattaviksi tulleiden tilusten oli katsottava tulleen tienpitäjän haltuun toimituksen loppukokouspäivänä 15.6.1998 tehdyllä toimitusmiesten päätöksellä, jolla tienpitäjälle oli perustettu tieoikeus asianomaisiin tiluksiin. Toimitusmiesten toimivaltaan ei kuulunut ennen toimituksen vireillepanoa tapahtuneista ilman laillista perustetta suoritetuista toimenpiteistä aiheutuneiden seuraamusten käsitteleminen. Näihin kuului päätöksestä poikkeavan haltuunottoajan ja koron laskemisajan määrääminen. Toimitusmiehet määräsivät maapohjankorvaukselle suoritettavaksi kuuden prosentin koron 1.7.1998 alkaen. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio A ja B valittivat maaoikeuteen. He vaativat, että korko maapohjankorvaukselle oli maksettava taannehtivasti kymmenen vuoden ajalta 1.7.1998 saakka. Maaoikeus totesi Tielaitoksen tienparannustöiden yhteydessä ottaneen haltuunsa alkuperäistä tiealuetta leveämmän alueen. Nykyisessä laajuudessaan tiealue oli ollut ainakin 15 vuotta. A ja B eivät olleet antaneet suostumustaan omistamansa maan haltuunottoon. Kyse ei ollut niin vähäisestä alueen muutoksesta, että rajan määrääminen olisi ollut tarpeetonta. Tielaitoksen velvollisuutena oli aikanaan ollut hakea tietoimitusta, mutta näin ei ollut tapahtunut. Korvausten määräämisessä oli sovellettava yleisistä teistä annetun lain 70§:ää. Haltuunoton käsitettä ei voitu soveltaa niin suppeasti, että se tulisi kyseeseen vain, kun alueen sijainti oli merkitty maastoon ja työhön tiellä oli ryhdytty. Maaoikeus katsoi, ettei maastoon merkitsemistä voitu pitää kynnyskysymyksenä. Maaoikeuden kokemuksen mukaan useasti tietyön yhteydessä tapahtui tiesuunnitelman mukaisen alueen, tiealueen rajan ylitystä tai tien levittämistä tiealueen ulkopuolelle tietä parannettaessa. Kun kysymys oli Tielaitoksen omavaltaisuudesta, ei maanomistajaa tullut saattaa kohtuuttomaan asemaan siinä suhteessa, että hänen tulisi ryhtyä asiassa huomattaviin ja mahdollisesti kalliisiin oikeudenkäyntitoimiin. Saatavan yleinen vanhentumisaika oli kymmenen vuotta. Sanotuilla perusteilla maaoikeus velvoitti Tielaitoksen suorittamaan maapohjankorvaukselle korkoa kuusi prosenttia 1.7.1988 lukien. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Amberla, maaoikeusinsinööri Nikander (eri mieltä) sekä lautamiehet X ja Y. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, maaoikeusinsinööri Nikander: "Koron osalta hyväksyn toimitusmiesten päätöksen ja sen perustelut. Viittaan myös Korkeimman oikeuden tuomioon 1990:162, josta on johdettavissa, että vasta asianmukaiseen lupaan, tässä tapauksessa toimituksessa annettuun määräykseen perustuva haltuunotto on laissa tarkoitettua haltuunottoa." Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Tielaitokselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Tielaitos vaati maaoikeuden tuomion kumoamista siltä osin kuin se koski A:n ja B:n omistamalle tilalle määrättyjen tiekorvauksien koron laskemisen alkamisajankohtaa. Korko tulisi määrätä alkavaksi toimituksen lopettamista seuranneen kuukauden alusta lukien. Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi pyydetyn lausunnon. A ja B vastasivat valitukseen ja Maanmittauslaitoksen lausuntoon. Tielaitos vastasi Maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausuntoon. Korkeimman oikeuden ratkaisu Perustelut Asiassa on sovellettava yleisistä teistä annetun lain (tielaki) säännöksiä sellaisina kuin ne olivat ennen 1.1.1999 voimaan tullutta lain muutosta. Kun kysymys oli alueen luovuttamisesta, tielain 70 §:n mukaan lunastuskorvaukselle suoritettiin korkoa kuusi prosenttia laskettuna sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana tienpitäjä oli ottanut alueen haltuunsa. Lain 29 §:n 4 momentin mukaan alue katsottiin otetuksi haltuun, kun tien suunta tai kysymyksen ollessa tiealueen laajennuksesta tai liitännäisalueesta tällaisen alueen sijainti oli merkitty maastoon ja työhön tiellä tai sen määräosalla oli ryhdytty. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa tiealue on laajentunut nykyiseen leveyteensä tienpitäjän suorittamien tienparannustöiden yhteydessä ilman, että lisäaluetta olisi otettu tienpitäjän haltuun tielain 29 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla. Korkein oikeus pitää ilmeisenä, ettei tielain haltuunotto- ja korkosäännöksiä säädettäessä ole pidetty silmällä nyt esillä olevaa tilannetta. Tielaissa koron suorittamisvelvollisuuden alkamisaika oli kytketty edellä sanotulla tavalla tiealueen haltuunottamiseen. Tässä tapauksessa on siten perusteltua katsoa koron laskemisen alkavan alueen tosiasiallisesta haltuunotosta. Tielain 70 §:n korkosäännöksen tarkoituksena oli hyvittää lunastuskorvauksen saajaa siitä, että hän menetti lunastuksen kohteena olleen alueen ennen kuin lunastuskorvaus oli tietoimituksessa määrätty ja korvaus maksettu. Tämäkin puoltaa koron määräämistä maksettavaksi alueen tosiasiallisesta haltuunotosta. Päätöslauselma Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Juhani Wirilander, Kari Raulos ja Antero Palaja sekä ylimääräinen oikeusneuvos Pertti Välimäki. Esittelijä Markku Markkula.