2001 false KKO:2001:3 Kun velallisella ei ollut asian hoitamisen edellyttämää asiantuntemusta, oikeudenkäyntiavustajan määräämiseen velalliselle oli erityisen painavia syitä yksityishenkilön velkajärj

§:n 2 momentissa tarkoitettiin. Tämän vuoksi käräjäoikeus, joka myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 19.4.1999 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle, hylkäsi avustajan määräämistä koskevan pyynnön. Asian on ratkaissut käräjäviskaali Lassi Pirkanniemi. Helsingin hovioikeuden päätös 30.5.2000 A valitti hovioikeuteen toistaen avustajan määräämistä koskevan pyyntönsä. Hovioikeus, joka ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut seuraavin lisäyksin: A:n velkajärjestelyasiassa oli kysymys lähinnä siitä, oliko A:n maksuvaran puute väliaikaista ja siitä, olivatko hänen antamansa takaukset olleet ilmeisen kevytmielisiä. Oikeuskäytäntö näissä kysymyksissä oli nyttemmin siinä määrin vakiintunut, ettei A:n velkajärjestelyasiassa ollut maksuttomasta

§:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä avustajan määräämiseen. Ratkaisussa KKO:1996:111, jossa avustaja oli määrätty, oli ollut kysymys huomattavasti monimutkaisemmasta velkajärjestelyasiasta, jossa oli jouduttu pohtimaan muun muassa velallisen asunnon säilyttämismahdollisuuksia. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Riitta Virolainen ja Marja Mäkilaurila (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian. Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Mäkilaurila katsoi, että velkajärjestelyasiat ovat lähes aina yksilön oikeudelliseen asemaan ratkaisevasti vaikuttavia asioita. Osa käräjäoikeuden käsittelemistä velkajärjestelyasioista saattaa olla siinä määrin yksinkertaisia, että tarvittaessa täydennyskehotuksia käyttämällä asiaan liittyvät seikat saadaan kohtuullisella vaivalla myös hakijan edun kannalta selvitettyä. A:n tapauksessa on ollut kysymys muun muassa siitä, onko entisen avovaimon hyväksi annettuja takauksia A:n olosuhteissa pidettävä ilmeisen kevytmielisinä. Takausten kevytmielisyys ei usein ole heti nähtävissä ja silloin asiaa on harkittava useampia seikkoja keskenään painottaen. Vain oikeuskäytäntöön ja -kirjallisuuteen tutustumalla selviää, millaisia seikkoja asiaa ratkaistaessa punnitaan keskenään. Vaikkakin tuomioistuimella on velkajärjestelyasiassa esteiden osalta selvitysvelvollisuus, ei voida olettaa, että tuomioistuin joutuessaan estettä harkitessaan itsekin edellä kerrotuin tavoin arvioimaan monien eri seikkojen painoarvoa keskenään, saisi täydennyskehotuksillaan hakijan kunnolla tuomaan esiin kaikki omalta kannaltaan tärkeät seikat. Sen vuoksi tilanteissa, joissa alkaa näyttää siltä, että velkajärjestelylle on jokin vähemmän yksiselitteinen este, avustajanmääräyksen antamiseen ei tulisi suhtautua maksuttomasta

§:n 2 momentin 1 kohdan säännöksestä huolimatta kovin rajoittavasti. Lainkohtaa säädettäessä kiinnitti eduskunnan lakivaliokuntakin huomiota siihen, että pelkästään prosessilajista ei voida päätellä avustajanmääräyksen tarpeellisuutta, vaan se riippuu hakemusasioissakin siitä, onko hakija oikeudellisen avun tarpeessa. Tämän vuoksi Mäkilaurila, joka kumosi käräjäoikeuden päätöksen, määräsi varatuomari X:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti avustajan määräämistä koskevan pyyntönsä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Maksuttomasta

§:n 1 momentin mukaan, jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, tuomioistuimen on määrättävä avustaja. Säännöksen 2 momentin 1 kohdan (1668/1992) mukaan avustajaa ei kuitenkaan saa määrätä hakemusasioissa, ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Käräjäoikeus ei ole määrännyt selvittäjää, jonka tärkein tehtävä on laatia ehdotus maksuohjelmaksi. Sen sijaan A on laatinut maksuohjelmaehdotuksen, jonka on tehnyt A:ta velkajärjestelyhakemuksen täyttämisessäkin avustanut varatuomari X. A:n velkajärjestelyhakemusta käräjäoikeudessa käsiteltäessä pankki ja rahoitusyhtiö velkojina ovat katsoneet hakemuksesta antamassaan lausumassa, että velkajärjestelylle on ollut olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu este. Sen vuoksi pankki ja rahoitusyhtiö ovat vastustaneet hakemuksen hyväksymistä. Käräjäoikeus on pankin ja rahoitusyhtiön väitteiden vuoksi pyytänyt A:lta kirjallista lausumaa. A:n käräjäoikeudelle antaman lausuman on laatinut X. Käräjäoikeus on hylännyt A:n velkajärjestelyhakemuksen paitsi sillä perusteella, että A:n on katsottava velkaantuneen pankin ja rahoitusyhtiön väittämällä tavalla ilmeisen kevytmielisesti, myös sillä perusteella, että A:n maksukyvyttömyys johtuu väliaikaisena pidettävästä syystä. A on hakenut hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden päätökseen. A on hänen maksukyvyttömyyttään hovioikeudessa selviteltäessä antanut hovioikeuden pyytämän lausuman lisäselvityksineen. Muutoksenhakemuksen ja lausuman on laatinut A:ta käräjäoikeudessakin avustanut X. A:n velkojen yhteenlaskettu määrä on maksuohjelmaehdotuksen mukaan ollut 879 691 markkaa. Pääosa A:n veloista on syntynyt epäonnistuneen yritystoiminnan seurauksena. Lisäksi osa veloista on perustunut A:n entisen avopuolison yritystoiminnan takia annettuihin takauksiin. Velkajärjestelyasia on pankin ja rahoitusyhtiön esittämien väitteiden johdosta muuttunut riitaiseksi velkajärjestelyn edellytysten osalta. Tämä on tehnyt asiasta tavanomaista hankalamman. A:n tuloihin nähden suuren velkamäärän vuoksi asia on ollut hänen tulevaisuutensa kannalta erittäin merkittävä. Pankin ja rahoitusyhtiön esittämiin väitteisiin vastaaminen on jo käräjäoikeudessa edellyttänyt oikeudellista asiantuntemusta, jonka tarve on lisääntynyt käräjäoikeuden hylättyä A:n velkajärjestelyhakemuksen paitsi pankin ja rahoitusyhtiön esittämällä perusteella myös velkajärjestelyn edellytysten puuttumisen vuoksi. Kerrotuissa olosuhteissa A:n ei ole voitu arvioida kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asian käsittelyssä siten, että hänen oikeusturvansa ja hänen kannaltaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuvat. Asiassa on siten ollut erityisen painavia syitä määrätä A:lle oikeudenkäyntiavustaja. Päätöslauselma Alempien oikeuksien päätökset kumotaan avustajan määräämistä koskevalta osalta. Varatuomari X määrätään A:n oikeudenkäyntiavustajaksi.. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Markku Arponen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Satu Saarensola.