KKO/2001/21

2001 false KKO:2001:21 A:n oli katsottu konkurssiin johtaneessa yritystoiminnassaan velkaantuneen yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kevytmielisesti. A oli elinkeinotoimintansa päättymisen jälkeen mennyt vakinaiseen työsuhteeseen toisen palvelukseen, ja hänen palkastaan oli lähes kymmenen vuoden ajan ulosmitattu säädetty enimmäismäärä. Velkojen suuren määrän vuoksi hänen suorituksensa eivät käytännöllisesti katsoen juurikaan lyhentäneet velkapääomaa. Tämän vuoksi ja kun A:lla ammattinsa ja siitä saatavien tulojen perusteella oli tosiasiallisesti heikot mahdollisuudet parantaa velanhoitokykyään, katsottiin olevan erityisiä vastasyitä, joiden perusteella A:lle tuli myöntää velkajärjestely. VJL 10 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Velkajärjestelyhakemus Savonlinnan käräjäoikeudessa A oli vuosina 1984- 1990 harjoittanut toiminimellä urheilutarvikekauppaa. A oli 5.11.1990 asetettu konkurssiin omasta ja Mikkelin lääninveroviraston hakemuksesta. A:lla oli tuolloin ollut pääasiassa vuosilta 1989 ja 1990 liiketoiminnasta olevia velkoja noin 4,77 miljoonaa markkaa. Käräjäoikeus aloitti A:n 30.11.1998 vireille tulleen hakemuksen johdosta A:n velkajärjestelyn 8.12.1998 ja määräsi selvittäjän laatimaan maksuohjelmaehdotuksen. Maksuohjelmaehdotuksesta antamissaan lausumissa Merita Pankki Oyj, Merita Rahoitus Oy, Mikkelin Rautakauppa Oy ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal- SSP Oy vaativat hakemuksen hylkäämistä, koska A oli velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti. Yhtiöt katsoivat, että velkajärjestelylle oli A:n liiketoiminnan tappiollisuuden, velkaantumisen jatkumisen ja verovelan maksamatta jättämisen sekä liian suurten yksityisottojen vuoksi este. Lisäksi velkajärjestelylle oli este, koska ylivelkaantunut yritys oli viimeisinä toimintavuosinaan käyttänyt poikkeuksellisen paljon rahaa edustuskuluihin. Velkojien vaatimuksen johdosta antamassaan lausumassa A katsoi, että hakemuksen hyväksymiselle oli joka tapauksessa erityisiä vastasyitä. Käräjäoikeuden päätös 7.6.1999 Käräjäoikeus totesi, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu yleinen este. Erityisten vastasyiden osalta käräjäoikeus totesi A:n vedonneen siihen, että hän oli joulukuusta 1990 saakka ollut keskeytyksittä ansiotyössä ja maksanut jatkuvasti ulosottoteitse velkojaan pakoilematta maksua sekä että konkurssista oli kulunut lähes 10 vuotta. Käräjäoikeus piti näitä seikkoja varteenotettavina argumentteina. Velkajärjestelyn epääminen velallisen tulevaisuuden ja tilanteen normalisoitumisen kannalta oli käräjäoikeuden mukaan mitä varmimmin A:lle kohtuutonta. Toisaalta kuitenkin vastasyitä tuli arvioida kokonaisharkintana, jossa kaikki aikaisemmat argumentit otettiin huomioon. Käräjäoikeuden mukaan pankkien leveäkätinen luototus ja sen varassa paisunut elinkeinotoiminnan velka eivät olleet riittävä vastasyy. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija Auvinen. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 8.2.2000 A valitti hovioikeuteen ja vetosi siihen, että vaikka velkajärjestelylle katsottaisiin olevan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este, velkajärjestelyn myöntämiselle oli kuitenkin A:n käräjäoikeudessa lausuma erityinen vastasyy. Hän vaati velkajärjestelyn myöntämistä. Merita Pankki Oyj, Merita Rahoitus Oy ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal- SSP Oy vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä. Hovioikeus hyväksyi erityisten vastasyiden osalta käräjäoikeuden päätöksen perustelut eikä muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Hyvärinen, Pertti Jokinen ja Kaarina Heino (eri mieltä). Esittelijä Tuulikki Räsänen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Heino katsoi, että A:n velat olivat syntyneet pääosin elinkeinotoiminnassa, jossa velkaantumiseen oli osaltaan vaikuttanut ennalta arvaamattoman suuri korkokantojen nousu ja jossa A oli nuoruudestaan ja ylioptimistisesta toiveikkuudestaan johtuen pitkittänyt velkaantumistaan jokseenkin lyhyen ajanjakson. A oli pian yrityksensä konkurssin jälkeen hakeutunut työelämään, josta saamallaan palkalla hän oli jo lähes kymmenen vuoden ajan ulosoton kautta maksanut velkojaan, mutta velkojen suuresta määrästä johtuen ulosmitatut määrät eivät riittäneet kuin vähäisessä määrin velkojen korkoihin pääomien lyhentymättä lainkaan. Tämän vuoksi Heino katsoi, että tilanne oli A:n kannalta kohtuuton. Hän katsoi, että edellä mainitut seikat yhdessä olivat sellainen yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:ssä tarkoitettu erityinen vastasyy, jonka vuoksi A:n velkajärjestely oli esteestä huolimatta aloitettava. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että hänelle myönnetään velkajärjestely. Merita Pankki Oyj, Merita Rahoitus Oy ja Mikkelin Rautakauppa Oy:n konkurssipesä vastasivat valitukseen. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy ei antanut siltä pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.2.2001 Perustelut Korkeimmassa oikeudessa on enää kysymys siitä, onko velkajärjestelylle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitetusta esteestä huolimatta erityisiä vastasyitä. Asiakirjoista ilmenee, että A:n urheilu- ja vapaa-ajan tarvikkeiden myyntiä yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittaman yrityksen toiminta on päättynyt marraskuussa 1990 konkurssin vuoksi. Pesänhoitajan laatiman pesäluettelon mukaan yrityksen velat ovat olleet 2 364 220,68 markkaa ja varat 1 240 156,02 markkaa eli velat ovat olleet 1 124 064,66 markkaa varoja suuremmat. Selvittäjän tammikuussa 1999 laatiman maksuohjelmaehdotuksen mukaan A:n velkojen määrä korkoineen on ollut 6 418 124,58 markkaa. A on yritystoimintansa päättymisen jälkeen joulukuussa 1990 mennyt erään urheiluliikkeen palvelukseen vakinaiseen työsuhteeseen. A:n ilmoituksen mukaan palkan ulosmittaus on alkanut vuonna 1991, ja ulosottoon on marraskuun 1998 loppuun mennessä kertynyt 32 732,40 markkaa. A:n mukaan ulosmitattu määrä on marraskuun 1998 jälkeen ollut 607 markkaa kuukaudessa. Korkein oikeus toteaa, että velkojen syntytaustaan liittyvien velkajärjestelyn esteiden osalta erityisiä vastasyitä koskevassa harkinnassa on ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota siihen, millä tavoin velallinen on sittemmin hoitanut talouttaan ja velkojaan, samoin kuin siihen, mikä merkitys velkajärjestelyllä olisi velallisen ja velkojien asemaan. Jollei velallinen ole vältellyt vastuutaan, vaan on kykynsä mukaan tehnyt voitavansa huolehtiakseen taloudestaan ja veloistaan, erityisten vastasyiden vaatimus voi täyttyä. Mitä pidemmän ajan velallinen on osoittanut vastuullisuutta taloudellisten asioidensa hoitamisessa, sitä enemmän on perusteita katsoa vastasyiden puoltavan velkajärjestelyn myöntämistä. Niin ikään erityisten vastasyiden harkinnassa on merkitystä annettava sille, että velkajärjestelyn epääminen velallisen olosuhteissa voi olla kohtuutonta esimerkiksi, jos velallisen maksukyvyn ei voida kohtuudella edellyttää paranevan. Velkajärjestelyn epääminen saattaa tällöin esteperusteesta huolimatta olla kohtuutonta ottaen huomioon yhtäältä velkajärjestelyn vaikutuksen velallisen asemaan ja toisaalta sen, että ilman velkajärjestelyäkin perintätulos jäisi velkojien kannalta heikoksi. A on runsaan kuukauden kuluessa elinkeinotoimintansa päättymisestä mennyt vakinaiseen työsuhteeseen, joka A:n ilmoituksen mukaan jatkuu edelleen. Hänen tuloistaan on lähes kymmenen vuoden ajan ulosmitattu ja edelleen ulosmitataan säädetty enimmäismäärä. Vaikka ulosmitattuja määriä ei voida kokonaisuutena ottaen pitää huomattavina, ylittävät ne velkojille selvittäjän laatiman maksuohjelmaehdotuksen mukaan kertyvät suoritukset. Kun otetaan huomioon A:n velkojen suuri määrä ja niille laskettava korkea, osittain jopa yli 16 prosentin korko, A:n suoritukset eivät käytännöllisesti katsoen juurikaan lyhennä velkapääomaa. Tämän vuoksi ja koska A:lla ammattinsa ja siitä saatavien tulojen perusteella on tosiasiallisesti heikot mahdollisuudet parantaa velanhoitokykyään, Korkein oikeus katsoo, että velkajärjestelyn myöntämiselle on ilmeisen kevytmielisestä velkaantumisesta huolimatta erityisiä vastasyitä. Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Savonlinnan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Erkki-Juhani Taipale, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Satu Saarensola.