KKO/2001/52

2001 false KKO:2001:52 A:n autovakuutuksen ehtojen mukaan korvausta voitiin alentaa tai se evätä, jos vakuutustapahtumaan oli vaikuttanut sellaisen henkilön alkoholin käyttö, joka vakuutetun suostumuksella oli vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. A oli antanut suostumuksensa siihen, että B kuljetti vakuutuksen kohteena ollutta autoa. Suostumuksen antamisen jälkeen B oli A:n tietämättä nauttinut alkoholia ja alkoholin vaikutuksen alaisena kuljettanut autoa sillä seurauksella, että auto oli suistunut tieltä ja vaurioitunut. Vakuutuskorvauksen epäämistä ei ollut pidettävä vakuutussopimuslain 34 §:n nojalla perusteettomana vain sen seikan perusteella, että A:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut auton tämän käyttöön. Pelkästään tällä samalla perusteella korvauksen vakuutussopimuksen ehtoihin perustuvan epäämisen ei katsottu johtavan myöskään kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen. VakuutussopimusL 33 § 1 mom VakuutussopimusL 34 § KuluttajansuojaL 4 luku 1 § 1 mom (1259/1994) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Jyväskylän käräjäoikeudessa A kertoi Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolaan kohdistamassaan kanteessa, että vakuutusyhtiö oli myöntänyt hänelle vapaaehtoisen autovakuutuksen, jonka kohteena oli hänen hallinnassaan ollut auto. Hän oli 5.10.1998 aamulla luovuttanut vakuutuksen kohteena olleen auton B:n käyttöön. A:n tietämättä B oli myöhemmin samana päivänä nauttinut alkoholia ja ryhtynyt kuljettamaan autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Tällöin auto oli suistunut tieltä ja vaurioitunut. A oli vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta autolle aiheutuneesta vahingosta. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvauksen maksamisesta vedoten siihen, että vakuutustapahtuma oli sattunut auton ollessa A:n suostumuksin käytössä henkilöllä, jonka alkoholin käyttö oli vaikuttanut vakuutustapahtumaan. A katsoi, ettei vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta samastamisen perusteella kieltäytyä korvauksen maksamisesta, koska se olisi kuluttajan asemassa olevalle A:lle kohtuutonta. A ei ollut antanut B:lle lupaa kuljettaa autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän ei ollut B:n alkoholin nauttimisesta tietämättömänä myöskään voinut kieltää auton käyttöä. Sen vuoksi A vaati vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle vakuutuskorvausta 27 649 markkaa korkoineen. Vastaus Vakuutusyhtiö kiisti kanteen. Autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 7 mukaan, jos vakuutetun alkoholin käyttö oli vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voitiin hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Ehtojen kohdan 8 mukaan, mitä edellä oli sanottu vakuutetusta, kun kysymys oli vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, sovellettiin vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella oli vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Vakuutusyhtiöllä oli näiden vakuutusehtojen perusteella ollut oikeus evätä korvaus. Samastamiseen oikeuttava sopimusehto oli vakuutussopimuslain 33 §:n mukainen eikä se siten ollut kohtuuton. Korvauksen epääminen oli ollut perusteltua, koska vahinko oli johtunut autoa kuljettaneen henkilön menettelystä. Käräjäoikeuden tuomio10.6.1999 Käräjäoikeus katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli ollut oikeus evätä korvaus, koska vahingon oli aiheuttanut vakuutuksenottajaan samastettava henkilö kuljettaessaan autoa verensä alkoholipitoisuuden ollessa 1,87 promillea. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian on ratkaissut käräjätuomari Jaakko Rinne. Vaasan hovioikeuden tuomio 10.12.1999 A valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa. Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen 7 ja 8 kohtien tulkinnasta. Vakuutussopimuslain 3§:n 2 momentin nojalla mainitut sopimusehdot olivat kuluttajaa kohtaan mitättömiä, jos ne poikkesivat vakuutuksenottajan vahingoksi laista. Sopimuksen ehtoja ei toisin sanoen saanut tulkita siten, että yhtiöllä olisi ehtojen perusteella oikeus rajoittaa korvauksen maksamista laajemmin kuin lain nojalla. Hovioikeus lausui, että vakuutusehtojen perusteella vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus evätä vakuutuskorvaus, jos A itse olisi menetellyt samalla tavalla kuin B. Vakuutussopimuksen ehto, jonka nojalla vakuutusyhtiö oli samastanut A:n ja B:n, oli vakuutussopimuslain 33 §:n mukainen. Se ei siten ollut kohtuuton. Ehto, jonka nojalla vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen maksamisen, oli vakuutussopimuslain 30 §:n mukainen. Tämäkään ehto ei siten ollut kohtuuton. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Oksala ja Osmo Hänninen sekä sijaisjäsen Timo Lehtonen. Esittelijä Kimmo Suorsa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän toisti kanteensa. Vakuutusyhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.5.2001 Perustelut A:n ottaman autovakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 7 mukaan vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Mitä on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, sovelletaan kohdan 8 mukaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Asiassa on riidatonta, että A on antanut suostumuksensa siihen, että B kuljettaa vakuutuksen kohteena ollutta autoa. B on suostumuksen antamisen jälkeen A:n tietämättä nauttinut alkoholia ja ryhtynyt alkoholin vaikutuksen alaisena kuljettamaan autoa sillä seurauksella, että auto on suistunut tieltä ja vaurioitunut. Riidatonta on, että B:n alkoholin käyttö on vaikuttanut auton vaurioitumiseen. Sen vuoksi ja kun B vakuutusehtojen kohdan 8 mukaan samastetaan A:han, vakuutusehtojen mukaiset edellytykset korvauksen alentamiseen tai epäämiseen ovat olemassa. Kuluttajan asemassa oleva A on väittänyt, että vakuutusehtojen kohdan 8 samastamisehto on sinänsä kohtuuton ja että korvauksen epääminen sen perusteella ainakin tässä tapauksessa johtaa kohtuuttomuuteen, koska hänellä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut auton B:n käyttöön. Koska samastamisehto on vakuutussopimuslain 33§:n 1 momentin 1 kohdan mukainen, ehto ei ole ensiksikään vakuutussopimuslain 3§:n 2 momentin nojalla mitätön. Samasta syystä ehto ei myöskään ole sinänsä kohtuuton kuluttajansuojalain 4 luvun 1§:n 1 momentissa (1259/1994) tarkoitetulla tavalla. Arvioitaessa, johtaako korvauksen epääminen tässä tapauksessa A:n väittämin tavoin kohtuuttomuuteen, on ensiksi vakuutussopimuslain 34§:ssä säädetyt perusteet huomioon ottaen harkittava, onko korvausta vakuutusehtojen nojalla perusteltua alentaa tai se evätä. Pykälän mukaan tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon, mikä merkitys vakuutettuun samastettavan henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutettuun samastettavan henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan syynä vahingon syntymiseen on ollut se, että B on menettänyt kuljettamansa auton hallinnan, minkä seurauksena auto on suistunut tieltä. B:n veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 1,87 promillea. A ei ole väittänytkään, että jokin muu seikka kuin B:n alkoholin käyttö olisi vaikuttanut vahingon syntymiseen. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo vahingon olevan kokonaisuudessaan seurausta B:n alkoholin käytöstä. Tämä puhuu korvauksen epäämisen puolesta. Korvauksen epäämistä puoltaa myös B:n teon laatu hänen syyllistyttyään menettelyllään törkeään rattijuopumukseen. A on pitänyt korvauksen epäämistä kohtuuttomana erityisesti sen vuoksi, että hän ei ollut voinut B:n alkoholin nauttimisesta tietämättömänä kieltää tältä auton käyttämistä. Punnitessaan, mikä merkitys tälle seikalle on annettava harkittaessa vakuutusyhtiön oikeutta vakuutuskorvauksen epäämiseen, Korkein oikeus on ottanut huomioon seuraavan. Kun on kysymys korvauksen epäämisestä tai alentamisesta samastettavan henkilön moitittavan menettelyn perusteella, vakuutetun mahdollisuus vaikuttaa samastettavan henkilön menettelyyn on sellainen vakuutussopimuslain 34 §:ssä tarkoitettu muu olosuhde, joka voidaan ottaa muiden seikkojen ohella huomioon pykälän mukaisessa kokonaisharkinnassa. Tämä periaate on todettu myös vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp. s.48- 49). Samastamista koskevien vakuutusehtojen olennaisena sisältönä ja tarkoituksena on, että samastettavan henkilön moitittava menettely sinänsä aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava menettely. Kun samastaminen perustuu vakuutetun antamaan suostumukseen vakuutuksen kohteena olevan ajoneuvon käyttämiseen, vakuutettu on suostumuksen antaessaan ottanut kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä. Vaatimus huolellisesta varustautumisesta erilaisiin riskeihin on siten korostunut. Näin ollen on perusteltua lähteä siitä, että harkittaessa vakuutusyhtiön oikeutta vakuutuskorvauksen epäämiseen tai alentamiseen samastettavan henkilön moitittavan menettelyn perusteella voidaan vain poikkeuksellisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei vakuutetulla ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa tuohon menettelyyn. A on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan antanut häneen työsuhteessa olleelle B:lle suostumuksen vakuutuksen kohteena olleen auton käyttämiseen, jotta B toimittaisi hänen asioitaan. Pelkästään sen seikan perusteella, että A:lla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut auton tämän käyttöön, vakuutuskorvauksen epäämistä ei ole pidettävä vakuutussopimuslain 34§:n nojalla perusteettomana. Lopuksi on vielä arvioitava kuluttajansuojalain 4 luvun 1§:n 1 momentin nojalla, johtaako samastamisehdon soveltaminen tässä tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomuuteen. Lainkohdan mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja niiden muuttuminen sekä muut seikat. A on perustellut kohtuuttomuusväitettään vain sillä seikalla, että hänellä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa B:n menettelyyn sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut auton tämän käyttöön. Korkein oikeus katsoo, että pelkästään tämän seikan perusteella samastamisehdon soveltaminen ei johda A:n kannalta kohtuuttomuuteen. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla ole oikeutta kanteessa vaatimaansa vakuutuskorvaukseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kati Hidén, Markku Arponen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Tuomo Antila.