§:n perusteella päätöksen täytäntöönpanovaiheessa 12 vuotta täyttäneen tai nuoremmankin lapsen mielipide ratkaisi, voidaanko päätös panna täytäntöön. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain mukaan tuomioistuin ei ratkaisussaan kuitenkaan ollut sidottu edes 12 vuotta täyttäneen lapsen mielipiteeseen, vaan asia oli ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Hovioikeus totesi, ettei päätöstä lapsen huollosta voitu perustaa muuhun kuin lapsen etuun, jonka arvioinnissa tosin oli otettava huomioon, miten huolto parhaiten toteutui vastaisuudessa. Siten täytäntöönpanossa mahdollisesti tulossa olevat ongelmat oli osaltaan otettava huomioon lapsen etua arvioitaessa, mutta huoltoasian ratkaisu ei voinut perustua sanottuun täytäntöönpanolakiin. Hovioikeus katsoi, että X:n ja Y:n mielipide oli ristiriidassa heidän etunsa kanssa. Koska äidin kuoleman jälkeen vallinneet sinänsä hyvät olosuhteet olivat pikemminkin etäännyttäneet lapsia isästään, ei olosuhteiden ylläpitämistä voitu pitää heidän etunsa mukaisina. Myönteisen ja läheisen ihmissuhteen kehittämiseksi ja turvaamiseksi lasten ja isän välillä huolto oli määrättävä isälle. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Tuula Nousiainen ja Petri Leskinen. Esittelijä Johanna Jylhä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja hänet määrätään lasten huoltajaksi. A antoi pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.10.2001 Asian vireilläoloaikaa ja käsittelyä koskevat ratkaisut Korkein oikeus on hylännyt A:n vaatimukset väliaikaismääräyksen antamisesta ja lasten määräämisestä psykiatriseen tutkimukseen samoin kuin C:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein oikeus on katsonut, ettei väliaikaismääräyksen antaminen lasten tapaamisoikeuksista ollut tarkoituksenmukaista, ettei psykiatrinen tutkimus ollut tarpeellinen, ja ottaen huomioon ne seikat, joihin Korkeimman oikeuden ratkaisu perustuu, ettei myöskään suullisen käsittelyn pitämiseen ole tarvetta. Pääasiaratkaisu Perustelut Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lapsen jäätyä huoltajana yksin olleen vanhemman kuoleman vuoksi vaille huoltajaa huolto voidaan uskoa paitsi elossa olevalle vanhemmalle myös muulle henkilölle sen mukaan, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu. Alempien oikeuksien lausumilla perusteilla Korkein oikeus pitää selvitettynä, että sekä A että C ovat sopivia X:n ja Y:n huoltajiksi. Kumpikin lapsista on ilmaissut haluavansa jäädä nykyiseen elinympäristöönsä ja asumaan C:n luona. Lasten mielipide, josta on hankittu selvitystä sekä käräjä- että hovioikeuden toimesta ja josta on esitetty myös muuta näyttöä, on luotettavasti selvitetty. Huolimatta siitä, että aikuisten välisten ristiriitojen voidaan olettaa osaltaan haitanneen lasten ja isän suhdetta, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa esitetty selvitys, lasten ikä ja kehitystaso sekä muut olosuhteet huomioon ottaen ole syytä epäillä, etteikö kysymyksessä olisi lasten oma ja itsenäinen tahto. Lapsen huoltoa ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen
§:n mukaan täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Koska X on 14-vuotias ja myös Y on täyttänyt 12 vuotta, sellaista huoltopäätöstä, joka edellyttäisi lasten siirtymistä asumaan isän luo, ei ole mahdollista panna täytäntöön. Huollon tarkoitus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei näissä olosuhteissa voida pitää lasten edun mukaisena huollon uskomista vanhemmalle, jonka luokse lapsia ei vasten tahtoaan voida siirtää. Koska isän ja sen henkilön keskinäiset välit, jonka luona lapset tosiasiassa asuvat, ovat asiassa ilmennein tavoin huonot, ei ole perusteltua olettaa, että huollon ollessa isällä lasten asioiden hoitaminen näiden aikuisten kesken voisi sujua lasten edun edellyttämällä tavalla. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo olevan lasten edun mukaista uskoa X:n ja Y:n huolto C:lle. Korkein oikeus toteaa, että isän ja lasten tapaamista koskevien järjestelyjen vahvistaminen erikseen sopimuksella tai tuomiolla on tarvittaessa mahdollista, mutta lasten ikä huomioon ottaen tapaamiset isän kanssa ovat riippuvaisia lasten omasta tahdosta. Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 ja 4 §:stä nimenomaisesti ilmenee, huoltajan tulee kuitenkin osaltaan myötävaikuttaa mainitunlaisen suhteen syntymiseen ja säilymiseen lasten ja isän kesken. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. X ja Y määrätään C:n huoltoon. A:n hakemus hylätään. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Markku Arponen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo (eri mieltä). Esittelijä Timo Heikkinen. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Koskelo:Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lapsen jäätyä huoltajana yksin olleen vanhemman kuoleman vuoksi vaille huoltajaa voidaan huolto uskoa paitsi elossa olevalle vanhemmalle myös muulle henkilölle sen mukaan, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu. Tällöin biologinen vanhemmuus sinänsä ei anna lapsen vanhemmalle etusijaa huollosta päätettäessä, vaan ratkaiseva merkitys on sillä, miten lapsen etu parhaiten toteutuu. Siinäkin tapauksessa, että biologinen vanhempi on sinänsä sopiva huoltajaksi, voi lapsen etu edellyttää huollon uskomista sellaiselle muulle henkilölle, johon lapselle on muodostunut läheinen ja huollon tarkoituksen toteutumisen kannalta myönteinen suhde. Asiassa on tullut selvitetyksi, että X ja Y ovat usean vuoden ajan eläneet C:n kanssa, sekä ennen äitinsä kuolemaa että sen jälkeen, jolloin C on yksin huolehtinut heistä. Lasten elämänpiiriksi on vakiintunut Helsingissä äidin ja C:n sekä sittemmin C:n luona oleva koti, sieltä käsin tapahtuva koulunkäynti ja täällä oleva sosiaalinen ympäristö harrastuksineen. Lapset ovat pitkään eläneet erossa isästään A:sta. Lasten suhde isään on kärsinyt paitsi tästä syystä myös vanhempien keskinäisten sekä A:n ja C:n välisten riitaisuuksien vuoksi. Äidin kuoleman jälkeen lasten suhtautumista isään on haitannut etenkin pelko sitä elämänolosuhteiden muutosta kohtaan, jota merkitsisi muutto isän ja tämän perheen luo Geneveen. Alempien oikeuksien tavoin katson asiassa selvitetyksi, että sekä A että C ovat sopivia X:n ja Y:n huoltajiksi. Kumpikin lapsista on ilmaissut haluavansa jäädä nykyiseen elinympäristöönsä ja asumaan C:n luona, jonka he kokevat itselleen läheiseksi ja turvalliseksi. Lasten mielipide, josta on hankittu selvitys sekä käräjä- että hovioikeuden toimesta ja josta on esitetty myös muuta näyttöä, on ollut selkeä ja vakaa. Huolimatta siitä, että aikuisten välisten ristiriitojen voidaan olettaa osaltaan haitanneen lasten ja isän suhdetta, asiassa ei, ottaen huomioon esitetty selvitys sekä lasten ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet, ole syytä epäillä, ettei kysymyksessä olisi lasten oma ja itsenäinen tahto. Lapsen huoltoa ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen
§:n mukaan täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Silloin, kun kysymys olisi lapsen viemisestä ulkomaille, mainittu säännös samalla täsmentää perustuslain 9 §:n 3 momenttia, jonka mukaan Suomen kansalaista ei saa vastoin tahtoaan siirtää toiseen maahan. Alaikäisen huoltoa koskeva päätös ei siten ole peruste, jonka nojalla 12 vuotta täyttäneen lapsen asuinpaikka voitaisiin vastoin tämän tahtoa siirtää ulkomaille. Koska X on 14-vuotias ja myös Y on täyttänyt 12 vuotta, sellaista huoltopäätöstä, joka edellyttäisi lasten siirtymistä asumaan isän luo, ei ole mahdollista panna täytäntöön vastoin heidän tahtoaan. Vaikka huolto uskottaisiin isälle, ei lasten asuinpaikka näin ollen tulisi muuttumaan ilman heidän suostumustaan. Käsillä olevat vaihtoehdot ja huollon tarkoitus huomioon ottaen katson, ettei näissä olosuhteissa voida pitää lasten edun mukaisena huollon uskomista vanhemmalle, jonka luokse lapsia ei vasten tahtoaan voida siirtää ja johon lapsilla ei tässä vaiheessa ole myöskään toimivaa ja läheistä suhdetta. Koska isän ja sen henkilön keskinäiset välit, jonka luona lapset tosiasiassa asuvat, ovat asiassa ilmennein tavoin huonot, ei liioin ole perusteltua olettaa, että huollon ollessa isällä lasten asioiden hoitaminen näiden aikuisten kesken voisi sujua lasten edun edellyttämällä tavalla. Samasta syystä ei vallitsevissa oloissa ole edellytyksiä myöskään sille, että lasten huolto uskottaisiin yhteisesti A:lle ja C:lle. Näissä olosuhteissa tarkoituksenmukaisinta on, että lasten kanssa asuva aikuinen on myös näiden huoltaja ja pystyy siten myös päättämään lasten hoitoon ja kasvatukseen kuuluvista asioista. Edellä todetuin tavoin C on sopiva lasten huoltajaksi, ja lapsilla on häneen vakiintunut ja läheinen suhde. Näin ollen on lasten edun mukaista uskoa X:n ja Y:n huolto C:lle. Edellä mainituin perustein päädyn asiassa samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Totean vielä, että yhteydenpito lasten ja isän kesken sekä myönteisen ja läheisen suhteen aikaansaaminen lasten ja isän välille on lasten edun kannalta toivottavaa. Isän ja lasten tapaamista koskevien järjestelyjen vahvistaminen erikseen sopimuksella tai tuomiolla on tarvittaessa mahdollista, mutta lasten ikä huomioon ottaen tapaamiset isän kanssa ovat riippuvaisia lasten omasta tahdosta. Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 ja 4 §:stä nimenomaisesti ilmenee, huoltajan tulee kuitenkin osaltaan myötävaikuttaa mainitunlaisen suhteen syntymiseen ja säilymiseen lasten ja isän kesken. Oikeusneuvos Arponen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koskelo.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.