KKO/2001/54

2001 false KKO:2001:54 Syyttäjä oli laiminlyönyt nostaa määräajassa syytteen vangittuna ollutta A:ta vastaan B:hen kohdistuneesta tapon yrityksestä. Kun A oli tämän takia päästetty vapaaksi, B oli sattumalta kohdannut A:n. B väitti kohtaamisen järkyttäneen häntä ja aiheuttaneen hänelle henkistä kärsimystä. Syyttäjä tuomittiin rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. B:llä ei ollut asiassa asianomistajan puhevaltaa. Syyttäjän laiminlyönnin ei katsottu aiheuttaneen B:lle tämän kärsimäkseen väittämää vahinkoa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaasan hovioikeuden tuomio 5.6.2000 Hovioikeus katsoi valtionsyyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana yhtyi, selvitetyksi, että kihlakunnansyyttäjä X oli toimiessaan virallisena syyttäjänä A:n 10.1.1999 tekemäksi epäiltyä B:hen kohdistettua tapon yritystä koskevassa asiassa, jossa käräjäoikeus oli vanginnut A:n 14.1.1999 ja asettanut syytteen nostamisen määräpäiväksi 8.2.1999, laiminlyönyt huolimattomuudesta tai varomattomuudesta syyteharkinnan suorittamisen ja syytteen nostamisen viimeistään sanottuna määräpäivänä. Kihlakunnansyyttäjä X:n laiminlyönnin johdosta A oli päästetty vapaaksi 9.2.1999. Vapaaksi päästyään A oli sattumalta kohdannut B:n. B:lle oli tässä tilanteessa syntynyt perusteltu syy pelätä oman ja mukana olleen lapsensa turvallisuuden olevan uhattuna. A oli otettu uudelleen kiinni 12.2.1999 käräjäoikeuden määrättyä hänet tuotavaksi tapon yrityksiä koskevan asian pääkäsittelyyn. X:n laiminlyönnin haitallisuutta ja vahingollisuutta oli arvioitava erityisesti siltä kannalta, oliko A vapaana ollessaan ollut vaaraksi ympäristölleen. Todistajankertomuksesta oli pääteltävissä, että A oli ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena vaarallinen. Tämä oli X:nkin täytynyt käsittää, koska hän oli välittömästi vapautumisesta tiedon saatuaan ryhtynyt korjaamaan virhettään. Teon haitallisuutta oli arvioitava myös B:n kannalta, joka oli kohdannut A:n asuintalonsa porraskäytävässä. X:n menettelyn haitallisuutta ja vahingollisuutta kokonaisuudessaan arvioitaessa hänen laiminlyöntiään ei voitu pitää vähäisenä. Hovioikeus katsoi myös, että X:n laiminlyönti oli vakavuusasteeltaan sellainen, ettei ollut perusteita jättää X:ää rikoslain 3 luvun 5§:n 3 momentin 1 tai 3 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi X:n rikoslain 40 luvun 11 §:n nojalla saamaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoituksen. Samalla hovioikeus katsoi, että B:lle aiheutunut pelkotila, joka oli rinnastettavissa psyykkisen tilan häiriintymiseen, oli välittömässä syy-yhteydessä X:n laiminlyöntiin siten, että sitä oli pidettävä X:n laiminlyönnistä aiheutuneena. B:llä oli siten oikeus saada vahingonkorvauslain 5 luvun 2§:n nojalla korvausta muuna henkilövahinkona kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä. Valtio puolestaan oli mainitun lain 3 luvun 2 §:n nojalla korvausvelvollinen B:lle tämän julkisen vallan käytössä tapahtuneen laiminlyönnin johdosta aiheutuneesta vahingosta. Vahingonkorvauksen kohtuulliseksi määräksi hovioikeus arvioi 10 000 markkaa. Hovioikeus velvoitti valtion ja X:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle korvaukseksi kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä 10000 markkaa korkoineen, mistä X oli vastuussa vain siitä määrästä, jota ei voitu saada perityksi valtiolta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Seppo Männikkö. Esittelijä Maija Hakkarainen-Ylänkö. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA X on vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylätään ja että B:n korvausvaatimukset jätetään tutkimatta tai hylätään. Toissijaisesti X on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että B:n korvausvaatimus hylätään tai korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan. Virallinen syyttäjä on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.2001 Käsittelyratkaisu Asianomistajaksi haastettu B on valtionsyyttäjän X:ään kohdistamaan syytteeseen yhtyen vaatinut, että X tuomitaan rikoslain 40 luvun 11§:n nojalla rangaistukseen tuottamuksellisesta virkarikoksesta. Lisäksi B on vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. Kysymys on siitä, onko B:llä ollut oikeus esittää tällainen rangaistusvaatimus. Syytteen nostamiselle asetetun määräajan tarkoituksena on varmistaa se, että vangittua epäiltyä koskeva oikeudenkäynti nostetaan viipymättä. Säännös kohdistuu siten keskeisesti epäillyn oikeusturvaan. Sitä suojataan myös sillä pakkokeinolain 1 luvun 24§:n säännöksellä, että pakkokeino raukeaa, ellei syytettä nosteta määräajassa. Tähän säännöksen tarkoitukseen nähden ei määräajan laiminlyönti ole loukannut tai vaarantanut B:n oikeuksia, vaikka hän onkin ollut asianomistajana siinä oikeudenkäynnissä, jonka vireillepanoa määräajan laiminlyönti koskee. Tämän vuoksi myöskään se vahinko, jonka B väittää hänelle aiheutuneen, ei ole välittömästi aiheutunut X:n väitetystä rikoksesta. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta esittää rangaistusvaatimusta asiassa eikä hovioikeuden olisi tullut tutkia hänen rangaistusvaatimustaan. Siksi Korkein oikeus poistaa hovioikeuden B:n rangaistusvaatimuksesta antaman lausunnon ja jättää vaatimuksen tutkimatta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1§:n nojalla B:n korvausvaatimus voidaan kuitenkin tässä yhteydessä tutkia. Pääasia Perustelut Asiassa on riidatonta, että X on laiminlyönyt käräjäoikeuden syytteen nostamiselle asettaman määräajan noudattamisen. Kysymys on siitä, onko X:n teko rikoslain 40 luvun 11§:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Laissa säädetyillä tai tuomioistuimen asettamilla määräajoilla on rikosasian esitutkinnassa ja syytteen ajamisessa tärkeä merkitys sekä asianosaisten oikeusturvan että rikosasian asianmukaisen hoitamisen kannalta. Syytteen nostamisen määräajan laiminlyönti saattaa johtaa siihen, että syytteen ajaminen viivästyy tai jopa estyy. Leväperäisyys tällaisten määräaikojen noudattamisessa heikentää asianosaisten oikeusturvaa ja yleistä luottamusta syyttäjien kykyyn hoitaa tehtäviään. Näiden syiden vuoksi ja koska asiassa ei ole esitetty varteen otettavia toiseen suuntaan puhuvia näkökohtia, Korkein oikeus katsoo, että X:n laiminlyöntiä noudattaa käräjäoikeuden syytteen nostamiselle asettamaa määräaikaa ei voida kokonaisuutena arvostellen pitää rikoslain 40 luvun 11§:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Näin ollen X on syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. B on vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta, koska X:n laiminlyönnin takia vapaaksi päästetyn ja häntä aikaisemmin puukottaneen A:n kohtaaminen aiheutti hänelle pelkoa ja ahdistusta, jotka ilmenivät unettomuutena ja rauhattomuutena. B:n mukaan kysymys on ollut henkistä kärsimystä aiheuttaneesta psyykkisen tilan häiriintymisestä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2§:n mukaan sillä, jolle on aiheutunut ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvausta muun muassa kivusta ja särystä. Psyykkisen tilan häiriintyminen on lainkohdan tarkoittama muu henkilövahinko. Nyt kysymys on ensisijassa siitä, onko X:n teko aiheuttanut B:lle tämän kärsimäkseen väittämän vahingon. Vahinko ei ole syntynyt suoranaisesti määräajan laiminlyönnistä eikä myöskään siitä, että A on laskettu vapaaksi. Väitetty vahinko on syntynyt vasta kun A on mennyt B:n asuintaloon ja siellä sattumalta kohdannut B:n. Vahinko on siten ollut riippuvainen siitä, miten A on menetellyt vapaaksi päästyään. Tämä taas ei ole ollut ennalta arvattavissa, vaikka otetaankin huomioon niiden rikosten laatu, joista epäiltynä hänet oli vangittu. B:lle aiheutuneella vahingolla on sen vuoksi niin etäinen ja ennalta arvaamaton yhteys X:n laiminlyöntiin, ettei vahinko ole vahingonkorvausvastuun synnyttävällä tavalla syy-yhteydessä X:n tekoon. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei X ole aiheuttanut B:lle tämän kärsimäkseen väittämää vahinkoa. Näillä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma X vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä. Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Markku Vuorela.