KKO/2001/26

2001 false KKO:2001:26 Kysymys näytön riittävyyden arvioinnista ammattitaudista suoritettavaa korvausta koskevassa asiassa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Taustatiedot Rakennusmestari A oli työskennellyt vuodesta 1985 alkaen työnjohtajana ja tuotantopäällikkönä. Aikaisemmin A oli toiminut kirvesmiehenä, mutta luustosairauden vuoksi hänet oli koulutettu rakennusmestariksi. A:lla oli todettu ammattitautina korvattavaksi kosketusallergia epoksiyhdisteille ja suoritettu korvaus 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta 14.12.1994- 31.3.

1. A:n kuvaamia ilmavälitteisiä oireita epoksiyhdisteistä ei ollut lääketieteellisesti todettu. Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan epoksiallergiset henkilöt voivat saada iho-oireita myös ilmavälitteisesti, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Työterveyslaitos oli ehdottanut työkokeilun järjestämistä työhön, jossa esiintyy ilmavälitteistä epoksialtistumista. Tapaturmalautakunta oli 12.2.1997 antamallaan päätöksellä katsonut, että Teollisuusvakuutus Oy:n tuli työrajoitusten kokonaiskartoitusta varten ennen asian ratkaisemista 31.3.1996 jälkeiseltä ajalta velvoittaa A, mikäli hän siihen suostui, työkokeiluun, jossa esiintyy ilmavälitteistä epoksialtistumista. A:lle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.9.1996 alkaen toistaiseksi. A vaati korvausta ammattitaudista 31.3.1996 jälkeenkin. Teollisuusvakuutus Oy:n päätös 14.10.1997 Teollisuusvakuutus Oy eväsi vaaditun korvauksen, koska ammattitautina korvattu epoksien aiheuttama kosketusallergia oli parantunut ja ihon tilan puolesta A oli työkykyinen monenlaiseen rakennusmestarin työhön. Allergisuus rajoitti työkykyä vain sellaisissa töissä, joissa A altistui epoksille. Tapaturmalautakunnan velvoittamaa työkokeilua ei ollut syytä järjestää, koska A oli pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapaturmalautakunnan päätös 16.4.1998 A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta lausui, että esitetyn selvityksen perusteella A:n ammattitautina korvattu epoksin aiheuttama allerginen ihottuma rajoitti hänen työskentelyään siten, että hän ei kyennyt työhön, jossa hän joutui ihokosketuksiin epoksin kanssa. Ottaen huomioon A:n ikä ja ammattitaudin aiheuttamat toiminnanrajoitukset A:n voitiin kuitenkin kohtuudella edellyttää hakeutuvan ammattitaudin rajoituksista huolimatta sellaiseen rakennusmestarin työhön, jossa hän ei altistu epoksille. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta tapaturmavakuutuslain 18 §:n 2 ja 3 momenttien nojalla hylkäsi valituksen. Vakuutusoikeuden päätös 8.6.1999 Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä. Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Seppo Kurki, Larry Grönlund, Eero Hyvärinen, Timo Sarparanta ja Janne Metsämäki (eri mieltä). Esittelijä Kari Pöntinen (mietintö). Esittelijän mietintö ja eri mieltä olleen jäsenen lausunto: Esittelijä Pöntinen lausui: Saadun selvityksen mukaan epoksia ja sen yhdisteitä käytetään ainakin tietyissä maaleissa, lakoissa, liimoissa ja lattian pinnoitustyössä. Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan käytännössä on saatu kokemuksia, joiden mukaan epoksiallergiset henkilöt ovat kyenneet toimimaan rakennusmestarin ammattiin liittyvissä tehtävissä välttäen ihoaltistumista epoksiyhdisteille. Lausunnon mukaan epoksiallergiset henkilöt voivat saada iho-oireita myös ilmavälitteisesti, mutta sen suhteen on suuria yksilöllisiä vaihteluita. Työterveyslaitos onkin suositellut tämän tutkimiseksi valvotun työkokeilun järjestämistä. Tapaturmalautakunta oli 12.2.1997 antamallaan päätöksellä poistanut vakuutusyhtiön 29.7.1996 antaman päätöksen ja velvoittanut vakuutusyhtiön selvittämään sitä, onko A allerginen epoksiyhdisteille myös ilmavälitteisesti. Vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan suorittanut tutkimuksia, koska se on katsonut ne tarpeettomiksi, kun A:lle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke työeläkelakien perusteella 1.9.
2. Katson, että jos A olisi epoksiyhdisteille allerginen myös ilmavälitteisesti, olisi hänen työkyvyn alentumansa 100 % myös 31.3.1996 jälkeen. Jäsen Metsämäki hyväksyi esittelijän mietinnön. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa hänelle ammattitaudista aiheutuneen työkyvyttömyyden korvaamisesta 31.3.1996 jälkeenkin. Teollisuusvakuutus Oy antoi hakemuksen johdosta vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.2.2001 Perustelut A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa vuosina 1985- 1992 ja 1.9.1992 alkaen Oy Y Ab:n palveluksessa. Viimeksi hän on työskennellyt Venäjällä 1.3.1993- 28.2.1994 työnjohtajana ja tuotantopäällikkönä. Työtehtäviin on kuulunut muun muassa ontelolaattalinjan työhönopastus, tuotannon ja toimitusten valvonta sekä koko tehtaan tuotantotoiminnan suunnittelu ja valvonta. Aikaisemmin A on toiminut kirvesmiehenä, mutta luustosairauden vuoksi hänet on koulutettu rakennusmestariksi. Asiassa esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A:lla on todettu epikutaanitesteissä kosketusallergia epoksiyhdisteille. Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan epoksiallergiset henkilöt voivat saada iho-oireita myös ilmavälitteisesti, mutta sen suhteen on suuria henkilökohtaisia vaihteluja. A:n kuvaamia ilmavälitteisiä oireita ei ole lääketieteellisesti todettu. Sen vuoksi työterveyslaitos on ehdottanut suoritettavaksi työkokeiluja työhön, jossa esiintyy ilmavälitteistä epoksialtistumista. Tapaturmalautakunta on 12.2.1997 antamallaan päätöksellä kumonnut Teollisuusvakuutus Oy:n 29.7.1996 antaman päätöksen, jonka mukaan vakuutuslaitos ei ole maksanut tapaturmaeläkettä 31.3.1996 jälkeen, koska A:n ammattitaudista johtuva työkyvyn alentuma oli alle 10%. Samalla tapaturmalautakunta on palauttanut asian vakuutuslaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Koska ei ollut selvitystä A:n kuvaaman ilmavälitteisen epoksialtistumisen aiheuttamista mahdollisista työrajoituksista, tapaturmalautakunta on samalla lisäksi määrännyt, että vakuutuslaitoksen tulee työrajoituksen kokonaisvaltaista kartoitusta varten ennen kuin se ratkaisee kysymyksen A:n oikeudesta tapaturmaeläkkeeseen 31.3.1996 jälkeen, mikäli A siihen suostui, velvoittaa hänet työkokeiluun, jossa esiintyy ilmavälitteistä altistumista. Työkokeilu tuli tehdä työterveyshuollon tai vakuutuslaitoksen edustajan valvomana. Saatuaan kyseisestä työkokeilusta selvityksen vakuutuslaitoksen tuli antaa uusi päätös tapaturmaeläkkeestä 31.3.1996 jälkeiseltä ajalta. A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.9.1996 alkaen. A on 4.3.1997 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut vakuutuslaitokselle tästä sekä siitä, ettei hän kieltäydy mahdollisesta työkokeilusta. Vakuutuslaitos on 9.4.1997 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Vakuutusalan Kuntouttamiskeskusta selvittämään mahdollisuuksia järjestää työkokeilu. Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus on 24.6.1997 päivätyssä poistolausunnossaan ilmoittanut, että A:n mahdollisuudet palata rakennusmestarin työhön ovat ammattitaudin ja luustosairauden takia olemattomat. Lisäksi ammatinvalinnan psykologi oli arvioinut A:n uudelleenkoulutusmahdollisuudet vähäisiksi terveydentilan ja vahvan rakennusmestarin työhön suuntautuvan ammatti-identiteetin takia. Työllistymis- ja uudelleenkoulutusvaihtoehtoja rajasi myös A:n kotipaikkasidonnaisuus. Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus on lausunnossaan lisäksi katsonut, ettei A:n työhönpaluuta enää kuntoutuksen keinoin voitu edistää ja ettei työkokeilun järjestämiselle ollut perusteita, koska A:lle oli jo myönnetty työkyvyttömyyseläke. Vakuutuslaitos on 14.10.1997 antamassaan päätöksessä, jonka mukaan tapaturmaeläkettä ei makseta 31.3.1996 jälkeen, katsonut, ettei tapaturmalautakunnan velvoittamaa työkokeiluselvitystä ollut syytä järjestää, koska A oli pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä. Epoksihartsia käytetään pääasiassa 2-komponenttiliimoissa, epoksimaaleissa, rakennusten ja teollisuuden pintapäällysteissä sekä eräissä teollisuusprosesseissa. Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan epoksiallergiset henkilöt voivat saada iho-oireita myös ilmavälitteisesti. A on kertonut saavansa iho-oireita epoksiyhdisteistä myös ilmavälitteisesti ja ettei hän kykene sen johdosta työskentelemään rakennusmestarin työssä. Vakuutuslaitos ei ole järjestänyt tapaturmalautakunnan määräämää työkokeilua sen selvittämiseksi, oliko A myös tällä tavalla epoksille allerginen. Myöskään muulla tavoin ei ole osoitettu, että A:lla vastoin kertomaansa ei olisi ilmavälitteistä epoksiallergiaa. Näin ollen A:n on katsottava riittävästi selvittäneen, että hän on epoksille allerginen myös ilmavälitteisesti. A:lla on siten oikeus lainmukaiseen korvaukseen ammattitaudista 31.3.1996 jälkeenkin. Tuomiolauselma Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Teollisuusvakuutus Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle ammattitaudin johdosta 31.3.1996 jälkeenkin lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Aija Peltola.