KKO/2001/118

2001 false KKO:2001:118 A:n saamaa maksua vaadittiin peräytettäväksi konkurssipesään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla. A:lla saatavansa vakuutena ollut yrityskiinnitys velallisen omaisuuteen ei vastannut peräytettäväksi vaaditun maksun täyttä määrää. Oikeustoimen peräytyessä vakuuden arvoa ei voitu vähentää A:n palautusvelvollisuuden määrästä. TakSL 5 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vantaan käräjäoikeuden tuomio 1.6.1998 Asian tausta Bessen Oy ja oy Shell ab olivat 29.6.1994 solmineet komissio- ja yhteistoimintasopimuksen ja tämän sopimuksen mukaisesti Bessen Oy oli harjoittanut huoltoasematoimintaa Shell-huoltamolla Helsingissä. Bessen Oy oli 31.10.1996 myynyt harjoittamansa huoltamon liiketoiminnan sekä siihen liittyvän erikseen määritellyn vaihto- ja irtaimen käyttöomaisuuden 2 150 000 markan kauppahinnasta. Kauppakirjan kauppahintaa koskevan maksuehdon mukaan ostaja oli maksanut Bessen Oy:lle 800 000 markkaa ja 12.11.1996 oy Shell ab:lle 1 350 000 markkaa, jolla summalla oli kauppakirjan mukaan kuitattu Bessen Oy:n velkoja ja takausvastuita oy Shell ab:lle. Lisäksi Bessen Oy oli 1.11., 4.

1. ja 12.11.1996 maksanut oy Shell ab:lle yhteensä 170 100,08 markkaa komissiovelan lyhennykseksi. Bessen Oy asetettiin velkojan hakemuksesta konkurssiin 12.3.
2. Konkurssipesän kanne Konkurssipesä vaati, että oikeustoimet, joilla Bessen Oy oli suorittanut oy Shell ab:lle pääomaltaan yhteensä 1 520 100,08 markkaa määrätään peräytymään ja oy Shell ab velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle mainittu määrä korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Konkurssipesä katsoi, että suoritukset tuli peräyttää takaisinsaantilain 5 §:n nojalla, koska oikeustoimilla oli sopimattomasti suosittu oy Shell ab:tä toisten velkojien kustannuksella, Bessen Oy oli oikeustoimia tehtäessä ollut maksukyvytön tai oikeustoimet ainakin johtivat Bessen Oy:n maksukyvyttömyyteen ja oy Shell ab oli tiennyt tai sen ainakin olisi pitänyt tietää tästä maksukyvyttömyydestä. Oy Shell ab:n vastaus Oy Shell ab kiisti kanteen. Tuomion perustelut Kauppasopimuksen syntyminen ja kauppahinnan maksaminen Käräjäoikeus selostettuaan asiassa esitettyä näyttöä päätyi arvioinnissaan siihen, että oy Shell ab oli osallistunut kauppahinnan jakoon huolehtien siitä, että valtaosa kauppahinnasta oli käytetty sen kaikkien kaupantekohetkellä tiedossa olleiden tilisaatavien ja sen takaamien lainojen suorittamiseen. Myötävaikutus kauppahinnan jakautumiseen oli ollut niin selkeätä, että kysymyksessä voitiin katsoa olevan konkurssipesän väittämä kolmikantasopimus, jossa velan maksu oli tapahtunut epätavallista maksuvälinettä käyttäen. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan sekä kaupan yhteydessä tapahtunutta 1 350 000 markan suoritusta että sen jälkeen maksettuja eriä oli arvioitava tässä suhteessa samalla tavoin, koska alunperin tarkoituksena oli ollut maksaa kaikki oy Shell ab:n tilisaatavat kauppahinnasta yhdellä kertaa. Vahinkoedellytyksestä Bessen Oy:n 31.10.1996 päivätyn taseen mukaan yhtiön velat olivat olleet 2 332 746 markkaa, mikä oli vajaat 200 000 markkaa kauppahintaa korkeampi määrä. Pesäluettelon 15.4.1997 mukaan velkojen määrä oli ollut 936 916 markkaa ja pesän vapaat varat 75 markkaa. Konkurssissa valvottujen saatavien määrä oli ollut noin 1 844 100 markkaa. Oy Shell ab:n ohella saataviaan olivat valvoneet viisi muuta velkojaa noin 1 766 000 markan edestä. Käräjäoikeus katsoi kerrottujen lukujen osoittavan, että kauppahinta ei ollut riittänyt kattamaan velkoja. Saatu kauppahinta olisi jakautunut velkojien kesken toisin, mikäli se olisi käytetty konkurssissa velkojen maksuun. Velan maksamisella oli siten vahingoitettu velkojia ja takaisinsaannin vahinkoedellytys täyttyi. Suosimisesta Kauppahinnasta oli maksettu kaikki Bessen Oy:n pankkilainat sekä maksuhetkellä erääntyneenä olleet oy Shell ab:n tilisaatavat. Oy Shell ab oli vapautunut takausvastuustaan ja sen huomattavan suuret tilisaatavat, konkurssissa valvottua 78 421,97 markkaa lukuun ottamatta, olivat tulleet kokonaisuudessaan maksetuiksi. Näin ei olisi tapahtunut konkurssissa, sillä oy Shell ab:n hallussa ollut yrityskiinnitysvakuus ei olisi turvannut kuin osan saatavista. Velkojen maksamisella oli siten suosittu oy Shell ab:tä toisten velkojien kustannuksella. Maksukyvyttömyydestä Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Bessen Oy oli ollut jatkuvissa maksuvaikeuksissa. Se ei ollut kyennyt maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Lainan ottaminen tai liikeomaisuuden myyminen eivät olleet kyenneet korjaamaan toimintansa lopettaneen yrityksen maksukyvyn puutetta. Maksukyvyttömyyttä ei voinut kerrotuissa oloissa pitää tilapäisenä. Oy Shell ab:n tietoisuudesta Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että Bessen Oy oli informoinut oy Shell ab:tä taloudellisesta tilanteestaan, minkä johdosta oli käyty neuvotteluja. Veroviraston konkurssiuhkainen maksukehotus oli ollut oy Shell ab:n tiedossa ja lisäksi yhtiö oli itsekin lähettänyt maksukehotuksen Bessen Oy:lle. Oy Shell ab:llä oli ollut käytettävissään tarpeellinen tieto Bessen Oy:n maksukyvyttömyyden havaitsemiseksi. Sen vuoksi oy Shell ab oli tiennyt tai sen ainakin olisi tullut tietää Bessen Oy:n maksukyvyttömyydestä. Sopimattomuudesta Käräjäoikeus katsoi, että liiketoiminnan kauppaa koskenutta sopimusta ei sinänsä voinut pitää sopimattomana. Tapausta oli kuitenkin arvosteltava kokonaisuutena arvioiden erityisesti kauppasopimukseen liittyvän velanmaksun sopimattomuutta. Sopimattomuutta tarkasteltaessa oli otettava huomioon, oliko oy Shell ab ollut tietoinen siitä, kuinka velanmaksu vaikutti Bessen Oy:n taloudelliseen tilanteeseen ja mikä vaikutus sillä oli muiden velkojien asemaan. Kertomillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, että oy Shell ab:lle voitiin asettaa ennen velanmaksun vastaanottamista erityinen selonottovelvollisuus Bessen Oy:n taloudellisesta tilanteesta ja siitä, riittikö kauppahinta myös muiden velkojien saatavien maksamiseen. Tämän selonottovelvollisuutensa oy Shell ab oli laiminlyönyt. Kysymyksessä oli ollut kolmikantasopimus, jossa velan maksun voitiin katsoa tapahtuneen epätavallisia maksuvälineitä käyttäen. Bessen Oy oli oikeustointen tapahtuessa ollut maksukyvytön. Sopimuksen johdosta Bessen Oy:n liiketoiminta oli lakannut. Oy Shell ab oli saanut kauppahinnasta lähes 70 prosenttia. Konkurssissa jako-osuutta vaille jääneiden velkojien saatavien määrä oli huomattava. Maksuilla oli aiheutettu muille velkojille vahinkoa suosimalla yhtä velkojaa toisten kustannuksella. Sopimukseen ja velkojen maksuun liittyi näin ollen useita sellaisia elementtejä, että velan maksuja voitiin pitää sopimattomina. Oy Shell ab oli tiennyt tai ainakin sen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä sekä muille velkojille aiheutuvasta vahingosta ja velanmaksun yhtiötä sopimattomasti suosivasta vaikutuksesta toisten velkojien kustannuksella. Käräjäoikeus katsoi, että yleisen takaisinsaantiperusteen edellytykset täyttyivät kaikilta osin sekä 1 350 000 markan että 148 713,32 markan suoritusten osalta, sillä nämä oy Shell ab:n saatavat oli maksettu kauppahinnasta. Sen sijaan 1.11.1996 tapahtunut 21 394,76 markan suoritus oli tapahtunut Bessen Oy:n sellaisista varoista, jotka eivät olleet olleet yhteydessä liiketoiminnan luovuttamista koskevan sopimuksen kanssa. Tältä osin oikeutta takaisinsaantiin ei ollut. Peräytettävästä määrästä Oy Shell ab oli maksanut 1 350 000 markasta heti Bessen Oy:n yli 900 000 markan suuruisen velan luotonantajalle. Käräjäoikeus katsoi, että takaisinsaannin kannalta ei ollut relevanttia, kuinka oy Shell ab oli käyttänyt saamansa suorituksen. Kun oy Shell ab:n suoritus luotonantajalle oli kuitenkin vapauttanut yhtiön huomattavasta takausvastuusta, tuki tämä sitä, että koko maksettu määrä oli palautettava. Tuomiolauselma Käräjäoikeus määräsi Bessen Oy:n suorittamat seuraavat maksut oy Shell ab:lle peräytymään takaisinsaantilain 5 §:n nojalla: - 12.11.1996 suoritetut 1 350 000 markkaa -
3. ja 12.11.1996 suoritetut yhteensä 148 713,32 markkaa. Oy Shell ab velvoitettiin maksamaan Bessen Oy:n konkurssipesälle yhteensä 1 498 713,32 markkaa tuottokorkoineen ja viivästyskorkoineen. Käräjäoikeus velvoitti Bessen Oy:n konkurssipesän suostumuksensa mukaisesti palauttamaan yrityskiinnitysvakuuden oy Shell ab:lle. Käräjäoikeus antoi myös jälkivalvontaosoituksen oy Shell ab:lle. Asian on ratkaissut käräjätuomari Heli Lehto-Kinnunen. Helsingin hovioikeuden tuomio Oy Shell ab valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen (eri mieltä), Seppo Puhakka ja Tuula Nousiainen. Esittelijä Jussi Nyman. Eri mieltä oleva jäsen hovioikeudenneuvos Pentti W. Korhonen oli muutoin samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö, mutta totesi, että oy Shell ab:llä oli ollut pääomamäärältään 700 000 markan yrityskiinnitys siihen omaisuuteen, jonka Bessen Oy oli myynyt 2 150 000 markan kauppahinnasta. Siltä osin kuin oy Shell ab oli hallussaan olevista Bessen Oy:n varoista suorittanut joko itselleen tai muille saatavia, joista se oli ollut vastuussa, mutta sillä oli ollut hallussaan edellä tarkoitettu vakuus, menettely ei ollut ollut takaisinsaantilain tarkoittamassa mielessä sopimatonta eikä aiheuttanut muille velkojille vahinkoa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Oy Shell ab:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin takaisinsaannilla oli peräytetty velan maksu, joka olisi nauttinut etuoikeutta yrityskiinnityksen nojalla. Valituksessaan oy Shell ab vaati kanteen hylkäämistä. Bessen Oy:n konkurssipesä vastasi valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.11.2001 Perustelut Bessen Oy, joka on asetettu konkurssiin velkojan 21.3.1997 jättämästä hakemuksesta, oli 31.10.1996 myynyt liiketoimintansa 2 150 000 markan kauppahinnasta. Ostaja oli kauppahinnan suorituksena 12.11.1996 maksanut oy Shell ab:lle 1 350 000 markkaa Bessen Oy:n velkojen maksuksi ja oy Shell ab:n Bessen Oy:n velkoihin liittyvien takausvastuiden kattamiseksi. Bessen Oy oli itse kahdessa erässä 4.
4. ja 12.11.1996 maksanut oy Shell ab:lle yhteensä 148 713,32 markkaa velkojensa lyhennykseksi. Alemmat oikeusasteet ovat määränneet nämä maksut, yhteensä 1 498 713,32 markkaa, peräytymään. Oy Shell ab:lle on 29.4.1997 päivätyn rasitustodistuksen mukaan vahvistettu Bessen Oy:n elinkeinotoimintaan kuuluvaan yrityskiinnityskelpoiseen omaisuuteen pääomaltaan 700 000 markan suuruinen yrityskiinnitys. Yrityskiinnitys käsittää myös tälle pääomalle juoksevan 16 prosentin koron sekä 5 000 markan perimiskulut. Muita kiinnityksiä ei ollut vahvistettu tai haettu. Oy Shell ab on todennut, että sen hallussa olleen yrityskiinnityspanttikirjan arvo ennen liiketoiminnan kauppaa on ollut 965 400 markkaa. Korkeimmassa oikeudessa on enää kysymys siitä, onko ja missä laajuudessa edellä tarkoitettu vakuus otettava huomioon maksun peräytymisestä johtuvaa oy Shell ab:n palautusvelvollisuutta harkittaessa. Kuten takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain esitöissä (HE 102/1990 vp. s. 18) on todettu, voi esiintyä tapauksia, joissa velallisen yleistä taloudellista asemaa tarkemmin selvittelemättä voidaan todeta, että takaisinsaantivaatimuksen perusteena oleva menettely ei ole voinut aiheuttaa velkojille vahinkoa. Kyseisissä tilanteissa oikeustoimi on velkojien kannalta merkityksetön riippumatta siitä, onko velallinen oikeustointa tehtäessä ollut maksukyvytön tai ylivelkainen. Esimerkkinä mainitunlaisesta tilanteesta on esityksessä mainittu velan maksu velkojalle, jolla on ollut saamisen turvaava esinevakuus. Siinä tapauksessa velkoja saisi maksun peräytyessäkin joka tapauksessa suorituksen saamisestaan separatistiasemansa perusteella. Koska velkojille ei tällaisissa tapauksissa ole voinut aiheutua vahinkoa, takaisinsaanti ei tällöin ole mahdollinen. Yrityskiinnitys ei tuota velkojalle sellaista vakuusoikeutta, jonka johdosta hänen asemansa olisi rinnastettavissa hallituksen esityksessä mainittuun, separatistin asemassa olevaan velkojaan. Yrityskiinnityksen kohteena oleva omaisuus realisoidaan konkurssipesän toimesta ja kiinnityksenhaltijalla on oikeus saada suorituksensa laissa säädetyn maksunsaantijärjestyksen mukaisesti konkurssissa velkojille tilitettävänä jako-osuutena. Vaikka yrityskiinnityksen haltijan asema ei ole niin vahva kuin separatistivelkojan, on mahdollista, että velkoja voi saada yrityskiinnityksen perusteella konkurssissa jako-osuutena täyden suorituksen saatavastaan. Tällaisissa tapauksissa voi siis velkojan saama, takaisinsaantivaatimuksen kohteena oleva maksu olla merkityksetön muille velkojille. Tässä tapauksessa on kiistatonta, että oy Shell ab:n hallussa olleen panttikirjan arvo ei vastannut oy Shell ab:lle maksetun ja peräytettäväksi vaaditun suorituksen määrää. Velkojalla ei ollut siten saatavan turvaavaa vakuutta eivätkä peräytettäväksi vaaditut oikeustoimet ole voineet olla konkurssivelkojille merkityksettömiä. Oy Shell ab:n palautusvelvollisuutta ei voida myöskään vähentää vakuuden arvoa vastaavalla määrällä. Tällainen jo vakiintunut kielteinen kanta on perusteltu muun muassa siksi, että vakuusomaisuuden ja erityisesti yrityskiinnityksen arvon tarkka määrittäminen takaisinsaantioikeudenkäynnin yhteydessä olisi ongelmallista ja epätarkoituksenmukaista. Oy Shell ab:n yrityskiinnitykseen perustuva vakuusoikeus toteutuu laissa säädetyssä järjestyksessä konkurssissa jako-osuuksia konkurssituomion perusteella tilitettäessä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Timo Vuojolahti.