KKO/2000/7

2000 false KKO:2000:7 A Oy oli myynyt omistamansa vahinkovakuutusosakeyhtiön osakkeet pankille, joka oli myynyt ne seuraavana päivänä vakuutusosakeyhtiö B:lle. Osakkeiden myynti ja siihen liittyneet omaisuuden ja työntekijöiden siirtyminen sekä muut järjestelyt tulkittiin liikkeen luovutukseksi. Kysymys lisäksi yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisen hyvityksen tuomitsemisesta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Lahden käräjäoikeudessa Y ja Z kertoivat Vakuutusosakeyhtiö Sampoon (Sampo) kohdistamassaan kanteessa, että he olivat olleet Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa, Y autoliike- ja yrityspiiripäällikkönä Lahden ja Heinolan alueilla ja Z piiripäällikkönä Lahdessa. Kansa-yhtymä Oy oli omistanut tytäryhtiönsä Vahinkovakuutusosakeyhtiön Kansan (Vahinko-Kansa), Eläkevakuutusosakeyhtiö Kansan ja Henkivakuutusosakeyhtiö Kansan. Y:n tehtävät Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa lähes kokonaan ja Z:n 90 prosenttisesti olivat kohdistuneet Vahinko-Kansan toimintoihin. Kansallis-Osake-Pankin (KOP) ja Kansa-yhtymä Oy:n välillä oli 20.12.1993 tehty esisopimus, jonka mukaan pankki osti Kansa-yhtymä Oy:ltä koko Vahinko-Kansan osakekannan ja luovutti sen välittömästi Sammolle. Samana päivänä olivat KOP ja Sampo tehneet vastaavan esisopimuksen. Kansa-yhtymä Oy:n ja KOP:n välillä oli tehty 31.1.1994 kauppakirja Vahinko-Kansan osakekannan myymisestä KOP:lle. Samana päivänä oli vastaavasti KOP:n ja Sammon välillä tehty kauppakirja Vahinko-Kansan osakekannan myymisestä Sammolle. Lopullinen kauppa KOP:n ja Kansa-yhtymä Oy:n välillä tehtiin 14.4.1994, jolloin sosiaali- ja terveysministeriö oli hyväksynyt kaupan. KOP oli luovuttanut Vahinko-Kansan osakekannan Sammolle lopullisesti kauppakirjalla 15.4.

1. Kansayhtymä Oy ja sen täysin omistanut Kansa International Corporation Oy olivat tehneet 14.4.1994 Sammon ja Vahinko-Kansan kanssa sopimuksen, jonka tarkoituksena oli ollut turvata Vahinko-Kansan liiketoiminnan häiriötön jatkuminen siten, että Kansa-yhtymä Oy tuotti VahinkoKansalle myös kauppojen jälkeen ne palvelut, jotka se oli antanut sille aiemmin. Kansa-yhtymä Oy oli lisäksi 14.4.1994 luovuttanut Vahinko-Kansalle yhteensä 100 miljoonan markan arvosta atk-laitteita ja -sovelluksia, erilaisia sopimuksia, käyttöoikeuksia sekä "Joustoturva" ja "Yritysjousto" -tavaramerkit. Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa oli ollut vuoden 1994 alussa noin 730 toimihenkilöä. Heistä lähes 400 oli rekrytoitu 15.4.1994 jälkeen Vahinko-Kansan palvelukseen. Kansa-yhtymä Oy oli irtisanonut pääosin toukokuussa 1994 tuotannollisista ja taloudellisista syistä jäljelle jääneet noin 200 henkilöä mukaan lukien 27.5.1994 irtisanotut Y ja Z. Y ja Z katsoivat, että mainituissa olosuhteissa oli tapahtunut liikkeen luovutus, jonka kohteena oli ollut joko Vahinko-Kansan toiminta tai Kansa-yhtymä Oy:n vahinkovakuutustoimintaa palveleva liiketoiminta. Kansa-yhtymä Oy ei ollut siten enää 15.4.1994 jälkeen voinut irtisanoa Y:tä ja Z:aa. Heidän työsuhteensa oli päättynyt, koska Sampo tai Vahinko-Kansa eivät olleet tarjonneet heille työtä. Sampo, johon Vahinko-Kansa oli 31.12.1995 sulautunut, oli siten vastuussa Y:lle ja Z:lle työsopimuksen päättymisestä aiheutuneesta vahingosta. Sammon ja Vahinko-Kansan olisi luovutuksensaajina lisäksi tullut käydä yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaiset neuvottelut. Yhtiöt eivät olleet osallistuneet Kansa-yhtymä Oy:n ja henkilöstön edustajien 11.
2. - 11.5.1994 käymiin yhteistoimintaneuvotteluihin eivätkä ne myöskään olleet erikseen aloittaneet yhteistoimintaneuvotteluja. Henkilöstön edustajat olivat vaatineet Sampoa mukaan yhteistoimintaneuvotteluihin. Sampo oli kuitenkin tulkinnut, ettei kysymyksessä ollut ollut liikkeen luovutus. Yhteistoimintalain mukaisten velvoitteiden laiminlyömisen vuoksi Sammon oli suoritettava lain 15 a §:n nojalla hyvitystä Y:lle ja Z:lle. Näillä perusteilla Y ja Z vaativat Sammon velvoittamista suorittamaan Y:lle vahingonkorvauksena 334 632 markkaa ja hyvityksenä 278 860 markkaa, molemmat erät korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.6.1995 lukien, ja Z:lle vahingonkorvauksena 263 520 markkaa ja hyvityksenä 219 600 markkaa, molemmat erät korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 14.6.1995 lukien. Vastaus Sampo kiisti kanteen, koska kysymyksessä ei ollut ollut liikkeen luovutus, vaan osakekauppa. Sekä Vahinko-Kansan että Kansa-yhtymä Oy:n liiketoiminta oli jatkunut kanteessa kerrottujen järjestelyjen jälkeen samanlaisena kuin ennen. Kansa-yhtymä Oy oli tuottanut 14.4.1994 tehdyn yhteistoimintasopimuksen mukaisesti edelleen palveluja Vahinko-Kansalle, joka puolestaan oli jatkanut vakuutustoimintaa. Sopimuksen mukaisen toiminnan vaiheittain lakatessa Kansa-yhtymä Oy oli joutunut supistamaan toimintaansa ja irtisanomaan henkilökuntaansa. Kansa-yhtymä Oy:n toimialaan ei kuulunut vakuutustoimen harjoittaminen, joten tuollaista toimintaa se ei ollut voinut luovuttaa. Jos kysymyksessä olisi ollut liikkeen luovutus, Vahinko-Kansa olisi aloittanut välittömästi sen jälkeen yhteistoimintaneuvottelut ja heti niiden päätyttyä irtisanonut Y:n ja Z:n työsopimuslain 40 §:n 2 momentin perusteella. Y:lle ja Z:lle syntynyt vahinko olisi siten enintään tulonmenetys sanotun perusteella määriteltävältä työsuhteiden päättymispäivien väliseltä ajalta. Sampo ja Vahinko-Kansa eivät olleet laiminlyöneet yhteistoimintalain mukaisia velvoitteita, koska kysymyksessä ei ollut ollut liikkeen luovutus eikä niillä siten ollut ollut velvollisuutta osallistua Kansa-yhtymä Oy:n yhteistoimintaneuvotteluihin tai käynnistää omia neuvotteluja. Mikäli tilanne jälkikäteen arvioitaisiin liikkeen luovutukseksi, yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönti olisi olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä hyvitystä tulisi tuomita. Sampo oli selvittänyt asiantuntijoihin ja työnantajajärjestön kantaan tukeutuen, ettei kysymyksessä ollut ollut liikkeen luovutus. Käräjäoikeuden tuomio 20.9.1996 Selostettuaan Kansa-yhtymä Oy:n ja sen tytäryhtiöiden muodostaman organisaation piirteitä käräjäoikeus totesi, että Kansa-konsernissa keskeiset toiminnot ja henkilöstön pääosa olivat olleet emoyhtiössä Kansa-yhtymä Oy:ssä. Kansa-yhtymä Oy:n tehtävänä oli ollut ylläpitää ja luovuttaa korvausta vastaan tytäryhtiölle, kuten Vahinko-Kansalle, näiden toiminnassaan tarvitsemat resurssit. Kansa-yhtymä Oy:ssä oli siten ollut vahinkovakuutustoimintaa palveleva liiketoiminnan osa. Toisaalta voitiin päätellä, että Kansa-yhtymä Oy oli tosiasiallisesti harjoittanut vahinkovakuutustoimintaa VahinkoKansan avulla. Vahinkovakuutustoimintaan liittyvä toiminnallinen kokonaisuus oli siirtynyt esisopimusten mukaisesti lopullisten kauppojen perusteella Kansa-yhtymä Oy:ltä osaksi Sampo-konsernia. Vahinko-Kansan toiminnan välittömän jatkamisen kannalta välttämätön noin 400 työntekijän siirtyminen Vahinko-Kansan työntekijöiksi oli keskeinen liikkeen luovutuksen tunnusmerkki. Vahinko-Kansan osakekauppaan oli liittynyt Kansa-yhtymä Oy:n omistaman Vahinko-Kansan liiketoimintaa palvelleen omaisuuden luovuttaminen 100 miljoonalla markalla Vahinko-Kansalle. Siirretty toiminta oli jatkunut välittömästi samanlaisena kuin ennenkin. Luovutusten osapuolten välillä oli osakkeiden kaupan suhteen sopimussuhde KOP:n välityksin ja myös suora sopimussuhde sanotun omaisuuden kaupan ja yhteistoimintasopimuksen muodossa. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että Vahinko-Kansan luovutuksessa oli ollut kyse liikkeen luovutuksesta. Y:n ja Z:n työsuhteet olivat 15.4.1994 siirtyneet Vahinko-Kansalle ja Sammolle. Kansa-yhtymä Oy:llä ei ollut ollut enää 27.5.1994 oikeutta irtisanoa heitä. Sammon ja Vahinko-Kansan olisi pitänyt työllistää Y ja Z viimeistään irtisanomisajan päättyessä. Kun ne eivät olleet näin menetelleet, ne olivat tosiasiallisesti laittomasti irtisanoneet Y:n ja Z:n. Tämän vuoksi ne olivat velvolliset korvaamaan heille aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvauksen määrän osalta käräjäoikeus katsoi, ettei ollut perusteita suorittaa vertailua työsuhteen päättymispäivillä Sammon vastauksessa vaaditulla tavalla. Vaikka Vahinko-Kansa olisi todennäköisesti irtisanonut Y:n ja Z:n liikkeen luovutuksen yhteydessä, olisi tilanne ollut niin toisenlainen, että työsuhteen päättymispäivää ja aiheutunutta menetystä oli mahdoton arvioida ja verrata nyt syntyneeseen vahingon määrään. Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan korvausta 28.8.1996 mennessä kertyneestä vahingosta. Kun kysymyksessä oli ollut liikkeen luovutus, VahinkoKansan ja Sammon olisi tullut aloittaa yhteistoimintamenettely. Tämän laiminlyötyään yhtiöt olivat velvollisia suorittamaan Y:lle ja Z:lle yhteistoimintalain mukaista hyvitystä. Yhtiöt olivat tietoisesti päätyneet tulkitsemaan, ettei kyseessä ollut liikkeen luovutus. Ne olivat hankkineet asiantuntijalausuntoja ja itse selvittäneet kysymystä. Perustamalla niin sanotun Vahinko-Kansan muutosryhmän yhtiöiden ja henkilöstön välisiä keskusteluja varten yhtiöt eivät olleet yrittäneet kiertää yhteistoimintalakia. Käräjäoikeuden mukaan yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste oli olosuhteet huomioon ottaen ollut suhteellisen vähäinen, ei kuitenkaan niin vähäinen, että hyvitys jätettäisiin kokonaan tuomitsematta. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Vakuutusosakeyhtiö Sammon suorittamaan Y:lle vahingonkorvauksena 169 639 markkaa ja yhteistoimintalain mukaisena hyvityksenä kahden kuukauden palkan 27 886 markkaa, yhteensä 197 525 markkaa korkoineen 1.6.1995 lukien, sekä Z:lle vahingonkorvauksena 72 190 markkaa ja yhteistoimintalain mukaisena hyvityksenä kahden kuukauden palkan 21 960 markkaa, yhteensä 94 150 markkaa korkoineen 14.6.1995 lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 22.4.1998 Hovioikeus, jonne asianosaiset olivat valittaneet, lausui, että Kansa-yhtymä Oy oli omistanut kokonaan Vahinko-Kansan osakekannan. Vahinko-Kansalla oli ollut suoraan palveluksessaan 90 henkilöä. Se ei ollut riittänyt yhtiön toimintaan, minkä vuoksi yhtiö oli ostanut vahinkovakuutustoimen harjoittamiseen tarpeelliset kenttähenkilökuntapalvelut Kansa-yhtymä Oy:ltä. Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa oli ollut 730 työntekijää, joiden työpanos pääosin, eri arvioiden mukaan 70 - 80 prosenttisesti, oli kohdistunut Vahinko-Kansan toimintaan. Taloudellisissa vaikeuksissa olleen Vahinko-Kansan luotonantajan KOP:n ja Sammon kesken oli tehty 20.12.1993 esisopimus Vahinko-Kansan tervehdyttämiseksi. Sopijapuolten tarkoituksena oli ollut toimia siten, että KOP hankkii ensin omistukseensa Vahinko-Kansan osakekannan ja luovuttaa sen Sammolle. Esisopimuksessa sopijapuolet olivat katsoneet varmistuneensa riittävästi siitä, että Vahinko-Kansan omistusjärjestelyistä huolimatta sen vakuutustoiminta jatkuu häiriöttä ja että sen oma ja ulkopuolinen henkilökunta, konttoriverkosto, tietotekniikka ja muut resurssit pysyvät entisin ehdoin Vahinko-Kansan käytettävissä. KOP:n ja Kansa-yhtymä Oy:n kesken oli tehty samaan päämäärään tähtäävä esisopimus samana päivänä ja myös siinä oli ollut sisällöltään samanlainen toiminnan jatkuvuuteen tähtäävä ehto. KOP oli saanut Vahinko-Kansan osakekannan omistukseensa kuvatun suunnitelman mukaisesti ja myynyt sen 31.1.1994 päivätyllä kauppakirjalla Sammolle, jonka kaupan sosiaali- ja terveysministeriö oli hyväksynyt, minkä jälkeen osapuolet 14.4.1994 olivat allekirjoittaneet lopullisen sopimusasiakirjan. Kansa-yhtymä Oy oli käynnistänyt tämän jälkeen yhteistoimintaneuvottelut ja alkanut irtisanoa henkilökuntaansa. Vastaavasti Vahinko-Kansa oli alkanut ottaa palvelukseensa Kansa-yhtymä Oy:n henkilökuntaa, koska se siirtymäkauden kuluessa oli menettänyt Kansa-yhtymä Oy:ltä aikaisemmin saamansa palvelut. Vahinko-Kansa oli ottanut tässä vaiheessa hakumenettelyn jälkeen palvelukseensa 380 - 390 aikaisemmin Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa ollutta sen kenttäorganisaatioon kuulunutta henkilöä. Sen lisäksi muutamia kymmeniä Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa olleita niin sanottuja avainhenkilöitä oli otettu suoraan Sammon palvelukseen. Tässä vaiheessa Kansa-yhtymä Oy oli irtisanonut noin 200 sellaista henkilöä, joita se ei enää ollut voinut työllistää ja joita Vahinko-Kansa tai Sampo eivät olleet ottaneet palvelukseensa. Näiden joukossa olivat olleet 27.5.1994 irtisanotut Y ja Z. Y:n tehtävät Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa lähes kokonaan ja Z:n 90 prosenttisesti olivat kohdistuneet Vahinko-Kansan toimintoihin. Osakekaupan yhteydessä olivat siirtyneet Kansa-yhtymä Oy:ltä Vahinko-Kansalle sen toiminnassa tarpeelliset atk-järjestelmät ja -laitteet, joiden arvona kaupassa oli pidetty noin 55 miljoonaa markkaa. Sen ohella kaupassa oli siirtynyt Vahinko-Kansalle muun muassa liikehuoneistojen vuokraoikeuksia. Vahinko-Kansan osakekannan edellä kuvattu siirtyminen Kansa-yhtymä Oy:ltä Sammolle ei sellaisenaan ollut ollut liikkeen luovutus. Vahinko-Kansa ei juridisena henkilönä ollut ollut toiminnallinen kokonaisuus, vaan se oli ostanut tarvitsemansa kenttähenkilöstö- ja tietojärjestelypalvelut Kansa-yhtymä Oy:ltä. Vahinko-Kansan häiriötön toiminta uudessa tilanteessa oli vaatinut, että se sai nämä tuotantotekijät mahdollisimman sellaisenaan käyttöönsä. Luovutussopimuskokonaisuuden eri osapuolet olivat ottaneet tämän huomioon jo esisopimusvaiheessa. Osakekauppa siihen liittyvine aineellisten ja aineettomien tuotantotekijöiden siirtoineen ja sen välttämättömänä edellytyksenä olleine asiantuntevan työvoiman siirtoineen täytti työsopimuslain 7 §:n tarkoittaman liikkeen luovuttamisen tunnusmerkistön. Tässä tilanteessa siirtyivät luovuttavan työnantajan eli Kansa-yhtymä Oy:n oikeudet ja velvollisuudet luovutuksen saajalle eli Vahinko-Kansalle. Luovutuksen saaja oli lähtökohtaisesti velvollinen ottamaan Kansa-yhtymä Oy:ltä palvelukseensa sen osan henkilökuntaa, joka oli tehnyt työtä Vahinko-Kansan hyväksi. Liikkeen luovutuksen oli katsottava tapahtuneen 15.4.1994, jolloin myös työnantajan velvollisuuksien ja oikeuksien oli katsottava siirtyneen uudelle omistajalle. Kansa-yhtymä Oy:llä ei enää luovutuksen tapahduttua olisi ollut oikeutta irtisanoa Y:tä ja Z:aa, kuten se oli 27.5.1994 kuitenkin tehnyt. Vahinko-Kansa oli ollut yrityskaupan aikaan taloudellisissa vaikeuksissa. Sen kustannusrakenne oli työntekijäsuoritusten osalta ollut muita vastaavia yhtiöitä raskaampi. Vahinko-Kansa oli uudessa tilanteessa selviytynyt noin 200 työntekijää aikaisempaa pienemmällä henkilökunnalla. Liikkeen luovutustilanteessa luovutuksen saajalla oli työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla oikeus irtisanoa työsopimus, jos siihen on liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy, lakkaamaan saman lain 38 §:ssä tarkoitettua irtisanomisaikaa noudattaen. Vahinko-Kansalla olisi ollut työsopimuslain 40 §:n 2 momentin tarkoittama perusteltu syy irtisanoa Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa olleiden työsopimuksia, mikäli koko Kansa-yhtymä Oy:n henkilökunta olisi siirtynyt VahinkoKansan palvelukseen. Y:n ja Z:n osalta irtisanomisen voitiin katsoa tapahtuneen silloin, kun heidän hakemuksensa saada työtä Vahinko-Kansassa oli hylätty. Yhteistoimintamenettelyä koskevat määräajat huomioon ottaen Sampo tai Vahinko-Kansa, mikäli ne olisivat vedonneet irtisanomisten perusteena liikkeen luovutukseen, olisivat voineet irtisanoa Y:n ja Z:n 30.6.
3. Heille ei ollut aiheutunut muuta vahinkoa kuin tulonmenetys irtisanomisaikojen erotuksen 27.
4. -30.6.1994 ajalta eli 34 päivältä. Vahinko-Kansan osakekannan kauppa ja siihen liittyvät muut sopimukset sekä työvoiman laaja siirtyminen Vahinko-Kansan palvelukseen oli kokonaisuutena arvioiden muodostanut työoikeudellisen liikkeen luovutuksen. Sopimuskokonaisuus oli kuitenkin ollut hyvin epätyypillinen, koska osakeyhtiön osakekannan kauppa ei lähtökohtaisesti ole liikkeen luovutus. Sampo oli ennen Vahinko-Kansan osakekannan lopullista kauppaa selvittänyt ulkopuolisilla asiantuntijoilla, voitiinko tilannetta pitää liikkeen luovutuksena. Asiantuntijoita kuultuaan Sampo oli päätynyt kantaan, että kysymys oli osakekaupasta eikä liikkeen luovutuksesta. Tämän mukaisesti Sampo oli katsonut, että se ei ollut velvollinen osallistumaan yhteistoimintaneuvotteluihin. Näin ollen Sammon tai Vahinko-Kansan ei voitu katsoa, tulkitessaan, että kysymys ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta, tahallaan tai ilmeisestä huolimattomuudesta rikkoneen yhteistoimintalain määräyksiä. Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota alentamalla Sammon vahingonkorvauksena suoritettavat määrät Y:lle 15 810 markkaan ja Z:lle 12 444 markkaan käräjäoikeuden määräämine korkoineen sekä hylkäsi Y:n ja Z:n yhteistoimintalain mukaista hyvitystä koskevat vaatimukset. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Asianosaisille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Y ja Z toistivat korvaus- ja hyvitysvaatimuksensa vaatien kuitenkin vahingonkorvaussaatavalle viivästyskorkoa vasta käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Vakuutusosakeyhtiö Sampo vaati valituksessaan kanteen hylkäämistä. Asianosaiset vastasivat toistensa valituksiin. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.1.2000 Perustelut Liikkeen luovutus Kansa-konsernissa ulkomaan vakuutustoiminnasta on vastannut Kansa International Corporation Oy ja kotimaan vakuutustoiminnasta Kansa-yhtymä Oy. Ensin mainittu on omistanut Kansa-yhtymä Oy:n, joka on omistanut Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansan (Vahinko-Kansa), Eläkevakuutusosakeyhtiö Kansan ja Henkivakuutusosakeyhtiö Kansan. Kansa-yhtymä Oy:n tytäryhtiöt ovat saaneet liikkeensä harjoittamisessa tarvitsemansa välttämättömät palvelut, tilat ja tavaramerkit sekä muut tekijät käyttöönsä Kansa-yhtymä Oy:ltä korvausta vastaan. Kansa-yhtymä Oy:n työntekijät ovat tosiasiallisesti tehneet työtä tytäryhtiöiden lukuun. Vakuutusliikkeen harjoittaminen on kuulunut tytäryhtiöiden, ei Kansa-yhtymä Oy:n, toimialaan. Kansa-yhtymä Oy on myynyt Vahinko-Kansan osakekannan Kansallis-Osake-Pankille 20.12.1993 pankin kanssa tekemänsä esisopimuksen mukaisesti 31.1.1994 tehdyllä kauppakirjalla, jonka mukaan kauppa on tullut voimaan sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttyä sen 14.4.
5. Kansallis-Osake-Pankki on myynyt osakkeet 20.12.1993 Vakuutusosakeyhtiö Sammon (Sampo) kanssa tekemänsä esisopimuksen mukaisesti Sammolle 31.1.1994 tehdyllä kauppakirjalla. Tämä kauppa on toteutunut lopullisesti 15.4.1994 sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttyä sen tätä ennen. Kansa International Corporation Oy ja Kansa-yhtymä Oy ovat tehneet Sammon ja Vahinko-Kansan kanssa 14.4.1994 sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut turvata Vahinko-Kansan liiketoiminnan häiriötön jatkuminen siten, että Kansa-yhtymä Oy tuotti Vahinko-Kansalle myös osakekauppojen jälkeen palvelut, jotka se oli antanut sille aiemmin. Sopimuksen mukaan Vahinko-Kansa luopui asteittain käyttämästä Kansa-yhtymä Oy:n tarjoamia palveluksia sitä mukaa kuin Vahinko-Kansan liiketoiminta järjestettiin osakekauppojen jälkeen uudelleen. Kansayhtymä Oy on lisäksi 14.4.1994 luovuttanut Vahinko-Kansalle yhteensä 100 miljoonan markan arvosta atk-laitteita ja -sovelluksia, erilaisia sopimuksia, käyttöoikeuksia sekä "Joustoturva" ja "Yritysjousto" -tavaramerkit. Osakkeiden myynnin jälkeen Vahinko-Kansaan aiemmin työsuhteessa olleet noin 90 henkilöä ovat jääneet sen palvelukseen. Sen lisäksi Kansa-yhtymä Oy:stä on otettu noin 330 henkilöä Vahinko-Kansan palvelukseen. Suoraan Sammon palvelukseen on otettu 45 atk-toimihenkilöä. Kansa-yhtymä Oy:n piirissä työskennelleistä noin 730 henkilöstä on siten jäänyt tai siirtynyt yhteensä noin 460 henkilöä Vahinko-Kansan tai Sammon palvelukseen. Osakkeiden kaupasta seuranneesta toimintansa supistumisesta johtuen Kansa-yhtymä Oy on pääosin toukokuussa 1994 tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanonut noin 200 sen palvelukseen jääneistä työntekijöistä, mukaan lukien 27.5.1994 irtisanotut Y:n ja Z:n. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko näissä järjestelyissä ollut kyse liikkeen luovutuksesta vai osakekaupasta ja siihen liittyneistä liiketoiminnan jatkamiseksi tarpeellisista muista sopimuksista. Työsopimuslain 7 §:ssä ei ole määritelty liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on keskeisinä tunnusmerkkeinä tarkasteltu seuraavia seikkoja: onko luovutuksen kohteena ollut toiminnallinen kokonaisuus, jatkaako luovutuksensaaja samaa tai samanlaista toimintaa, jatkuuko toiminta viivytyksettä sekä onko luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä ollut luovutusta koskeva sopimus tai ainakin yhteisymmärrys. Työsopimuslaki on saatettu vastaamaan Euroopan yhteisöjen neuvoston antamaa liikkeenluovutusdirektiiviä 77/187/ETY. Direktiivin tarkoituksena on suojata työntekijöiden työsuhteita liikkeen luovutustilanteissa. Direktiivi ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on otettava huomioon lakia tulkittaessa. Direktiivi koskee 1 artiklan 1 kohdan mukaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamista toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen tai sulautumisen kautta. Direktiivin soveltamisalan tulkintaa on käsitelty useassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisussa. Niissä on pyritty selvittämään liikkeen luovutuksen tunnistamisen tarkastelutapaa tilanteen kokonaisarvosteluna sekä luovutuksen osatekijöiden huomioon ottamista tuossa kokonaisarvostelussa. Liikkeen luovutuksen tunnistamisessa keskeisenä arviointiperusteena on ollut se, onko kysymys taloudellisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, joka säilyttää luovutuksessa identiteettinsä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kokonaisuudella tarkoitetaan sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa (asia C-13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997, Kok. 1997, s. I-1259, 13 kohta). Taloudellisen toiminnallisen kokonaisuuden luovutuksen arviointi edellyttää kussakin yksittäistapauksessa kaikkien tilanteen luonnetta selvittävien tosiseikkojen tarkastelua kokonaisuutena. Tällaisia seikkoja ovat erityisesti se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, onko aineellista omaisuutta luovutettu, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta siirtynyt uuden yrityksen palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt, uuden liiketoiminnan samankaltaisuus vanhaan verrattuna ja toiminnan mahdollisen keskeytyksen kesto (asia C-24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986, Kok. 1986, s. 1119, 13 kohta, ja mainittu asia Süzen, 14 kohta). Kansa-konsernin puitteissa on toiminut vahinkovakuutustoimintaa harjoittanut toiminnallinen kokonaisuus, jonka ovat muodostaneet Vahinko-Kansa ja Kansa-yhtymä Oy siltä osin kuin se on vastannut vahinkovakuutustoiminnan harjoittamiseksi välttämättömistä tekijöistä. Osakkeiden myynnin yhteydessä Sammon piiriin on siirtynyt sen, Kansallis-Osake-Pankin ja Kansa-yhtymä Oy:n yhteisymmärryksessä paitsi Vahinko-Kansan osakekanta myös yhtiön toiminnassaan tarvitsemat työntekijät sekä merkittävä määrä yhtiön toiminnalle tarpeellista aineellista ja aineetonta omaisuutta sekä yhtiön asiakaskunta. Toiminta on jatkunut samanlaisena ilman keskeytystä, mikä oli varmistettu Sammon ja Kansa-yhtymä Oy:n tekemällä sopimuksella. Alempien oikeuksien tavoin Korkeimman oikeuden kokonaisarvio järjestelyihin liittyvistä tekijöistä on, että Kansa-yhtymä Oy:n piiristä on luovutettu Sammon piiriin vahinkovakuutustoimintaa harjoittanut taloudellinen toiminnallinen kokonaisuus, joka on säilyttänyt identiteettinsä. Kysymyksessä on siten ollut työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus. Työsopimuslain 51 §:n 1 momentin mukainen vahingonkorvaus Y ja Z, jotka Kansa-yhtymä Oy:n palveluksessa ovat tehneet Vahinko-Kansan toimialaan kuuluneita töitä, ovat siirtyneet liikkeen luovutuksessa 15.4.1994 Vahinko-Kansan palvelukseen suoraan työsopimuslain nojalla. Kansa-yhtymä Oy:llä, jonka oikeudet ja velvollisuudet työnantajana ovat siirtyneet liikkeen uudelle omistajalle, ei ole ollut oikeutta irtisanoa heitä enää 27.5.
6. Tosiasiallisesti heidän työsuhteensa ovat päättyneet sen vuoksi, ettei heille tarjottu töitä Sammon piiristä. Tämän vuoksi Sampo on työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan heille aiheutuneen todellisen vahingon. Korvauksen suuruutta harkittaessa ovat lähtökohtana yleiset vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet. Y:lle ja Z:lle aiheutuneen vahingon määräämisessä on siten otettava huomioon Sammon väite, että heidät olisi, jos Sampo ja Vahinko-Kansa olisivat tulkinneet tilanteen liikkeen luovutukseksi, irtisanottu työsopimuslain 40 §:n 2 momentin mukaisesta liikkeen luovutuksesta johtuvasta perustellusta syystä 15.6.1994 eli välittömästi 15.4.1994 tapahtuneen luovutuksen jälkeen aloitettujen yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä. Asiassa esitetystä selvityksestä voidaan päätellä, että Vahinko-Kansan työntekijöiden määrä olisi sanotussa tilanteessa tuotannollisista syistä sopeutettu sen tarvetta vastaavaksi. Siirtyneitä työntekijöitä olisi tällöin irtisanottu vastaava määrä kuin työntekijöitä jätettiin nyt ottamatta Vahinko-Kansan tai Sammon palvelukseen. Irtisanominen olisi todennäköisesti kohdistunut pitkälti nyt valitsematta jääneisiin henkilöihin. Ilmeistä on, että irtisanomiset olisi toteutettu viivytyksettä. Työntekijöitä Vahinko-Kansan palvelukseen valitsemassa ollut todistaja X on kertonut, että Lahden alueelle oli entisten viiden piiripäällikön sijasta valittu vain yksi piiripäällikkö. Y ja Z olivat hakeneet paikkaa, mutta valinta ei ollut kohdistunut heihin. Liikkeen luovutuksen yhteydessä Y ja Z olisi vastaavasti irtisanottu. Sanotun perusteella Korkein oikeus katsoo, että jos tilanne olisi Sammossa ja Vahinko-Kansassa tulkittu alunperin liikkeen luovutukseksi, Vahinko-Kansa olisi irtisanonut Y:n ja Z:n työsopimukset työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla 15.6.1994, jolloin heidän työsuhteensa olisivat laillisesti päättyneet yhdeksäntoista päivää myöhemmin kuin nyt on tapahtunut. Sammon on siten korvattava heille myöntämänsä mukainen tulonmenetys yhdeksältätoista päivältä eli Y:lle 8 834 ja Z:lle 6 954 markkaa. Yhteistoimintalain mukainen hyvitys Sammon tietoon on vuoden 1994 alussa tullut Kansa-yhtymä Oy:n toimihenkilöiden näkemys siitä, että edellä kuvatuissa omistus- ja muissa järjestelyissä on kysymyksessä liikkeen luovutus. Sampo on tekemiensä selvitysten jälkeen päättänyt pysyä kannassaan, jonka mukaan kysymyksessä oli pelkkä osakekauppa. Tästä Sampo on 22.4.1994 ilmoittanut Kansa-yhtymä Oy:n toimihenkilöille. Osakekauppa ja siihen liittyneet järjestelyt ovat muodostaneet liikkeen luovutuksen varsin selvästi jo aiemman kansallisen oikeuskäytännön valossa. Järjestelyjen osapuolista Sammolla on ollut parhaat tiedot niistä tosiseikoista, jotka ovat asiassa merkittäviä. Sammolla on ollut myös aikaa ja edellytykset selvittää puheena oleva kysymys tosiseikkojen ja oikeuslähteiden riittävän kattavaan ja huolelliseen tarkasteluun perustuvin oikeudellisin selvityksin. Järjestelyjen mittasuhteet, tiedossa olleet henkilöstövaikutukset ja Sammon tietoon saatettu henkilöstön käsitys huomioon ottaen yhtiön selvittely on kuitenkin ollut ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä yhteistoimintavelvoitteiden tehokas toteuttaminen edellyttää. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 3 §:n 3 momentin (724/88) mukaan yhteistoiminnan osapuolena voi asiassa, joka koskee liikkeen luovutuksesta johtuvia vaikutuksia, olla myös luovutuksensaaja. Lain 6 a §:n (724/88) mukaan liikkeen luovutuksen tapahduttua on yhteistoimintamenettelyssä todettava, onko liikkeen luovutuksella neuvotteluvelvoitteen piiriin kuuluvia vaikutuksia. Lain 6 §:n 3 a kohdan (724/88) mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat liikkeen luovutuksen tapahduttua siitä mahdollisesti johtuvat henkilöstön osa-aikaistamiset, lomauttamiset ja irtisanomiset sekä niihin liittyvät koulutus- ja uudelleensijoitusratkaisut. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja ratkaisee 6 §:ssä tarkoitetun asian, on hänen neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee. Lain 7 a § (724/88) sisältää säännökset siitä, milloin ja miten neuvotteluesitys on tehtävä. Sampo ja Vahinko-Kansa ovat edellä todetuin tavoin ilmeisen huolimattomaan valmisteluun perustuen tulkinneet, etteivät ne ole liikkeen luovutuksensaajia eivätkä siten velvollisia käymään sanottujen säännösten edellyttämiä neuvotteluja Kansa-yhtymä Oy:n henkilöstön kanssa. Kuten edellä on todettu, Y:n ja Z:n työsopimukset ovat päättyneet tosiasiallisesti sen vuoksi, ettei Sammon piiristä ollut tarjottu heille töitä. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n 1 momentin (724/88) mukaan milloin 6 §:n 1 - 5 kohdassa tarkoitettu asia on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä 7, 7 a tai 8 §:ssä on säädetty, ja työntekijä tai toimihenkilö on ratkaisuun liittyvistä syistä osa-aikaistettu, lomautettu tai irtisanottu, on työntekijällä tai toimihenkilöllä oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka. Edellä kerrotun perusteella Sampo on velvollinen suorittamaan hyvitystä Y:lle ja Z:lle. Hyvityksen suuruudeksi Korkein oikeus määrää, ottaen huomioon laiminlyönnin aste ja Sammon olosuhteet yleensä, kahdeksan kuukauden palkan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti. Vakuutusyhtiö Sampo Oyj:n työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla vahingonkorvauksena suoritettavia määriä alennetaan siten, että yhtiön on suoritettava Y:lle 8 834 ja Z:lle 6 954 markkaa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.9.1996 lukien. Vakuutusyhtiö Sampo Oyj velvoitetaan suorittamaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavana määränä Y:lle 111 544 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.6.1995 lukien ja Z:lle 87 840 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 14.6.1995 lukien. Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Kivihalme, Penttilä ja Mustakallio. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Keinonen, Pasila ja Häkämies. Esittelijä Lolita Tuomainen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Wirilander, Arponen ja Mansikkamäki. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.