KKO/2001/22

2001 false KKO:2001:22 Yhtiö oli myynyt lähes kaiken liikeomaisuutensa ja lopettanut toimintansa. Yhtiön jouduttua tämän jälkeen konkurssiin liikeomaisuuden myyntiin ja lopettamiskuukauden tavanomaiseen myyntiin perustuvaa pesän varoihin nähden määrältään huomattavaa arvonlisäveron maksua oma-aloitteisesti eräpäivänä ei pidetty takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisena. (Ään.) TakSL 10 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kiteen Peltityö Oy:n konkurssipesän kanne Joensuun käräjäoikeudessa Konkurssipesä lausui Savo-Karjalan verovirastoa, entistä Pohjois-Karjalan verovirastoa, vastaan ajamassaan kanteessa, että Kiteen Peltityö Oy:tä koskeva konkurssihakemus oli jätetty Joensuun käräjäoikeuteen 16.5.

1. Korkein oikeus oli asettanut yhtiön konkurssiin 13.3.
2. Pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat olleet 1 215 477,27 markkaa. Kiteen Peltityö Oy oli muun ohella 25.4.1995 maksanut verovirastolle arvonlisäverovelkaa 1 075 975 markkaa. Maksu oli tapahtunut myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Velka oli maksettu määrällä, joka pesän varoihin nähden oli huomattava. Ratkaisevaa oli maksuun käytettyjen varojen ja velallisen muiden varojen suhde konkurssin alkaessa eikä maksuhetkellä. Kiteen Peltityö Oy oli myynyt 21.2.1995 allekirjoitetulla kauppakirjalla lähes kaiken irtaimen liikeomaisuutensa X Steel Oy:lle eikä Kiteen Peltityö Oy:llä ollut ollut tämän jälkeen liiketoimintaa. Kun yhtiön toiminta oli loppunut ja se ei ollut kaiken omaisuutensa realisoituaan kyennyt maksamaan kaikkia velkojaan eikä sillä enää ollut ollut mitään tuloja, oli selvää, että maksu oli ollut yhteydessä yhtiön maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Tämän vuoksi maksu ei ollut tavanomainen. Maksetusta arvonlisäverosta 932 038 markkaa perustui mainittuun liikeomaisuuden myyntiin ja 144 139 markkaa helmikuun 1995 normaaliin myyntiin. Maksetussa määrässä oli otettu huomioon edellisiltä kuukausilta vähentämättä jäänyt 202 markkaa. Verot oli maksettu niiden eräpäivänä. Konkurssipesä vaati, että käräjäoikeus takaisinsaantilain 10 §:n nojalla julistaa peräytyneeksi oikeustoimen, jolla Kiteen Peltityö Oy oli 25.4.1995 maksanut verovirastolle velkaa 1 075 975 markkaa ja velvoittaa veroviraston suorittamaan sanotun määrän konkurssipesälle korkoineen. Vastaus Verovirasto kiisti kanteen muun muassa sillä perusteella, että verojen maksua oma-aloitteisesti eräpäivänä oli pidettävä tavanomaisena. Käräjäoikeuden tuomio 3.2.1999 Käräjäoikeus lausui asiassa olevan riidatonta, että maksut olivat tapahtuneet kanteessa mainituin tavoin myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana. Erimielisyys koski ainoastaan maksun tavanomaisuutta. Näytön osalta käräjäoikeus lausui, että todistajana kuullun tilintarkastajan kertomuksesta ilmenevästi Kiteen Peltityö Oy:n toiminta oli ollut kannattamatonta ensimmäisestä vuonna 1994 päättyneestä tilikaudesta alkaen. Yhtiön velat olivat olleet jo toimintaa aloitettaessa yli miljoona markkaa varoja suuremmat. Yhtiö oli ollut jo vuonna 1994 selvitystila-uhan alainen ja sitä voitiin pitää takaisinsaantilain tarkoittamassa mielessä ylivelkaisena ja maksukyvyttömänä koko sen toiminnan ajan. Arvioitaessa viimeisen eli helmikuuta 1995 koskevan arvonlisäveron kuukausi-ilmoituksen lukuja, normaalista myynnistä suoritettavaa veroa 144 139 markkaa sen lisäksi samalla kertaa maksettuun 932 038 markkaan voi tehdä johtopäätöksen, että yrityksen toiminnassa oli ollut epätavallinen liiketapahtuma. Verrattaessa puolestaan 932 038 markan suoritusta arvonlisäveromaksuihin vuodelta 1994 se oli selvästi epätavallisen suuri eikä näyttänyt yrityksen tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvalta suoritukselta. Maksun tavanomaisuuden osalta käräjäoikeus lausui, että tavanomaisuutta oli lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa tulkittu niin, että keskeistä oli maksun objektiivisesti arvioitu yhteys velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Keskeinen merkitys oli annettu osapuolten välisissä suhteissa noudatetulle käytännölle. Takaisinsaantilaista ja sen esitöistä ei käynyt ilmi, että veronsaajaa olisi takaisinsaantitilanteissa kohdeltava toisin kuin muita velkojatahoja. Verovelvollisen oma-aloitteisesti maksettavien verojen maksuja eräpäivinään oli lähtökohtaisesti pidettävä tavanomaisena. Se kuitenkin edellytti, että maksut olivat osapuolten välisissä suhteissa toistuvia myös määrältään, toisin sanoen samaa suuruusluokkaa olevia. Tässä tapauksessa näin ei ollut ollut, vaan peräytettäväksi vaadittu maksu 1 075 975 markkaa perustui poikkeukselliseen liiketapahtumaan, oli selvästi epätavallisen suuri eikä se asiantuntevana todistajana pidettävän tilintarkastajan mukaan myöskään näyttänyt yrityksen tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvalta suoritukselta. Näistä syistä sanottua 1 075 975 markan määräistä maksua ei ollut pidettävä tavanomaisena. Tämän vuoksi käräjäoikeus julisti peräytyneeksi oikeustoimen, jolla Kiteen Peltityö Oy oli 25.4.1995 maksanut verovirastolle arvonlisäverovelkaa 1 075 975 markkaa. Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Janhunen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.9.1999 Verovirasto valitti hovioikeuteen ja vaati, että Kiteen Peltityö Oy:n konkurssipesän kanne hylättäisiin kokonaan. Konkurssipesä vastasi valitukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus antoi verovirastolle konkurssisäännön 25 §:ssä tarkoitetun jälkivalvontaosoituksen. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Hyvärinen, Marja-Liisa Karotie ja Anna-Kaarina Mäkinen. Esittelijä Tuulikki Räsänen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Verovirastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan verovirasto vaati, että kanne hylätään. Kiteen Peltityö Oy:n konkurssipesä antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.2.2001 Perustelut Kiteen Peltityö Oy on suorittanut 25.4.1995 oma-aloitteisesti verovirastolle arvonlisäveroja 1 075 975 markkaa. Suoritus koostuu 144 139 markan osalta helmikuussa 1995 tapahtuneesta tavanomaisesta myynnistä aiheutuneesta arvonlisäverosta ja 932 038 markan osalta yhtiön 21.2.1995 allekirjoitetulla kauppakirjalla X Steel Oy:lle myymän liikeomaisuuden myynnistä aiheutuneesta arvonlisäverosta. Maksu on suoritettu eräpäivänä. Asiassa on riidatonta, että maksua on pidettävä takaisinsaannista takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla määrältään pesän varoihin nähden huomattavana. Tämän takia asiassa on kysymys enää siitä, voidaanko maksua pitää sanotun lainkohdan nojalla olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Arvioitaessa takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitettua maksun tavanomaisuuden edellytystä on huomiota kiinnitettävä siihen, millainen yhteys maksulla objektiivisesti arvioiden on velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Huomioon on otettava myös se, että säännöksen tarkoituksena on velkojien yhdenvertaisuuden turvaaminen. Koska tässä tapauksessa yhtiö on tosiasiallisesti lopettanut liiketoimintansa helmikuussa 1995, ei voida perustellusti lähteä siitä, että yhtiö olisi kyennyt suorittamaan lopettamiskuukaudelta maksettavan arvonlisäveron yhtiön normaalista liiketoiminnasta vastedes saatavilla tuloilla. Tällöin mainittu arvonlisäveron maksu rinnastuu yhtiön muiden velkojien kannalta mihin tahansa velan maksuun ja sen peräytymistä on arvioitava samalla tavalla kuin velan maksua yleensäkin. Tästä seuraa, että liiketoiminnan lopettamiseen perustuva arvonlisäveron suorittaminen ei saa loukata velkojien yhdenvertaisuutta. Asiakirjojen perusteella arvioituna ne Kiteen Peltityö Oy:n velkojat, jotka ovat joutuneet valvomaan saatavansa konkurssissa, eivät tule saamaan saatavalleen täyttä suoritusta. Arvonlisäveron maksamisen vuoksi veroviraston yhtiöltä olevat saatavat ovat tulleet olennaiselta osaltaan suoritetuiksi ja siten verovirasto on päässyt yhtiön muita velkojia parempaan asemaan. Maksu on ollut siten myös yhteydessä yhtiön maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin. Se, että yhtiö on suorittanut maksun oma-aloitteisesti eräpäivänä, ei muuta tätä arviota. Koska koko 1 075 975 markan suoritus liittyy yhtiön liiketoiminnan lopettamiseen, suoritusta on arvioitava myös yhtenä kokonaisuutena. Nämä olosuhteet huomioon ottaen 25.4.1995 tapahtunutta 1 075 975 markan arvonlisäveron maksua ei ole pidettävä tavanomaisena ja sen vuoksi maksu on peräytettävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm (eri mieltä), Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kari Kitunen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Määräaikainen esittelijäneuvos Vesanen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut Kiteen Peltityö Oy on suorittanut 25.4.1995 oma-aloitteisesti Pohjois-Karjalan verovirastolle, nykyisin Savo-Karjalan verovirasto, 1 075 975 markkaa arvonlisäveroja. Suoritus on koostunut 144 139 markan osalta yhtiön tavanomaisesta myynnistä aiheutuneesta arvonlisäverosta helmikuulta 1995 ja 932 038 markan osalta yhtiön 21.2.1995 allekirjoitetulla kauppakirjalla X Steel Oy:lle myymän liikeomaisuuden myynnistä aiheutuneesta arvonlisäverosta. Arvonlisäverojen maksut ovat tapahtuneet samalla tilityslomakkeella niiden eräpäivänä. Asiassa on kysymys siitä, ovatko maksut takaisinsaantilain konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisia. Arvonlisäveron maksua sen eräpäivänä voidaan yleensä pitää tavanomaisena, kuten alemmat oikeudet ovat todenneet. a) noin 144 000 markan suoritus Tavanomaisina voidaan pitää erääntyneitä maksuja, jotka koskevat yritystoiminnan juoksevia kuluja, kuten esimerkiksi vuokria, palkkoja ja veroja. Tällaisille maksuille on tyypillistä, että ne ovat tarpeen yrityksen toiminnan jatkamiselle. Arvonlisäveron maksu yhtiön tavanomaisesta myynnistä helmikuulta 1995 on ollut luonteeltaan yritystoiminnan juokseva kulu. Arvonlisäveron maksua on siten sanotulta noin 144 000 markan osalta pidettävä tavanomaisena. Kiteen Peltityö Oy:llä on sen suorittaessa kyseisen arvonlisäveron ollut tavanomaisesta myynnistä aiheutunutta arvonlisäveroa maksamatta myös kahdelta aikaisemmalta kaudelta. Tämä seikka ei estä pitämästä tapahtunutta maksua tavanomaisena. b) 932 038 markan suoritus Yhtiön liiketoiminnan myynnistä aiheutuneen 932 038 markan arvonlisäverotilityksen osalta kysymys ei ole ollut yhtiön jatkuvaan toimintaan liittyvästä juoksevasta menosta, vaan suoritus on päinvastoin perustunut yhtiön liiketoiminnan lopettamiseen sen jälkeen, kun yhtiön lähes kaikki irtain omaisuus oli myyty 21.2.
3. Tilanteessa, jossa liiketoiminta lopetetaan, velallinen tai veron saaja eivät voi lähteä siitä, että velallinen kykenisi suorittamaan arvonlisäveroseuraamuksen liiketoiminnasta vastaisuudessa saatavilla tuloilla. Tällöin arvonlisäverosuoritus rinnastuu velkojien kannalta normaaliin velan maksuun ja suorituksen peräytettävyyttä joudutaan veron saajan kannalta arvioimaan samoin kuin maksun saantia yleensäkin sanotussa tilanteessa. Takaisinsaantilain 10 § rakentuu objektiivisille perusteille. Lähtökohtana on pidettävä velkojien yhdenvertaisuutta. Arvonlisäveron suorittaminen liiketoiminnan lopettamisen seurauksena, vaikka vero maksettaisiin sen eräpäivänä, ei saa loukata velkojien yhdenvertaista oikeutta maksun saantiin. Asiakirjoista ilmenee, että yhtiön kaikki velkojat eivät ole saaneet suoritusta saatavastaan ennen Kiteen Peltityö Oy:n konkurssia. Arvonlisäveron maksu on siten merkinnyt, että verovirasto on saanut etua ainakin niiden velkojien kustannuksella, jotka ovat joutuneet valvomaan saatavansa konkurssissa. Arvonlisäveron maksu on siten ollut yhteydessä Kiteen Peltityö Oy:n maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin. Nämä olosuhteet huomioon ottaen 25.4.1995 tapahtunutta arvonlisäveron maksua ei ole 932 038 markan osalta pidettävä tavanomaisena ja sen vuoksi maksu on tältä osin peräytettävä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Oikeustoimi julistetaan peräytyneeksi 932 038 markan osalta. Savo-Karjalan verovirasto velvoitetaan suorittamaan sanottu määrä Kiteen Peltityö Oy:n konkurssipesälle hovioikeuden määräämine korkoineen. Muilta osin verovirasto vapautetaan tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön. .