KKO/2000/42

2000 false KKO:2000:42 Työnantajalla ja työntekijällä oli vuosilomalain 16 §:n 1 momentin estämättä oikeus sopia lomaltapaluurahasta luopumisesta. VuosilomaL 16 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Vantaan käräjäoikeudessa A kertoi Hankintakeskus Oy Preesens Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 1.3.1988 lukien ollut työsuhteessa Mainostoimisto Oy Preesens Ab:hen. Tämä yhtiö oli 15.12.1995 sulautunut vastaajayhtiöön. A:n palkaksi oli sovittu 13 600 markkaa kuukaudessa, jonka lisäksi hän oli työsuhteensa ehdon perusteella ollut oikeutettu lomaltapaluurahaan. Yhtiö oli kuitenkin 1.8.1994 alentanut hänen kuukausipalkkansa 12 000 markkaan ja jättänyt maksamatta 1.4.1992 lähtien kertyneet lomaltapaluurahat. Vastaaja oli asian vireilletulon jälkeen suorittanut 5.1.1996 A:n kanteessaan vaatimat lomaltapaluurahat. A:lla oli kuitenkin oikeus saada viivästyskorko ajalta 1.4.1994 -31.3.1995 maksettavalle 8 160 markan suuruiselle lomaltapaluurahalle. Tämän vuoksi A vaati yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korkolain 4 §:n 3 momentin mukaista viivästyskorkoa sanotulle summalle ajanjaksolta 30.9.1994 - 5.1.1996. Yhtiön vastaus Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä. Sen mukaan A, joka oli ollut yksi yhtiön viidestä osakkaasta, oli luopunut lomaltapaluurahasta osakkaiden sopimuksella. Myös yhtiön työntekijät kahta lukuun ottamatta olivat sen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi luopuneet lomaltapaluurahoista. Käräjäoikeuden tuomio 17.11.1997 Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että A oli hyväksynyt palkkansa alentamisen. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että hän olisi luopunut lomaltapaluurahoista. Käräjäoikeus vahvisti, että yhtiöllä oli ollut oikeus alentaa A:n palkka 12 000 markkaan kuukaudessa ja että hänelle 1.4.1994 lähtien tulevat lomaltapaluurahat olisi tullut maksaa 12 000 markan kuukausipalkan mukaan. Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisen viivästyskoron hänen vaatimaltaan ajanjaksolta laskettuna 7 200 markan suuruisen lomaltapaluurahan perusteella. Helsingin hovioikeuden tuomio 23.2.1999 A ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi palkan alentamisesta 23.5.1994 pidetyn neuvottelun johdosta A:lle 22.6.1994 annetussa luonnokseksi merkityssä asiakirjassa nimenomaisesti mainitun, että lomaltapaluuraha muutetaan tulosperusteiseksi ja sidotaan yrityksen käyttökatetavoitteen saavuttamiseen. Jutussa kuultujen vastaajayhtiön edustajien kertomusten mukaan lomaltapaluuraha oli tarkoitus ottaa myöhemmin uudelleen käyttöön, mikäli tulostavoite saavutettiin. A oli 20.6.1995 saakka omistanut kuusi prosenttia yhtiön osakkeista. Hän oli tiennyt yhtiön huonosta taloudellisesta tilasta ja palkan alentamisen vaihtoehtona olleesta työsuhteen irtisanomisesta. Vasta yli vuoden kuluttua palkan alentamisesta A oli vastustanut sitä kirjallisesti. Nämä seikat tukivat sitä, että A oli kesällä 1994 hyväksynyt palkkansa alentamisen. Suostuessaan 23.5.1994 pidetyn neuvottelun jälkeen palkanalennukseen A oli hyväksynyt myös sen, ettei hänelle makseta lomaltapaluurahaa ennen kuin yhtiön taloudellinen tilanne sen salli. Hovioikeus katsoi, että lomaltapaluuraha oli sellainen etuus, josta luopumisesta yhtiö ja A olivat voineet sopia. Tämän vuoksi hovioikeus vapautti yhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle käräjäoikeuden tuomitseman viivästyskoron. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion muuttamista ja korkovaatimuksensa hyväksymistä. Yhtiö vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.2000 Perustelut Hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on hyväksynyt palkkansa alentamisen ja sen, ettei hänelle makseta lomaltapaluurahaa 1.4.1994 alkaen ennen kuin yhtiön taloudellinen tilanne sen sallii. Vuosilomalain 16 §:n 1 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön. Jutussa on kysymys siitä, voidaanko säännöstä soveltaa lomaltapaluurahaan. Työntekijän oikeus saada lomaltapaluurahaa ei perustu vuosilomalakiin, vaan se on joko työehtosopimukseen tai yksittäiseen työsopimukseen perustuva etuus. Kyse ei näin ollen ole työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvasta edusta, eikä lainkohta koske lomaltapaluurahaa. Yhtiö ja A ovat siten voineet sopia, ettei lomaltapaluurahaa makseta. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian on ratkaissut käräjätuomari Kaskenmäki. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Wiklund, Paimela ja Viitanen. Esittelijä Anita Stenberg. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Raulos, Tulokas ja Palaja. Esittelijä Sari Ruokojärvi.