KKO/2001/11

2001 false KKO:2001:11 Asianajajan palkkiota koskeva riita-asia oli hänen asiakkaittensa pyynnöstä ratkaistu Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Välimiehinä toimineet asianajajat kuuluivat hallitukseen liiton siinä paikallisosastossa, jonka jäsen asiassa vastaajana ollut asianajaja oli. Ratkaisusta ilmenevin perustein välimiesten ei katsottu olleen esteellisiä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Kajaanin käräjäoikeudessa B ja C olivat saattaneet Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi palkkioriita-asian, jossa oli kysymys asianajaja A:n palkkiosta erään testamentin toimeenpanijana. Asianajajaliiton hallitus oli määrännyt välimiesoikeuden puheenjohtajaksi asianajaja X:n ja jäseniksi asianajajat Y:n ja Z:n. A:ta vastaan nostamassaan kanteessa B ja C vaativat mainittujen välimiesten 2.9.1997 antaman välitystuomion kumoamista tai julistamista mitättömäksi sillä perusteella, että Y ja Z olivat olleet esteellisiä toimimaan välimiehinä. Ennen välitystuomion antamista B:n ja C:n tietoon ei ollut tullut, että Y j Z olivat Suomen Asianajajaliiton Oulun paikallisyhdistyksen hallituksen jäseniä ja että he siten olivat sellaisen yhdistyksen johtoelimissä, johon palkkioriita-asian vastaaja A kuului jäsenenä. Lisäksi Y ja Z asuivat ja toimivat asianajajina Oulussa ja siis samalla paikkakunnalla kuin A. Nämä seikat antoivat perustellun aiheen epäillä välimiesten puolueettomuutta. Välimiesten esteellisyys ilmeni myös siitä, että palkkioriita-asia oli ratkaistu puolueellisesti. Koska esteellisyyden aiheuttavista seikoista ei ollut ilmoitettu välimiesmenettelyn aikana, B ja C katsoivat, että heillä oli oikeus hakea välitystuomion kumoamista. Käräjäoikeuden tuomio 24.8.1998 Käräjäoikeus, jossa A vaati kanteen hylkäämistä, totesi, että vain asianajajan vastapuolella oli oikeus panna vireille Asianajajaliiton sääntöjen mukainen palkkioriitamenettely ja tällä osapuolella oli selonottovelvollisuus välimiesoikeuden kokoonpanoa sekä välimiesten asettamista koskevista oikeusministeriön vahvistamista Suomen Asianajajaliiton säännöistä. Näiden sääntöjen perusteella riitapuolen tuli ottaa huomioon se mahdollisuus, että välimiehiksi tulee asianajajaosapuolen kanssa samaan paikallisosastoon kuuluvia asianajajia. B ja C olivat siten luopuneet vetoamasta tähän esteellisyysperusteeseen jo panemalla menettelyn vireille. Edelleen käräjäoikeus totesi, etteivät kanteessa mainitut seikat olisi tehneet välimiehistä esteellisiä. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut vt. käräjätuomari Jaana Malinen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.5.1999 B ja C valittivat hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa perusteluineen. A vastasi valitukseen. Hovioikeus totesi, että ottaen huomioon välimiesmenettelystä annetun lain 9 ja 10§:n sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta ilmenevät periaatteet Suomen Asianajajaliiton menettely nimetä välimiehet liiton saman osaston hallitukseen kuuluvista asianajajista kuin mihin riidan osapuolena oleva asianajaja kuuluu ei täytä välimiesten puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevaa vaatimusta. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion sekä välitystuomion. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Vanala, Kaarina Heino ja Helena Lindgren. Esittelijä Sirpa Randelin. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Asianajaja A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne välitystuomion kumoamisesta hylätään. B ja C vastasivat valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut B ja C, joiden vaatimus asianajaja A:n laskuttaman asianajopalkkion alentamisesta on hylätty Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä annetulla välitystuomiolla, ovat vaatineet tuon tuomion kumoamista tai julistamista mitättömäksi sen vuoksi, että kolmesta välimiehestä kaksi oli ollut puolueettomuuden vaarantavassa suhteessa A:han ja siten esteellisiä toimimaan asiassa välimiehinä. B ja C ovat katsoneet, että Asianajajaliiton sääntöihin perustuva välimiesoikeus on jo peruslähtökohdiltaan esteellinen välimiesten edustaessa samaa ammattikuntaa kuin palkkioriidan vastaaja. Tämän vuoksi puolueettomuusvaatimus on kyseisessä menettelyssä korostunut. Tässä tapauksessa esteellisyys on perustunut erityisesti siihen, että välimiehinä toimineet asianajajat Y ja Z olivat hallituksen jäseniä Asianajajaliiton Oulun paikallisosastossa, jonka jäsen myös palkkioriidassa vastaajana ollut asianajaja A oli. Lisäksi Y ja Z A:n tavoin harjoittivat asianajotoimintaa Oulussa ja kaikki kolme myös asuivat Oulussa. Näiden seikkojen perusteella B:lle ja C:lle, jotka olivat saaneet seikat tietoonsa vasta välitystuomion antamisen jälkeen, on syntynyt perusteltu epäilys, että välimiehet eivät olleet olleet riippumattomia eivätkä olleet kyenneet toimimaan puolueettomasti. Esteellisyys ilmenee kanteen mukaan myös siitä, että asia on ratkaistu puolueellisesti. Välimiesmenettelystä annetun lain 9 §:n mukaan välimiehen tulee olla tehtävässään puolueeton ja riippumaton. Mainitun lain 10 §:n mukaan välimies on asianosaisen vaatimuksesta julistettava esteelliseksi, paitsi jos hän olisi tuomarina ollut esteellinen käsittelemään asiaa, myös muun sellaisen seikan johdosta, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta tai riippumattomuutta. Lain esitöissä (HE 202/1991 s. 14) on esimerkkinä muusta esteellisyyden aiheuttavasta seikasta mainittu tilanne, jossa välimies toimii sellaisen yhteisön tai laitoksen johtoelimessä tai palveluksessa, jonka jäsenenä tai intresenttinä toinen asianosainen yksin on. Välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan välitystuomio voidaan asianosaisen kanteesta kumota, jos välimies 10 §:n mukaan on ollut esteellinen, mutta asianosainen on saanut tiedon esteellisyydestä niin myöhään, ettei hän ole voinut vaatia välimiehen julistamista esteelliseksi ennen välitystuomion antamista. Mainitun 41§:n 2 momentin mukaan asianosaisella ei ole oikeutta vaatia välitystuomion kumoamista sellaisen seikan perusteella, johon hän on vastaamalla pääasiaan tai muulla tavalla luopunut vetoamasta. Tämä koskee myös edellä tarkoitettua esteellisyyttä. Edellä esitetyn perusteella asiassa on kysymys siitä, ovatko B ja C jo välimiesmenettelyn aikana tienneet esteellisyysperusteiksi katsomistaan seikoista ja jos eivät, onko kysymys sellaisista seikoista, jotka objektiivisesti arvioiden antaisivat aiheen epäillä välimiesten puolueettomuutta ja riippumattomuutta. Mitä ensiksi tulee siihen, että asianajajat olisivat jo lähtökohtaisesti esteellisiä ratkaisemaan välimiehinä samaa ammattikuntaa edustavan vastaajan riita-asiaa, Korkein oikeus toteaa seuraavaa. Asianajajista annetun lain 1 §:n mukaan asianajaja on se, joka on maan yleisen asianajajayhdistyksen jäsenenä merkitty asianajajaluetteloon. Suomen Asianajajaliitto on lain tarkoittama yleinen asianajajayhdistys. Liiton sääntöjen perusteella sen jäsenet ovat asianajajia eikä asianajaja voi olla kuulumatta liittoon. Lain 2 §:n mukaan asianajajayhdistyksen on säännöissään mainittava, miten asianajajan päämiehelle varataan oikeus saada hänen ja asianajajan välinen muun muassa palkkiota koskeva riita välimiesmenettelyin ratkaistuksi. Liiton sääntöjen 34 §:n mukaan liiton hallitus toimii välimiesoikeutena mainitunlaista riitaa ratkaistaessa. Sääntöjen 36 §:n mukaan hallitus voi kuitenkin määrätä välimiehiksi kolme omaa jäsentään tai varajäsentään taikka liiton jonkin osaston hallituksen jäsentä. Sääntöjen mukaan kaikkien hallituksen jäsenten tulee olla asianajajia. Välimiehinä voivat siis toimia vain asianajajat. Asianajajaliiton sääntöjen 35 §:n mukaan asianajaja ei voi panna nyt kysymyksessä olevaa välimiesmenettelyä vireille. Siihen on siten oikeus ainoastaan hänen vastapuolellaan. Tämä voi toisaalta halutessaan saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vastapuolen kannalta välimiesmenettely on näin ollen vapaaehtoinen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään asianosaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämän määräyksen soveltumisesta välimiesmenettelyyn on sopimuksen vakiintuneessa tulkintakäytännössä tehty ero vapaaehtoisen ja pakollisen välimiesmenettelyn välillä. Jos välimiesmenettely on pakollinen, on välimiesoikeuden kokoonpanon täytettävä sopimusmääräyksen vaatimukset. Jos kyseessä sen sijaan on vapaaehtoinen välimiesmenettely, on katsottu, että asian antaminen välimiesoikeuden ratkaistavaksi tarkoittaa luopumista säännönmukaisesta tuomioistuinmenettelystä ja sen oikeusturvatakeista. Ihmisoikeussopimus ei siten aseta ehdottomia vaatimuksia vapaaehtoisen välimiesoikeuden kokoonpanolle. B ja C eivät ole saattaneet palkkioriitaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan he ovat itse valinneet käytettävissään olleista vaihtoehdoista toisen. Lähettämällä Suomen Asianajajaliitolle A:n palkkiota koskevan kirjelmän he ovat panneet välimiesmenettelyn vireille. Saattaessaan riidan näin Asianajajaliiton sääntöjen mukaiseen välimiesmenettelyyn B ja C ovat tienneet, että välimiehiksi nimetään asianajajia. Valitsemalla välimiesmenettelyn he ovat myös hyväksyneet sen, että välimiehiksi määrätään Asianajajaliiton sääntöjen mukaisesti liiton hallituksen tai liiton jonkin osaston hallituksen jäseniä. He ovat siten luopuneet vetoamasta esteellisyysperusteena paitsi siihen, että välimiehet edustavat samaa ammattikuntaa kuin palkkioriidan vastaaja, myös siihen, että välimiehet kuuluvat johtoelimeen yhdistyksessä, jonka jäsenenä palkkioriidan osapuolista vain vastaaja on. Mitä tulee muihin kanteen mukaan esteellisyyttä merkitseviin tai osoittaviin seikkoihin, Korkein oikeus toteaa käräjäoikeuden tavoin, ettei B:n ja C:n ole näytetty tienneen niistä välimiesmenettelyn aikana. Heidän ei siten siitä huolimatta, että he ovat hyväksyneet Asianajajaliiton sääntöjen mukaisen tavan määrätä välimiehiksi liiton jonkin paikallisosaston hallituksen jäseniä ja että välimiehiksi nimettyjä asianajajia koskevat tiedot olisi ollut mahdollista saada esimerkiksi asianajajaluettelosta, voida katsoa luopuneen vetoamasta esteellisyysperusteena siihen, että Y ja Z A:n tavoin asuivat ja toimivat asianajajina Oulussa ja kuuluivat hallitukseen juuri Oulun paikallisosastossa, jonka jäsen A:kin oli. Asianajajaliitolla on liiton sääntöjen mukaan alueellisesti määriteltyjä osastoja. Paikallisosastot, vaikka niillä on omat hallituksensa, eivät ole itsenäisiä yhdistyksiä. Asianajajan kuuluminen johonkin paikallisosastoon perustuu suoraan Asianajajaliiton jäsenyyteen siten, että asianajaja kuuluu siihen osastoon, jonka alueella hän pääasiallisesti toimii. Kun sääntöjen mukaan välimiehinä toimii lähtökohtaisesti liiton hallitus, välimiehet kuuluvat jo tämän perusteella johtoelimeen sellaisessa asianajajien yhdistyksessä, jossa riidan osapuolista vain vastaajana oleva asianajaja on jäsenenä. Kuten edellä on todettu, tämän B ja C ovat hyväksyneet viemällä asian välimiesmenettelyyn. Tähän nähden ja ottaen huomioon kyseessä olevan välimiesmenettelyn luonne ja sitä koskevat säännökset pelkästään se seikka, että välimiehet määrätään juuri sen paikallisosaston hallituksesta, johon vastaajakin kuuluu, ei ilman muuta erityistä syytä anna objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä välimiesten puolueettomuutta. Tällaisena syynä ei voida pitää asumista ja toimimista samalla paikkakunnalla. Nämä seikat eivät merkitse sellaista läheisyyttä tai keskinäistä yhteyttä, että välimiehillä voitaisiin katsoa olevan ratkaistavana olevassa palkkioriita-asiassa valvottavanaan riippumattomuuden tai puolueettomuuden kannalta merkityksellinen yhteinen etu vastaajana olevan asianajajan kanssa. Kanteessa on lisäperusteena katsottu välimiesten esteellisyyden käyvän ilmi myös siitä, että asia on ratkaistu puolueellisesti. Kannanottaminen tähän väitteeseen edellyttäisi välitystuomiolla ratkaistun asian tutkimista. Välitystuomiota ei kuitenkaan voida sillä tehdyn aineellisen ratkaisun johdosta kumota välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n nojalla. Kysymys ei nyt ole myöskään niistä perusteista, joilla tuomio voitaisiin sanotun lain 40 §:n nojalla julistaa mitättömäksi. Esteellisyydessä on lisäksi kysymys sellaisesta yksilöitävissä olevasta olosuhteesta, jonka voidaan perustellusti katsoa vaarantavan välimiehen puolueettomuuden käsitellä asiaa. Tällaisen olosuhteen olemassaoloa ei voida päätellä jälkikäteen sen perusteella, miten välimiesoikeus on asian ratkaissut. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Pasi Kumpula.