KKO/2001/112

2001 false KKO:2001:112 Tapaturmavakuutuslain mukaiseen työnantajan tapaturmavakuutukseen sovellettiin täysomavastuun sisältävää erikoismaksujärjestelmää, jonka mukaan vakuutusyhtiön työntekijälle maksamat korvaukset peritään kokonaisuudessaan vakuutusmaksuna työnantajalta. Vakuutusyhtiön päätettyä maksaa työntekijälle korvauksia ammattitaudin johdosta työnantajalla oli oikeus valittamalla korvauspäätöksestä saattaa tapaturmalautakunnan tutkittavaksi kysymys siitä, oliko ammattitauti aiheutunut työnantajan työssä. TapaturmavakuutusL 53 a § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Taustatiedot A oli työskennellyt vuosina 1951 - 1963 rakennustöissä eri työnantajien palveluksessa. Vuosina 1963 - 1983 A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa kaivosalan rakennustöissä. A:n oli todettu altistuneen asbestille ja hänellä oli 30.9.1994 todettu ammattitautina ilmennyt keuhkosyöpä. X Oy:n ja tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun vakuutuslaitoksen Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan välillä oli sovittu, että työnantajan ottamaan lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovelletaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen täysomavastuista erikoismaksujärjestelmää, jossa maksetut korvaukset peritään vakuutusmaksun yhteydessä työnantajalta kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö oli 24.4.1996 antamiensa päätösten perusteella A:n ammattitaudin johdosta maksanut korvauksia vuosina 1995 ja 1996 yli 200 000 markkaa, mitkä se oli perinyt vakuutusmaksuina X Oy:ltä. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 1.11.1996 Vakuutusyhtiö katsoi esitettyjen uusien selvitysten perusteella, että A:n syöpä oli ammattitauti ja että A oli viimeksi altistunut asbestille X Oy:n kaivoksessa. Vakuutusyhtiö oli 24.4.1996 antamillaan päätöksillä myöntänyt A:lle korvauksia X Oy:n työssä ilmenneen ammattitaudin johdosta. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätökset 15.11.1996 ja 6.2.1997 Vakuutusyhtiön tekemien vakuutusmaksulaskelmien mukaan X Oy:n tapaturmavakuutusmaksu oli 147 769,90 markkaa vuonna 1995 ja 185 445,40 markkaa vuonna 1996. Tapaturmalautakunnan päätös 3.4.1997 X Oy vaati valituksessaan vakuutusyhtiön 1.11.1996 antamaa päätöstä muutettavaksi siten, ettei A:n ollut katsottava altistuneen asbestille X Oy:n kaivoksessa 1963 - 1983 maanalaisissa rakennustöissä työskennellessään. Tapaturmalautakunta katsoi, ettei X Oy:llä ollut tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa välitöntä oikeussuojan tarvetta vakuutetun A:n ammattitautiasian suhteen täysomavastuun erikoisvakuutusmaksujärjestelmän perusteella. Asiassa ei ollut esitetty muitakaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella valituksenalaista päätöstä voitaisiin pitää, sikäli kuin oli kysymys tapaturmavakuutuslainsäädännön piiriin kuuluvista etuuksista, X Oy:n edun vastaisena. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta jätti valituksen tutkimatta. Tapaturmalautakunnan päätös 18.12.1997 X Oy vaati valituksessaan vakuutuslaitoksen 1.11.1996 antaman päätöksen kumoamista ja tuon päätöksen johdosta tehtyjen maksuunpanopäätösten 15.11.1996 ja 6.2.1997 poistamista. Tapaturmalautakunta lausui, että se oli jo 3.4.1997 antanut päätöksen X Oy:n vakuutuslaitoksen 1.11.1996 antamasta päätöksestä tekemän valituksen johdosta ja tästä päätöksestä oli valitus vireillä vakuutusoikeudessa. Tapaturmalautakunta ei voinut käsitellä asiaa uudestaan. Tapaturmalautakunta totesi, että X Oy vaati vakuutusmaksujen maksuunpanon poistamista sillä perusteella, ettei A ollut altistunut asbestille X Oy:n työssä. Tapaturmalautakunta oli 3.4.1997 antanut päätöksen altistumista koskevan valituksen johdosta. Mainitusta altistumisasiasta oli valitus vireillä vakuutusoikeudessa. Näillä perusteilla tapaturmalautakunta jätti valituksen tutkimatta. Vakuutusoikeuden päätös 9.2.1999 Vakuutusoikeus, jossa X Oy haki muutosta kumpaankin tapaturmalautakunnan päätökseen katsoen, että se oli asiassa asianosainen, käsitteli valitukset yhdessä. Vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöksiä. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Seppo Kurki, Hilkka Saarela, Kaius Vuoristo, Jukka Karhu ja Kaija Kortekangas. Esittelijä Kaius Vuoristo. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan X Oy vaati, että sillä työnantajana vahvistetaan olevan asianosaisen asema asiassa ja että vakuutusoikeuden ja tapaturmalautakunnan päätökset kumotaan tai että asia palautetaan vakuutusoikeuteen taikka tapaturmalautakuntaan yhtiön valituksen johdosta käsiteltäväksi. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa tai että Korkein oikeus määrää suullisen käsittelyn toimitettavaksi vakuutusoikeudessa tai tapaturmalautakunnassa. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.10.2001 Perustelut Vuonna 1996 kuollut A oli työskennellyt vuosina 1951 - 1963 rakennustöissä eri työnantajien palveluksessa. Vuosina 1963- 1983 hän oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa kaivosalan rakennustöissä. A:n oli todettu altistuneen asbestille ja hänellä oli 30.9.1994 todettu ammattitautina ilmennyt keuhkosyöpä. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola on myöntänyt A:lle korvauksia mainitun ammattitaudin johdosta, jonka vakuutusyhtiö on katsonut aiheutuneen X Oy:n työssä. Tapaturmavakuutuslain 8 §:n mukaan työnantajalla, lukuun ottamatta eräitä pientyönantajia ja valtiota, on oltava vakuutus vakuutuslaitoksesta työntekijänsä työtapaturman tai ammattitaudin varalta. Lain 35 §:n mukaan työnantajalta perittävien vakuutusmaksujen tulee olla kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin ottaen huomioon vakuutetun työn tapaturma- ja ammattitautiriski. Tämän perusteella vakuutusmaksujen määriin vaikuttavat vakuutuksen kohteen suuruus ja tapaturmariski. Tapaturmariskiä arvioidaan kussakin työssä sattuneiden työtapaturmien tai ammattitautien korvauskustannuksilla. Jos vakuutusmaksu tai vakuutuksen perusteella maksettavien korvausten määrä on riittävän suuri, tulee myös työnantajan oma vahinkotilasto ottaa huomioon vakuutusmaksua määrättäessä. Tällaista erikoistariffioitavaa vakuutusta sovelletaan keskisuurten ja suurten työnantajien vakuutuksissa. Tällaisessa erikoismaksujärjestelmässä on lähtökohtana, että vakuutusmaksu määräytyy vahinkotilastojen perusteella pääpainon ollessa vakuutuksesta riippuen koko maan tai työnantajan tilastoaineistossa. Työnantajalla voi myös olla rajoitettu omavastuuvakuutus, jolloin vakuutusyhtiö perii vakuutusmaksuna kunkin työtapaturman tai ammattitaudin johdosta maksetun korvauksen sovittuun omavastuuseen saakka. Puheena olevassa tapauksessa on sovellettu edellä kerrotuista vakuutusmaksujärjestelmistä poiketen täysomavastuun sisältävää erikoismaksujärjestelmää, jonka mukaan työnantajalta peritään vakuutusmaksuna työnantajan työssä aiheutuneiden tapaturmien tai ammattitautien perusteella maksetut korvaukset täysimääräisinä. Tämän vuoksi X Oy:lle on maksuunpantu vakuutusmaksut, joihin ovat sisältyneet vakuutusyhtiön A:lle maksamat korvaukset kokonaisuudessaan. Tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka ei tyydy vakuutuslaitoksen päätökseen, saa hakea siihen muutosta valittamalla tapaturmalautakuntaan. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 116/1994 s. 15) on todettu, että oikeus hakea muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen liittyy asianosaisasemaan. Asianosaisuus edellyttää välitöntä oikeudellista etua asiassa. Vahingoittuneen lisäksi asianosaisen asemassa voi siten olla myös työnantaja. Korvausasiassa työnantajan asianosaisuus perustuu tavallisemmin työnantajan oikeuteen saada työntekijälle tapaturman johdosta maksettua sairausajan palkkaa vastaava ansionmenetyskorvaus taikka työnantajan velvollisuuteen maksaa korvausta vakuutuksen omavastuun perusteella. Lain ja sen esitöiden perusteella voidaan päätellä, ettei oikeutta valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ole tarkoitettu sulkea pois miltään taholta, jonka välitöntä oikeudellista etua päätös koskee. Tässä tapauksessa X Oy:ltä on peritty vakuutusmaksuina kaikki ne korvaukset, jotka vakuutusyhtiö on A:lle suorittanut. Vakuutusmaksujen määräytymiseen on siten ratkaisevasti vaikuttanut se seikka, että A:n ammattitaudin on katsottu aiheutuneen X Oy:n työssä. Sen kysymyksen ratkaisemiseen, onko ammattitauti aiheutunut yhtiön työssä vaiko ei, on yhtiöllä näin ollen välitön oikeussuojan tarve. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin säännöstä tulee tulkita siten, että myös työnantajalla on puheena olevassa tapauksessa oikeus valittaa vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä. Tällöin toteutuu myös asian valitusaikana voimassa olleen hallitusmuodon 16§:ssä turvattu perusoikeus, jonka mukaan jokaisen tulee voida saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Vastaava säännös on nykyisin 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain 21 §:n 1 momentissa. Sillä seikalla, että yhtiöllä on ollut oikeus saattaa tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla perustevalituksella vakuutusmaksujen maksuunpanopäätökset tapaturmalautakunnan tutkittavaksi, ei ole yhtiön oikeussuojan kannalta merkitystä, koska perustevalitusteitse ei voida puuttua vakuutuskorvausta koskevan päätöksen oikeellisuuteen ja kysymys siitä, onko ammattitauti aiheutunut kyseisen työnantajan työssä, on tutkittu ja ratkaistu korvauspäätöksessä. Näin ollen tapaturmalautakunnan olisi tullut ottaa tutkittavakseen X Oy:n valitus vakuutusyhtiön 1.11.1996 antamaan päätökseen. Koska valitusta ei ole lainkaan tutkittu tapaturmalautakunnassa eikä vakuutusoikeudessa, ei Korkein oikeus voi ottaa asiaa välittömästi tutkittavakseen, vaan asian käsittelyä on tarkoituksenmukaista jatkaa tapaturmalautakunnassa. Tästä syystä ei myöskään suullisen käsittelyn toimittamiseen Korkeimmassa oikeudessa ole aihetta. Ottaen huomioon tapaturmalautakunnan kannanotto yhtiön valitukseen maksuunpanopäätöksistä on asia otettava myös näiltä osilta uudelleen käsiteltäväksi. Päätöslauselma Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään. Vakuutusoikeuden päätös ja tapaturmalautakunnan päätökset 3.4.1997 ja 18.12.1997 kumotaan. Asia palautetaan tapaturmalautakuntaan, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Anja Tulenheimo-Takki, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Aija Peltola.